Uskovaisten todistuksissa kerrotaan usein rukousvastauksista ja asioiden järjestymisestä ihmeellisesti kuin "palkintona" siitä että on lähdetty seuraamaan Jeesusta. Mutta tuo ei ole koko totuus, joillekin ihmisille uskoontulo merkitsee elämän vaikeutumista ja suoranaista vainoa. Kiinnostaisi tietää, onko joku kokenut suurta vastustusta sen vuoksi että on lähtenyt seuraamaan Jeesusta. Onko päätös seurata Jeesusta pysynyt edelleen vaikeuksista huolimatta?
2.Kor.11:23-31
... olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25. kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
26. olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;
27. ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
28. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
29. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko?
Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?
30. Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.
31. Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.
2.Kor.11:23-31
... olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25. kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
26. olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;
27. ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
28. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
29. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko?
Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?
30. Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.
31. Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.
Vastaukset 20
Vanhimmat
joillekin ihmisille uskoontulo merkitsee elämän vaikeutumista ja suoranaista vainoa.
Näinhän se on, vainoksi luetaan mm. eheytyshuuhaan (homo) vastustaminen ja perustelujen pyytäminen muille mielikuvituksen tuotteille.
Tämä on sitä vainoa, samoin se että löytää jotain arvosteltavaa helluntailaisuudesta.
Vaihda lesboiluun.
viestiäsi lukiessani, että kovan hinnan olet sinäkin uskostasi maksanut. Tai kenties on usko sinussa ollut sitten jo ihan vakiona.
Pitääköhän paikkansa, että jos joutuu maksamaan kovan hinnan, niin arvostaa enemmän tuota asiaa - tässä tapauksessa siis - uskoa Jeesukseen. Väitetään jopa että vainotut seurakunnat usein vain voimistuvat vainon koetellessa ja alkavat toimia salaisesti.
Onko niin että uskoontulo on ollut suhteellisen helppo kokemus monille? Onko elämä muuttunut paremmaksi tavalla tai toisella? Jos, niin osaatko antaa arvoa tuolle asialle - että olet tullut uskoon. Vai onko tuo asia väljähtynyt ja muuttunut jokapäiväiseksi asiaksi?
joutuu vainottavaksi...
tässä ei puhuta lahkoista tai kirkkokunnista vaan ratkaisun tehneistä vilpittömistä yksilöuskovista...
melkein kaikkia "vainotaan" jonkin asian tähden ...
huonon elämän..kuulumisesta johonkin ryhmään,,,poliittiseen,lahkolaisuuden,etniseen,,ym ym ,,syntyperän,,ulkonäön,,suvun,,rikkauden,,köyhyyden,,,näitä asioita on paljon....
mutta niitä ei pidä yhdistää uskoon Jeesukseen Kristukseen...
tunnustaako joku Jeesusta vai jotain lahkoa tai kirkkokuntaa ja ottaako itse .,siitä ,,tulevaa kärsimystä muka uskonvainoksi..
kuka taas tunnustaa Jeesusta ja myös elää niiden ohjeiden mukaan mitä uusitestamentti pakanauskoville määrää...siinä helposti joutuu vainottavaksi "uskovien" taholta,,,kuten Jeesuskin aikansa näkyvimpien "uskovien" taholta
joiden aloitteesta hänet lopulta ristiinnaulittiin..
Joskus uskovainen voi itse aiheuttaa vainoa omalla käyttäytymisellään ja tällöin ei ole kyse vainosta Jeesuksen nimen tähden.
Uskosta todistamisessa tarvitsemme Jumalan johdatusta ja viisautta. Aina ei ole hyvä puhua, mutta rukoilla tuskin koskaan voimme liikaa. Joskus on parempi vaieta ja yrittää vain elää kristittynä muiden ihmisten keskellä.
Uskovina teemme varmasti monia virheitä, Jumala sallii niitä meille. Jos emme koskaan missään kohden erehtyisi, niin tulisimme varmasti kovin ylpeiksi erinomaisuutemme vuoksi. Mutta nythän tätä vaaraa ei ole.
melkein kaikkia "vainotaan" jonkin asian tähden .
olla piilotettu uskovaisen moraalin,köyhyyden,ulkonäön,tai jonkin muun vastaavan henkilökohtaisen "vajavuuden" taakse .
Ei kukaan nykyään juurikaan voi,eikä kehtaa ,sivistyneitä kun ollaan,niin sanoa vainovansa Jeesuksen tähden,tai yleensä uskovaisuuden takia.
Se halveksunta ja pilkka ja suoranainen painostus ja henkinen väkivalta,pitää kätkeä noihin aluksi mainittujen vajavuuksien taakse,tai sitten syytetään suoraan synnin tekemisestä,ja ironia onkin siinä,jos uskomaton,täysin Jumalan kielteinen "syyttää" uskovaa jostain synnistä?
Eihän sellainen kelpaa "tuomariksi",joka itse tekee samoja tekoja,sellainen tuomari on itsensäpettäjä.
Totta puhut. Ei "Jeesustie" todellakaan ole mikään automaatti parempaan elämään. Jokaiselle on asetettu omanlainen elämä ja tie kuljettavaksi. Monelle se on ristin tien kulkemista.
Jumalan näkökulma löytyy tästä >>
"minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän."
(Jes 45: 7)
Jeesus ei ole itse meille luvannutkaan helppoa tietä. Usein kuitenkin kuulee virheellisesti mainostettavan tähän tapaan, että "anna elämäsi Jeesukselle niin kaikki ongelmasi ratkeavat". Joskus voi käydä melkein päinvastoin. Tosin silloin kun ihminen on vastaanottanut pelastuksen Jeesuksessa, hänellä on usein arvojärjestys vaihtunut ja suhtautuminen noihin ongelmiin voi olla erilainen kuin ennen uskoontuloa.
Jeesus on myös luvannut ettei Hän hylkää sitä joka tulee Hänen luokseen. Näin sitten voi ongelmiensa kanssa tulla Jeesuksen luo ja kyllähän asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Kaiken voi viedä rukouksessa Jumalalle tiettäväksi ja pyytää Hänen neuvoaan ja johdatustaan siinä millä tavalla olisi viisainta toimia asioiden selviämiseksi.
Aloinkin puhumaan ongelmista vainon sijasta, mutta ongelmahan se vainokin on.
Elä oppiesi mukaan Sunis niin olet uskottavampi.
Eikös uskovaisen tule pyrkiä elämään Raamatun oppien eikä omien oppiensa mukaisesti? Oletkos sinä itse uskossa vai luulossa?
Ei kenenkään pidä seurata minua vaan tulee seurata Jeesusta.
Sinun elämäsi ei ole sopusoinnussa ja sinua ei tarkkasilmäinen ota millään esimerkiksi.
Raamatussa on ohjeet kuinka uskovan tulee vaeltaa.
Jospa keskittyisit pitämään huolta omista asioistasi, minä kyllä huolehdin omistani, kiitos vain. En ole esitellyt itseäni esimerkkinä, joten tuo saarnasi meni nyt ihan hukkaan. Eikä varsinaisesti liity avaustekstiin tuo vuodatuksesi.
Miten voit sanoa mitään minun elämästäni kun et siitä mitään tiedäkään? Vai onko sinussa tietäjähenki? - Jos, niin se täytyy ajaa pois.
Jos olet hyvä ja hurskas ihminen niin muistahan minuakin rukouksessa, että saavuttaisin edes vähän sinun hyvyydestäsi - kirjoituksesi mukaanhan olet tavallista uskovaista ylempänä.
Siunattua päivää koko porukalle.
kuin pellossa. En siis pelossa. Ja kivaa on...
Kukas se siellä kirjoittelee kirjoitusvirheitä täynnä olevia viestejä? Mitenkäs olisi äidinkielenopinnot ja osta käytösopas vastaisuuden varalle, ilman käytöstapoja et tule pärjäämään tässä kovassa maailmassa.
Aloita se parannuksenteko omasta elämästäsi, sillä tavalla siitä voi jotakin tullakin. Katsos kun toisten on paha tehdä sinun puolestasi parannusta. Äläkä sinäkään mestaroi toisten asioissa, kun et omiakaan asioitasi osaa huolehtia.
Anna elämäsi Jeesukselle ja tee parannus synneistäsi, jos ne ehkä vielä sinulle anteeks annetaan. Jumala armahtakoon suuria syntejäsi ja ajakoon sinusta pois pahan hengen.
Uskon saa ilmaiseksi jokainen vastasyntynyt lapsi. Kristuksen todistuksen mukaisesti. PISTE !!!
Kirjoitit yllä
>>Uskon saa ilmaiseksi jokainen vastasyntynyt lapsi. Kristuksen todistuksen mukaisesti
elämäsi.Armoa on kaksi yleinen, jonka saa jokainen niin hyvä kuin paha. Sitten on uskoville tuleva armo vielä erikseen. Usko on Jumalan teko meissä, johon emme voi vaikuttaa. Ainoastaan voimme juosta Jumalaa karkuun, niin kuin täälläkin useimmat tekevät. Jos et usko, olet suhteessasi Jumalaan kuollut, tuhoutunut ja Hän on sinut kokonaan menettänyt. Mutta Jumala etsii sinua ja löytää sinut. Hän toimii sinussa, ennen kuin edes ymmärrät sitä. Ikävä kyllä, kaikki eivät halua taipua Jumalan rakkauden alle, vaan kuuntelevat vastavoimien uhkailua ja huutoa, koska he raivoavat menetettyään sielun, jonka veisivät mennessään helvettiin. Vapaus, jonka uskova saa on uskomaton. Vapaus ilman vastuuta ei ole vapautta, joten jokainen haluaa valjastaa vapautensa Jumalan tahtoon, koska se vie meidät perille. Jumala ei ole pilkunviilaaja. Hän on antanut meille rajat ja me saamme turvallisesti toimia niiden puitteissa ja -ihanaa- me saamme myös epäonnistua! Hän antaa anteeksi, Hän opastaa meitä ja Hän kantaa meitä! Hinta on koko elämä!
Oma suku on usein pahin ja lähiympäristö. Surullisinta on, kun lähdetään vasta uskoontulleina julistamaan evankeliumia ja saadaan aikaan aivan kauheaa jälkeä. Omalla kohdalla esim. srk:n vaihtaminen siiryi 11 vuodella "tehokkaan hellarin" vuoksi. Kun opin tuntemaan muita hellareita, uskalsin vaihtaa srk. Vainoa kohtaa Suomessakin, mutta usein täällä tuntuu Pyhän Hengen puhdistustyö uusissa uskovissa. Ilman koettelemuksia usko ei vahvistu. Se on totta, että vainotut srk:t vahvistuvat vainojen alla. Niiden hajottaminen itseasiassa levittää evankeliumia yhä laajemmille alueille. Kärsimys ja ilo kuuluvat uhteen, kuten joulunsanomassa ja pääsiäisenä.
Näin se on kuten kirjoitat tässä edellä. Noista vasta uskoontulleista sanoisin, että joskus tuo uskoontulo voi olla hyvin raju, kun elämä muuttuu perinpohjaisesti. Välttämättä tuo uskoontullut ei halua tyrkyttää ollenkaan lähiympäristölle uskoaan, mutta tuo ilo pelastumisesta pursuaa läpi olemuksesta eikä voi jäädä huomaamatta. Sekin voi kovasti jotakin ihmistä ärsyttää.