Johanneksen "Ilmestyksen yhdeksästoista luku" on teos, jossa taivaallinen joukko ylistää Jumalaa, kun Babylon on kukistunut ja Karitsan häät ovat tulleet. Kristus sotajoukkoineen lähtee sotaan, Amerikka voittaa, lippu liehuu salossa ja taivaan linnut kutsutaan Jumalan suurelle aterialle.
En tahtoisi tyrmätä Johannesta, mutta en toisaalta saa tällaisista yltiöisänmaallisista maailmanpoliisileikeistä juurikaan mitään irti.
Muutenkin turha väkivallalla mässäily ja mustavalkoisesti "oikeutettu" pedon ja väärän profeetan tyly kohtalo rasittivat. Miksi heidät piti heittää tuliseen järveen?
Jos jotain edes jokseenkin mielenkiintoista pitää tonkimalla teoksesta tonkia, otan mielelläni esille Karitsan häät, joka kaikessa sodomistisessa sairaudessaan on suorastaan nerokas veto kirjailijalta, joka yrittää epätoivoisesti pelastaa muuten niin lattean tekstinsä vaikuttavuutta. Toisaalta, eihän tässäkään vedossa juurikaan mitään uutta ollut, mutta kaikki pisteet siitä.
1/10
Pöpö
En tahtoisi tyrmätä Johannesta, mutta en toisaalta saa tällaisista yltiöisänmaallisista maailmanpoliisileikeistä juurikaan mitään irti.
Muutenkin turha väkivallalla mässäily ja mustavalkoisesti "oikeutettu" pedon ja väärän profeetan tyly kohtalo rasittivat. Miksi heidät piti heittää tuliseen järveen?
Jos jotain edes jokseenkin mielenkiintoista pitää tonkimalla teoksesta tonkia, otan mielelläni esille Karitsan häät, joka kaikessa sodomistisessa sairaudessaan on suorastaan nerokas veto kirjailijalta, joka yrittää epätoivoisesti pelastaa muuten niin lattean tekstinsä vaikuttavuutta. Toisaalta, eihän tässäkään vedossa juurikaan mitään uutta ollut, mutta kaikki pisteet siitä.
1/10
Pöpö
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekin pidän juuri Johanneksen Ilmestyksestä sen fantastisen yliampuvuuden ja mahtipontisuuden takia. =)
Kas kun ei ole vielä tehty katastrofielokuvaa raamatusta, aiheita siellä riittää.
Loistavaa dramatiikan kykyä kirjoittajalta osoittaa mm.:
Joh. 6: 12-17
12. Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
13. ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
14. ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
15. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
16. ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
17. Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"
...vaikka E.Valtaojan : Kotona Maailmankaikkeudessa - kirjaa,jossa on ihan hyvin pohdiskeltu maailman kuvaa ja jumaluutta(tai sen puutetta!)
Ei kait kukaan järkevä ihminen enää raamattua ota ihan tosissaan,kö ?!?
Enpä tuota sepustusta voine tosissani ottaa, vaikken ole edes mielestäni järkevä ihminen.
Siinä mielessä tuon voisi tosissaan ottaa, että ehkäpä joskus muinoin on todellisessa Lähi-Idässä ollut joku todellinen ihmisenlapsi totisesti sekaisin ja päättänyt hallusinaationsa ja psykoottiset ilmestyksensä ylös kirjata.
Onhan noita nykyisinkin ollut. Ja on oleva.