Voiko tai saako henkilökohtainen esirukoilija tai sielunhoitaja keskustella hoidettavansa kanssa Jumalalle jätetystä asiasta myös myöhemminkin, vai onko asian annettava vain olla Jumalan hoidossa?
Esirukoilijan ja sielunhoitajan vastuu..
Markku Tampio
3211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pitääkin keskustella. Ja niin kauan, että asia on käsitelty "juurimutiaan" myöten. Hyvin harvoin asioita voi jättää "Herran haltuun". Jumala on tehnyt meistä tuntevia ja ajattelevia ihmisiä. Omia kuviaan moraalisesti. Hän tietää, että ongelman ratkaiseminen on prosessi, joka voi kestää kauankin aikaa. Hyvin harvoin sielunhoito voi jäädä yhteen kertaan. Jumala tai paremminkin Pyhä Henki hoitaa meitä suoraan (rukous, tapahtumat) tai käyttää toisia ihmisiä "välikätenään". Toki siihen tarvitaan omaa aktiivisuutta ja joskus hyvinkin vaikeita tekoja. esim. anteeksi antamisen kohdalla.
Vahvistan vain edellisen kirjoittajan viestiä aiheesta. Ihminen tarvitsee tukea silloin kun asiat ovat siinä mallissaan että otetaan sielunhoitajaan yhteyttä. Kun ihminen ottaa sielunhoitajan erittäin vaativat tehtävät vastaan hänen täytyy kyetä sitoutumaan pitkäksikin aikaa henkilökohtaiseen elämänhallinnan tukemiseen. Myös vaitiolovelvollisuus kuuluu tähän tehtävän hallinnan ominaisuuksiin. Se on raskas työmuoto, johon tarvitaan kutsumus. Joutuu tekemisiin aivan kaiken ihmistä koskettavien asioiden suhteen.
mutta vain "hoidettavansa" kanssa.minusta on aika hassua että "sielunhotajat" teeskentelevät psykologia tai kriisiterapeuttia.....
sitten he ovat antavinaan neuvoja ihme kun eivät kirjoita reseptejä.ja loppuviimeksi he eivät saaa yhtään kiinni mitä toinen yrittää selittää,katsovat kelloa ja voihkivat,ajatukset muualla kuin "hoidettavassa".
Ja kun kertoo heille jotakin,he vaan sanovat:Kyllä Jumala hoitaa..
senhän tietää jokainen joka menee jutteleen mutta harva sielunhoitaja kykenee mihinkään.he tarvitsivat koulutusta ja siihen myös ettei isoon ääneen julkisesti ilmituo toisen vammoja mitä joku on tehnyt...kuten kävi erään kerran........
siis:ei ole hyvä jos ei puhu jollekin.Ja ei taas ole hyvä jos puhuu jollekin sillä silloin se on koko seurakunnalle kuulutettu.
vai kuuluuks se niin ollakin että koko seurakunta tietää minkälaista kohtelua rukoiltava on saanut kokea.se saattaakin olla muuten ihan tarkoituksellista kun alkaa asiaa enemmän pohtimaan.
Ja niinhän sanotaan että se jolla ei ole mitään salaisuuksia-ei ole mitään salattavaa.vai miten se nyt menikään...