Tänään olen kameleontti,
ihmisen värinen.
Laiskasti lepäilen puuni
oksalla omistaen kaiken mitä näen.
Silmäni kääntyvät kaikkiin
suuntiin niillä näen piiloon asti.
Kielelläni pyydystän saalista,
hyönteisten joukosta.
Kuinka helposti se käykään,
silloinkin kun ei kukaan
näe eikä aavista.
En haluaisi kuulua tänne,
missä alas painettuja
nielaistaan elävältä,
en haluaisi tehdä uraa
heikkouden hinnalla.
Hiljaisuuteni puhuu
jatkuvuutta karusellin
pyörimiselle, missä avuttomuus
on ahneen apu.
Kuka kaipaisi surun silmiä,
kuka pelokkaita käsiä?
Mitä merkitsevät Sinun kipua
puhuvat kasvosi terveyden
markkinoilla?
Kuka kuulee sanattoman
itkun pätevyyden
vallankumouksessa?
Kenelle kutsu soi
ihmisyyden juhlasaleihin?
Suuni on hauta,
ja hautausmaa aina mukanani.
Sieltä ei tulla koskaan
takaisin eikä vapaaehtoisuutta
tunneta. Sanoillani minä kuoletan
mieleni mukaan oikeuksiani vaalien.
Näetkö Sinä nytkin minut?
Inhoatko kameleonttiolemustani?
Mitä Sinä minulle teet, että
ihmiseksi tulisin ihmisten keskellä?
Annatko minulle sanoja jotka eivät tapa,
vaan saavat elämään?
ihmisen värinen.
Laiskasti lepäilen puuni
oksalla omistaen kaiken mitä näen.
Silmäni kääntyvät kaikkiin
suuntiin niillä näen piiloon asti.
Kielelläni pyydystän saalista,
hyönteisten joukosta.
Kuinka helposti se käykään,
silloinkin kun ei kukaan
näe eikä aavista.
En haluaisi kuulua tänne,
missä alas painettuja
nielaistaan elävältä,
en haluaisi tehdä uraa
heikkouden hinnalla.
Hiljaisuuteni puhuu
jatkuvuutta karusellin
pyörimiselle, missä avuttomuus
on ahneen apu.
Kuka kaipaisi surun silmiä,
kuka pelokkaita käsiä?
Mitä merkitsevät Sinun kipua
puhuvat kasvosi terveyden
markkinoilla?
Kuka kuulee sanattoman
itkun pätevyyden
vallankumouksessa?
Kenelle kutsu soi
ihmisyyden juhlasaleihin?
Suuni on hauta,
ja hautausmaa aina mukanani.
Sieltä ei tulla koskaan
takaisin eikä vapaaehtoisuutta
tunneta. Sanoillani minä kuoletan
mieleni mukaan oikeuksiani vaalien.
Näetkö Sinä nytkin minut?
Inhoatko kameleonttiolemustani?
Mitä Sinä minulle teet, että
ihmiseksi tulisin ihmisten keskellä?
Annatko minulle sanoja jotka eivät tapa,
vaan saavat elämään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tulisin, kun tllaisia runoja näkee. :o)
http://www.batraciens-reptiles.com/calyptratus.htm
Käperryin oman pienen ruusukaalini sisään
hieroin sitä niin että
teki kipeää
kipu lievitti vain sekunnin
pahaa oloa jonka olin itse itselleni
tehnyt ja taas!
luulin olevani ollut
jo muutoksen kauneuden kukka
siinä matollasi
kun näin sen
terälehdet kohottavat siipensä
tyhjien kukkaruukkujen
huutaessa täyteyttään
repien toiselta
hänen omaa
joka ei kuulu
ei sitten yhtään minulle
ihmisyyden rajat
koskettavat muuttaessa
mielen ja koko olemuksen
huutaen:
- pese Herra!
minut
puhtaaksi
Armosi Veriputouksilla
Ruusukaalissa
pieni matotyttö
itkee
kadotettuaan
kameleontin
syödessä hänet