MIKÄ ON TÄMÄ HILJAISUUS?

tosiaan. Vai tillä tavalla.

Ei sanota "ei" Natolle
PAAVO LIPPONEN



Kysyin kuukausi sitten retorisesti: "Mitä vikaa Natossa?" Kävi niin kuin odotin. Naton haukkuminen nousi uusille kierroksille. Tätä on suomalainen Nato-keskustelu: sen sijaan, että puhuttaisiin ja analysoitaisiin, millainen on turvallisuusympäristömme ja pohdittaisiin, mitkä ovat Suomen edut nykyisessä tilanteessa, onkin pantu Yhdysvallat tuomiolle.

Aimo Massinen (TS 6.12.) on jo innostunut siirtämään keskustelun ideologiselle tasolle leimaamalla väärät mielipiteet "oikeistolaisiksi". Ikään kuin Nato-maissa asuvat miljoonat sosialidemokraattiset Naton kannattajat olisivat pahoja porvareita.

Ruotsin (sosialidemokraattien) suhtautuminen Natoon on tiivistettävissä neljään kohtaan:

1. Yhdysvaltain läsnäolo Euroopassa on elintärkeätä. Amerikkalaisia ei pidä vieraannuttaa Euroopasta.

2. Nato on Euroopan turvallisuusjärjestelmän peruspilari. Se ei ainoastaan sido Yhdysvaltoja Eurooppaan, vaan sitoo myös Euroopan maat yhteiseen puolustusliittoon. Vaihtoehto olisi epävakaa järjestelmä.

3. Yhteistyön kehittäminen Naton kanssa on erittäin tärkeätä.

4. Ruotsi ei ole liittymässä Natoon, mutta pitää option auki.

Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa joko nähdään Nato melkein Ilmestyskirjan petona, globaaliaggressiivisena USA:n politiikan välikappaleena, tai vähätellään Natoa vanhentuneena, "globalisaatiossa" tarpeettomana kylmän sodan jäänteenä.

Professori Keijo Korhonen kirjoittaa (Suomen Kuvalehti 4.12.2003), että Suomi "ei tarvinnut Natoa" kylmän sodan aikana. Niin oltiin silloin kovaa poikaa puolueettomuuspolitiikan kanssa. Epäilen kuitenkin, että hyvällekin virkamiehelle olisi tullut äitiä ikävä ilman Natoa, Tukholman-Moskovan-Bonnin kohtalonkolmiota kiertäessä.

Viime aikoina on professori Heikki Patomäki pääideologina kehitetty Suomelle lähetystehtävää uuden maailmanjärjestyksen rakentajana. Kun Nato on yhtä kuin USA, EU ei mitään ja YK:kin heikko, tulisi Suomen ryvettymättömän puhtaana liittoutumattomana maana ryhtyä kokoamaan kaikkea aivan alusta.

Suomen turvallisuuspoliittiset edut eivät näille ideologeille paina mitään, kun maailmanjärjestys on niin väärä. Natonkin pitäisi olla kehitysapujärjestö, EU määritellään rauhanjärjestöksi, joten se ei saisi kehittää itselleen mitään merkittävää sotilaallista välinettä.

Poliittisella tasolla on käynnissä massapako todellisuudesta. Natolta vaaditaan kaikenlaista sellaista, mihin järjestöä ei ole tarkoitettu. Natosta levitetään medioissakin, pääkirjoitustasolla aivan päättömiä väitteitä. Kun halusin huomiota presidentti Martti Ahtisaaren analyyttisille puheenvuoroille, kirjoitti suuren lehden kolumnisti Ahtisaaren "Nato-hurmasta". Ja se vasta monia ärsyttää, kun en ole ottanut yksikantaista kantaa.

Kun USA ja koko maailmanjärjestys on tarpeeksi perusteellisesti haukuttu, tulee aika aivan rauhallisesti tarkastella tosiasioita ja Suomen etuja puhtaalta pöydältä. Silloin on myös vastattava perimmäisiin kysymyksiin. Suomi valmistautuu puolustuksellaan yhä myös täysimittaisen hyökkäyksen torjuntaan. Kykyä torjua ns. strateginen isku kehitetään. Kuvitellaanko, että Suomi selviytyisi yksin tällaisista kaikkein raskaimmista tilanteista?

Natoon ei pidä mennä suin päin. Selvityksiä tarvitaan ennen kaikkea siitä, mitä Nato Suomelta vaatisi. Mm. EVA:n julkaisemasta selvityksestä saa jo vastauksia moniin kysymyksiin. Hallituksen tuleva selonteko tarjoaa hyvän mahdollisuuden asian tarkasteluun. Kuitenkin vasta tunnustelevilla keskusteluilla Naton kanssa saadaan tarkennuksia mm. kysymyksiin puolustusmenoista, puolustusvoimien rakenteesta ja erilaisista sitoumuksista.

Siitä on lähdettävä, että Suomi ei lähde panemaan puolustustaan uuteen järjestykseen Naton takia. Alueellisen puolustuksen säilyttäminen on välttämätöntä. Nato on tarpeettomasti painostanut Baltian maita siirtymään ammattimaiseen eliittipuolustukseen aluepuolustuksen kustannuksella.

Kansanäänestyksiä ei näistä asioista kannata järjestää, paitsi siinä tapauksessa, että hallitus voi olla varma esityksensä läpimenosta. Nykytilakin on parempi kuin erityinen päätös olla liittymättä Natoon.

Suomen pitää säilyttää optio ja mennä ainakin yhtä lähelle Natoa kuin Ruotsi, joka jo kylmän sodan aikana oli Suomeen verrattuna kuin herran kukkarossa. Vai haluammeko joutua hölmöjen joukkoon?

. Kirjoittaja on eduskunnan puhemies ja Sdp:n puheenjohtaja.


Julkaistu 9.12.2003 1:00:18

totta, oli hyvä kun kirjoitit, ai Halonen presidenttiimme tätä en olisi muuten tiennyt, kerro viellä kuka oli vastaehdokas toisella kierroksella. Niin mikäs se NATO oikein on.

kurvinen kirjoitti:

totta, oli hyvä kun kirjoitit, ai Halonen presidenttiimme tätä en olisi muuten tiennyt, kerro viellä kuka oli vastaehdokas toisella kierroksella. Niin mikäs se NATO oikein on.

Halonen siunasi Nato-yhteistyön
Presidentti, hallitus, ulkoministeriö ja puolustusministeriö ovat valmistelleet vaivihkaa jo viime keväästä lähtien suomalaissotilaiden kouluttamista yhteisharjoituksissa Naton taistelujoukkojen (NRF) kanssa.

NRF-joukko on Naton uusi iskunyrkki, johon kuuluu jäsenmaista 17000 sotilasta. NRF on valmis ratkomaan kriisejä ympäri maailmaa.

Kulissien takainen päätös käy ilmi ministeriöiden taustamuistiosta.

Julkisuudessa presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen ovat kieltäneet yhteistyöhön lupautumisen ja todenneet, ettei asia ole ajankohtainen.

Viime torstain vaalipaneelissa Halonen kuitenkin sanoi, että EU-joukot voisivat mennä Nato-harjoituksiin.

Presidentin johdolla hallituksen sisäpiiri on hyväksynyt ne käytännön periaatteet ja menettelyt, joilla Suomi voi osallistua Naton harjoituksiin.

Naton ja Suomen salaisissa PARP-neuvotteluissa on hyväksytty Suomelle uusi kumppanuustavoite, joka luo suomalaisosastolle samat nopean toiminnan standardit ja menettelytavat kuin NRF-joukoille.

Toisin kuin Halonen ja Vanhanen antavat ymmärtää, yhteistyö Naton nopean toiminnan joukkojen kanssa on ollut ylimmän valtiojohdon pöydällä: "Tasavallan presidentti ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta ovat hyväksyneet linjauksen", muistiossa todetaan.

(www.iltasanomat.fi 7.1.2006 )

Tulosta Postita Kommentoi       

Halonen ei luvannut. Siis Natoon liitymisestä.

koko Halonen.

Halonen on Kremlin käskyläinen. Järjestettiin vilpillä toiselle kaudelle.

Seuraavana päivänä Venäjän (Saatanan hallitseman valtion) lehdet huusivat. "Halonen toiselle kaudelle. Suomi ei mene Natoon. Niinistön valinnalla olisi voinut olla arvaamattomat seuraukset."