Herätkää uskomaan Jeesukseen. Armosta te olette pelastetut, se on Jumalan lahja.
Jos te uskotte sanaan ja olette sanan mukaan eläjiä, ei siis puhujia, vaan eläjiä, tulette näkemään suuria.
Jos te uskotte sanaan ja olette sanan mukaan eläjiä, ei siis puhujia, vaan eläjiä, tulette näkemään suuria.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Imisen tietoisuus on aivojen toiminnan aikaansaannosta. Aivojen kuollessa ei sinua enää ole.
Me nukumme keskimäärin 8 tuntia vuorokaudessa. Toiset selviävät 5 tunnilla ja toiset taas nukkuvat jopa 8-9 tuntia. Useimmat meistä nukumme viisi unijaksoa (100 min/jakso), jotka koostuvat pinta-, syvä- ja REM-unesta. Syvää unta saamme eniten alkuyön ja aina tuonne klo 4 tienoille saakka. Syvän unen aikana tapahtuu energiatankkaus. REM-uni eli vilkku-uni on tärkeä mielenterveyden takia ja samalla sillä on merkityksensä muistin toiminnassa. Ne, jotka nukkuvat n. 5 tuntia saavat todennäköisesti riittävästi sekä syvää- että vilkku-unta. Sanoisin, että nukkumaan vaan noin klo 23.00 viimeistään, jotta saisimme riittävästi unta!
Unella on myös hengellinen näkökulmansa. Huolettomuuden uneen ei Jumalan lapsen tulisi tuudittautua. Kristus kehoittaa meitä kaikkia valvomaan tutussa vertauksessaan kymmenestä morsiusneitosesta. Nyt olisi hyvä kuulla teiltä arvoisat listalaiset, mitä on tämä valvominen, johon Kristus meitä kehoittaa?
Kyllä uni on tärkeää. Sen tärkeyden tietää
kun jostakin syystä unet kaikkoaa.
Silloin ei tiedä olisiko vai eikö olisi.
Kemiallisesti järjestettyä unta ei oikein
voi uneksi sanoa, vaan tajuttomuudeksi.
No, parempi kai sekin kuin ei mitään.
Mutta huolettomuuden unia ei Kristuksen lapsi
saa nukkua. Asioitten on oltava
kunnossa ja vain sileällä sydämellä voi odottaa
kotiin noutajaa. Moni nukkuu niitä synnin
huolettomia unia, eikä kuulekaan kun pasuuna
soi kotiinkutsua morsiamelle.
Jotenka asiat Jumalan kanssa kuntoon,
Golgatan armoistuin on kaikille
tarkoitettu. Heillekin, jotka ovat uskossaan
turhautuneita ja ajelehtivia.
Ovi on vielä auki; Jumalan Voima on
yhä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, syntisten
Armahtajasta. Raamatun Sana ja Jumalan Henki
on sitä öljyä, että lamppu voi palaa, muuten
jäädään pimeään.
Joskus juttelin uskovan äitini kanssa asioista. Muistan miten hän kerran minulle sanoi, että "niin se on, että ihminen uskossaan kasvaa vua niinku lehmän häntä allaapäin." Ymmärtääkö nämä nykyajan ihmiset tuollaista savon murretta puhuvaa ihmistä? Monet turhat asiat karisevat pois ja muutamat tärkeimmät asiat tulevat tärkeiksi ja läheisiksi. Tähän "maan hiljainen" halusi liittää läheisen ja kestävän suhteen Jumalaan ja rakkauden suhteen ihmisiin. Niin se on. Siunattua illan jatkoa teille kaikille.
Kyllä eteläpohojanmaalaiset ymmärtävät
savon murretta oikein hyvin, heilläkin
kun se uskossa kasvu on samaa lehmän
hännän alas kasvua, sitä että
syntisemmäksi vaan tulee, mitä
kauemmin Vapahtajaa katselee.
Niin se on, että ilman Jumalan totuutta
ei ole uskoakaan, eikä ole rakkautta
edes lähimmäisiin; sillä maan
hiljaiset elävät uskosta uskoon,
tänäänkin.
Kiintymysssuhde on ominaista ihmisille. Tätä asiaa on tutkinut mm. John Bowlby (1969, 1979, 1988). Tämän suhteen tarkoitus on turvallisuus ja eloonjääminen (security and survival). Pienen lapsen elämässä erityisesti äidin ja lapsen välille muodostuu tällainen kiintymyssuhde. Tätä suhdetta on tutkittu ja löydetty ainakin kolme erilaista kiintymyssuhdetta: turvallinen (secure attachment), epävakaa (anxious ambivalent) ja torjuva (avoidant attachment). Tämä suhde kehitty jo ensimmäisen kolmen vuoden aikana.
Turvallisen suhteen takana on vanhempi, joka hyväksyy, rakastaa ja huolehtii lapsen tarpeista. Tässä suhteessa lapsen itsetunto vahvistuu. Hän uskoo hyvää itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta. Hänellä on useita leikkitovereita.
Epävakaa suhde syntyy suhteessa, jossa lapsi kokee epävarmuutta ja pettymyksiä. Lapsi ei ole aina varma onko hän hyväksytty ja otetaanko hänet huomioon. Minäkuva ei tässä ole yhtä vahva kuin edellisessä. Lasta askaaruuttavat tunne-elämän ongelmat.
Torjuvassa suhteessa lapsi kokee tulleensa yleenä säännöllisesti torjutuksi. Hän ei voi eikä enää halua luottaa toisiin ihmisiin. Tällainen ilmapiiri on omiaan vaikeuttamaan yksilön minäkuvan kehitystä enemmän kuin kaksi edellistä. Ihmissuhteiden hoitaminen ei ole tällaisen yksilön vahvoja puolia.
Myös romanttista rakkaussuhdetta on tutkittu kiintymysteorian (Attachment Theory) näkökulmasta (C. Hazan & P. Shaver, 1987). Sellaiset aikuiset, jotka kykenevät luomaan läheisen ja kestävän tunnesuhteen vastakkaiseen sukupuoleen yleensä kertovat lapsuuden kiintymyssuhteen vanhempiinsa turvalliseksi. Heidän parisuhteensa yleensä kestää kauemmin kuin kahden muun ryhmän. Heidän keskuudessaan ei yleensä esiinny mustasukkaisuutta. Aikuiset, jotka kertoivat lapsuuden kiintymyssuhteen edustavan epävakaata, heidän parisuhteensa ei kestänyt niin pitkään kuin edellisen. He eivät olleet varmoja partnerinsa rakkaudesta. Heillä esiintyi myös useampia suhteita. Ne, jotka mainitsivat lapsuuden kiintymyssuhteen edustaneen lähinnä torjuttuja, heillä oli eniten vaikeuksia luoda läheinen ja kestävä suhde vastakkaiseen sukupuoleen ja ylläpitää sitä.
Nyt tulee mieleen kysymys, voiko ihminen muuttua? Vastaisin tuohon myönteisesti. Kuitenkin on otettava ikätekijä huomioon. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä vastustuskykyisemmäksi hän tulee muutoksille. Tämä merkitsee sitä, että käsitykset itsestä ja ympäröivästä maailmasta tulevat ajan mittaan entistä ja kestävämmiksi eli muutokset tulevat vaikeammiksi. Kasvattajina meidän kuitenkin tulee uskoa ihmisen kykyyn muuttua aina elämän loppuun asti.Ihminen yleensä reagoi hyvään myönteisesti ja huonoon kohteluun kielteisesti.
Jos nyt äiti on yksilön elämässä ensimmäinen ja tärkein kiintymyksen kohdehenkilö (primary attachment figure), niin onhan niitä sekundaarisia kohdehenkilöitä kuten isä, isosisko, isoveli, mummo, pappa, opettaja, seurakunnan työntekijä ja Jumala. He voivat poistaa kodin jättämiä puutteita. Tässä tulee kristillisen seurakunnan paikka ja tehtävä. Ihminen tarvitsee näitä Jumalan armon kätilöitä. Ihmiselle maistuu rakkaus kehdosta hautaan asti, vai kuinka? Tulipa pitkä juttu, mutta minulla oli hyvä tarkoitus kaikella tällä.
Ajattelin tuossa lukiessani
tuota muuttumista. Tuli kerran
elämän varrella eteen sellainen
koe, kun sanotaan ettei vanha
koira opi istumaan.
Tytär sai vanhan koiran, jota oli
kohdeltu kaltoin. Ensin ajattelimme,
että ei taida tulla koirasta koiraa enää,
mutta päätimme antaa sille rakkautta;
ja puhuakin sille kiltisti ja
näteimmällä äänellämme, mitä ihminen
pystyy rikkonaiselle koiralle puhumaan.
Se ei oppinut vain istumaan, vaan se
oppi paljon muutakin ja uskalsi ruveta
olemaan iloista koiraa.
En nyt tahdo sanoa, että sama pätee
100 % ihmisiin, mutta paljolti pätee.
Rakkaus on ihmeellinen asia. Sitä
vaille jäänyt ei osaa, eikä uskalla
olla ihminen, niin kuin ei koirakaan
osannut olla koira.
Onneksi Jumala antoi Poikansa meille,
että kaikki äidittömät tai isättömät
saisivat rakkautta Jumalalta ja hänen
omiltaan.
Monissa parisuhteissa etsitään sitä
rakkautta toiselta ihmiseltä, jonka
varasto voi kulua loppuun, ja taas
haetaan uusi kohde. Jumalan rakkaus
parantaa ensin rikkonaisuuden niin,
että edes alkaa tajuta, mitä se rakkaus on.
Kun se ei ole vieläkään se pelkkä tunne,
jonka pitäisi venyä kuolemaan asti.
Tänään on rakkautta se, kun
lapsenlapsi tiskaa tiskit ja juttelee
asioistaan luottamuksella.
kun lapsenlapsi tiskaa tiskit ja juttelee asioistaa luottamuksella." Tämä on ihan totta. Olen täysin samaa mieltä.
Turvallisessa ilmapiirissä lapsi mielellään tutustuu tuntemattomaan eli kotipiiri tulee tutuksi ja laajenee. Turvallisessa ilmapiirissä koululainen ahkeroi mielellään koulutehtäviensä parissa. Hän saa enemmän työtä aikaan kuin epävakaa tai turvattomaksi itsensä tunteva. Vasta turvallisessa ilmapiirissä ihminen alkaa puhua asioistaan ja voi toisen kanssa tutustua ja käsitellä vaikeata ja kipeätä asiaa (esim. sielunhoidossa/terapiassa). Turvallisuuden ja luottamuksen vallitessa parisuhteessa ei juurikaan esiinny varauksellisia alueita. Lapsenlapsi tiskaa (yhteistyöhaluinen) ja juttelee asioistaan luottamuksella, koska hänen ja vanhemman tai isovanhemman välillä on juuri tämä turvallinen suhde (secure attachment).
Kaikki me kohtaamme vaikeuksia ja vastoinkäymisiä elämässämme. Kenenkä on helpompi nähdä valoisemmin tulevaisuuteen? Kuka jaksaa uskoa, että asioista voidaan selviytyä? Kun yksilö kohtaa vastoinkäymisen, niin luonnollisesti hän iskun johdosta painuu alas. Miksi toinen nousee, mutta toinen passivoituu ja vetäytyy tai jopa rikkoutuu? Yksilöllä, jolla on tiedossa ovi jolle kolkuttaa, numero johon soittaa, henkilö jonka puoleen voi luottamuksella kääntyä tai Jumala, jolle voi rukouksessa hädästään kertoa, on tätä joustavuutta (resilient) eli hän jaksaa katsoa parempaan huomiseen. Toisaalta henkilö, jolla ei ole ketään (avoidant eli torjuttu), jonka puoleen kääntyä, kokee että omat keinot ja voimat ovat loppu. Hän on hauras (brittle) ja hän painuu alas, vetäytyy ja passivoituu. Voi kunpa meillä olisi näkevät silmät, rakastava sydän ja hyvää tahtoa olla tällaiselle yksilölle avuksi elämässä. Taas tuli paljon kirjoiteltua.