Kaikki uskonnothan kieltävät tappamisen. Kuitenkin koko historian ajan mitä hartaimmat uskovaiset ovat tappaneet. Tähän on siis varmasti oltava hyvä syy.
Kysynkin kaikilta, uskovaisilta ja ei-uskovaisilta, että minkä puolesta saa, tai minkä puolesta olisit valmis itse tappamaan toisen henkilön?
1)Kodin
2)Uskonnon
3)Isänmaan
4)Poliittisen aatteen
5)Oman henkesi pelastamiseksi
6)Sinulle rakkaan ihmisen/ihmisten pelastamiseksi
7)Rangaistukseksi/kostoksi
8)Joku muu syy. Mikä?
Kysynkin kaikilta, uskovaisilta ja ei-uskovaisilta, että minkä puolesta saa, tai minkä puolesta olisit valmis itse tappamaan toisen henkilön?
1)Kodin
2)Uskonnon
3)Isänmaan
4)Poliittisen aatteen
5)Oman henkesi pelastamiseksi
6)Sinulle rakkaan ihmisen/ihmisten pelastamiseksi
7)Rangaistukseksi/kostoksi
8)Joku muu syy. Mikä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
3,5,6
täältä ja varmaan jokaiselta muulta täys(?)järkiseltä ihmiseltä.
1. Kyllä
2. En
3. Kyllä
4. En
5. Kyllä
6. Kyllä
7. En
8. Omaisuuteni puolustamiseksi
Isänmaan, läheiseni ja itseni puolustamiseksi.
Joitakin sellaisia ihmisiä maailmassa myös on, joiden teloittamiseen olisin valmis.
Diktaattoreja ja muita hirmuja ovat lähinnä nuo.
Ei ehkä ihan koston piikkiin menisi -pikemminkin lokeroon "Tapahtukoon oikeus!"
Ei tuollaiseen luetteloon voi ottaa mitään kantaa. Kaikki riippuu kaikesta; minkä asteinen uhka, muut keinot, äkillinen vai jatkuva "tilanne", seuraukset, ym. ym.
vastaus. Tapa mieluiten itsesi.
Olen kouluttanut monta ikäluokkaa alokkaita sotimaan ja -tappamaan.
olet kouluttanut itseäsi ainoastaan märissä unissa. Hitto mikä pelle sä oot. Kutsunnoissa taidettiin nauraa sulle jo kynnyksellä? Kun tulit sinne äitis kanssa.
tulisi lainkaan esittää.
Sen sijaan kysyn:
Minkä ongelman tappaminen ratkaisee?
uskisvastaus. Totta kai tuollaisen kysymyksen voi esittää, eihän siinä kukaan mitään toivo tai ennusta.
miettiä miten elää jotta ei joutuisi sellaiseen tilanteeseen jossa noita kysymyksiä tarvitsee edes pohtia. Etiikasta minusta on kyse ei uskomisesta.
Tappamista kyllä silti tapahtuu lupaa kysymättä miksi siihen pitää sen lisäksi etsiä kaava jonka mukaan se olisi hyväksyttävää.
Tarkoitushakuinen tappaminen ei kuulu aidon ("elävässä uskossa" elävän) kristityn valintoihin, vaikka tappaminen vahingossa (auto-onnettomuus tms.) saattaakin - ainakin periaatteessa - tapahtua kenelle tahansa. Kysytkö moista ihan mielenkiinnosta? Ajattelin vaan, ettethän (tai ettei kukaan tätä palstaa lukeva) vain luokittele uskon kohdetta siihen uskovien perusteella...(?)
monimutkikkaita vastauksia. Vastasitkohan kysymyksiin?
Olisin valmis tappamaan oman tai rakkaan ihmisen hengen pelastamiseksi. Kostoksi voisin tappaa vain silloin kun minulle rakas henkilö olisi tapettu.
Osuva nimimerkki. Juuri tuollaisia asioita omaksumme elokuvista - ja luulemme niitä omiksi ajatuksiksemme ja tunteiksemme. Mitä kosto auttaisi? (Älä vastaa, vaan mieti.)
Ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Pahuus tulee meihin jälkeenpäin; tässä tapauksessa elokuvista. (Älkää käsittäkö väärin, elokuvat ovat mielestäni hyvä asia, mutta niissä piilee myös vaara: jos niille annetaan liikaa aikaa ja ajatusta, ne alkavat muuttaa meitä.) Koska kosto ei aidosti auta, ei ole "luonnollista" kostaa. Jossain vaiheessa tässä mentiin vikaan ja nyt virhettä kopioidaan. Meemit...
Kosto on myös itsesuojelua. Tappamalla henkilön joka on tappanut läheisesi et ainoastaan tunne oikeudenmukaisuutta, vaan myös poistat itseesi kohdistuvan uhkan. (Mietin jo, oli pakko vastata)
Jos nyt tahdotaan viedä tätä ajatusta pidemmälle, niin voitaisiin jutella vaikka sisilialaisista. Kosto johtaa kostoon. Ja kun tarpeeksi on kostettu, ei kukaan enää muista miksi alunperin ruvettiin toisi tappamaan. Jatketaan vain hommaa samaan malliin.
>>Ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Pahuus tulee meihin jälkeenpäin>>>
Oliskohan näin. Mielestäni ihminen ei ole hyvä tai paha. Moraalinen ihmisestä tulee kasvatuksen kautta sopeutuessaan yhteiskuntaan. Lapsi oppii myöskin valehtelemaan tietyssä iässä ja oikein urakalla yrittää jallittaa vanhempiaan. (tämäkään ei tarkoita, että lapsi olisi tullut pahaksi).
Väitteeni ihmisen "pohjimmaisesta hyvyydestä" taitaa perustua siihen, että ihmisellä on luontainen kyky nauttia ja saada elämänlaatua ja -tarkoitustakin hyvyydestä - kun pyyteettömästi annamme lahjan, teemme palveluksen tai mitä tahansa altruistista toimintaa. Tämä on siis se, mitä mielestäni luontaisesti eli pohjimmiltaan ihminen on. Ihmisen vanhetessa ja yhteiskuntaan sosiaalistuessa, hän alkaa kuitenkin kadottaa tätä "altruistista puoltaan" ja oman edun tavoittelu syrjäyttää muiden edun nimissä tehdyt valinnat. Ei aina, eikä jokaisen kohdalla, mutta usein näin käy. Sen voi kukin huomata arkielämäämme havainnoimalla.
>>>Lapsi oppii myöskin valehtelemaan tietyssä iässä ja oikein urakalla yrittää jallittaa vanhempiaan. (tämäkään ei tarkoita, että lapsi olisi tullut pahaksi).>>>
Lapselle on luonnollista testata rajojaan ja lajikumppaniensa reaktioita. Se liittynee itsenäistymisenkin tarpeeseen. Ja onkin hyvä erottaa, että vaikka ihminen tekee pahoja tekoja, se ei ole sama, kuin että hän olisi paha ihminen. Pahoista teoista pääsee eroon lopettamalla ne.
Ehkä se, uskooko ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä, kertoo jotain myös toivosta?
>>>> Väitteeni ihmisen "pohjimmaisesta hyvyydestä" taitaa perustua siihen, että ihmisellä on luontainen kyky nauttia ja saada elämänlaatua ja -tarkoitustakin hyvyydestä - kun pyyteettömästi annamme lahjan, teemme palveluksen tai mitä tahansa altruistista toimintaa.>>>>
Ihmisessä ei tällaista selvää altruismia ilmene ellei elä ja kasva ihmisyhteisössä. Ns. susilapset kertovat melko karkeista käytöstavoista. Toisaalta jotain hyväluontoista ainakin kädellisissä täytyy olla, mutta onko tuo "hyvä luontoisuus" yhteisöllisyyden takia ilmenevää.
>>>Ehkä se, uskooko ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä, kertoo jotain myös toivosta?>>>
Olikos tämä näpäytys minulle, vai? :-)
En tiedä mitä tuo "altruisti" tarkoittaa, mutta...
Tekee ihminen mitä vaan, niin "omaetu" on aina syynä. Antaa ihminen lahjan, myötätuntoa, apua tai mitä vaan, niin ihminen kokee vähintääkin tunnetta. Jos vaikka ihminen toimii tavalla, jossa toinen asetetaan itsensä edelle, niin siinäkin asettelija toimii omaaetua ajatellen. Hän tekee ratkaisun, joka häntä miellyttää. Joskus ratkaisu ei tunnu edes miellyttävältä, mutta asettelija tuntee toimivansa oikein jne..
Onko omanedun tavottelu moraalista, on tulkintakysymys. Kolikko kolikkona jne.
Onko ihminen hyvä..
Laita kolikko pystyyn ja mieti kumpi puoli on vaikuttavampi kolikon pystyssä pysymiseen..kruuna vai klaava.
Mitä nuo "susilapset" oikein tarkoittavatkaan? Tuttu termi, mutten ole varma merkityksestä. Onko kenties kyse siitä, että tällainen lapsi on syntymästään asti ollut eristyksissä muista ihmisistä? Voi todellakin olla, että se vaatii elämistä ja kasvamista ihmisyhteisössä, jotta altruistinen puolemme herää. Rakkauttakin lienee mahdoton ymmärtää, ennenkuin on sitä kokenut. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö olisi pohjimmiltaan rakastavia ja altruismiinkin kykeneviä.
Saattoihan se pointtaus toivosta olla tosiaan pieni näpäytys... :) Anteeksi. (Miltä se tuntui?)
>>>En tiedä mitä tuo "altruisti" tarkoittaa>>>
Altruisti on ihminen, joka ajattelee (ja toimii) toisten edun mukaisesti oman etunsa kustannuksella. Tuskin kukaan on tällainen ihan aina, joten voimmekin puhua vain altruismista tai altruistisista teoista.
>>>Tekee ihminen mitä vaan, niin "omaetu" on aina syynä. Antaa ihminen lahjan, myötätuntoa, apua tai mitä vaan, niin ihminen kokee vähintääkin tunnetta.>>>
Tuo esittämäsi näkökulma on kyllä totta, mutta se on aika hedelmätön. Kaikki ihmisen teot voidaan todellakin katsoa vain itsekkäiksi teoiksi, koska mikäli ihminen ei esimerkiksi tekisi anonyymia hyväntekeväisyyttä tai luovuttaisi munuaistaan, hänellä olisi luultavasti huonompi olla tekemättömyytensä vuoksi. Kaikki on siis itsekästä. Epäitsekkyyttä ei ole olemassakaan... Nyt kuitenkin kun sen noin sanoo, niin ainakin minulle tulee tunne, ettei asia ihan noinkaan ole; "epäitsekkyys"-sanaa ei mielestäni tulisi poistaa sanavalikoimastamme. Mahdatkohan ymmärtää tällaista näkökulmaa? Kyse on mielestäni jonkin asteisesta saivartelusta, näsäviisaudesta, jos väitämme, ettei mikään voi olla epäitsekästä. Tämä kaikella kunnioituksella esittämääsi ajatusta kohtaan.
Kyllähän epäitsekkyyskin on käsite. Myönnän..nussin pilkkua.
Siltikki puhuttaessa epäitsekkäästä käytöksestä, niin on hyvä miettiä, että kuinka epäitsekästä se käytös loppuenlopuksi onkaan. Mitäköhän taustalta löytyy? Minkätakia toimitaan niikuin toimitaan?
Mielestäni on erittäin vaikea ulkopuolisena tulkita toisen ihmisen toimintaa itsekkääksi tai epäitsekkääksi, jos ei tiedä asian taustoja. Suora mielipide itse tilanteesta on "helppo" tehdä, mutta mikä on todellisuus asiasta?
Mutta kuten jo tossa mun pilkun nussiminen todettiin, niin täytyy pikkasen tuosta epäitsekkyydestäki mainita. Kyllä mä senkin olemassaoloon uskon, varsinki kun tuota sanaa voi määritellä aika vapaasti. Itse voisin ajatella epäitsekästä käytöstä sellaisena, jossa subjekti tarjoaa etunsa objektille vilpittömästi. Eli jos "palkintona" on subjektille "vain" hyvä mieli, niin..eiköhän tuo mene.
vois näppärästi laittaa jonkun tarina taivaallisista sotajoukoista tai enkeliarmeijoista.
1)Kodin
Miksi pitäisi tappaa kodin vuoksi? Jotta saisi sellaisen ilman asuntolainaa?
2)Uskonnon
Jotkut fundamentalistit pitäisi kyllä tosiaan tappaa.
3)Isänmaan
Kenet sen vuoksi? Tosin ruotsalaiset voittivat olympialaisissa jääkiekossa. Kaiketi heidät pitäisi tappaa isänmaan nimissä.
4)Poliittisen aatteen
Marx on jo kuollut.
5)Oman henkesi pelastamiseksi
On ilo tappaa.
6)Sinulle rakkaan ihmisen/ihmisten pelastamiseksi
Mutta miten minulle rakas ihminen pelastuu, jos tapan hänet?
7)Rangaistukseksi/kostoksi
Kostaisin kuolemalla, jos joku tappaisi minut.
8)Joku muu syy. Mikä?
Huvin vuoksi? Aikoinaan uskovat huvittelivat polttamalla naisia noitina. Lämmitti varmasti sielussa saakka roihua katsellessa.
"2)Uskonnon
Jotkut fundamentalistit pitäisi kyllä tosiaan tappaa. "
Vain fundamentalistit tappavat fundamenttalisteja.
"Vain fundamentalistit tappavat fundamenttalisteja."
Siivoojat ovat tarpeen. Joka yrittää tappaa minut, kohtaa yllätyksen!
1)Kodin
En oikein ymmärrä missä tilanteessa edes tappaisin...
2)Uskonnon
en
3)Isänmaan
No jos nyt jotkut alkaa rynniä aseiden kanssa rajan yli, niin pakkohan ne on pysäyttää.
4)Poliittisen aatteen
En
5)Oman henkesi pelastamiseksi
Kyllä - uhan on oltava konkreettinen
6)Sinulle rakkaan ihmisen/ihmisten pelastamiseksi
Kyllä.
7)Rangaistukseksi/kostoksi
Miettikääpä ihan oikeasti; mikä muuuttuu kostamalla? Jos joku on tappanut sinulle läheisen ihmisen, tämä ihminen ei tule takaisin vaikka kuinka pieksäisit ja tappaisit murhaajan.
8)Joku muu syy. Mikä?
Aika tärkeä asia saisi olla uhattuna, että tappaisin jonkun...
En hyväksy suoraan mitään noista kohdista.
Minun mielestäni tappaminen on moraalisesti oikeutettua silloin ja vain silloin kun tappaja tappamalla säästää todennäköisesti enemmän elämää kuin jos "uhri" jätettäisiin henkiin. Sen lisäksi tappaminen on mielestäni oikeutettua erikoistilanteissa kuten jos tiedetään tappamatta jättämisestä koituvan turhaa tuskaa: ainakin minun elintoimintojeni ylläpitämisen saa lopettaa jos kaikki lihakseni halvaantuvat enkä kykene vuorovaikuttamaan ympäristöni kanssa mitenkään - olinpa sitten tietoinen olemassaolostani tai en.
Tämä on tietysti vain ihanteellinen ihanne: itsekin varmasti tilaisuuden tullen tappaisin toisen ihmisen jos hän tavalla tai toisella herättäisi minussa tarpeeksi vihaa tai pelkoa tai uhkaisi minun henkeäni. Se olisi kuitenkin omaa heikkouttani mitä vastaan pitää taistella: minunkin tappamiseni olisi oikeutettua jos sillä jollakin tapaa säästyisi useamman ihmisen henki - tai ehkä olisi parempi puhua elinvuosista - huolimatta siitä että monissa tilanteissa en sitä voisi itse hyväksyä.
Olen ateisti.
En ole vielä kerinny ketään MINKÄÄN syyn takia tappamaaan. Tulen valitsemaan numeron sitten jos jonkun joskus kylmäksi vedän.