Tiesitkö,

Juu ja jos sä haluut lisää "faktoja" niin
täss' kuule olis':

-------------------------------------------------

Arviolta seuraavan kolmenkymmenen vuoden
sisällä kristinusko saavuttaa "kriittisen massansa"
eli pisteen, jossa sen sisäisten ideologioiden
väliset erot paljastavat tuhoisan voimansa
ja repii koko uskon kappaleiksi...

Tämä sinänsä ei ole kovinkaan erikoista, vaan
täysin looginen tapahtuma, joka viimeisten
parin tuhannen vuoden aikana on ajanut monet
uskonnot hävityksen partaalle (ja sen yli).

Tapahtuma voidaan rinnastaa välttävästi ylisuuren,
heliumilla täytettyyn ilmapalloon - kun
ilmaa (tässä tapauksessa erilaisia kristinuskon
variaatioita on liikaa) on liikaa...
Ilmapallon ohut kuori ei kestä sisäistä painetta
vaan hajoaa täysin korjaamattomaan tilaan.

-------------------------------------------------

Niin, ett' siinä teille kuule profetioita.

Tätä lukusymbolikkaa Raamattukin viljelee runsaasti ja tuskin sattumalta, sillä onhan sillä pitkät perinteet.
Raamatulliset "pyhät" luvut 7 ja 3 toistetaan monissakin kertomuksissa ja asiayhteydessä joka kertookin kirjoituksien "taikauskisuudesta" paljonkin.

Jo antiikin filosofit käyttivät lukusymbolikkaa.
Platon pohti "maailmansielun" syntyä ja olemusta Timaios-dialogiassaan, lausuen "kahta ei voi yhdistää ilman kolmatta, vaan niiden välissä tulee olla yhdistävä side2.

kolme ratkaisee lukuun kaksi sisältyvän dualismiin sisältyvän ristiriitojen ongelman.
kolme mahdollistaa "hengen synteesin", uuden integraation, joka ei tee tyhjäksi sitä edeltänyttä jakautumista, mutta ylittää sen.
Se ei siis merkitse, kuten ei mikään vakavasti otettava synteesi,paluuta johonkin, vaan etenemistä kuilun yli.

Pythagoras piti kolmea pienimpänä täydellisyyden lukuna, ei siis ihme että se lainattiin Kristittyjen Jumaluutta kuvaamaan?

Aristoteles muistutti, "ihmiset kutusvat kahta molemmiksi, mutta eivät kaikiksi, kolme on ensinmäinen lukumäärä josta voidaan käyttää sanaa kaikki".
vasta kolme muodosti päätöksentekoon kykenevän joukon.
demokratinen päätös ei pinemmällä ole mahdollinen.

myös Roomalaiset viljeleviät sanontoja "kaikki kolmius on täydellistä" ja "kaikki hyvät asiat ovat kolme".

myös Pythagoralaiset muistuttivat,että kolme rajaa kaikkia asioita, koska siihen sisältyy alku,keskikohta ja loppu.

jakamattomuutensa tähden 3 on pidetty onnelukuna, katoamattomuuden ja täydellisyyden symbolina.

kansan uskomuksissa onneatuovat,tai epäonnea torjuvat asiat piti tehdä kolmesti.

mytologiassa ja saduissa kolme toistuu usein, monille antiikin tarujen sankareille annettiin kolme tehtävää joilla tuli todistaa voimansa ja kykynsä.
Myös kolme toivomusta,tai taikasanaa piti toistaa kolmesti jne.

eli siinä sitä "Pyhien lukujen" taustaa vähän.

kolmea pidettiin yleisesti myös jumalien lukuna, sillä kolminainen jumala on herättänyt suurempaa luottamusta kuin yksinkertainen jumala.
uskontojen maailma tuntee lukemattomia kolminaisia jumaluuksia, tai kolmen jumalan ryhmiä.
Niitä on ollut mm Kiinassa,Tiibetissä, Intiassa, Babyloniassa,Persiassa ja Egyptissä, Amerikan intiaanien kulttuureissa.
3 oli atsteekkien tulenjumalan Xluhtesutlin luku.

Ehkä vanhimman jumal-triadin, eli 3 ryhmän loi sumerilaiset 3000-luvulla eKr.
sen muodostivat Anu,Enlil ja Enki, eli taivaan,maan ja veden jumalat.
Myöhemmin toiseksi tuli Bel, eli Baal ja kolmanneksi Hea, josta tuli alamaailman vartija.
samasta paikasta voidaan mainita Sin, Samas ja Istar ne vastasivat useiden muidenkin uskontojen kolminaisten jumal-ryhmien tavoin tähtien kolmiutta, Aurikoa, Kuuta ja Veenusta.
Istarin sijasta joskus mainitaan myrskyjen jumala Raman.

Gilames-eeppos taas tiesi päähenkilöistään, että kaksi kolmasosaa hänestä oli jumalaa ja yksi kolmannes ihmistä, niin tuttua nyky kristityillekin, vai mitä?

Intiassa taas kolmijako kytkeytyi maailmankaikkeuden rakenteeseen, siitä saatiin 3 jumalien luokkaa, taivaan, ilmakehän ja maan jumalat.
Vaikka Visnu ei ole yksiselitteisesti kolminainen, yhdessä Brahman ja Visnun kanssa Siva muodostaa selkeän kolmiuden.
Intialaisperäisissä uskonnoissa kolminaisia jumalia, tai jumaluuksia on tavaton määrä joilla on 3 päätä tai 3 kasvot.

Afrikkalaisista voisi mainita Kongolaisen luoja-jumalan Nzambin jonka kerrotaan syntyneen kolmipäisenä, puhumattakaan Egyptin lukuisista jumal-kolminaisuuksista.

ei siis ihme jos kristikunta pitää sitä "Pyhänä lukuna" onhan "jumalten luku" saatu ympättyä myös kristiuskon Jumalaan.
Siinä sitä ilmaisua käytti ensikerran Tertullianus n.v 200 ja kolminaisuusoppi määriteltiin nykyisessä muodossa 300-luvulla syntyneissä ekumeenisissa uskontunnustuksissa, vaikka opin juuret ovat jo Uudessa Testamentissa.