Te jotka haluatte päästä helpolla!

meillä oli B-miesten joukossa yksi NKV-kaveri, selkä sillä oli virallisena syynä. Huvittavaksi asian tekee se, että kyseessä oli 95 kiloinen, lähes puhdasta lihasta oleva painonnostaja... Mikä sinänsä ei ole niin ristiriitaisen kuuloista, jos tuntee voimailulajeja ja niitä harrastavia, mutta huvittavaahan tuo on, kun 150 kg penkkimaksimiäijällä on kielto yli 5kg tavaroiden kantamiseen...

itse pääsin kirjuriksi osittain pelaamalla pelin oikein ja toisaalta hiukan tuurillakin.

kirjurina ollessani tein hommia keskimäärin 2-3h per päivä. Nekin hommat oli ihan ok,tiedotustoiminnan pyörittämistä eli että tieto kulkee varusmiesten ja scabbareiden välillä jne muuta varusmiesten oloon liittyvää.

Varusmiesten silmissä kirjuri on pelkkä luuseri ja paskaa. Montaa tosin vitutti jo se ajatus mun vapaudesta ja siitä että kun ne rämpi metsässä, samaan aikaan katselin leffoja,pelasin pleikkaa, muuten vain röhnin jossain sohvalla, tein kouluni päättötyötä tai kikkailin liikuntasalissa. Voisinpa jopa väittää että moni niistä ei pärjäis kirjurin hommissa. Alikessujen ja koksujen kanssa mulla oli paljon paremmat välit kuin muilla mun kanssa samaan aikaan tulleilla varusmiehillä. Oli paljon vapautuksia sekä pelasin paljon esim biljardia alikessujen kanssa keskellä päivää jota muut varusmiehet ei voinu edes kuvitella tekevänsä.

Kirjurin hommassa on todella paljon vapaata (tosin riippuen paikasta onko paljon väkeä ja muita kirjureja) ja ne hommat mitä joutuu tekeen on varmasti paljon miellyttävämpiä kuin jonkun aseenpurkamisen harjoittelua 3 päivää putkeen aamusta iltaan.

Itse asiassa pystyin kieltäytymään jopa luutnanttien määräämistä varastonsiivous ja muista todella paskahommista. Muilla varusmiehillä ei ollut mitään mahdollisuuksia panna vastaan. Itse pystyin aina sanomaan että on pari hommaa jotka pitää hoitaa eikä ne voinu sille mitään. Kirjurin omat hommat oli aina etusijalla.

Parasta kirjurin hommissa oli se että pysty nakittaan alikessuja ja muita varusmiehiä vartiointi ja päivystys hommiin. Koksut oli vapautettuja niistä. Jos joku aukoi mulle todella pahasti päätään oli helppo nakki laittaa se keskellä yötä vartiointihommiin istuun jonnekin pöydän taakse. Jo pelkästään tuon nakittamisoikeuden takia monet alikessut olivat hyvää kaveria minulle eikä nakittanu mulle mitään paskahommia.

Vaikka olin kirjuri en ole mikään b-mies tai luuseri. Olen saavuttanu siviilielämässä jo reilu parikymppisenä enemmän kuin muut monet ihmiset tulevat saamaan aikaan koko elämänsä aikana. En nähnyt yhtäkään järkevää syytä miksi tuhlata vuosi elämästäni ryömimällä pitkin metsiä kun maailmalla on muutakin nähtävää.

Jos et ole kiinnostunu sotilaan hommista, pyri kirjuriksi ja inttiaika voi olla jopa mielekästä ja loikoisaa!

paras homma! kirjoitti:

itse pääsin kirjuriksi osittain pelaamalla pelin oikein ja toisaalta hiukan tuurillakin.

kirjurina ollessani tein hommia keskimäärin 2-3h per päivä. Nekin hommat oli ihan ok,tiedotustoiminnan pyörittämistä eli että tieto kulkee varusmiesten ja scabbareiden välillä jne muuta varusmiesten oloon liittyvää.

Varusmiesten silmissä kirjuri on pelkkä luuseri ja paskaa. Montaa tosin vitutti jo se ajatus mun vapaudesta ja siitä että kun ne rämpi metsässä, samaan aikaan katselin leffoja,pelasin pleikkaa, muuten vain röhnin jossain sohvalla, tein kouluni päättötyötä tai kikkailin liikuntasalissa. Voisinpa jopa väittää että moni niistä ei pärjäis kirjurin hommissa. Alikessujen ja koksujen kanssa mulla oli paljon paremmat välit kuin muilla mun kanssa samaan aikaan tulleilla varusmiehillä. Oli paljon vapautuksia sekä pelasin paljon esim biljardia alikessujen kanssa keskellä päivää jota muut varusmiehet ei voinu edes kuvitella tekevänsä.

Kirjurin hommassa on todella paljon vapaata (tosin riippuen paikasta onko paljon väkeä ja muita kirjureja) ja ne hommat mitä joutuu tekeen on varmasti paljon miellyttävämpiä kuin jonkun aseenpurkamisen harjoittelua 3 päivää putkeen aamusta iltaan.

Itse asiassa pystyin kieltäytymään jopa luutnanttien määräämistä varastonsiivous ja muista todella paskahommista. Muilla varusmiehillä ei ollut mitään mahdollisuuksia panna vastaan. Itse pystyin aina sanomaan että on pari hommaa jotka pitää hoitaa eikä ne voinu sille mitään. Kirjurin omat hommat oli aina etusijalla.

Parasta kirjurin hommissa oli se että pysty nakittaan alikessuja ja muita varusmiehiä vartiointi ja päivystys hommiin. Koksut oli vapautettuja niistä. Jos joku aukoi mulle todella pahasti päätään oli helppo nakki laittaa se keskellä yötä vartiointihommiin istuun jonnekin pöydän taakse. Jo pelkästään tuon nakittamisoikeuden takia monet alikessut olivat hyvää kaveria minulle eikä nakittanu mulle mitään paskahommia.

Vaikka olin kirjuri en ole mikään b-mies tai luuseri. Olen saavuttanu siviilielämässä jo reilu parikymppisenä enemmän kuin muut monet ihmiset tulevat saamaan aikaan koko elämänsä aikana. En nähnyt yhtäkään järkevää syytä miksi tuhlata vuosi elämästäni ryömimällä pitkin metsiä kun maailmalla on muutakin nähtävää.

Jos et ole kiinnostunu sotilaan hommista, pyri kirjuriksi ja inttiaika voi olla jopa mielekästä ja loikoisaa!

Tämä kuulostaa varsin tutulle, ihan kuin lukisi omaa tekstiä...

Onko kellään kokemuksia minkälaisilla, ei mielenterveydellisillä, vaivoilla vapautus irtoaa?

Itselläni olisi ainakin paha siitepölyallergia (myös lääkkeiden kanssa ongelmia), astma, epästabiilit olkapäät (muljuu pois paikoiltaan itsestään) ja polvessa osgood-schlatter. Jokohan noilla saisi vapautuksen rauhanajaksi?