Hei kaikki! Minulla on 11-vuotias läheinen tyttölapsi, joka siirtyi erityisluokalle pari vuotta sitten ADHD-diagnoosin takia. Keskittymiskyvyttömyys, sosiaaliset ongelmat ja totaalinen putoaminen mm. matematiikassa puolsivat pieneen ryhmään siirtymistä. Vanhempien ja läheisten tunnelmat olivat helpottuneita tytön lopulta hyväksyttyä uuden tilanteen ja sopeuduttua uuteen luokkaan. Alku meni yllättävän hyvin. Tyttö on erittäin luova, herkkä, kekseliäs ja piirtää, sekä kirjoittaa valtavan hyvin. Yllätyksen aiheutti kuitenkin opettajien tietämättömyys ADHD:n suhteen. He myönsivät jo alkutaipaleella tytön olevan luokkansa ainoa ADHD.
Luokassa on tapana "rangaista" oppilaita ruksilla ja tietyn ruksimäärän saaneet menettävät jotain tärkeää. Myös luokasta poistaminen kuuluu metodeihin. Kyseisen tytön kohdalla menettely aiheuttaa vain suurta tuskaa. Paha olo on ollut niin valtava, että hän on jopa kastellut luokasta eristämisen seurauksena itsensä vessan kässisuihkulla likomäräksi. Opettajat ovat voimattomia ja ilmaisseet myös vanhemmille epätoivonsa tytön käsittelyn suhteen, saatika sitten tyttö itse, kuinka hän havaitsee aikuisten kyvyttömyyden ottaa häntä huomioon! Tyttö ilmaisee itse, että on paha olla ja on valveutunut tilanteeseensa jopa sillä tasolla, että on kysellyt äidiltään mahdollisuuttaan lääkitykseen!!!
Sivusta seuraajalle on ikävä tilanne nähdä koko perheen kärsivän ilman, että koulun puolelta saa minkäänlaista tukea. Perheterapiat ja neuropsykologilla käynnit ovat olleet tytölle parhaat ja antoisimmat aikuiskontaktit. Perheessä ja läheisten seurassa lapsi ei koskaan oireile koulua vastaavalla tavalla.
Tyttö on jo esiteini, joten nyt kysynkin: paheneeko/lievittyykö ADHD murroskautena?
Kaikki vertaisvastaukset ovat minulle tervetulleita ja välittyvät myös perheelle.
Kiitos jo etukäteen!
Viiru
Luokassa on tapana "rangaista" oppilaita ruksilla ja tietyn ruksimäärän saaneet menettävät jotain tärkeää. Myös luokasta poistaminen kuuluu metodeihin. Kyseisen tytön kohdalla menettely aiheuttaa vain suurta tuskaa. Paha olo on ollut niin valtava, että hän on jopa kastellut luokasta eristämisen seurauksena itsensä vessan kässisuihkulla likomäräksi. Opettajat ovat voimattomia ja ilmaisseet myös vanhemmille epätoivonsa tytön käsittelyn suhteen, saatika sitten tyttö itse, kuinka hän havaitsee aikuisten kyvyttömyyden ottaa häntä huomioon! Tyttö ilmaisee itse, että on paha olla ja on valveutunut tilanteeseensa jopa sillä tasolla, että on kysellyt äidiltään mahdollisuuttaan lääkitykseen!!!
Sivusta seuraajalle on ikävä tilanne nähdä koko perheen kärsivän ilman, että koulun puolelta saa minkäänlaista tukea. Perheterapiat ja neuropsykologilla käynnit ovat olleet tytölle parhaat ja antoisimmat aikuiskontaktit. Perheessä ja läheisten seurassa lapsi ei koskaan oireile koulua vastaavalla tavalla.
Tyttö on jo esiteini, joten nyt kysynkin: paheneeko/lievittyykö ADHD murroskautena?
Kaikki vertaisvastaukset ovat minulle tervetulleita ja välittyvät myös perheelle.
Kiitos jo etukäteen!
Viiru
Vastaukset 7
Vanhimmat
Useinhan on niin että ns.erityisluokat eivät ole adhd-lapsia varten...tarkoitan sillä sellaista luokkaa jossa on ns.syrjäytyneiden lapsia eli mahottomia viikareita jotka kaipaavat huomiota ja aikuista enemmän kuin mitään muuta.Ja jos erityiope kehtaa sanoa ettei tunne adhd:ta,niin takaisin koulunpenkille vaan!!Jopa moni "tavisope" tietää ja tuntee adhd:n hankaluudet!Ja lääkityksestä sen verran,että jos tyttö olisi itse halukas ainakin kokeilemaan sitä niin kokeilkaa edes!Siihen EI jää "koukkuun" tms.Meillä on 10v.adhd-poika jolla aloitettiin n.2 vuotta sitten sairaalan tutkimusjaksolla lääkitys,aluksi tietenkin kokeiluna.Mutta poika "tykästyi" olotilansa sen verran paljon että ottaa mielellään lääkkeensä joka aamu kun tietää että sen ansiosta "peppu pysyy paremmin penkissä",opiskelu ja kaverisuhteet sujuu mukavammin.Meillä kun poika tietää olevansa erilainen kuin muut luokassa,ja tietää myös olevansa yhtä ihana ja rakas kuin ne muut.Lääkitys on HYVÄ asia niille joille se sopii!=)Rangaistuksista sen verran että adhd-lasta ei mielestäni tulisi KOSKAAN eristää muusta luokasta.Minä jopa "kielsin" sen opettajalta jo ekalla luokalla ja kehotin häntä vaan laskemaan kymmeneen ja sitten puuttumaan tilanteeseen jotenkin positiivisesti.Olen huomannut,kun jaksamme vaan kehua poikaa ja jopa vaikeassa tilanteessa löytää kannustavat sanat niin kaikki sujuu huomattavasti paremmin.En nyt tarkoita ettei adhd-lapsia saa rankaista lainkaan,en todellakaan!Mutta se on oltava joku "järkeenkäyvämpi" kuin eristäminen.Ja ilman asianmukaista tukea ja hoitoa adhd ei ainakaan lievity murrosiässä.Lääkärit ovat kertoneet ikävä kyllä päinvastaista,ainakin meille usein.
tulipa jopa mieleen, että, kun alku meni hyvin.. tyttö ehkä huomasi saavansa kerrankin hyväksyntää toimistaan (adhd on ollut koko ajan) ja sitten antoi palaa koko pahan olonsa, kun ajatteli, että täällä se hyväksytään. On ehkä hyvä (tytön ja muiden oppilaiden kannalta), että pysytään siinä linjassa, mikä on alusta asti sovittu. Jos tyttö ei reilun puolen vuoden sisällä sopeudu tapoihin ja yhteistä linjaa ei löydy, ehkä tyttö kaipaa jo enemmänkin puuttumista. Minusta vaikutti tekstin perusteella, että tyttö lähetti selkeää viestiä aikuiselle.
mä en tiedä mitä ajatella "raksi ruutuun systeemistä" -nyt, kun se otetaan esiin tässä yhteydessä. Ehkä se on toiminut muille ja sittenhän se olis väärin vetää matto toisten jalkojen alta? Ehkä tyttö jopa nauttii tavallaan siitä, että säännöt on niin selvät ja että äiti kauhistelee niitä?
että vaikka Jaanalla onkin valtavan suuri tietämys aiheesta, olen viestien perusteella ymmärtänyt, että häntä aihe ei kuitenkaan koske henkilökohtaisesti. Hän tekee tätä työkseen, muttei "omista" lasta, jolla olisi neurologisia ongelmia?
Kertokaahan nyt tarkemmin epäilevättuomaat, millä perusteella kirjoitukseni ovat vain ammatillisesta näkökulmasta kirjoitettua "leipätekstiä"?
Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä jälleen esille tullutta 3. persoonassa puhumista. Onko se helpompaa kuin 2. persoona ja suora kysymys?
Mielenkiintoista, että tällakin palstalla on hyvin harvoja rekisteröityneellä nimellä kirjoittajia. Tapa yhdistää otsikkopalkin ja nimimerkkipalkin teksti ajatuksellisesti yhteen on minulle aika tavalla käsittämätön menettely. Sanojensa takana seisominen ei ole helppoa muttei myöskään mahdotonta.
Tämä sivuhaara ja AD/HD-tytön käyttäytymisen asiantuntematon käsittely on juuri mainio esimerkki siitä, että AD/HD-ajattelua on vaikea arvata, jos ei ymmärrä AD/HD:n mekanismia. Sitä on vaikea rakentaa minkään aiemmin tunnetun psykiatrisen häiriön perusteella. Tästä syystä kerronkin mielelläni, että tämä sivuhaara menee komeasti metsään.
Ystävällisesti tervehtien
Jaana
Hyvä nimimerkki "vieläkin"
Ovatko havainnot ja kokemus kaikkein henkilökohtaisinta, kun sitä saadaan omista neurologisista ongelmista kärsivistä lapsista?
Mitä viesteistäni vielä puuttuu?
Sinänsä olen otettu siitä, että tietämystäni arvioidaan valtavan suureksi. Kiitos
Terveisin
Jaana
Nyt on todella kiire toimia!
Murrosiän hormonimyrsky pahentaa juuri inattentiivisten tyttöjen oireita. Se, että tyttö käyttäytyy oireettoman oloisasti kotona ei tarkoita sitä, että hän voisi hyvin. Hullun mylly ja päivän tapahtumat pyörivät päässä takuulla iltaan saakka.
Harvinaisen hyvä tuo rangaistusruksi-homma näyttämään opettajille konkreettisesti, että se on s y v ä l t ä! Siinähän näkyy, että jos ämpäristä vain kauhoo pois, tulee pohja vastaan. Järjestelmä on tuhoon tuomittu jo syntyessään.
Ovatkohan opettajat kuulleet positiivisen palautteen tärkeydestä mitään?
Nyt tehdään niin, että laitapa Viiru viesti minulle sähköpostiin, niin keskustellaan jatkosta.
[email protected]
Käy lukemassa galleriassa profiilini. Lisäsin sinne eilen erittäin hyviä linkkejä.
Ystävällisin terveisin
Jaana