Vasemmistopuolueet ovat jostain syystä aina vetäneet intellektuelleja puoleensa. Suomessakin on melkoinen joukko kirjailijoita, taiteilijoita ja tutkijoita, jotka poliittisesti sijoittuvat äärivasemmalle. Ei ole sattumaa että esimerkiksi Claes Andersson on ollut Vasemmistoliiton johdossa -- eikä tältä kannalta taida olla yllätys, että epätaiteellinen talousnainen Siimes onnistui hukkaamaan puolueen. Samaten demareissakin on ollut leimallisia älykköjä, joista vaikkapa Tuomioja on hyvä esimerkki. Kahden tieteenalan ekspertti, yliopisto-opettaja ja yhteiskuntaeetikoksikin heittäytynyt.
Vieläpä Kokoomuksestakin löytyy älykkäitä ihmisiä. Esimerkiksi mensa-äly Jouni J Särkijärvi, joka on perehtynyt jopa tietoteorioihin päinvastoin kuin esim. tämän palstan kokoomuslaiset, joiden päättelyt ovat ihan perseestä.
Intellektuelleja voitaisiin nimetä enemmänkin, ja myös muista puolueista. Paitsi keskustasta. Mistä johtuu, ettei Keskustasta löydy yhtään akateemista auktoriteettia -- vai pitäisikö kyseenalaista mainetta niittänyt Tatu Vanhanen ehkä lukea älyköksi? Hah? Keskustan ainoa intellektuellit lienevät olleet Kekkonen ja nuori Ahti Karjalainen, joka mm. käänsi Keynesin pääteoksen suomeksi. Mutta nämä nykyiset keskustalaiset -- miten on mahdollista ettei edes mikään intellektuaalinen virtaus tunnu näitä mitenkään koskettavan?
No, puolueen historiasta puhuessani narrasin. Onhan Keskustalla ollut yksi intellektuellikin joukossaan, nimittäin sotilaspassinsa aikanaan polttanut Markku Lahtela. Kirjailija ja kääntäjä, niin Marcuseen kuin Frommiinkin perehtynyt älykkö, joka sitten erosi puolueesta koska omien sanojensa mukaan "kyllästyi väittelemään siitä onko Jumala olemassa".
Mikä on tämä tällainen Keskusta, puolue, jossa ei ole minkäänlaista älyllistä elämää?
Vieläpä Kokoomuksestakin löytyy älykkäitä ihmisiä. Esimerkiksi mensa-äly Jouni J Särkijärvi, joka on perehtynyt jopa tietoteorioihin päinvastoin kuin esim. tämän palstan kokoomuslaiset, joiden päättelyt ovat ihan perseestä.
Intellektuelleja voitaisiin nimetä enemmänkin, ja myös muista puolueista. Paitsi keskustasta. Mistä johtuu, ettei Keskustasta löydy yhtään akateemista auktoriteettia -- vai pitäisikö kyseenalaista mainetta niittänyt Tatu Vanhanen ehkä lukea älyköksi? Hah? Keskustan ainoa intellektuellit lienevät olleet Kekkonen ja nuori Ahti Karjalainen, joka mm. käänsi Keynesin pääteoksen suomeksi. Mutta nämä nykyiset keskustalaiset -- miten on mahdollista ettei edes mikään intellektuaalinen virtaus tunnu näitä mitenkään koskettavan?
No, puolueen historiasta puhuessani narrasin. Onhan Keskustalla ollut yksi intellektuellikin joukossaan, nimittäin sotilaspassinsa aikanaan polttanut Markku Lahtela. Kirjailija ja kääntäjä, niin Marcuseen kuin Frommiinkin perehtynyt älykkö, joka sitten erosi puolueesta koska omien sanojensa mukaan "kyllästyi väittelemään siitä onko Jumala olemassa".
Mikä on tämä tällainen Keskusta, puolue, jossa ei ole minkäänlaista älyllistä elämää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ahkeria tuottavantyöntekijöitä on paljon. Uskallan sanoa, että Keskustalaiset tulevat omillaan toimeen ja eivät ole sossuluukun asiakkaita. Keskusta on ahkerien ja työtätekevien yhteisö. On myös korkeassa asemassa olevia henkilöitä, joita yhteiskunta kunnioittaa. Näin näen asian kun katson asioita tasapuolisesti ja rehellisesti.
Mitä Keskusta tekisi turhanpuhujilla, kuten sinä. Ei mitään.
kelpaa edes Karpelan Uudistajat -teos, niinkö?
Mitä tarkoitat intellektuellilla? Käyttää paljon sivistyssanoja? vai että kirjoittaa asioista kuten politiikot yleensä.
Kipaseppa peilin ääreen ihailemaan todellista intellektuellia, Suomen lahjaa Eniron keskustelupalstoille.
Ilman sinua olisimme aivan hukassa.
Kyllä teille älyllisille luusereillekin löytyy tekemistä. Ahkeria tuottavantyöntekijöitä tarvitaan paljon. Uskallan sanoa, että rivikokoomuslaiset tulevat siinä missä Keskustalaisetkin omillaan toimeen ja eivät ole sossuluukun asiakkaita. Kokoomus ja Keskusta ovat ahkerien ja työtätekevien yhteisöjä.
Demarien valtakaudella ainoa tie menestykseen kulkee SDP:n kautta. Tämä on tiedostettu hyvin. Voidaankoon oman menestyksen vuoksi demareiksi muuttuneita tai valtakonetta nuoleskelevia henkilöitä pitää oikeina intellektuelleina onkin sitten toinen juttu.
Oikeat intellektuellit uskaltavat olla toisinajattelijoita. He uskaltavat nousta myös valtakonetta vastaan. Sellaisia henkilöitä Suomessa on vähän.
Anneli Jäätteenmäki uskalsi ajatella toisin. Seuraukset kaikki tiedämme.
Itse asiassa Anneli Jäätteenmäki törmäsi totuuksiin sattumalta, eikä uskaltanut ajatella. Oikea intellektuelli olisi uskaltanut olla toisinajattelija. Oikeat intellektuellit eivät luovuta vaikka tuki omiltakin menisi, he uskaltavat nousta paitsi valtakonetta myös omiaan vastaan.
Jäätteenmäki on tavallaan hyvä esimerkki keskustalaisesta poliitikosta, joka ei ole intellektuelli. Sen minkä hän teki, hän teki poliittista menestystä saadakseen, ei siksi että hänelle itse asia olisi ollut kaikki kaikessa.
Todellinen intellektuelli, jonka kantaa USA:n maailmanherruuspolitiikkaan ja Bushin Irak-hyökkäykseen emme siis koskaan saa omasta epäintellektistä YLE:stämme suomeksi kuulla, on esimerkiksi Nobel-palkittu Harald Pinter. On todella maalle häpeäksi, että valtiollinen YLE on poliitikkojen valvonnassa, ja poliitikot yleensähän eivät ole intellektuelleja.
Poliitikot yleensä ovat nimittäin täysiä jästipäitä. Tietämättömiä, älyllisesti kyvyttömiä ja väärillä asenteilla varustettuja. Valtapoliitikot eritoten.
Jäätteenmäki uskalsi kertoa totuuden: Lipponen oli vehkeilemässä Suomea Irakin jälleenrakennuskoalitioon (Matti Putkosen todistus). Tämä tapahtui ENNEN USA:n hyökkäystä.
Jäätteenmäki kaatoi tämän hankkeen. Tästä teosta Metalliliiton Matti Putkonen raivosi avoimesti vappupuheessaan v.2003.
Anneli Jäätteenmäki oli Lipposta vastaan noustessaan toisinajattelija sanan puhtaimmassa merkityksessä. Häntä voidaan verrata burmalaiseen toisinajattelija Daw Aung San Suu Kyin'iin, joka on istunut vankilassa ja kotiarestissa tuon tuostakin. Anneli Jäätteenmäen pelasti vastaavalta kohtalolta vain taitava lakimies. Kansainvälisen skandaalin pelossa Jäätteenmäki oli pakko vapauttaa kaikista syytteistä.
Anneli Jäätteenmäki ei ollut Lipposta vastaan noustessaan toisinajattelija sanan puhtaimmassa merkityksessä. Häntä ei voida verrata burmalaiseen toisinajattelija Daw Aung San Suu Kyin'iin, joka on istunut vankilassa ja kotiarestissa tuon tuostakin.
Anneli Jäätteenmäki oli Lipposta vastaan noustessaan nokitteleva poliitikko, joka osui jyvään. Ne taas, jotka oikeasti ovat huolissaan Bushin ja amerikkalaisen neokonservatiiviklikin maailmanhallintasuunnitelmista, eivät ole vetäytyneet hiljaisuuteen. Harold Pinter on heistä hyvä esimerkki. Todellinen intellektuelli.
Intellektuellien tehtävänä on tuottaa ne käsitteistykset joilla maailmantapahtumista totuudellisesti voidaan kuvata. Jälkijoukot sitten omaksuvat näitä usein useiden vuosikymmenien viiveellä. Kolmekymmentä vuotta Viernamin sodan päättymisen jälkeen sotaministerinä ollut McNamara uskaltaa todeta tekemänsä rankat virhearviot. Ehkä joskus tulevaisuudessa jonkun todellisen älykön nyt kylvämä siemen on itänyt niin että Lipposen täydellinen typeryys ja härskiys tulevat näkyviin oikeassa valossa.
Panette kapuloita aina rattaaseen ja teette yrittäjien elämän vaikeaksi.
Voi teitä säälittäviä älyeläimiä.
Mikä vielä pahinta. Olette tyhänjokeltelijoita ja tyhjäntoimittajia.
Pitää paikkansa, ettei keskustasta löydy intellektuelleja eli älymystön edustajia siinä merkityksessä, jossa sitä 70-luvun kommunistinuoriso ja ehkä siihen kuuluneena tämän ketjun aloittajakin käyttävät.
Kommunistinuoriso, joka oli suurelta osin lähtöisin akateemisista porvariskodeista, tunsi poliittista yhteenkuuluvuutta ruumiillista työtä tekeviä työläisiä kohtaan. Lisätäkseen uskottavuutta työläisten joukossa ja välttyäkseen kömpelöinä käytännön ihmisinä joutumista suorastaan naurunalaiseksi, kommunistinuoriso ryhtyi viljelemään iskulauseita "Työläisten ja älymystön liitto", "Opiskelijat tukevat työläisten vaatimuksia", "Älymystö rauhan puolesta" jne.
Pitemmällä tähtäyksellä ajatuksena oli, että kun työväenliikkeen luottamus on saatu, akateemisen koulutuksen saaneet pääsevät puolueen hierarkiassa korkeimpiin asemiin, joissa vielä siihen aikaan oli enimmäkseen kivityömiehiä, muurareita ja muita ruumiillista työtä tehneitä. Tässä asiassa malli oli saatu tsaarin Venäjältä.
Julkisuuden keulakuvaksi otettiin sitten näitä kommunisteja ja kansandemokraatteja kannattavia kirjailijoita, taiteilijoita ja tutkijoita, joita kutsuttiin intellektuelleiksi tai älymystön edustajiksi, aivan kuin he olisivat sitä ilman muuta ammattinsa perusteella. Mensan testeistä ei tietenkään puhuttu.
Keskustaa ja kokoomusta kannattavia tai sitoutumattomia kirjailijoita, taiteilijoita ja tutkijoita ei koskaan kutsuttu intellektuelleiksi, sillä sehän ei hyödyttänyt itse päämäärää, yhtäältä oman uskottavuuden ja omien valta-asemien lisäämistä perinteisen työväenliikkeen keskuudessa ja toisaalta vasemmistoaatteen levittämistä.
Todelliseen älymystöön kuuluvat eli vaikkapa niissä Mensan testeissä menestyvät ihmiset eivät ole koskaan tunteneet tarvetta korostaa älykkyyttään ja erottautua omaksi ryhmäkseen. Termeillä "älymystö" ja "intellektuellit" on poliittinen merkitys, mihin ketjun aloittajakin suoraan viittasi.
Syy sille miksi intellektuelleja löytyy vasemmistosta voi olla se että menestyjät ovat tyypillisesti epäintellektuelleja. Se ken menestyy on sisäistänyt systeemin säännöt eikä edes halua asettaa arvoja tai vallitsevia ajattelutapoja kyseenalaisiksi. Kokoomuslaisille "ajattelijoille" taas on tyypillistä tietty erityinen älyllinen viritys, apologeettinen sävy, eli he ovat kehittäneet vasta-argumentaatiota vasemmistointellektuelleilta lähtöisin oleviin käsitteistöihin.
Tällainen tilanne yhteiskunnissa on ikuinen, eikä siis nykyisen vasemmisto-oikeisto -ajattelun tuottama. Aina on ollut toisinajattelijoita, ja aina edelläkävijät ovat joutuneet enemmistöjen jyräämiksi. Se on toisinajattelun, tai siis yleensä ajattelun, hinta.
Joidenkin mensataustaisten luokittelijoiden mukaan yksi älykkäimmistä koskaan eläneistä ihmisistä oli viime vuosisadan puolivälin paikkeilla kuollut itävaltalaissyntyinen filosofi Ludwig Wittgenstein. Hän oli kielifilosofi, joka tutki symbolijärjestelmiä, ja hänen tietoteoreettinen pieni kirjansa on luultavasti eniten 1900-luvulla keskustelua herättänyt teos. Suomalaisen oppilaansa G H von Wrightin mukaan hän oli todellinen intellektuelli. Hän on myös esimerkki nerosta, joka ei suinkaan ollut mikään epäkäytännöllinen omissa sfääreissään liitelevä haihattelija. Nuoruudessaan hän ajatteli ryhtyä ilmailijaksi ja mm. patentoi lentokoneiden potkurimoottoreihin liittyviä keksintöjä. Mekaniikka oli hänellä hallussa, lisäksi hän arkkitehturoi ja rakensi sisarelleen talon. Kyllästyneenä filosofiaan hän toimi mm. puutarhurina ja kansakoulunopettajana. Siinä toimessa hän tosin törmäsi kansanihmisten ennakkoluuloihin. Kuinka he olisivat osanneet suhtautua outoon opettajaan, joka kylään saavuttuaan etsi käsiinsä köyhimmän talon ja sanoi: "Teiltä minä ostan ruokani."
Intellektuellit ovat siis niitä jotka aina ovat joutuneet vastakkain menestyjien kanssa. Menestyjille on aina tyypillistä epä-älyllisyys. Menestyjät menestyvät siksi että osaavat käyttää hyväkseen olemassaolevaa todellisuutta, ja sellainen menestyminen on tietysti jossain katsannossa ansio. Mutta yhteiskunnat eivät ole lukkoon lyötyjen ajatussääntöjen jähmettämiä menestyskoneistoja, vaan niille on ominaista kehittyminen ja muutos. Todellisen muutoksen takana on aina intellektuelleja.
Todellinen muutos tapahtuu intellektuellien aivoissa, ja usein se on tapahtunut jo vuosikymmeniä aikaisemmin kuin mitä se tulee laajalla rintamalla yhteiskunnassa julki. Silloin kun intellektuellien kylvämät siemenet puhkeavat tuottamaan yleistä hedelmää, siipeilijöinä on aina koko joukko mensa-älykköjä, jarisarasvuo-tyyppejä ja jopa kokoomuskoulupoikia.
Vuonna 1967 tapahtuneesta sotilaspassien polttamisesta on liikkeellä niin paljon vääriä tietoja, että pääasiat jutusta kannattanee tässä yhteydessä kerrata.
Koko juttu oli keskustalaisen kirjailija Markku Lahtelan ideoima. Angloamerikkalainen sadankomitea-rauhanliike oli tuolloin tulossa Suomeen, ja Lahtela oli lehtien palstoilla käynyt polemiikkia silloisen puolustusvoimain komentajan Keinosen kanssa mahdollisuudesta irtisanoutua jo suoritetusta asevelvollisuudesta ja sotilasarvoistaan. Kun tällaista mahdollisuutta ei lain mukaan näyttänyt olevan, järjestettiin ko. vuoden toukokuussa mielenosoitus Helsingin Esplanadinpuistossa, ja tässä tilaisuudessa muutama nuori intellektuelli poltti sotilaspassinsa sanoutuakseen näin ainakin julkisen eleen muodossa irti puolustusvoimista.
Markku Lahtelan lisäksi passinsa polttivat kirjailija Kalevi Seilonen, musiikkitoimittaja Ilpo Saunio ja rakennusmestari Tauno Tuomivaara. Nimi Tuomivaara usein sekoitetaan Tuomiojaan, joka ei siis koskaan polttanut sotilaspassiaan, vaikka myöhemmin toimikin Sadankomiteassa aktiivisesti ja kantaa yhä CND-liikkeen harakanvarvasmerkkia rintapielessään. (Kuten tekee mm. fyysikkonero Stephen Hawkingkin.)
Näistä tuona ajankohtana varsinaisesti poliittisia henkilöitä olivat vain keskustalainen Lahtela ja vasemmistolainen Suonio. Seilosesta tuli kyllä myöhemmin taistolainen. Huomattakoon myös, että sadankomitealainen rauhanliike, joka tässä oli taustalla, tuli Suomeen lännestä, eikä tällä rauhanliikkeellä ollut mitään yhteistä Suomen rauhanpuolustajien kanssa. Tämä viimemainittuhan oli lähinnä kommunistien peitejärjestö, jossa mikään antimilitarismi ei saanut jalansijaa.
Sadankomitea oli alkujaan mm. Albert Einsteinin ja Bertrand Russellin toimesta perustetun ydinaseiden vastaisen liikkeen suora jälkeläinen, ja Sadankomitea kannatti mm. aseistakieltäytymistä. Sellaista Suomen rauhanpuolustajien jäsenet taas halveksivat pelkkänä porvarillisena pasifismina.
"Keinosen kanssa mahdollisuudesta irtisanoutua jo suoritetusta asevelvollisuudesta"
Miten asevelvollisuus "suoritetaan" kun se on ajanjakso joka koskee lain mukaan 18 - 60 vuotiaita miehiä. Tarkoittaako asevelvollisuuden suorittaminen sitä, että asepalvelun jälkeen ei enää tarvitsekaan osallistua maanpuolustukseen vaikka tulisi sota? Taitaa olla niin että vain yli 60 vuotiailta on asevelvollisuus suoritettu.
Jos joku asia on suoritettu, niin se tarkoittaa explisiittisesti sitä, että mitään velvoitteita ei sen jälkeen ole.
Näin ne puhetavat kehittyvät.
Niinä aikoina jolloin ko. passinpolttojupakka tapahtui, ei mielikuvissa eikä kielenkäytössä vielä selvästi eroteltu asevelvollisuutta ja asepalvelusta. Ne olivat yhtä könttää. Periaatteellinen jakolinja tuli kuvaan vasta myöhemmin, sitten kun esim. siviilipalvelus hahmottui vaihtoehdoksi aseelliselle palvelukselle.
Toinen merkittävä termien täsmennys, jonka sadankomitealainen rauhanliike yleisessä kielenkäytössä sai aikaan, oli maanpuolustuksen ja ulkopolitiikan yhdistäminen käsitteen "turvallisuuspolitiikka" alle. Ennen kuin rauhanliikkeen puheenvuorot alkoivat vaikuttaa, ihmisten mielikuvissa oli olemassa vain maanpuolustus.