Miettikääpäs huvikseen...
Moni meistä ajattelee, että tämä usko on se oikea, mutta maanantaina töiden jälkeen vaikeana hetkenä huomaa, ettei elämä olekaan niin helppoa. Tekis mieli lähteä duunikavereiden kanssa kaljalle, mut hei, ei onnistu: mulle tulee Jumala mieleen, ja mä ajattelen, et kotiin...
Kuinka monta kertaa teille on tullut mieleen se, että kuinka paljon helpompaa elämä olis "aidan takana"? Tai kuinka monta kertaa on tullut mieleen, että olis kiva lähteä lintsille ryyppäämään kavereiden kanssa? Jos väität, ettei kertaakaan, väitän, että olet täysin TEESKENTELIJÄ ja VALEHTELIJA. Jos siltikin olet eri mieltä: HANKI OMA ELÄMÄ!!!!
Moni meistä ajattelee, että tämä usko on se oikea, mutta maanantaina töiden jälkeen vaikeana hetkenä huomaa, ettei elämä olekaan niin helppoa. Tekis mieli lähteä duunikavereiden kanssa kaljalle, mut hei, ei onnistu: mulle tulee Jumala mieleen, ja mä ajattelen, et kotiin...
Kuinka monta kertaa teille on tullut mieleen se, että kuinka paljon helpompaa elämä olis "aidan takana"? Tai kuinka monta kertaa on tullut mieleen, että olis kiva lähteä lintsille ryyppäämään kavereiden kanssa? Jos väität, ettei kertaakaan, väitän, että olet täysin TEESKENTELIJÄ ja VALEHTELIJA. Jos siltikin olet eri mieltä: HANKI OMA ELÄMÄ!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen uskovainen - en lestadiolainen - mutta ei taatusti ole elämä helpompaa "aidan takana". Pikemminkin minua säälittää, ne joitten täytyy mennä töitten jälkeen kaljalle eli joilla on mahdollisesti kotona paha olla.
Mitä kaljoilla olevien elämässä on sellaista, jota uskovainen kadehtii? En ymmärrä.
Lain alainen tila on kuvattu ***--*** välisellä alueella.
Usein sellaiset uskovien lapset, jotka eivät ole jaksaneet uskoa Kristuksen tähden itseään armosta autuaiksi, jäävät pahan omantunnun vangeiksi, lain alle.
He eivät eroa synnin orjasta, vaan heillä
on smat voimakkaat himot synnin perään, mitä kirjoitus kuvaakin varsin selkeästi.
Oma tunto kuitenkin syyttää ja tällainen ihminen ei pelon vuoksi uskalla tehdä himojensa vaatimia tekoja, tekevät osttain, mitä salassa voi tehdä, mutta pahalla ja syyttävällä omalla tunnolla.
Tämä on helvetillinen välitila, kun ei kuulu taivaaseen, kun ei jaksa uskoa, eikä maailman syntielämäänkään voi sukeltaa vapaasti. On kyllä tosi paha olla. Minä uskon sen.
Gal. 3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Gal. 3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Gal. 3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Gal. 3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Gal. 3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Gal. 3:29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.
***Gal. 4:1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;***
Gal. 4:2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
Gal. 4:3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
Gal. 4:5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
Vai niin sinä ajattelet ja tunnet. Kerronpa hieman itsestäni ja uskostani sinulle ystäväni.
Jos jaksat lukea.
Olen yli 50v mies, eikä kertaakaan ole vielä mieli viinaa tehnyt, enkä tiedä humalasta mitään ja tiedätkö mitä? Olen hyvin onnellinen mies, ihan oikeasti. :=) Mistä se sitten johtuu, minäpä kerron sinulle
Minä olen kohdannut Jeesuksen ja saanut Hänet lahjana elämäni Herraksi. Olen saanut pelastusvarmuuden ja syvän ilon ja rauhan sydämeeni Kristuksessa. Jeesuksen rakkaus täytti minut aivan erityisellä tavalla v.-88 Et arvaa miten ihana tuo Jeesus oikeasti on. Millainen turvallisuus on hänen lähellään. Hänen rakkautensa on sanoin kuvaamaton, minä itkin valtoimenaan pitkiä aikoja kohdattuani tuon Hengen täyttymyksen.
Toki olen monista asioista eri mieltä, kun ryhmäni "yksimielisyys" on. Mutta tässä viinajutussa ukko Lestadius oli mielestäni kyllä oikeassa! Ainakin minä olen siitä onnellinen mies, ettei ole koskaan tehnyt mielikään.
Muuten olen kyllä surullinen tuollaisista farisealaisista asusteiden ja muiden ulkoisten
asioiden uskonnollistamisesta, kontrolloimisesta ja asettamisesta Jeesuksen ja rakkauden yläpuolelle. Mitäs siinä voit jos sydän on kylmä ja rakkaudeton ja Mersuja pihalla rivissä.
Omahyväisyys ja rakkaudettomuus on todellisia
suuria syntejämme lessut, silloin elämme näet valheessa, eli virtuaalitodellisuudessa.
Me emme ole silloin vielä kotona omassa rakkaassa itsessämme, itsessämme jota Jeesus rakasti, vaan rakennamme autuuttamme itseinhoon itsesääliin itsevihaan, häpeään syyllisyyteen. tämä johtaa tunnistamattomaan vihaan katkeruuteen ja lopulta kaiken peittää hengellinen ylpeys, "vain me" "hyvä me", valheen henki täyttää sydämen.
Haluan oikein halata sinua. Minua säälittää
teidän nuoret kohtelunne seurakunnassamme.
Te olette niin ihania ja rakastettavia kauniita ihmisiä.
Itsellänikin on viisi nuorta aikuista, joista
ei monikaan enää seuroissa käy ja osa elää avoliitossa. Minä rakastan heitä, en sillä puhu tästä. Olen heiltä anonut anteeksi farisealaisuuttani avoimesti.
Kiitos Jeesus, että sinä olet minun elämäni Herra, kiitos siitä, että Sinun elämäsi on minulle voitto. Kiitos että sinun rakkautesi on eheyttänyt minua ja olet johdattanut minua ihanille vesilähteillesi ja muidenkin kristittyjen pariin.
Toivon siunausta sinulle rakas ystävä. Rakas Jumala sinua johdattakoon ja antakoon sinun tuntea Hänen rakkautensa iloa. Rakkautta me kaikki kaipaamme, niin sinäkin, minä ymmärrän sinua hyvin, on paha joskus olla kylmässä ja kovassa valheen maailmassa.
Kaikilla uskovaisilla on kiusauksia. Toisia kiusaa ehkä enemmän joku toinen asia, toisia taas toinen. Ja se voi vaihdella myös ajan mukaan. On aikoja, että usko on palavampi, ja silloin kiusaukset voi olla helpompi voittaa. Ja joskus taas saa taistella jonkin asian kanssa tosissaan. Joku asia voi myös kiusata enemmän jonain aikana, ja sitten toisena aikana taas ei kiusaa. Esim. tämän ryyppäämisen suhteen joskus on tuntunut, että "ei voisi vähempää kiinnostaa" ja joskus taas että "voisihan se olla ihan kivaakin lähteä". Mutta kuitenkin Raamatussa lukee, ettei pitäisi juopua, koska siitä tulee 'paha meno'. Eli ei se ole uskolle hyväksi lähteä sellaiseen pahaan menoon. Siinä voi usko kuolla.
Mutta kaiken ydin on siis usko, ja siitä se voima kiusauksiakin vastaan lähtee. Uskosta tulee mieli, ettei haluaisi tehdä syntiä, ja mitä palavampi usko, sen suurempi voima. Ja mehän tiedämme, missä sitä uskoa vahvistetaan - sanassa ja sakramenteissa.
Sä oot ihanan rehellinen, meinas tulla tippa silmään. Ihan tosi, mä arvostan avoimia ja rehellisiä ihmisiä. Kai se on niin ku sanotaan, että ku puhuu kiusauksistaan ja lankeemisistaan, ni - vaikka ite niin pelkää - ei toiset ala ylenkatsoa tai pitää huonona ihmisenä vaan päinvastoin, sitä rakkaammaks tulee kristityille.
Jokaisella on omat kiusauksensa, toisilla näkyvämmät ja toisilla salasemmat. Kuinka paljon voikaan pinnan alla kyteä "hurskaimmaltakin" näyttävän ihmisen pinnan alla!
Mulla on niin ihanat vanhemmat, että ne on juurruttaneet muhun syvän inhon kuningas Alkoholia kohtaan, mutta niitä muita kiusauksia sitten on sitäkin enemmän...
"Kurita täällä, säästä siellä." Isä ottaa niin harvoin syliinsä maailman kylmältä lattialta, mutta kun sitä sylin lämpöä muistelee, niin taas jaksaa jatkaa.
...onkohan minussa jotain vikana, kun en ole vielä ymmärtänyt (vaikka olen uskova, ja Jeesus on Herrani), mitä vikaa on jos käyn joskus töiden jälkeen jonkun työkaverin kanssa nauttimassa 1-2 keskiolutta?
(Tosin nyt ei ole ehtinyt pitkiin aikoihin varsin lähtemään kaljalle - kun on perhe jne., jonka kanssa viettämääni aikaa useimmiten preferoin työkaverien edelle) Mutta tällä viikolla työmatkalta tullessa junassa kollegan kanssa istahdimme ravintolavaunuun, nautimme kaksi keskiolutta ja keskustelimme työasioista - ja myös uskonasioista (hän on ateisti, eikä suinkaan usko samalla tavalla kuin minä, siis - mutta olipahan nyt kiinnostunut keskustelemaan).
Silti en koe olevani mitenkään "aidan takana"? (läsnä ei huomatakseni ollut esim. ihmisiä, jotka olisivat erityisesti pahentuneet siitä että otin pari olutta - tosin, jos tiedän, että jollain on tämän asian suhteen vaikeuksia ko. seurassa, jossa olen, niin sitten voin juoda kupin kahvia...). Tapauksessani työkaverini ei ole suomalainen, ja hänellä nyt ei ainakaan ole minkäänlaisia alkoholiongelmia tms.. (tiedän asian hyvin, onnellinen perhe jne...)
Tämä suomalainen kulttuuri on jotenkin outo, kun se "mystifioi" tuon alkoholin - ja samalla vaikkapa ylensyömistä ja itsensä ennen aikaista hautaansaattamista esim. rasvan holtittomalla syönnillä ja "ruuan orjana olemista", ei pidetä minään syntinä...
Höh, sanon minä - vapauteen KRistus on meidät vapauttanut - kunhan ei ole toisia houkuttelemassa syntiin!
Tässä olikin puhe ryyppäämisestä, ja 1-2 olutta ei kai varsinaisesti olisi karakterisoitavissa ryyppäämiseksi. Raamatun mukaan alkoholi sinänsä ei ole synti, jos ei se johda juopumukseen ja jos se ei vahingoita omaatuntoa. Minun mielestäni, ja monien muiden mielestä, asia ratkeaa helpoiten olemalla juomatta ollenkaan lain alkoholijuomiksi luokittelemia juomia (olikohan se raja 2% ?). Alkoholia kokonaan ei voi välttää, koska sitä on jopa jogurtissa, simasta, kotikaljasta ja tavallisesta siideristä puhumattakaan. Mutta johonkin se raja on vedettävä, ja minun mielestäni se raja sopii selvimmin siihen kohti.
Ja sitten on vielä sellainen pointti, että jos joku näkee proffan juomassa siellä sitä oluttaan, niin tämä henkilö ei välttämättä tiedä, että se oli sinun ensimmäinen ja viimeisesi sillä kertaa. Ehkä hän ajattelee, että "siellä se on proffakin ryyppäämässä, taidanpas minäkin vetää lärvit, kun uskovaisetkin"?
Eiköhän kaikki tiedä itse mitä tekee. Jos proffa haluaa juoda pari kaljaa niin sitten juo. Jos joku heti mieltää sen ryyppäämiseksi niin hohhoi. Ihan sama, jos joku näkee el kirahwin macdonaldsissa niin voi ajatella, että pelkkää roskaruokaa sekin syö, joka ilta varmaan hakee sieltä. Ei aina voi ajatella mitä muut ajattelee.