Hei kaikki!
Kuinka moni täällä tunnustaa tavanneensa enkelin? Minkälainen se oli ja juttelitko sen kanssa? Eli jos jollain on kokemuksia enkeleistä, niin voistko jakaa kokemuksesi meille palstan lukijoille? Kiitos.
Kuinka moni täällä tunnustaa tavanneensa enkelin? Minkälainen se oli ja juttelitko sen kanssa? Eli jos jollain on kokemuksia enkeleistä, niin voistko jakaa kokemuksesi meille palstan lukijoille? Kiitos.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Äitini sano nähneensä enkelin , kun hän rukoili isän kanssa ilta rukousta , hän kertoi isälle että minun vuoteeni jalkopäähän ilmesty hohtavassa puvussa oleva enkeli , oli sanonut isälle että en minä häntä pelkää , isä ei nähnyt mitään . Aitini kuoli pari kuukautta myöhemmin niin isä sanoi että se oli uskon vahvistus äidille . Atini oli uskossa oleva ihminen .
Enkelien näkeminen teki suuren vaikutuksen ihmisiin.
Monet lähtivät seuraamaan smithiä niinkuin kalastajat jeesusta itämailla.
näki niitä samoja valkeuden enkeleitä eli pahoja henkiä kuin Ellen G. Whitekin.
Oletko mormoni? Joidenkin tietojen mukaan Ellenin perhe kyläili Smithillä ja Ellen sai näin vaikutteita ei vain Smithin kirjoista, vaan myös suoraan. Mitä tiedät tästä?
ellet olisi tähänkin Elleniä sekoittanut. Kerro nyt kaikki Ellenin kyläilyistä ja muista, että mekin tiedämme kaiken. Minä ainakin olen aidosti kiinnostunut tästäkin historiasta. Henget kuitenkin punnitsee Jumala, emme me, minä tai sinä. Mainitsemasi henget ovat vielä niin kaukaisiakin, ettet voi millään tietää, olivtko ne pahoja vai hyviä enkeleitä. Kuten monesti sanottu; hedelmistään puu tunnetaan.
Luin vuosia sitten tyttärelleni kadulla annettua Mormonikirjaa, mutta aivan olivat toiset sävelet kuin Ellenillä. Ei mitään sellaista, joka olisi johtanut syvempään Kristuksen tuntemiseen, joten eri tavalla ainakin asiansa esittivät.
Takassa poltin kirjan, etteivät perilliset satu meiltä sellaista löytämään.
http://www.helpingmormons.org/Ellen.htm
http://www.truthorfables.com/EGW_Plagiarizes_Joe_Smith.htm
Ai henget! Henget tulee arvostella Raamatun sanaa vasten ja kun lukee Ellenin omia kirjoja ja kirjoituksia, niin tulee selvääkin selvemmäksi, ettei hänen seuralaisensa ollut Jumalan enkeli, koska Jumalan enkelit eivät valehtele. Saatana on valheen isä ja hänen enkelinsä valehtelevat.
Muuten, olikohan viime vuonna, kun kerroit kyläilleesi mormonisukulaisillasi ja olivat mielestäsi niin kristitty perhe kuin olla ja voi!
Tässä kirjoituksesi muka kristityistä mormonisukulaisistasi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000005535269#22000000005535269
Ei sinulla kyllä paljon ole käsitystä, kuka on kristitty ja kuka ei.
Kyllä, muistan sukulaistani lämmöllä. He ovat muuttaneet Utahiin, jonne on paljon lyhyempi matka Montanasta kuin Michiganiin, joten olen aikeissa mennä tervehtimään.
Voin kysyä heiltä, mitä tietävät Ellen Whitesta, joten kuulemiin sitten, kun palaan.
Tuomio on Jumalan.
Tuomio on Jumalan niinkuin sanot. Mutta todistuksesi on että vietät mormonien kanssa yhteistä Jumalan palvelusta. Ei kuulosta kovin kristilliseltä tavalta. Ethän voi antautua mielesi mukaan jokaisen uskonnon suunnan mukaan. Antautuessasi mormonien kanssa yhteiseen hengellisyyten, osoitat olevasi yhtä heidän kanssaan.
että hän on "juutalaisille juutalainen" voittaakseen heitä. En kai mene ystäviksi tulleitten sukulaisten luo sanomaan heille suorat sanat heidän uskostaan. He uskovat valitsemallaan tavalla. Annoin perheen isälle kirjan, joka kertoi Kristuksen vanhurskaudesta meidän hyväksemme. Se oli minusta hieno asia, että hän otti sen vastaan kiitosten kera. Jos hän on lukenut sen, hän tietää jo paljon enenmmän minun uskostani kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt voimme paneutua asioihin aivan toisella tavalla kuin silloin. Mitä tulee sanoihisi "vietän Jumalanpalvelusta heidän kanssaan", ei minulla siihen ole ollut mahdollisuutta. Kaikki on tapahtunut perheen keskuudessa perhehartauksissa ja ruokarukouksin. Siinä olemme molemmat puhuneet Jumalalle oman ymmärryksemme mukaan. Olen muuten pitänyt vartiotorniseuralaisenkin kanssa rukouksen, kun en vielä tiennyt hänen seurakunnastaan. Hänkin liikuttui kyyneliin, joten uskon jonkin sydämessä koskettaneen.
En ymmärrä, miksi en voisi kohdata heitä Luojansa lapsina kuten muitakin ns. "lahkolaisia". Minulla on oma uskoni, jonka olen Jumalalta saanut. Se on aivan riittävä suojelemaan minut mormoonien tai muiden "lahkojen", johon muuten itsekin kuulun, haittavaikutuksilta, jos niitä näen tai koen. Lintu voi lentää pään yli, mutta ei se voi tehdä pesää sinne, ellen halua. Minä olen usein yhdessä myös luterilaisten sukulaisteni kanssa. Olenko minä myös yhtä heidän uskonsa kanssa siinä tapauksessa?
Mielestäni fariseukset miettivät, miten Jeesus eli ja vaikutti ihmisten keskuudessa. Heille hänen käyttäytymisensä oli piikki lihaan. Miksi? Siksi, että he eivät itse välittäneet noista ihmisistä ympärillään, vaan yksinomaan tuomitsivat heitä omien sääntöjensä mukaan. Näinkö meidän on yhä tehtävä?
Jeesus sanoi: Menkää kaikkeen maailmaan ja katsokaa kenen luo menette, ettette saastu, vai? Ei suinkaan. Hän sanoi, että kertokaa heille evankeliumi, ilosanoma siitä, mitä "minä olen teille tehnyt". Voiko vapauttavampaa sanomaa olla kuin "synnit poissa, autuutta oi, synnin maassa ken käsittää sen voi!"
Mielestäni olet nyt hakoteillä, kun alat erotella ihmisiä eri kasteihin kenen kanssa voi olla yhteydessä ja kenen ei. Jumala ei erottele ihmisiä, vaan rakastaa jokaista. (Joh. 3:16) Ihmisen valinta voi erottaa hänet Jumalasta, mutta Jumala myös tekee tuomionsa jokaisen kohdalla sen valon mukaan, jonka henkilö on häneltä saanut ja ymmärtänyt.
Tämän luin että kirjoitit >>>>>>>>>>>
"En ole kertaakaan tavannut niin miellyttävää ja kristilliset arvot omaavaa perhettä täällä Suomessa, kuin he olivat. Oli ilo olla heidän vieraanaan, ja yhtyä heidän kanssaan kiittämään Jumalaa, me omalla kielellämme ja he omallaan."
On aivan tosi, mitä kirjoitin. Olkoon sitten perheeltä vain ulkonaista tai ei, heidän toimissaan välittyi heidän uskonsa Jumalaan.
Kun menen täällä Suomessa luterilaiseen perheeseen, ei pidetä ruokarukouksia, aamu- tai iltarukouksia, eikä edes aina puhuta uskosta yhtään mitään. Aivan toisenlainen oli tapa näillä mormoneilla, jota sinä nyt luokittelen johonkin muuhun luokkaan kuuluviksi. Heille usko näytti olevan jokahetkinen elämäntapa. Mikä minä olen heidän uskoaan tuomitsemaan ulkopuolelle.
Me olimme iloisia siitä, että saimme lähes 100 vuoden jälkeen nähdä ja olla yhdessä kolme päivää. Perheenpään mummo oli minun mummoni sisar ja lähti Suomesta 1911. Sen jälkeen suvut eivät ole olleet näköetäisyydellä, joten jo siksi tämä hetki oli merkittävä. Kun olen näiden amerikanserkkujen terveisiä tuonut omille sukulaisillleni Suomessa, en ole törmännyt sinun kaltaisiisi mielipiteisiin vain siksi, että he ovat mormoneja.
Eikä rukouksessa ole mitään oppeja olivatpa rukoilijat ketä tahansa. Minä rukoilen siten kuin on minun tapani omin sanoin ja lopetan sanomalla "Jeesuksen nimessä Amen". Toisilla saattaa olla erilaiset sanat, mutta uskon, että kuulija, Taivaallinen Isä, on se joka rukouksen sisällönkin sekä rukoilijan vaikuttimet punnitsee.
Meille on annettu Henkien erottamisen armolahja, jolla kyllä tunnemme pahan hengen kosketuksen. Olen itsekin joskus etukäteen ajatellut mennessäni kohtaamaan jotakuta sairasta tms. henkilöä, että pidän rukouksen. Joskus siitä ei ole tullut mitään, koska toinen on ollut aivan muissa maailmoissa, eikä aika ole ollut sovelias lähestyä Jumalaa. Henki antaa tilaisuuksia tai sitten ei anna. Pääasia on, että olemme Hengen johdossa myös kohdatessamme näitä toisinajattelevia, jotka kuitenkin on annettu meidän vaikutuspiiriimme jostakin syystä, jota emme vielä voikaan tietää. Minä uskon näkeväni vasta ikuisuudessa näidenkin kohtaamisiemme tuloksen.
Vilkaisin molempia sivustoja ja rupesi ihan naurattamaan. Tismalleen samalla logiikalla kuka tahansa saa mitkä tahansa kaksi kirjailijaa näyttämään toistensa kopioijilta. Otetaan vain tarpeeksi paljon tekstiä ja etsitään sieltä täältä samanlaisia virkkeenpaloja ja voilá, B on A:n kopioija ja päinvastoin. Minuun sivujen pseudo-intellektuelli hömpötys ei kyllä tehoa.
Timo Flink
sinuun ei tehoa Raamattukaan.
mormoonit kuuluvat kaikki samaan uskontojen heimoon, jotka on amerikassa syntyneet samoista vaikutteista.
Niillä ei ole yhteyttä Raamatun kristillisyyteen.
Eli voit olla huoleti,adventistit eivät ole Jehovan todistajia.Me uskomme Isään,Poikaan ja Pyhään Henkeen,eli meillä on kolmiyhteinen Jumala.Meille Jeesus on Herra.Meidän yhteisössä on tärkeää tulla synnintuntoon,katua syntejään,nöyrtyä Kristuksen ristin juurelle ja pyytää syntejään anteeksi,vasta senjälkeen voi Kristus armahtaa ja antaa uuden elämän,eli saa syntyä Jumalan lapseuteen uudestisyntymän kautta.Meillä on myöskin Jumalan siunaama lepopäivä,sapatti.Sitäkään ei ole Jehovan todistajilla.Joten meillä on tosiaankin täysin eri uskonto.Kaikki on vain ilkeiden panettelijoiden juoruista johtuvaa väärin käsitystä.Hyvä sinänsä että kysyit.Tulipahan tämäkin väärinkäsitys oikaistua.Muuten,teillä itsellännehän on paljon enemmän yhteistä,kun on yhteinen lepopäiväkin,joka sekin on epäkristillinen.Meillä on myöskin kristillisiin kirkkoihin lukeutuva Adventti kirkko. Jehovantodistajat sensijaan lukeutuvat uskonnollisiin yhteisöihin,kuten mormonit,islamin uskovaiset ja juutalaiset ym.Juutalaiset siitä syystä,koska eivät myöntäneet että Jeesus on messias.Vaan luulivat profetaksi.Muutoin Jehovan todistajatkin ovat ihan mukavia ihmisiä.Tosi auttavaisia naapureita,ja rakastavat Jumalaa,he uskovat myöskin että Jeesus on Jumalan poika,joka on kuollut kaikkien ihmisten syntien puolesta.Heistäkin paljon tyhjää ja väärää panettelua.
Hienoa että edes pari kokemusta löytyy. Näyttää että aihe on jostain syystä vaihtunut , mutta voi tähän ketjuun kirjottaa vieläkin kokemuksistaan. Saadaan välillä jotain positiivistakin eikä pelkkää kuolemaa, hävitystä ja oppiriitoja.
Itse tunsin kädet jotka pitivät minut pystyssä, kun meinasin kaatua jäällä. :-) Luulen myös nähneeni unessa enkelini.
Jumala lähettää enkelinsä auttamaan.Olen saanut kokea sen henkilökohtaisesti,useampiakin kertoja.Enkelit voivat joskus olla myöskin ihmishahmossa.Olimme kerran mieheni kanssa menossa yhteen paikkaan ensi vierailulle ja emme oikein osanneet sinne,vaan eksyimme,niimpä mieheni peruutti yhteen yksityiseen pihaan,kääntääkseen auton.Jostakin syystä auto hyytyi siihen,eikä suostunut millään lähtemään.Olin aivan kauhuissani ja ajattelin,että kohta tulee joku vihaisesti sanomaan että"- miksi tulette toisten pihaan kaasuttelemaan autoa"?Laitoin hädissäni käteni ristiin ja rukoilin.Siinä samassa ilmestyi moottoripyörällä kaksi nuorta miestä,pysäyttivät pyöränsä ja tulivat kysymään:"-Tarvitsetteko apua"?Mieheni sanoi,että,"- jos voisitte tyrkätä medät tuohon mäkeen".Ja niin sitten tapahtuikin.Auto lähti heti käyntiin mäki tartilla.Käännyin samassa vilkuttamaan kiitokseksi,mutta ketään ei näkynyt,eikä myöskään moottoripyörän ääntä ollut kuulunut.Ajattelin että he olivat varmaankin Jumalan lähettämiä enkeleitä ,ihmis hahmossa.Sama asia on toistunut useita kertoja elämässäni,eri tilanteissa tietenkin.Ja aina on kysymys ollut täsmälleen sama:"-tarvitsetko apua",ja aina ovat enkelit hävinneet ihmeellisesti,ennenkuin olen ehtinyt kiittää.Meillä on ihmeellinen,rukouksia kuuleva ja rakastava Jumala.Usein Jumala vastaa rukoukseen,lähettämällä avun,joko ihmisten,tai enkelien kautta.Tärkeintähän on vain se että saamme avun,kun sitä tarvitsemme.
Olin menossa vuoteeseeni ja vedin peittoa korviin.
Vaimo jäi vielä keittiöön tiskailemaan ja kuuntelin hänen kolinoitaan astioiden kanssa.
Kun katsoin hänen suuntaansa näin eteisessä valkoisen hahmon,isomman ja kaksi pienempää,yhden, isomman hahmon kummallakin puolella.
Koin vilunväristyksen ja pelko meinasi hiipua sisääni,mutta ilman suun avaamista tai ääntä tuo isompi hahmo rauhoitteli minua ja en pelännyt enää mitään ja siksi tarkkailin heitä hetken tarkkaan,sitä millaisia he olivat.
Isompi valkea hahmo oli kuin pitkän viitan peittämä.Hänellä oli päässään kruunu,jossa oli erivärisiä jalokiviä,punaisia,sinisiä,vihreitä ja valkoisia,tosi kauniita.
Hänen hiuksensa olivat yhtä valkeat kuin vaatteensa.Kasvojen ääriviivat olivat epätarkat mutta silmät olivat loistavat.Ne katsoivat minuun.Hän ikäänkuin istui tuolilla,ymmärsin valtaistuimella.
Hän istui minuun hieman viistosti.
Näin myös hänen suunsa.Ne olivat tiukat mutta niissä oli ystävällinen hymy.
Kaksi muuta enkeliä hänen vierellään olivat peittäneet itsensä lähes kokonaan siivillään ja he olivat painaneet kasvonsa alaspäin.En nähnyt heidän kasvojaan.
Se mitä tuosta lyhyestä tapaamisesta on jäljellä on tietenkin muisto ja rauha joka ei ole mennyt minulta pois niinäkään hetkinä jolloin olen kokenut ikäviä asioita.
Ikävät asiat on pois jo,mutta uskoni on pysynyt lujana.
Ylistys ja kunnia taivaan ja maan Luojalle.
Kiitos Jeesukselle että Hän kuoli minunkin "tomuhiukkasen" puolesta ja olen saanut Hänen armostaan osallisuuden.
"Kiitos Jeesukselle että Hän kuoli minunkin "tomuhiukkasen" puolesta ja olen saanut Hänen armostaan osallisuuden."
Olet jeesuksen kirkkaasti valoa loistava "Hiukkanen"! :-)
Lisää näitä, piristää mukavasti perjantai päivää.
Tosin tämä on vähän erinlainen kertomus nuoruudestani.
Seitsemänkymmentäluvun alkupuolella kun olin lopettanut peruskoulun,tai silloin sanottiin kansa-ja kansalaiskoulu tai keskikoulu tein jonkin aikaa kirjallisuustyötä ennen jatko opiskeluja.
Olen lähtöisin köyhästä perheestä.Olin suuren sisaruskatran vanhin lapsi ja jos ruokaa oli vähän,usein minä olin se jolle ei paljoa jäänyt.
Olin tuona talvisena ja kylmänä päivänä luvannut mennä viemään kirjallisuutta noin 10:n kilometrin päähän,mutta voi surkeus ruokakaapissa ei ollut ruokaa yhtään.Muut olivat jo syöneet ja äitini voivotteli:"miten jaksat lähteä,kun isälläkin on tilipussi kädessä vasta kello 15 jälkeen?"
Oli miten oli,mutta minä lähdin tyhjän vatsan kanssa.
Poljettuani noin kahdeksan km tulin tienpätkälle jossa paikka johon minun piti mennä oli.
Tuli ylämäki ja aloin taluttamaan pyörääni.Minua heikotti.Yht äkkiä näin edessäni lumihangessa 5mk:n setelin.Nostin sen.
Lähettyvillä oli kaksi miestä.He olivat haalareissa ja näyttivät remonttimiehiltä.Sanoin heille:"onko tämä seteli teidän?"He vastasivat:"löytäjä saa pitää".
Jatkoin matkaani ja menin taloon johon minun piti mennä.Jätin kirjat.Kerroin samalla talon isännälle löytämästäni rahasta ja kyselin että mitähän "autonkorjaajia"miehet olivat ja talon isäntä oli ihmeissään ettei sielläpäin mitään verstaita ole ja oli itseasiassa epäileväisen oloinen,että:"mitähän poika höpöttää".
Paluumatkalla katsoin tarkkaan paikan uudestaan ja k.o. ulkorakennuksen luona ei ollutkaan mitään elonmerkkejä.Ei edes vihjeitä mistään korjaamosta.
Poljin nopeasti kotiin ja vein viismarkkasen äidille ja haimme sillä ruokaa sen verran että pärjäsimme iltaan asti.
No,ei tässä vielä kaikki.
Puolen vuoden kuluttua menin samaa reittiä ja löysin viisi-markkaa arvatkaa mistä?
Aivan samasta paikkaa,tosin nyt siellä ei ollut ketään.
Ylistetty olkoon Hän joka pitää heikoimmastaankin huolta.
Pyysin lisää ja niitä tuli heti! :-)
Katso huviksesi viestien lähetysaikoja.
Tälläkertaa en nähnyt ketään,mutta Herra pitää pienistä karitsoistaan huolta.
Tämä on 10:n vuoden takaa.
Elämäni oli umpikujassa.Edessä oli avioero ja uskoni horjui.
Olin ottanut lopputilin töistä koska ex-vaimoni kanssa elämästä ei tullut mitään.Srk-johon olin kasvanut lapsuudesta asti ei pitänyt elämänsä pääkulmakivenä Jeesusta vaan ennusteluja maailmanlopusta.
Minun piti päästä pois.
Olin lähdössä isäni luo joka asui 700 km:n päässä.
Mutta olin täysin rahaton.
Oli viimeinen työpäiväni postissa.
Ol joulu aaton aatto ja lunta satoi taivaan täydeltä.Sitä oli varmaankin tullut viimeisen parin kolmen tunnin aikana 20-30 senttiä.
Oli hirveää työntää postikärryjä.Olin ihan "puhki ja hiestä liti märkä ja masentunut."Missä vietän jouluni.Jossain rappukäytävässäkö?"
Isäni odotti minua muttei tiennyt että olin p.a.
Olin kulkemassa viimeistä kadunpätkää ja sen viimeistä taloa.Oli enää kaksi rappua.Sitten työt oli ohi.
Otin viimeisen nipun postia ja lähdin ylittämään katua.Vilkaisin maahan ja näin lumihangessa paperikäärön,värikkään."Oho" ajattelin.50 mk.
Panin sen taskuuni ja hoidin hommani.
Kun toin tavarani postitoimistoon suurin osa työkavereista oli mennyt jo joulunviettoon.Pari taisi olla siellä vielä.
Sanoin heille:"arvatkaa mitä minä löysin?50mk!"
"Älä" sanoi joku."Näytä".
Otin setelin taskustani ja avasin sen rullasta.
Suuni loksahti auki.Joku nauroi ja sanoi:"Vai 50? Sehän on 500.Hyvää joulua!"
He lähtivät kotiin.Minä jäin tuijottamaan seteliä ja esitin hiljaisen rukouksen.
Olishan se pitänyt viedä "polliisille",mutta koin sen tilanteessani aiheettomaksi.
Menin isälleni ja meillä oli mukavaa.
Herran siunausta viikonlopulle,niille jotka aloittavat nyt sapatin ja niille jotka ei.
jälkeen vasta olen ottanut Jeesuksen yksinomaan sydämeeni.Siitä on noin 5 vuotta.
Muitakin ihmeellisiä asioita on minulle sattunut ja olen oppinut kiittämään pienistäkin asioista Häntä.Itse asiassa minun pitäisi kiittää alati.
Rohkaisevaa viikonloppua "kyssärille".Herra olkoon kanssasi ja lohduttakoon sinua.
On jotenkin arvoitusta mihin perustuu tämä että toiset näkevät ilmestyksiä ja toiset taas ei ollenkaan?
Monet tulevat uskoon nähtyään taivaallisia näkyjä. Herää kysymys että eikös se ole jollain tavoin epäreilua niitä kohtaan jotka eivät mitään näe, eikä koe.
Siltä se saattaa tuntua.
Mutta eihän me tiedetä Jumalan aivoituksia muuta kuin sen mitä raamattu sanoo.
Itse en näissä mainitsemissani kokemuksissa ole kyseisinä hetkinä ajatellut erityisemmin Jumalaa.
Ensimmäinen kertomus oli noin kolmen vuoden takaa,joten olin silloin uskossa jonka ymmärrän nyt.
Toinen tapahtui yli 30-vuotta sitten.
Kolmas 10 v.sitten.
Toisen ja kolmannen aikana olin mielestäni,enemmän tai vähemmän etsikkoajassa.
Muut Herran ihmeet mitä olen saanut on hädän hetkellä huutamani avunhuudot.
Ei niistä pidä ylvästellä.Mutta ajattelen että,ilman kokemuksiani ei uskoni olisi kestänyt.
Taustani on sellainen ettei kaltaisiani ole suomessa ilmeisesti ketään.Vain Herra on voinut minua armahtaa jotta olisin saanut anteeksi sen mitä olen ollut harhaoppisuuksissani.
Hengen työt on ihmeelliset.
Enkä tiedä mitä Herra haluaa antaa minulle vielä tehtäväksi.Aika näyttää.Ehkä jotain erikoista tai sitten ei.
Mutta kaikille uskoville on tehtävänsä.Lahjat on myös moninaiset.
Kaikkia ohjataan ja kaikilla on oma enkeli. Kaikki eivät vain huomaa niitä hienovaraisia liikkeitä ympäristössään. Hökelletään eteenpäin ja ei eletä tätä hetkeä. Pitää ottaa sellainen tarkkailijan asenne. Seuraa tilannetta ottamatta siihen kantaa ja elää tätä hetkeä.
Toinen asia joka vaikuttaa on värähtely. Ihmiset värähtelevät ympäristöönsä eri taajuuista energiaa. Mitä negatiivisempi ihminen se matalataajuista värähtelyä se levittää ympäristöönsä ja mitä positiivisempi, rehellisempi, aidompi ihminen se korkeataajuisempaa energaa se väreilee ympäristöönsä. Henkiolennot väreilevät luonnostaan korkeataajuista energiaa ja korkeataajuinen energia vetää niitä puoleensa. Tässä ehkä yksi syy.
Tämän energian huomaa helposti siitä kun olet itse positiivinen ja menet jonkun toisen luo joka on negatiivinen. Huomaat hyvin äkkiä kuinka tuo toinen on vienyt sinun energiasi.
Tämä negatiivisuus vaikuttaa kaikkialla. Uutisissa, mediassa, elokuvissa, ym foorumeissa. Ehkä sen negatiivisuuden tarkoitus on estää henkisyys?
"Herää kysymys että eikös se ole jollain tavoin epäreilua niitä kohtaan jotka eivät mitään näe, eikä koe."
Ehkä tuo on koe. Sinun pitää päästä tuosta asenteesta, että jokin on epäreilua. Tuo asenne voi estää sinua "näkemästä".
"Ei niistä pidä ylvästellä.Mutta ajattelen että,ilman kokemuksiani ei uskoni olisi kestänyt.
Taustani on sellainen ettei kaltaisiani ole suomessa ilmeisesti ketään.Vain Herra on voinut minua armahtaa jotta olisin saanut anteeksi sen mitä olen ollut harhaoppisuuksissani."
Mukava kun jaoit kokemuksesi meidän kanssa. Tämä kokemuksesi voi auttaa jotain ihmistä paljon.
Kaikki on harhaoppia jos ei ole sisäistänyt ja kokenut mitä on olla uskossa. Tuon voi myös kääntää toisinpäin. Mikään ei ole harhaoppia jos on varmuus uskostaan. _Sen_ kyllä tietää kohdatessaan.
..sinun ajattelu tavallasi kaikki perustuu ihmisen lähtökohdista. Eikös ilmestykset tule ulkopuolelta meidän, meistä riippumatta.
Oletkos New Age liikkeen kannattaja, vai muusta syystä valaistunut?
Ehkä olet oikeassa minun suhteen :)
".sinun ajattelu tavallasi kaikki perustuu ihmisen lähtökohdista. Eikös ilmestykset tule ulkopuolelta meidän, meistä riippumatta."
Olen samaa mieltä, että enkelit ja muut ilmestykset tulevat meistä riippumatta. Ihminen voi vain itse estää niiden ilmestymisen. Luoja näyttää jokaiselle hänen tarpeittensa ja kykyjensä mukaan. Näin sen olen itse pähkäillyt ja jokaisella meillä on vapaa tahto ja jokaisen tulee punnita miten sitä käyttää.
New Age sanaan olen joskus törmännyt, mutta en tiedä mitä sen suuntauksen taakse kätkeytyy. Minä kannatan tervettä järkeä ja ihmisen vapautta valita omista ajatuksistaan. Monilla seurakunnilla on usein myös tapana kahlehtia ihmisten vapautta tiukoilla domeillaan. Onko se valittu strategia vai sitten onko kaikilla yhteisöillä ongelmana tuo ettei vapaata ajattelua voi suvaita.
Eli jos olin oikeassa sinun suhteesi, niin heitä se asenne romukoppaan. Sinulla on nimittäin vapaa tahto. ;-)
Ok! heitän kaikki huonot ajatukset pois. Ja annan itselleni tilaa vain Kristus energialle:)
Enkeleistä ja muusta sen verran että..
Ehkä oli minun enkeli joka varoitti eräänä aamuna kun kiireisenä lähdin työmatkalleni.
Kuulin kovalla äänellä sanat VARO! VARO! ja samalla kuin kuulin nuo sanat piirtyi kummasti hirvikolari tunnelma mieleeni. Töihin ajoin koko matkan hyvin hiljaa ja varovaisesti. Eikä hirvikolaria tullut. Enkelini valvoi ja varoitti minua,, ehkä niin?
Eräs mystinen kokemus oli kun nukkumaan mennessä kesäiltana. Ikkuna oli raollaan. Vaimoni ja minä kuulimme outoa puhetta tulevan ikkunasta päin. epäselvä puhe/ääni oli ivallisen ja kammottavan kuulosta. Menimme katsomaan ja mitään ei näkynyt ikkunasta. Ääni oli kuin toisesta ulottuvuudesta ja vaikutti meihin pahoin voivasti. Vieläkin joskus ihmetellään että mitä se sellainen oikein oli?
........
"Ok! heitän kaikki huonot ajatukset pois. Ja annan itselleni tilaa vain Kristus energialle:)"
Juuri näin. Voit myös tarkkailla päivän tapahtumia esim siten että kun huomaat jonkun tilanteen missä sinun negaatiot tulevat esille. Ajattele tietoisesti että mikä tämän tapuhtuman opetus on? Onko tämä minulle jokin koe, missä minun tulee vaihtaa asennetta. Toimii muuten todella hyvin.
Itse kuulen joskus selkeitä "ääniä", en kyllä ole paikallistanut tuleeko ne päästäni vai jostain ulkopuolelta.
Tuo viimeinen kokemus on aika mielenkiintoinen. Saitteko puheen sisällöstä selvää? Voi olla että verho toiseen ulottuvuuteen avautui hetkeksi ja kuulitte nuo alemman tason henkien äänet. Pahoinvointi tuli varmaan pelosta. Kannattaa aina välttää pelkoa. Sinulla on käytössäsi voimakkainta Jeesus energiaa joka suojelee.
Autuaita ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näekään.
Kuulutko moottoripyörä jengiin?Olen kuullut tuon nimisestä jengistä.Itselläni ei kyllä ole tuon jengin kanssa mitään tekemistä.Toivottavasti nöyrryt ja kadut syntejäsi,että voit ottaa Kristuksen elämääsija päästä pois panettelian alaisuudesta.tv.Sirkka Iita.
jos sillä ei ole siipiä selässä vaan se kulkee berberi niskassa ja karvalakki korvilla tuolla raitilla?
Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan. (Hepr.13:2)
Minulla on ollut erityinen kohtaaminen enkelin kanssa. Se tapahtui tosin lähes 10 vuotta ennen uskoontuloani eli noin 38 vuotta sitten, mutta tiettyjen ongelmien takia olin joutunut syvästi rukoilemaan apua Jumalalta silloin pitkän aikaa.
Tuo kohtaaminen oli niin vaikuttava, että muistan sen ehdottomasti yhtä kirkkaasti elämäni loppuun asti!
Eräänä aamuna ensin heräsin, mutta sitten nukahdin uudelleen ja koin tuon kohtaamisen.
Huoneessa, jossa nukuin, minulle ilmestyi yli 2 metrinen enkeli, joka oli hahmoltaan naispuolinen (?)ja ylimaallisen kaunis. Hänen kasvoillaan niinikään oli syvä taivaallinen rauha ja onnellisuus.
Hän ei sanonut minulle sanaakaan. Itse olin tuon näyn edessä kuin täysin halvaantunut ja kauhuissani jo siitä enkelin sinisen valohohtoisen kaavun näkemisestä, jossa kirkkaat hopeaiset pisteet loistivat sekä siivistä, jotka kohosivat hänen takanaan yli hänen päänsä ja ulottuivat lattiaan asti. Hän myös näytti leijuvan ilmassa kaiken aikaa.
Enkeli vain ojensi kätensä ja minä aloin kohota istualleni ja käteni alkoi ojentua kohti hänen kättään ja niin hän tarttui käteeni ja minä hänen käteensä ja muistan aina, kuinka tuo käsi tuntui oudolta koskettaa eli se ei tuntunut ihmisen iholta. Näin uni tai näkytila kuitenkin vain yht'äkkiä katkesi.
Herättyäni tästä puolittaisesta unesta ja/tai näkytilasta olin jonkinlaisessa shokissa ja kylmä hiki oli otsallani ja jopa pelkäsin jonkin aikaa tuota huonetta jossa silloin yövyin Helsingissä, ollessani silloin työni takia siellä.
Jälkeenpäin kyllä ymmärsin, että tuo näky oli vastaus rukouksiini ja Jumala näin lupasi minulle, että hän auttaa minua.