itselläni diagnosoitiin mbd joskus nuoruudessani,se ilmeni ylivilkkautena ja oppimisvaikeuksina esim matematiikka ja fysiikka olivat minulle todella vaikeita aineita,ja keskustellessani vanhempien kanssa he kertoivat että muuten kehitykseni oli ollut normaalia että en ollut poikennut niin-sanotuista normaalisti kasvaneista sisaristani.ja uskoisin että jos minulle nyt tehtäisiin tuo sama testi niin uskoisin että vaikea olisi saada eroavaisuuksia niin sanottuun normaali ihmiseen.kysymykseni kuuluukin että voiko tuosta parantua?
epätietoisuus
vaivaa
10603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
onhan esimerkiksi matti nykäsellä sama diagnoosi,ja ellei hän olisi tehnyt noita tempauksiaan niin eipä kukaan hänestäkään voisi sanoa että hän olisi jotenkin poikkeava valtavirrasta.hänhän oli esimerkiksi loistava ja sanavalmis mediassa,mutta nythän hänellä on vasta alamäki alkanut vasta alkanut vanhemmalla iällä!
en vertais kyllä itseäni ihan nykäseen!sillähän ei ole ollutkaan muuta kuin ongelmia.
adhd vai alkoholismi... Kummalla selitetään kumpaa?
Kun eräs AA-kerhon vastuuhenkilö kuuli AD/HD:stä, hän totesi rauhallisesti: No, tuo me ollaan poikien kanssa tiedetty koko ajan.
FAS-syndrooma on oma asiansa, mutta yleensä vauvat eivät synny alkoholisteina. AD/HD-alttius on kuitenkin niin monilla vauvoilla, että päätä se luku huimaisi, jos se tiedettäisiin.
AD/HD on sukupuolitauti. Se tarttuu yhdynnässä.
Ystävällisin terveisin
Jaana
mutta ettekös te mbd:eet ole suosituin ryhmä tuolla linnassa? sinne ne teidän tyylisten kaiffareiden polut valitettavasti vie................
Tarkkaavaisuushäiriössä ei ole mitään panettelemista. Hävetkää, jos osaatte.
t. teijuska
Hei
Ennenhän todella uskottiin, että tarkkaavaisuushäiriö häviää sinä päivänä, kun täytetään 18. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että 60 %:lla oireet jatkuvat aikuisuuteen. Onko tässä sitten kyse parantumisesta vai siitä, että kyseessä ei ollutkaan ”oikea tarkkaavaisuushäiriö”, on vaikea vastata yhden viestin perusteella.
Hyperaktiiviset oireet eivät ole tyypillisiä pelkästään lapsuuden tarkkaavaisuushäiriölle. Ne liittyvät moniin harmittomiin kuin myös vaikeimpiin mielenterveyden ilmiöihin. Siinä mielessä niiden tulkitseminen on vaikeaa. Ehkä sait vanhemmiltasi ja opettajiltasi juuri kaipaamaasi tukea niin, että selvisit koulusta etenemään elämässäsi.
Viestistäsi puuttuu myös tarkkaavaisuushäiriöisille tyypillinen havainto oman elämän hankaluuksista, jotka ovat leimanneet koko heidän elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen. Tämä on kaikkia maailman tarkkaavaisuushäiriöisiä yhdistävä seikka kulloisesta kulttuurista riippumatta. Kun aikuiset lapset kertovat tästä tunteesta tai aikuisiässä diagnosoidusta tarkkaavaisuushäiriöstä vanhemmilleen, he yleensä saavat selityksen omiin epäilyksiin, ihmettelyihin ja huoliinsa lapsestaan. Seuraa helpotus, kun vuosien epätietoisuuteen on löytynyt vastaus tai sitten ongelma kielletään ja vähätellään pois.
Lapsuuden aikainen motorinen levottomuus ei jatku aikuisuuteen, vaan näistä seinille kiipeävistä ja takapuolensa tuolilla polttavista tulee aikuisina sisäisesti levottomia ja ahdistusta kokevia. Kaikki asiat rupeavat kyllästyttämään hyvin pian, he puhuvat lakkaamatta ja ainakin lähimmäiset huomaavat hänellä 111 keskeneräistä hanketta.
Voidaan siis sanoa, että keskuudessamme on myös lapsuudessa MBD-diagnosoituja aikuisia, mutta heillä diagnoosi on ollut pätevä vain lapsuudessa, eivätkä oireet ole jatkuneet aikuisuuteen. Tämä ilmiö on ymmärrettävissä niin, että alttius tarkkaavaisuushäiriöön periytyy 80 %:lla, mutta ympäristötekijöistä riippuu, millaiseksi ongelmaksi alttius pääsee muodostumaan.
Nykyisestä AD/HD-diagnoosista käsin MBD-diagnoosin ongelma on juuri se, ettei siitä voi päätellä henkilön erityisvaikeuksia. Kun tarkkaavaisuushäiriö erotetaan AD/HD-diagnoosiksi (ja vielä tarkemmin sen alatyypeiksi AD/HD-HI, AD/HD-PI, AD/HD-C) sekä kaikki muut erityisvaikeudet erillisinä omiksi diagnooseiksi todeten, jonkinlainen kuva avun ja tuentarpeen luonteesta näkyy jo näiden diagnoosien näkemisestä.
Esitit mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että ”jos minulle nyt tehtäisiin tuo sama testi niin uskoisin, että vaikea olisi saada eroavaisuuksia niin sanottuun normaali ihmiseen.”
Sinun tapauksessasi pitäisi ehdottomasti vertaus tehdäkin niin, että ”normaali-ihmisen” – millainen hän sitten ikinä onkin – sijaan vertailukohtana olisi sinun hyperaktiivisen lapsuutesi aikana tehdyt havainnot.
Ystävällisin terveisin
Jaana
kerro että millainen tulevaisuus on suurimmalla osalla mbd diagnoosin saaneilla,uskoisin että sinulla olisi siitä jotain tietoa.koska yllätyin suuresti että tunnetuilla ihmisillä on kyseinen taudinkuva ja heidän tahtiaan se ei ole haitannut.myönnettäköön että itse olen levoton sielu mutta kuitenkin tunnen olevani tasapainossa eikä minun ole tarvinnut käyttää lääkkeitä pitääkseni itseäni kurissa tai käyttää muitakaan stimuloivia aineita.
Voi kuule Jaana & kumppanit.
Jos henkilöllä on todettu ADHD/ADD ja ihan oikeasti aivojen välittäjäaineen toiminta on hitaampaa kuin normaaleilla henkilöillä ei ADHD parane koko elin iän aikana. Mitä vanhemmaksi henkilö tulee sitä paremmin hän pystyy kompensoimaan omia heikkouksia (esim, jos napin kiinni laittaminen on vaikeeta niin vanhempana voi nappipaitojen ostamista välttää yms.)ja muutenkin kuten normaaleilla henkilöillä järki kasvaa vanhetessa ADHD henkilöillä se tekee ihan samanlailla. Toisilla ADHD henkilöillä on vaan niin huono itsetunto lapsena ja teininä jatkuvasti tulleiden epäonnistumisien ja leimaamisien takia, etteivät pysty sen takia näitä heikkouksia kompensoimaan samanlailla kuin sellaiset ADHD henkilöt, jotka ovat saaneet terapiaa / tukea toimiinsa.
Hei nimimerkki "murkkuikä menossa"
Toivon, että lukisit vastauksiani myös tämän ketjun ulkopuolelta.
Kuvaamasi menestystarina on mahdollista sellaiselle AD/HD-aikuiselle, jonka voimat eivät ole päässeet kulumaan pohjalle saakka.
Missähän Suomessa AD/HD-aikuinen saa terapiaa siinä laajuudessa, että saa todellista apua sopeutumiseen epäluotettavien ja helposti väsyvien aivojensa kanssa?
Ystävällisesti
Jaana