Tämä on ihan pakko lainata. Loistavaa journalismia ja kysymys moraalin läsnäolosta poliittisen ahneuden karsinoissa:
ILTA-SANOMAT 17.3.2006 pääkirjoituksessaan
Suutari pysyköön lestissään
Poliittisten valtiosihteerien järjestelmää perustettaessa moni keskustelija epäili uudistuksen mielekkyyttä. Ministereillä oli jo avustajia kasapäin, ja nyt piti ministereille saada yksi huippuavustaja lisää.
Keskustelu liikenneministeriön kansliapäällikön viran täyttämisestä osoittaa taannehtivasti, että valtiosihteerijärjestelmästä varoittajat puhuivat aikanaan myös asiaa. Jos liikenneministeriön kansliapäällikön virkaan nimitetään ministeriön valtiosihteeri Perttu Puro (sd), puurot ja vellit menevät pahasti sekaisin.
Puron ansiot ovat poliittisia, eikä hänellä ole sellaista kansliapäälliköltä vaadittua johtamiskokemusta kuin samaa virkaa hakeneella liikenneministeriön ylijohtajalla Harri Pursiaisella. Liikenneministeri Susanna Huovisen (sd) on syytä ottaa nimityksen valmistelussa huomioon tämä asia, josta myös oikeuskansleri Paavo Nikulalla voi olla jotain sanottavaa.
Poliittiset, ministerien mukana vaihtuviksi tarkoitetut valtiosihteerit otettiin keventämään ministerien työtaakkaa ja vahvistamaan asioiden valmistelun poliittista ohjausta. Järjestelmää ei tarkoitettu ministerin huippuavustajien ponnahduslaudaksi suoraan virkakunnan huipulle.
Kansliapäällikkö on ministeriön korkein virkamies. Kansliapäällikkönimitystä on yleensä edeltänyt pitkä, alaportailta esimiestehtäviin johtanut virkaura. Sellaisesta Purolla ei ole tietoakaan.
Arvioidessaan valtiosihteerijärjestelmää sen syntyvaiheissa Ilta-Sanomat kirjoitti, ettei valtiosihteerikunnasta saa tulla sellaista hautomoa, josta vaalien lähestyessä ujutetaan väkeä virkamieskarriääriin. Juuri niin näyttää kuitenkin käyvän, jos Puro siirretään politrukkipuolelta kansliapäälliköksi.
Tällainen "sivurekrytointi" vaikuttaisi virkakunnan työmotivaatioon: se olisi viesti, ettei virkauralla kannata hankkia huipputehtävissä vaadittua johtamiskokemusta, koska huipputehtävää täytettäessä poliittiset junailuansiot katsotaan kuitenkin painavammiksi.
Poliittiset valtiosihteerit eivät ehkä ole tarpeettomia, mutta heidän pitäisi pysyä pilttuussaan. Ministereillä on minuuttiaikataulu ja niin paljon työtä, etteivät he mitenkään ehdi itse paneutua kaikkeen tarpeelliseen. Valtiosihteerin kaltainen ministerin poliittinen luottomies ei siksi ole pahitteeksi. Siinä roolissa ei ole mitään häpeämistä, ja myös Puro pysyköön siinä. Valtiosihteeriltä vaaditun poliittisen junailun hän osaa.
Pääkaupungin hallintokortteleista poistuu monissa maissa kokonainen poliittisten virkamiesten armeija, kun poliittinen suhdanne on vaaleissa vaihtunut. Niissä poliittisten virkojen järjestelmä toimii, ja sen olisi syytä toimia myös Suomessa niissä pienissä puitteissa, joita muutaman poliittisen valtiosihteerin olemassaolo merkitsee.
Kansliapäällikön virka vapautuu pian myös kahdessa muussa ministeriössä. Demarit tavoittelevat kolmea kansliapäällikön tehtävää tarkoituksenaan saada niistä kaksi. Liikenneministeriön virkaan heillä ei ole kovin vahvaa ehdokasta, eikä ministeri Huovisen ole asian valmistelussa syytä yrittää väittää mustaa valkoiseksi, sopivaa päteväksi.
ILTA-SANOMAT 17.3.2006 pääkirjoituksessaan
Suutari pysyköön lestissään
Poliittisten valtiosihteerien järjestelmää perustettaessa moni keskustelija epäili uudistuksen mielekkyyttä. Ministereillä oli jo avustajia kasapäin, ja nyt piti ministereille saada yksi huippuavustaja lisää.
Keskustelu liikenneministeriön kansliapäällikön viran täyttämisestä osoittaa taannehtivasti, että valtiosihteerijärjestelmästä varoittajat puhuivat aikanaan myös asiaa. Jos liikenneministeriön kansliapäällikön virkaan nimitetään ministeriön valtiosihteeri Perttu Puro (sd), puurot ja vellit menevät pahasti sekaisin.
Puron ansiot ovat poliittisia, eikä hänellä ole sellaista kansliapäälliköltä vaadittua johtamiskokemusta kuin samaa virkaa hakeneella liikenneministeriön ylijohtajalla Harri Pursiaisella. Liikenneministeri Susanna Huovisen (sd) on syytä ottaa nimityksen valmistelussa huomioon tämä asia, josta myös oikeuskansleri Paavo Nikulalla voi olla jotain sanottavaa.
Poliittiset, ministerien mukana vaihtuviksi tarkoitetut valtiosihteerit otettiin keventämään ministerien työtaakkaa ja vahvistamaan asioiden valmistelun poliittista ohjausta. Järjestelmää ei tarkoitettu ministerin huippuavustajien ponnahduslaudaksi suoraan virkakunnan huipulle.
Kansliapäällikkö on ministeriön korkein virkamies. Kansliapäällikkönimitystä on yleensä edeltänyt pitkä, alaportailta esimiestehtäviin johtanut virkaura. Sellaisesta Purolla ei ole tietoakaan.
Arvioidessaan valtiosihteerijärjestelmää sen syntyvaiheissa Ilta-Sanomat kirjoitti, ettei valtiosihteerikunnasta saa tulla sellaista hautomoa, josta vaalien lähestyessä ujutetaan väkeä virkamieskarriääriin. Juuri niin näyttää kuitenkin käyvän, jos Puro siirretään politrukkipuolelta kansliapäälliköksi.
Tällainen "sivurekrytointi" vaikuttaisi virkakunnan työmotivaatioon: se olisi viesti, ettei virkauralla kannata hankkia huipputehtävissä vaadittua johtamiskokemusta, koska huipputehtävää täytettäessä poliittiset junailuansiot katsotaan kuitenkin painavammiksi.
Poliittiset valtiosihteerit eivät ehkä ole tarpeettomia, mutta heidän pitäisi pysyä pilttuussaan. Ministereillä on minuuttiaikataulu ja niin paljon työtä, etteivät he mitenkään ehdi itse paneutua kaikkeen tarpeelliseen. Valtiosihteerin kaltainen ministerin poliittinen luottomies ei siksi ole pahitteeksi. Siinä roolissa ei ole mitään häpeämistä, ja myös Puro pysyköön siinä. Valtiosihteeriltä vaaditun poliittisen junailun hän osaa.
Pääkaupungin hallintokortteleista poistuu monissa maissa kokonainen poliittisten virkamiesten armeija, kun poliittinen suhdanne on vaaleissa vaihtunut. Niissä poliittisten virkojen järjestelmä toimii, ja sen olisi syytä toimia myös Suomessa niissä pienissä puitteissa, joita muutaman poliittisen valtiosihteerin olemassaolo merkitsee.
Kansliapäällikön virka vapautuu pian myös kahdessa muussa ministeriössä. Demarit tavoittelevat kolmea kansliapäällikön tehtävää tarkoituksenaan saada niistä kaksi. Liikenneministeriön virkaan heillä ei ole kovin vahvaa ehdokasta, eikä ministeri Huovisen ole asian valmistelussa syytä yrittää väittää mustaa valkoiseksi, sopivaa päteväksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ONKS TÄÄ PERTTU PURO SEN PANKKIPAMPUN POIKA