Rauhantervehdys
En ole otanut osaa kastekeskusteluihin, enkä ryhdy väittelyyn asiasta. En myöskään syytä, enkä tuomitse mitenkään.
Haluan esittää oman näkemykseni kasteesta, mikä on minun mielestäni Raamatun ilmoitus.
Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
ONKO KASTE TÄRKEÄ?
Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti kastamaan kolmiyhteisen jumaluuden Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19-20) Kaste on Jeesuksen käsky. Jeesuksen sanojen mukaan joka uskoo evankeliumin ja kastetaan, pelastuu. (Mark 16:15-16)
Kaste edeltää liittymistä kristilliseen seurakuntaan. Johannes Kastaja kastoi Jordanissa parannuksen herätykseen tulleita. (Matt 3:1-6, Luuk 7:29) Jeesuksen opetuslapset kastoivat Jeesuksen seuraajia. (Joh 4:1-2) Johannes kastoi vedellä parannuksen, mutta Jeesuksen kasteessa ihminen kastetaan "Pyhällä Hengellä ja tulella." (Matt 3:11) Ilman Kristusta kaste kuten muutkin menot ovat arvottomia muotomenoja. Joka uskoo Poikaan sillä on ikuinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, hän ei näe elämää. (Joh 3:36)
Jeesus Kristus itse antoi turvallisen esimerkin jota seurata. (Matt 3:13-17) Apostolit kastoivat ja julistivat kasteen välttämättömyyttä. (Apt 2:38, 10:48, 22:16) Apostolien kasteen seurauksena muodostui ns. alkuseurakunta. (Apt 2:41-47, 8:12) Apostolisessa seurakunnassa kaste seurasi aina Kristuksen vastaanottamista. Sillä vahvistettiin uuden liiton uskovan usko. (Apt 8:12, 16:30-34)
Kasteessa ihminen hautaa vanhan syntielämänsä ja aloittaa uuden Kristuksessa. (Kol 2:12, Room 6:1-11, Piet 3:21) Kasteessa Kristuksen veri pesee ihmisen puhtaaksi syntien katumisen ja ihmisen veteen upottamisen myötä ja ihminen saa syntinsä anteeksi. Kaste ei automaattisesti ilman muuta takaa pelastusta. Monet luopuvat uskostaan kokonaan myöhemmin tai eivät tahdo elää kaikessa Jumalan tahdon mukaisesti, vaan asettavat omat ehtonsa kristittyinäkin niin ettei Jumala voi tulkita uskoa vilpittömäksi. 1 Kor 10 luku, jakeet 11-12)
Kaste liittyy aina uskoon (Apt 8:37, 16:14-15, 18:8) ja kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta. (Apt 2:38, 19:2-6)
USKOVAISTEN KASTEEN MERKITYS PELASTUKSESSA.
Raamatun mukaan kaste ja pelastus liittyvät yhteen. Kasteesta ei kuitenkaan pelkkänä toimituksena puhuta Raamatussa siten, että yksin toimitus pelastaisi. "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen , on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark 16:15-16)
Järjestys Raamatun mukaan on selvä; - Evankeliumin julistyö, usko ja kaste. Usko on uskonkasteen ehto ja edellytys. Kasteelle meno on henkilökohtainen teko. Kasteelle ei kanneta Raamatun mukaan, vaan kasteelle mennään (Apt 2:38, 8:12,36, 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8, 19:5) Jotta kasteella olisi merkitystä pelastuksessa, tulee kasteen liittyä uskoon ja uudestisyntymiseen, (Joh 3:15, 1 Piet 1:23) eli ihmisen hengelliseen tilaan, mielenmuutokseen pois syntielämän vietosta, ja uskossa Herran Jeesuksen vastaanottamiseen Vapahtajana eli syntien anteeksiantajana. Kastetta edeltää usko, ja usko tulee sanan julistuksesta. (Room 10:17) Kastettava uskoo Jeesukseen Jumalan poikana. (Apt 8:37)
Uskovaisten kasteen kannattajat eivät hyväksy lapsikastetta kasteena, koska sylilapsi ei voi uskoa Jeesukseen siinä merkityksessä kuin Raamattu esittää. Sylilapsi ei ymmärrä evankeliumia. (Room 10:14) Kaste on uskon teko, ja usko on Herran Hengen työ, mutta siihen vaaditaan aina ihmisen oma suostumus. Raamattu ei anna yhtäkään esimerkkiä rintalapsien kastamisesta. Kaste Raamatun mukaan kuuluu siis vain henkilökohtaiseen uskoon tulleille. Uskovan lapsi on pyhitetty vanhempiensa vuoksi. (1 Kor 7:14) Jae on myös esimerkki ettei Korintin seurakunnassa sylilapsia kastettu. Jeesus tietää milloin odottaa lapselta omaa ratkaisua uskon suhteen, ja vanhempien vaikutus pyhityksessä päättyy. (Joh 1:12)
Jumalan seurakunta on "totuuden pylväs ja perustus." (1 Tim 3:15) Seurakunta ei siksi saisi olla pyhittymättömien julkisyntisten jäsenluettelo ja harrastuspiiri. Evankeliumin työ kohdistetaan lähimmäisrakkaudessa jokaiseen ihmiseen, ja aina sen parempi mitä enemmän seurakunta voi lähetystyötä tehdä, ja olla tekemisissä kääntymättömien kanssa rakkaudessa evankeliumin vuoksi. Aktiivinen seurakunta voittaa sieluja Herralle, ja ottaa jäsenekseen uskoon tulleita, syntinsä katuneita, ja kääntyneitä vanhan syntielämänsä haudanneita uudestisyntyneitä sieluja pyhityksen tielle kantamaan ristiään. (Room 6:3-8, 1 Piet 3:21, Mark 8:34) Kaikki Herran tähden rakkaudesta, ja rakkaudessa kaikkia luotuja ihmisiä kohtaan.
Jeesus kehotti kastamaan opetuslapsekseen, (Matt 28:19) ei kirkonkirjojen vuoksi. Kasteessa ihminen osoittaa, että tahtoo liittää elämänsä Kristukseen. (Gal 3:27) Kukaan ei voi pelastua ilman Jeesusta.
Raamatusta voimme ymmärtää että kaste toimituksena, ja siihen liittyvät asiat uskossa liittyvät pelastukseen. Kaste ei siksi ole toisarvoinen asia. Jeesus Kristus itse jätti esikuvan ottamalla kasteen. (Matt 3:13-17, Mark 1:9-11, Luuk 3:21-22, 1 Piet 2:21) Myös Johannes Kastaja kastoi ihmisiä parannukseen ja kääntymykseen vesikasteella, (Matt 3:1-10) mutta Jeesuksen Kristuksen kasteessa ihminen kastetaan "Pyhällä Hengellä ja tulella." (11-12)
Kaste ei sovi yleiseksi tavaksi tai lain säädökseksi. Raamatun mukaan sillä on aivan toinen merkitys. Ihmistekona kaste ei ole minkään arvoinen. Kun ihminen menee kasteelle Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta tehdäkseen liiton Vapahtajan kanssa, tulee kasteesta pelastukseen liittyvä kokemus. (Kol 2:12, Room 5:1)
KASTEET PERHEKUNNITTAIN. KASTETTIINKO SYLIVAUVAT?
Raamattu kertoo että kasteita suoritettiin myös perhekunnittain. (1 Kor 1:16, Apt 16:14-15, 18:8)
Usko on aina henkilökohtainen ratkaisu, jota ei voi toisen puolesta tehdä missään olosuhteissa. Usko on myös kokonaan vapaaehtoinen asia. Omantunnon asioissa ei voi, ja on mahdotonta pakottaa ketään.
Oli iloinen asia kun koko perhekunta tuli uskoon ja kastettiin. Kuitenkin on hyvin mahdollista että perhekunnassa oli epäiljöitä jotka eivät kasteelle tulleet. Olivathan perheet hyvin suuria joihin saattoi kuulua UT:n aikana myös palvelijat perheineen. Näin "perhekunta" ei tarvitse tarkoittaa jokaista yksilöä tarkalleen. Kuitenkin jos osakin perheestä tuli uskoon, heidän vaikutuksensa aiheutti että sanaa perhekunnassa julistettiin, ja myös muut seurasivat Herraa kasteelle myöhemmin henkilökohtaisessa uskossaan. (1 Kor 7:12-16, Apt 11:14, 16:31)
Kasteeseen liittyy aina Raamatun opetuksen mukaan ensin usko ja evankeliumin kuulemisen vuoksi uudestisyntyminen Hengestä on alkanut. (1 Piet 1:23, Room 10:14-17, Mark 16:15-16) Ennen perhekuntien kastamista Raamatussa edelsi aina evankeliumin kuuleminen, katumus, kääntymys, ja syntien hylkääminen. (Matt 28:18-20, Apt 2:38-39, 8:35-39)
Raamatun esimerkki on aina luotettava. Raamattu kertoo kuitenkin avoimesti suurtenkin uskonmiesten lankeemuksistakin, joita tietenkään ei pidä seurata. Sylivauvojen ja hiukan vanhempienkin lasten kohdalla on lisäksi mielenkiintoinen asia että sen ajan roomalais-kreikkalaisen kulttuurin tapojen mukaan perhekuntiin luettiin juridisesti vain oikeustoimikelpoiset henkilöt. Holhottavat eivät ole oikeustoimikelpoisia, vaan vasta tietyssä iässä. Ehkäpä tapa johtui korkeasta lapsikuolleisuudesta? Voitaisiin sanoa että koko perhe kävi äänestämässä vaaleissa, mutta lapset eivät tietenkään äänestäneet?
Raamatun opetuksen mukaan on ilman muuta selvää ettei Jumalan tarkoitus ole missään tapauksessa että seurakunnassa on kastettuja jäseniä jotka eivät uskossa ole, eivätkä pyhityksen tietä kulje. Sellainen olisi vastoin kaikkia kristillisyyden ja seurakunnan tarkoituksen periaatteita. (1 Tim 3:15) Kuinka monta prosenttia lapsena kastetuista jää uskon tielle?
Oikeudenmukaisen Jumalan edessä vastataan teoista ymmärryksen mukaan. (Luuk 12:47-48) Lapsi ei voi vastata Jumalan edessä, esim. että lyö toista poskelle. Lapsi vastaa ratkaisuistaan Jumalan edessä vasta tultuaan kypsään ikään tehdä ratkaisuja seuraako perhekunnassa vanhempien tietä puoleen tai toiseen. Seuraako Jeesusta vai paholaista. Ennen syntien armahtamista edeltää katumus. Pikkulapsi tuskin pystyy katumaankaan syntiään. Lapsi on Raamatun opetuksen mukaan vanhempiensa pyhittämä, tai vanhempiensa mukaan kadotuksen tiellä siihen saakka kunnes Jeesus odottaa häneltä omia ratkaisuja.
(1 Kor 7:14, Ps 21:11, Snl 11:21) Jumala tahtoo että kaikki pelastuisivat. (1 Tim 2:4, 2 Piet 3:9) Jumalan armosta maa on täynnä varoitusmerkejä lähestyvästä lopusta. (Matt 24:3-14, 29, 32-33, 37-44)
En ole otanut osaa kastekeskusteluihin, enkä ryhdy väittelyyn asiasta. En myöskään syytä, enkä tuomitse mitenkään.
Haluan esittää oman näkemykseni kasteesta, mikä on minun mielestäni Raamatun ilmoitus.
Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
ONKO KASTE TÄRKEÄ?
Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti kastamaan kolmiyhteisen jumaluuden Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19-20) Kaste on Jeesuksen käsky. Jeesuksen sanojen mukaan joka uskoo evankeliumin ja kastetaan, pelastuu. (Mark 16:15-16)
Kaste edeltää liittymistä kristilliseen seurakuntaan. Johannes Kastaja kastoi Jordanissa parannuksen herätykseen tulleita. (Matt 3:1-6, Luuk 7:29) Jeesuksen opetuslapset kastoivat Jeesuksen seuraajia. (Joh 4:1-2) Johannes kastoi vedellä parannuksen, mutta Jeesuksen kasteessa ihminen kastetaan "Pyhällä Hengellä ja tulella." (Matt 3:11) Ilman Kristusta kaste kuten muutkin menot ovat arvottomia muotomenoja. Joka uskoo Poikaan sillä on ikuinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, hän ei näe elämää. (Joh 3:36)
Jeesus Kristus itse antoi turvallisen esimerkin jota seurata. (Matt 3:13-17) Apostolit kastoivat ja julistivat kasteen välttämättömyyttä. (Apt 2:38, 10:48, 22:16) Apostolien kasteen seurauksena muodostui ns. alkuseurakunta. (Apt 2:41-47, 8:12) Apostolisessa seurakunnassa kaste seurasi aina Kristuksen vastaanottamista. Sillä vahvistettiin uuden liiton uskovan usko. (Apt 8:12, 16:30-34)
Kasteessa ihminen hautaa vanhan syntielämänsä ja aloittaa uuden Kristuksessa. (Kol 2:12, Room 6:1-11, Piet 3:21) Kasteessa Kristuksen veri pesee ihmisen puhtaaksi syntien katumisen ja ihmisen veteen upottamisen myötä ja ihminen saa syntinsä anteeksi. Kaste ei automaattisesti ilman muuta takaa pelastusta. Monet luopuvat uskostaan kokonaan myöhemmin tai eivät tahdo elää kaikessa Jumalan tahdon mukaisesti, vaan asettavat omat ehtonsa kristittyinäkin niin ettei Jumala voi tulkita uskoa vilpittömäksi. 1 Kor 10 luku, jakeet 11-12)
Kaste liittyy aina uskoon (Apt 8:37, 16:14-15, 18:8) ja kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta. (Apt 2:38, 19:2-6)
USKOVAISTEN KASTEEN MERKITYS PELASTUKSESSA.
Raamatun mukaan kaste ja pelastus liittyvät yhteen. Kasteesta ei kuitenkaan pelkkänä toimituksena puhuta Raamatussa siten, että yksin toimitus pelastaisi. "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen , on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark 16:15-16)
Järjestys Raamatun mukaan on selvä; - Evankeliumin julistyö, usko ja kaste. Usko on uskonkasteen ehto ja edellytys. Kasteelle meno on henkilökohtainen teko. Kasteelle ei kanneta Raamatun mukaan, vaan kasteelle mennään (Apt 2:38, 8:12,36, 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8, 19:5) Jotta kasteella olisi merkitystä pelastuksessa, tulee kasteen liittyä uskoon ja uudestisyntymiseen, (Joh 3:15, 1 Piet 1:23) eli ihmisen hengelliseen tilaan, mielenmuutokseen pois syntielämän vietosta, ja uskossa Herran Jeesuksen vastaanottamiseen Vapahtajana eli syntien anteeksiantajana. Kastetta edeltää usko, ja usko tulee sanan julistuksesta. (Room 10:17) Kastettava uskoo Jeesukseen Jumalan poikana. (Apt 8:37)
Uskovaisten kasteen kannattajat eivät hyväksy lapsikastetta kasteena, koska sylilapsi ei voi uskoa Jeesukseen siinä merkityksessä kuin Raamattu esittää. Sylilapsi ei ymmärrä evankeliumia. (Room 10:14) Kaste on uskon teko, ja usko on Herran Hengen työ, mutta siihen vaaditaan aina ihmisen oma suostumus. Raamattu ei anna yhtäkään esimerkkiä rintalapsien kastamisesta. Kaste Raamatun mukaan kuuluu siis vain henkilökohtaiseen uskoon tulleille. Uskovan lapsi on pyhitetty vanhempiensa vuoksi. (1 Kor 7:14) Jae on myös esimerkki ettei Korintin seurakunnassa sylilapsia kastettu. Jeesus tietää milloin odottaa lapselta omaa ratkaisua uskon suhteen, ja vanhempien vaikutus pyhityksessä päättyy. (Joh 1:12)
Jumalan seurakunta on "totuuden pylväs ja perustus." (1 Tim 3:15) Seurakunta ei siksi saisi olla pyhittymättömien julkisyntisten jäsenluettelo ja harrastuspiiri. Evankeliumin työ kohdistetaan lähimmäisrakkaudessa jokaiseen ihmiseen, ja aina sen parempi mitä enemmän seurakunta voi lähetystyötä tehdä, ja olla tekemisissä kääntymättömien kanssa rakkaudessa evankeliumin vuoksi. Aktiivinen seurakunta voittaa sieluja Herralle, ja ottaa jäsenekseen uskoon tulleita, syntinsä katuneita, ja kääntyneitä vanhan syntielämänsä haudanneita uudestisyntyneitä sieluja pyhityksen tielle kantamaan ristiään. (Room 6:3-8, 1 Piet 3:21, Mark 8:34) Kaikki Herran tähden rakkaudesta, ja rakkaudessa kaikkia luotuja ihmisiä kohtaan.
Jeesus kehotti kastamaan opetuslapsekseen, (Matt 28:19) ei kirkonkirjojen vuoksi. Kasteessa ihminen osoittaa, että tahtoo liittää elämänsä Kristukseen. (Gal 3:27) Kukaan ei voi pelastua ilman Jeesusta.
Raamatusta voimme ymmärtää että kaste toimituksena, ja siihen liittyvät asiat uskossa liittyvät pelastukseen. Kaste ei siksi ole toisarvoinen asia. Jeesus Kristus itse jätti esikuvan ottamalla kasteen. (Matt 3:13-17, Mark 1:9-11, Luuk 3:21-22, 1 Piet 2:21) Myös Johannes Kastaja kastoi ihmisiä parannukseen ja kääntymykseen vesikasteella, (Matt 3:1-10) mutta Jeesuksen Kristuksen kasteessa ihminen kastetaan "Pyhällä Hengellä ja tulella." (11-12)
Kaste ei sovi yleiseksi tavaksi tai lain säädökseksi. Raamatun mukaan sillä on aivan toinen merkitys. Ihmistekona kaste ei ole minkään arvoinen. Kun ihminen menee kasteelle Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta tehdäkseen liiton Vapahtajan kanssa, tulee kasteesta pelastukseen liittyvä kokemus. (Kol 2:12, Room 5:1)
KASTEET PERHEKUNNITTAIN. KASTETTIINKO SYLIVAUVAT?
Raamattu kertoo että kasteita suoritettiin myös perhekunnittain. (1 Kor 1:16, Apt 16:14-15, 18:8)
Usko on aina henkilökohtainen ratkaisu, jota ei voi toisen puolesta tehdä missään olosuhteissa. Usko on myös kokonaan vapaaehtoinen asia. Omantunnon asioissa ei voi, ja on mahdotonta pakottaa ketään.
Oli iloinen asia kun koko perhekunta tuli uskoon ja kastettiin. Kuitenkin on hyvin mahdollista että perhekunnassa oli epäiljöitä jotka eivät kasteelle tulleet. Olivathan perheet hyvin suuria joihin saattoi kuulua UT:n aikana myös palvelijat perheineen. Näin "perhekunta" ei tarvitse tarkoittaa jokaista yksilöä tarkalleen. Kuitenkin jos osakin perheestä tuli uskoon, heidän vaikutuksensa aiheutti että sanaa perhekunnassa julistettiin, ja myös muut seurasivat Herraa kasteelle myöhemmin henkilökohtaisessa uskossaan. (1 Kor 7:12-16, Apt 11:14, 16:31)
Kasteeseen liittyy aina Raamatun opetuksen mukaan ensin usko ja evankeliumin kuulemisen vuoksi uudestisyntyminen Hengestä on alkanut. (1 Piet 1:23, Room 10:14-17, Mark 16:15-16) Ennen perhekuntien kastamista Raamatussa edelsi aina evankeliumin kuuleminen, katumus, kääntymys, ja syntien hylkääminen. (Matt 28:18-20, Apt 2:38-39, 8:35-39)
Raamatun esimerkki on aina luotettava. Raamattu kertoo kuitenkin avoimesti suurtenkin uskonmiesten lankeemuksistakin, joita tietenkään ei pidä seurata. Sylivauvojen ja hiukan vanhempienkin lasten kohdalla on lisäksi mielenkiintoinen asia että sen ajan roomalais-kreikkalaisen kulttuurin tapojen mukaan perhekuntiin luettiin juridisesti vain oikeustoimikelpoiset henkilöt. Holhottavat eivät ole oikeustoimikelpoisia, vaan vasta tietyssä iässä. Ehkäpä tapa johtui korkeasta lapsikuolleisuudesta? Voitaisiin sanoa että koko perhe kävi äänestämässä vaaleissa, mutta lapset eivät tietenkään äänestäneet?
Raamatun opetuksen mukaan on ilman muuta selvää ettei Jumalan tarkoitus ole missään tapauksessa että seurakunnassa on kastettuja jäseniä jotka eivät uskossa ole, eivätkä pyhityksen tietä kulje. Sellainen olisi vastoin kaikkia kristillisyyden ja seurakunnan tarkoituksen periaatteita. (1 Tim 3:15) Kuinka monta prosenttia lapsena kastetuista jää uskon tielle?
Oikeudenmukaisen Jumalan edessä vastataan teoista ymmärryksen mukaan. (Luuk 12:47-48) Lapsi ei voi vastata Jumalan edessä, esim. että lyö toista poskelle. Lapsi vastaa ratkaisuistaan Jumalan edessä vasta tultuaan kypsään ikään tehdä ratkaisuja seuraako perhekunnassa vanhempien tietä puoleen tai toiseen. Seuraako Jeesusta vai paholaista. Ennen syntien armahtamista edeltää katumus. Pikkulapsi tuskin pystyy katumaankaan syntiään. Lapsi on Raamatun opetuksen mukaan vanhempiensa pyhittämä, tai vanhempiensa mukaan kadotuksen tiellä siihen saakka kunnes Jeesus odottaa häneltä omia ratkaisuja.
(1 Kor 7:14, Ps 21:11, Snl 11:21) Jumala tahtoo että kaikki pelastuisivat. (1 Tim 2:4, 2 Piet 3:9) Jumalan armosta maa on täynnä varoitusmerkejä lähestyvästä lopusta. (Matt 24:3-14, 29, 32-33, 37-44)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.