Minua on jonkin verran häirinnyt tällä palstalla usein vastaan tuleva näkemys, että koska en ole kristin-uskovainen, en ole muka lukenut Raamattua. Ja minun pitäisi ottaa Jeesus tai Pyhä Henki sydämeeni jotta Raamatun jutut aukenisivat. Näin sanovat olettavat että HE ilmanmuuta ovat löytäneet sen yhden ainoan totuuden, ja he voivat päättää miten Raamatun ja Jeesus-juttujen tulee ihmiselle aueta.
Olen Raamattua lukenut runsaastikin, ja vaikka tietysti päällisin puolin kaikenlainen syntejä puhtaaksi pesevä veri yms. on vastenmielinen jo pelkkänä ajatuksenakin, niin näkisin että Raamatussa on syvää symboliikkaa joka voi kyllä aueta ihmiselle. Mutta ei välttämättä niin kuin ns. uskovaiset ovat päättäneet että sen pitää aueta.
Vertauskuvallisesti kaikki ihmiset/älylliset olennot/elävät olennot voidaan ajatella "jumalan" "pojaksi". Tällainen kosminen Kristus (Kabbalassa Adam Kadmon) on syystä tai toisesta päätynyt elämään fyysisellä tasolla olentoyksiköiksi pirstoutuneena, ja jokainen olento kuvittelee olevansa erillinen ja aineellinen. Yksittäinen ihminen pelkää sen vuoksi kuolemaa. Henkiseltä kannalta hän kuitenkin on jo kuollut, sillä hän ei ole todellinen oma itsensä, henki, vaan hän kuvittelee olevansa persoona ja ruumis.
Vertauskuvauksellisesti ihminen on materian ja ajan ristinpuulle ristiinnaulittuna. Jeesus-tarina on tämän asian havainnollistava esitys, joko todella tapahtunut tai kehittynyt/kehitetty. Kun henki tiedostaa jälleen oman alkuperäisen ja oikean luontonsa, tapahtuu "kuolleistanousu" eli tietoisuus siirtyy materialistiselta ja egoistiselta tasolta henkiselle.
Olen tätä asiaa täällä varmasti jankuttanut useaankin kertaan. Haluan vain kertoa että älkää jääkö Raamatun ja muiden kirjojen tutkimuksessanne puolitiehen. Ei tarvitse jämähtää hedelmättömään "uskomiseen", kun voitte mietiskellä syvällisesti Raamatun(kin) kohtia ja nähdä ne symboliikkana.
Henki on tärkeämpi kuin muoto. Ihmistajunta löytää yhä uusia muotoja miten yrittää esittää niitä arkkityyppisiä totuuksia joita jokainen ihminen väistämättä kokee elämiensä tiellä. Ennenpitkää meillä jokaisella on omat Getsemanemme, Kaanaan häämme ja ihan kaikki mitä kustakin pyhästä kirjasta löytyy ja jossa on jokin syvä totuus takana. Ei se mitään hyödytä että piilottelette Jeesuksen helmojen alla peläten AJATELLA ja tiedostaa, roikkuen "uskossa" ja "rakkaudessa" kiinni. Ennenpitkää teidänkin on pakko mennä eteenpäin tajuten että ainoa pysyvä asia on MUUTOS ja ainoa tavoiteltava asia kehitys.
Yrittäkääpä edes yksi päivä elää tietäen että mikään ei ole pysyvää. Tulee uusia uskontoja, aatteita ja oppeja, ja jokainen pyrkii parhaansa mukaan tuomaan ihmistä lähemmäksi omaa sisintään. Uusi oppi voi tässä hetken onnistuakin, sitten sekin alkaa dogmittua ja kuolla pystyyn, sillä muoto omaa aina materian luonteen: jähmettyminen, pysähtyminen, kuolema.
Olisikin mielenkiintoista pystyykö todella elämään ilman minkäänlaista sitoumusta mihinkään uskontoon tai lahkoon, siten että voi ottaa parhaan kaikesta ja ennenkaikkea käyttää sitä ihaninta fyysistä lahjaa mikä meille on annettu: aivoja.
Olen Raamattua lukenut runsaastikin, ja vaikka tietysti päällisin puolin kaikenlainen syntejä puhtaaksi pesevä veri yms. on vastenmielinen jo pelkkänä ajatuksenakin, niin näkisin että Raamatussa on syvää symboliikkaa joka voi kyllä aueta ihmiselle. Mutta ei välttämättä niin kuin ns. uskovaiset ovat päättäneet että sen pitää aueta.
Vertauskuvallisesti kaikki ihmiset/älylliset olennot/elävät olennot voidaan ajatella "jumalan" "pojaksi". Tällainen kosminen Kristus (Kabbalassa Adam Kadmon) on syystä tai toisesta päätynyt elämään fyysisellä tasolla olentoyksiköiksi pirstoutuneena, ja jokainen olento kuvittelee olevansa erillinen ja aineellinen. Yksittäinen ihminen pelkää sen vuoksi kuolemaa. Henkiseltä kannalta hän kuitenkin on jo kuollut, sillä hän ei ole todellinen oma itsensä, henki, vaan hän kuvittelee olevansa persoona ja ruumis.
Vertauskuvauksellisesti ihminen on materian ja ajan ristinpuulle ristiinnaulittuna. Jeesus-tarina on tämän asian havainnollistava esitys, joko todella tapahtunut tai kehittynyt/kehitetty. Kun henki tiedostaa jälleen oman alkuperäisen ja oikean luontonsa, tapahtuu "kuolleistanousu" eli tietoisuus siirtyy materialistiselta ja egoistiselta tasolta henkiselle.
Olen tätä asiaa täällä varmasti jankuttanut useaankin kertaan. Haluan vain kertoa että älkää jääkö Raamatun ja muiden kirjojen tutkimuksessanne puolitiehen. Ei tarvitse jämähtää hedelmättömään "uskomiseen", kun voitte mietiskellä syvällisesti Raamatun(kin) kohtia ja nähdä ne symboliikkana.
Henki on tärkeämpi kuin muoto. Ihmistajunta löytää yhä uusia muotoja miten yrittää esittää niitä arkkityyppisiä totuuksia joita jokainen ihminen väistämättä kokee elämiensä tiellä. Ennenpitkää meillä jokaisella on omat Getsemanemme, Kaanaan häämme ja ihan kaikki mitä kustakin pyhästä kirjasta löytyy ja jossa on jokin syvä totuus takana. Ei se mitään hyödytä että piilottelette Jeesuksen helmojen alla peläten AJATELLA ja tiedostaa, roikkuen "uskossa" ja "rakkaudessa" kiinni. Ennenpitkää teidänkin on pakko mennä eteenpäin tajuten että ainoa pysyvä asia on MUUTOS ja ainoa tavoiteltava asia kehitys.
Yrittäkääpä edes yksi päivä elää tietäen että mikään ei ole pysyvää. Tulee uusia uskontoja, aatteita ja oppeja, ja jokainen pyrkii parhaansa mukaan tuomaan ihmistä lähemmäksi omaa sisintään. Uusi oppi voi tässä hetken onnistuakin, sitten sekin alkaa dogmittua ja kuolla pystyyn, sillä muoto omaa aina materian luonteen: jähmettyminen, pysähtyminen, kuolema.
Olisikin mielenkiintoista pystyykö todella elämään ilman minkäänlaista sitoumusta mihinkään uskontoon tai lahkoon, siten että voi ottaa parhaan kaikesta ja ennenkaikkea käyttää sitä ihaninta fyysistä lahjaa mikä meille on annettu: aivoja.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Minua taas häiritsee se näkemyksesi, että kristityt eivät osaa ajatella itse. Ja se, että kristinusko olisi kuollut usko.
Kyllä minusta se on elävä, nimittäin varmaan jokainen kristitty tuntee sen omalla kohdallaan omallalaillaan, henkilökohtaisesti. En ole ainakaan vielä tavannut ketään, joka ajattelisi juuri samalla lailla kuin minä. Tai tulkitsisi Raamattua samallalailla kuin minä.
Mutta vaikka on erilailla uskovia, niin "Kristuksessa olemme yhtä". Siis usko on jokaiselle henk.koht. ja se yhtymäkohta kaikilla kristityillä on se, mistä olemme saaneet sen uskon.
Ehkä se olisi sinun aika alkaa käyttää niitä aivoja, näkisitkin enemmän :)
Mitä kristinusko voi enää tarjota? Ei mitään, sillä uskovaiset ovat tehneet siitä Jeesus-kerhon. Se usko on niitä varten joilla ei ole rohkeutta tutkia ja etsiä.
Mikäs siinä sitten, jos on pelkuri, niin sitten on. Mutta jos nämä uskoonsa jämähtäneet yrittävät estää toisiakin käyttämästä järkeään sensijaan että tunteilevat sitä ja tätä, niin sitä minä en hyväksy. No hui kaamea... :D
Mutta joillekin "jumala" antaa sydämen joka ei tyydy elättelemään lapsellisia ihastumisen tunteita ja helisyttelemään sisältä tyhjiä sanoja kuten rakkaus. Nämä jotkut tutkivat, pohtivat ja punnitsevat. He myös erehtyvät, kulkevat harhaan ja masentuvat siinä missä nämä rakkaus-fanitkin. Mutta pidemmän päälle syvällisesti läpikäydyt asiat ja rankat pohdinnat voivat johdattaa heidän suuremman rakkauden äärelle kuin yksikään puolitiehen jätetty uskonelämä jossa kaikkinaista ajattelua kavahdetaan USKON vihollisena.
On rakkautta ja on rakkautta. Toinen on lapsellista ihastumista, jossa yksi ainoa asia muodostuu elämän pääasiaksi, ja kaikkea muuta kammotaan demonisena. Suurempi rakkaus on se, joka näkee hyvän ja arvokkaan kaikessa, eikä kavahda TUTKIA ja AJATELLA. Ja tajuta että ei niin suuri asia kuin "jumala" ilmaise itseään pelkästään jonkin yhden kuppikunnan kautta.
Muuten, asioiden naurettavaksi tekeminen ja viisastelu kertoo pelosta.
Yksi on hyvää. Säästyn kirjoittamisen vaivalta.
(Mut opeta nyt noita.)
Onko usko oivaltamista? Epäoikeudenmukaista. Mitä Joogin aivoissa on? Tai jonkun muun aivoissa. Opeta nyt noita! Siis aivoihin pitäisi tunkea jotain. Toivoton juttu, Joogiseni, jos usko ei olekaan aivoissa. Ja jos se olisi aivoissa, niin olisiko se suurikaan juttu?
Näit kyllä kenelle vastaukseni laitoin. Sieltä tuli sen verran oivaltavaa tekstiä, ettei minun tässä enää kannata höpeltää.
Jos ei mene perille, niin matkalle jää..
Lue noita Tellun juttuja vähän tarkemmin. Niissä se on suoraan sanottu.
Olet paraskin puhumaan naurettavaksi tekemisestä. Pelkäätkö sinä sitten kristinuskoa, kun koko ajan vääristelet sitä ja halveksit sen edustajia. Olen sanonut tämän ennenkin, ja sanon taas, että minä kyllä kunnioitan sinun uskoasi, mikset sinä kunnioita muitten? Saatan käyttää karskia kieltä sinua kohtaan, mutta vaan siksi, niinkuin Paganäksälle sanon, minulla on tulinen temperamentti ja kertakaikkiaan raivostuttaa tuollaiset toisten ihmisten mustamaalaajat.
"e usko on niitä varten joilla ei ole rohkeutta tutkia ja etsiä."
Tämä on kertakaikkiaan puppua. Jos jotkut kristityt ovat mielestäsi tuollaisia, se ei oikeuta sinua leimaamaan sitä leimaa kaikkiin sen edustajiin. Siis, hei, millä hemmetin oikeudella sinä sen teet? Ja mitä se kertoo tuosta sinun uskostasi ja sen rakkaudellisuudesta ja suvaitsevuudesta? Syytät kristittyjä niitten puutteesta, etkä huomaa omaa puutettasi. Ja sitten ihmettelet vielä, mikseivät kristityt hyväksy sinun uskoasi. Se on kuule niin, että niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, ja vaikka kuinka pitäisi olla tuomitsematta, niin itsekin juuri ennemmin sanoit, että ihminen vaan on niin vajavainen, että jos häntä vastaan hyökätään niin ensimmäinen reaktio on hyökätä takaisin. Jos siis olet noin halveksuva muita kohtaan, niin kuinka voit olettaa heiltä muuta? Toki on sellaisiakin jotka eivät hetkahda ja onnistuvat olemaan suvaitsevaisia (minäkin luultavasti kunhan tässä lepyn) mutta sellaista ei kertakaikkiaan voi vaatia ihmisiltä. JOs haluaa suvaitsevuutta, pitää itsekin olla suvaitsevainen.
Niinkuin sanoin, että kristinusko on elävää uskoa, minkä tietysti sopivasti jätit lukematta tai tahallaan et edes kommentoinut. Se ei ole mitään jähmettynyttä vaan jokainen ihminen ajattelee ja kokee sen omalla tavallaan. Siis, kuinka se voi estää silloin oman järjen käyttöä? Eikö nimenomaan luterilaisuus ole alusta asti sitä korostanut, ja opettanut jopa kansan lukemaan, jotta voi itse lukea ja tulkita Raamattua? Ja kirjoittamaan, että jokainen voi itse kertoa omasta uskostaan.
"On rakkautta ja on rakkautta. Toinen on lapsellista ihastumista, jossa yksi ainoa asia muodostuu elämän pääasiaksi, ja kaikkea muuta kammotaan demonisena. Suurempi rakkaus on se, joka näkee hyvän ja arvokkaan kaikessa, eikä kavahda TUTKIA ja AJATELLA. Ja tajuta että ei niin suuri asia kuin "jumala" ilmaise itseään pelkästään jonkin yhden kuppikunnan kautta."
Olenko koskaan sanonut mitään muuta? Miksi kuvittelet heti, että kritityt ovat jotenkin tyhmempiä ja eivät tiedä miten moninaista rakkaus on. En ole koskaan tällä palstalla puhunut mistään hiton "ihastusrakkaudesta" enkä varmaan muutenkaan koskaan uskonnon yhteydessä.
Ja yhden kuppikunnan oikeuksista... en ole koskaan sanonut, ettei muilla kuin kristityillä ole oikeutta Jumalaan, päinvastoin. Minusta se olet sinä, joka yrität koko ajan kieltää sen, että kristityilläkin voi olla yhtä hyvä usko kuin sinulla. Sanot heitä tyhmiksi, Jeesus-faneiksi, ei järkeään käyttäviksi jähmettyneiksi jne... hahhah minä nauran sulle ja olen todella pahoillani että sinulla on noin kapea maailmankuva.
Minä en ole kertaakaan sanonut, ettet sinä saisi uskoa niinkuin uskot, olen vain puolustanut muitten oikeutta samaan, jonka sinä tahdot kieltää.
"Mutta joillekin "jumala" antaa sydämen joka ei tyydy elättelemään lapsellisia ihastumisen tunteita ja helisyttelemään sisältä tyhjiä sanoja kuten rakkaus. Nämä jotkut tutkivat, pohtivat ja punnitsevat. He myös erehtyvät, kulkevat harhaan ja masentuvat siinä missä nämä rakkaus-fanitkin. Mutta pidemmän päälle syvällisesti läpikäydyt asiat ja rankat pohdinnat voivat johdattaa heidän suuremman rakkauden äärelle kuin yksikään puolitiehen jätetty uskonelämä jossa kaikkinaista ajattelua kavahdetaan USKON vihollisena."
Siis itse varmasti kuulut näihin "joihinkin". Oletpas sinä omahyväinen. Oletko tosiaan sitä mieltä, etteivät kaikki ole kykeneväisiä yhtä lailla tuohon pohdiskeluun ja mietiskelyyn. Sinulta varmaan pitäisi pyytää anteeksi sitä, että käyttää sanaa "rakkaus". Voi harmi kun ei suomenkielessä ole parempaa sanaa keksitty. Kylläkin puhuin tuolla ennemmin agapé-rakkaudesta, et taida tietää mitä se tarkoittaa, ja luterilaisilla se on nimenomaan se rakkaus, josta puhutaan. Turha vaan näemmä käyttää sitä sanaa, kun ei kaikki sitä ymmärrä.
kylläpäs sinä käyt kuumana tänään...ihan hengästyin kun luin vuodatustasi Tellulle. ;)
P.s. Rakkautta on sekin että antaa toiselle anteeksi hänen vajavaisuutensa. =)
Älä hiilly.
En kyllä tiedä, miten noin hyvä kirjoitus, johon vastasit sai sinut hiiltymään. Minä olen tosiaan myös uskossa ja pidin kirjoituksesta tosi paljon. Onneksi ajattelemme asioista monella tapaa, niin saadaan sitten tätä keskusteluakin aikaan.
Myös tuo toisen uskon kunnioittaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. On helppo kunnioittaa sellaista uskovaa, joka on rauhaa rakastava ja ympäristölleen suvaitseva. Mutta vaikeampi on kunnioittaa käskyjä jakelevaa ja oman käden oikeutta, raamatunkin suhteen, käyttävää uskovaa. Joka on silmiemme edessä esittämässä pintapuolista oppia vakavista asioista. Raamatun vääntelykään ei ole ihan luvallista. Ei ainakaan hyödyllistä. Eikä kauaa kannata jäädä sementtimassaan seisomaan.. Elämä kehittyy koko ajan!
>>Elämä kehittyy koko ajan!
Niin tekee, mutta kristinusko on ikävä kyllä jämähtänyt siihen muottiin johon se valettiin satoja vuosia sitten. Siksi on käsittämätöntä että se oppi kaikkine veriuhreineen ja ihmeellisine tarinoineen yhä vieläkin menee ihmisiin kuin väärä raha. Tellulle piste hyvästä kirjoituksesta. =)
"On helppo kunnioittaa sellaista uskovaa, joka on rauhaa rakastava ja ympäristölleen suvaitseva. Mutta vaikeampi on kunnioittaa käskyjä jakelevaa ja oman käden oikeutta, raamatunkin suhteen, käyttävää uskovaa."
Olen ihan samaa mieltä.
Ja olen toki jo rauhoittunut, vähän liioittelin asioita saadakseni viestini perille tuossa :)siksi hiillyin, kun Tellu yleisti taas koko kristinuskon jähmettyneeksi, kun itse tiedän, että se voi olla muutakin! Minusta ei kannata niin kaikkitietävästi puhua toisten uskosta.
Enhän minäkään sano sinulle, että kyllä minä tiedän, että "sinun uskosi on sellaista ihan tyhmää". Ja sitten kun yrität selittää, millaista se todella on, niin sitten vaan kuittaisin sen sanomalla "älä selitä, kyllä minä tiedän että se on ihan tyhmää". Näin minä taas koin tuon, siis olemme Tellun kanssa aiemminkin puhuneet tästä, ja alko verisuonet päässä pullistua kun se taas alkaa sitä samaa.
Toki tiedostan, että on sellaisiakin kristittyjä, jotka ovat jämähtäneet jonnekin keskiajalle. Mutta ainakin niistä, jotka itse olen kohdannut, suurimman osan usko on elävää ja kehittyvää ja hyvin omakohtaista ja itseajateltua, ei mitenkään ylhäältä päin saneltua ja jähmettynyttä.
Sellaiset kristityt vaan eivät pidä itsestään melua, niinkuin ne toisenlaiset... tyhjät tynnyrit katsos kolisevat eniten.
Joo, käytinpä vaan tuossa hieman vanhaa kunnon retoriikkaa. Ja jos on juuri voimakkaita tunteita herää jostain kirjoituksesta, niin miksei käyttäisi niitä hyväkseen? Kirjoitukseen tulee aina uusia ulottuvuuksia kun siinä on tunnelatausta, joskus se on hyväksi, joskus pahaksi. Tämähän näkyy jo Lutherin teksteistä...
Se ei silti tarkoita, että minulla olisi mitään vihantunteita Tellua kohtaan :)
>Olet paraskin puhumaan naurettavaksi tekemisestä. Pelkäätkö sinä sitten kristinuskoa, kun koko ajan vääristelet sitä ja halveksit sen edustajia.
Tottakai pelkään niitä uskovaisia, jotka yrittävät päättää muiden puolesta mikä on se oikea usko. Ei siitä niin kamalan kauan ole kun noita- ja kerettiläisroviot paloivat. Kumma kyllä koulussa aikoinaan puhuttiin vain kristittyjen vainoista, ei niistä vainoista joita kristityt järjestivät. USA:ssa fundikset yrittävät estää mm. ehkäisyvalistuksen kouluista. Your bet you're sweet ass minä pelkään kiihkouskovaisia ja kovasti!
Olen kuitenkin pyrkinyt minimoimaan ivallisuuttani, jos sitä minussa on. Omasta mielestäni esitän erittäin skeptistä kritiikkiä kristinuskon nykymuotoa kohtaan. Ja toisinaan yritän kaivaa esiin oliko joskus toisenlainen kristinusko. Tai oliko se USKO ylipäätään. Tässä tutkimuksessahan olen kenties tehnyt virheitä, joista olet ystävällisesti minua valistanut. Mikset jatkaisi valistuslinjaasi edelleen sensijaan että annat itsesi kiihtyä ylenmäärin? En edes oikein ymmärrä mikä tässä nyt tällä kertaa noin mullistavan kamalaa oli. Itse inhoan tunteellisuutta, ja pyrin pysymään älyllisellä linjalla.
>Olen sanonut tämän ennenkin, ja sanon taas, että minä kyllä kunnioitan sinun uskoasi, mikset sinä kunnioita muitten?
Enhän minä kiellä täällä ketään uskomasta mitä huvittaa, mutta kai minulla(kin) on oikeus tarjota omia mielipiteitäni ja ajatuksiani siinä missä muillakin? Täällä on puhuttu paljon kamalampiakin mm. "jumalasta" kuin minä ikinä edes viitsisin alkaa marisemaan.
>Saatan käyttää karskia kieltä sinua kohtaan, mutta vaan siksi, niinkuin Paganäksälle sanon, minulla on tulinen temperamentti ja kertakaikkiaan raivostuttaa tuollaiset toisten ihmisten mustamaalaajat.
Voihan Jii. Kirjoitukseni ovat aina tarkoitetut KAIKKIEN SILMILLE vaikka vastaisin jollekulle. Mutta jos tämä sinulle oli noin kamalaa, niin pitäisi ehkä miettiä onko sinulla joku henk.koht. ongelma.
>Tämä on kertakaikkiaan puppua. Jos jotkut kristityt ovat mielestäsi tuollaisia, se ei oikeuta sinua leimaamaan sitä leimaa kaikkiin sen edustajiin. Siis, hei, millä hemmetin oikeudella sinä sen teet?
En todellakaan kuvittele että uskovaiset ovat kaikki yhtä uunoja. Ja minä puhun ihan samalla oikeudella kuin ihmiset aina. Sydämen kyllyydestä.
>Ja mitä se kertoo tuosta sinun uskostasi ja sen rakkaudellisuudesta ja suvaitsevuudesta? Syytät kristittyjä niitten puutteesta, etkä huomaa omaa puutettasi. Ja sitten ihmettelet vielä, mikseivät kristityt hyväksy sinun uskoasi.
En ole suvaitsevainen, en silloin kun sen pitäisi tarkoittaa sitä että minun kuuluu pitää turpani kiinni ja kaikki muut saavat jeesustella minkä ehtivät. Se taas mikä minussa on rakkautta lähimmäisiä kohtaan nimenomaan vaatii minua puhumaan ääneen mitä ajattelen. Haluan auttaa muita ihmisiä heräämään käyttämään omia aivojaan!
Enempää en jaksa rivi riviltä kommentoida. Sanon vain että olen kauhiast' hämmästynyt purkaustasi. Täytyy myöntää että olin jo pettynyt siitä omituisesta viestistä jonka näyt jättäneen sille joka kyseli kirkosta eroamisesta; siitä sai sellaisen kuvan että itsekin naureskelet omalle uskollesi. Elikkä jos ed. viestissäni oli jotakin erityisen henk.koht. sinulle tarkoitettua, niin se oli se loppulause. En ole itse, aina, mikään kuolemanvakava ihminen, mutta en ymmärrä sinua siinä että vitsailet täällä jatkuvasti, sanot minulle "höpöttämisestä" yms. ja sitten yhtäkkiä raivostut mielipiteistäni. Minun mielestäni tietynlaiset uskovaiset valitsevat Jeesukseen rakastumisen ja sillä siisti. Katsoessani dokumenttia Hare Krishna -liikkeestä en voinut olla vertaamatta sitä vouhotusta ja hurmahenkisyyttä jatkuvasti Jeesus-liikkeeseen. Miten ne muka eroavat toisistaan?
Sinun on turha riehaantua siitä että minä arvostan älyä ja sinä tunnetta. Kumpikin meistä kokee olevansa oikeassa ja se siitä!
Mitä tulee tuohon ylimpänä mainittuun vääristelyyn, niin päätätkö/tiedätkö sinä sitten sen mikä on itsekunkin uskovaisen linja? Allekirjoitatko kaikkien uskovaisten sanomiset? Onko sinusta esim. tervettä uskovaisen vouhottaa mm. saatananpalvonnasta joka ilta pienille lapsilleen ennen nukkumaanmenoa? Tiedän tällaisen tyypin, ja toivon totisesti että te ette kaikki ole samanlaisia...
Ei, kyllä minä olen kerran tavannut yhden tosi kivan uskovaisen. Hän oli tuommoinen 40-v nainen, joka oli nähnyt elämää baarien puolelta ja sitten tullut uskoon. Hän ei paasannut, tuominnut eikä vääntänyt kaikkea aina kotiinpäin Raamattu kourassa. Hän käytti päivänsä hyödyllisemmin: osallistui Venäjän lasten auttamiseen. Hän oli ihana ihminen.
Minä en ole, tiedän sen. Minulla ei ole muuta rakkauden lahjaa kuin yrittää laittaa ihmisiä käyttämään päätään. Kaikkia se ei miellytä.
Huomaatko, mistä vihasi nousi: se nousi siitä, että olet samaistunut tiettyyn ideologiaan, ja koet sen vuoksi kaikki siihen kohdistuvat loukkaukset loukkauksina itseäsi kohtaan.
Pääset vihastasi, kun toteat, että omaksumallasi ideologialla ei ole mitään tekemistä itsesi kanssa. Se on vain ohjenuora, jonka olet sattunut monen samanlaisen joukosta valitsemaan.
Siis sinä vieläkin olet sitä mieltä, että SINÄ edustat ÄLYÄ ja minä tunnetta? Vaikka sinulla on miljoonia vääriä käsityksiä, joita et voi edes vaivautua tarkistamaan mistään, ja niitten perusteella tuomitset kaikki kristityt.
Sinun maailmassasi ei kai älyä ja tunnetta voi molempia olla ihmisellä. Sinun maailmassasi ei kai älyä voi olla kenelläkään muulla, kuin niillä jotka ajattelevat samoin sinun kanssasi.
Ja se vastaus minkä lähetin sille kirkosta eroajalle, oli todella nauramista. Mutta ei minun uskolleni, vaan joittenkin tavalle uhkailla helvetillä. Itse en ollenkaan ymmärrä sellaista.
Ja minä olen ihan samaa mieltä, että ihmisten pitäisi käyttää päätään. Ja monet käyttävätkin ,ja ehkä huomaisit sen, jos et ottaisi niin ylimielistä asennetta muihin ihmisiin.
Raivostuin niin ehkä juuri siksi, kun tunnen NIIN MONTA tosi fiksua ja ajattelevaa kristittyä, ja mielestäni teet huutavaa vääryyttä heitä kohtaan. Ja olen omassa elämässäni törmännyt todella niin monesti tähän elävään uskoon, olen huomannut, että kaikkien kohdalla usko on henk. koht. ja erilaista. Niin en tod ymmärrä kuinka sinä kehtaat väittää, ettei se olisi niin. Mutta onko se tosiaan sitten ihme, kun sinulla on muutenkin niin kovasti noita vääriä käsityksiä.
Minun koulussani on ainakin puhuttu inkvisitiosta ja noitavainoista. Varmasti sinunkin, olet vaan autuaasti ne unohtanut. Tai sitten sinulla on taas jotain ihmekäsityksiä. Ja on kyllä ihmeellistä tämä joittenkin tapa vedota inkvisitioon tai USA:n kristittyihin ja yleistää tämä koskemaan kaikkia kristittyjä!
Enkä ole myöskään sanonut, että sinun pitäisi pitää turpasi kiinni. Olen vain tosi huolestunut noista sinun harhaluuloistasi.
No, mietin tuossa tietysti, miksi tunteita heräsi niin kovasti. En usko että se silleesti olisi ollut hyökkäys minua kohtaan siksi, että minulla olisi hirveän vahva kristillinen identiteetti. En itseasiassa tunne itseäni kuuluvan ainakaan vielä kristinuskoon hirveän voimakkaasti.
Mutta se oli kyllä hyökkäys minua kohtaan, että yleistetään kaikki samaksi. Koska se juuri on se, mitä vastaan yritän koko ajan taistella (olen koko elämäni ajan yrittänyt). Olen tavannut niin monia erilaisia ihmisiä varsinkin viimeisen vuoden sisään, että minulla on hyvin vahva näkemys siitä, että uskoakin (ja siis ihmisiä myös) on hyvin montaa eri lajia. Ja itseasiassa yksikään ei usko samalla lailla kuin toinen. Ja tämä näkemys on minulla niin vahva, että tuntuu tosi pahalta, että joku niputtaa kaikki kristityt samaan nippuun. Jos katsot aiempia viestejäni niin huomaat, että olen aiemminkin puhunut aiheesta.
Ja oikestaan siksi olen ottanut kristinuskon apologeetan roolin täällä, koska olen itse viimeisen vuoden aikana karistanut monta harhaluuloani kristinuskoa kohtaan tutustumalla siihen. Sekä käytännön tasolla että tieteen tasolla. No ehkä enemmän tieteen :) ja minusta on sääli, että sellaiset ihmiset, jotka eivät halua siihen edes tutustua, mollaavat sitä.
Itse lähdin tälle tielle juuri siksi, että minulla oli voimakkaita antipatioita kirkkoa ja uskovaisia kohtaan. Siksi halusin ottaa heistä ja siitä selvää, koska ei kyllä voi kritisoida asiaa, josta ei tiedä yhtään mitään.
Mutta, kuten yleensä, kun tutustuin kristinuskoon, niin harhaluuloni hälvenivät jonkin verran, ja aina vaan enemmän, kun tutustuin uskovaisiin ihmisiin. En edes enää ajattele paljoa sitä, onko joku uskovainen vai ei, IRL. Ajattelen enemmän ihmisiä ihmisinä, en joinain kävelevinä ideologian ruumiillistumina.
Hyvä jos voimme pysyä asialinjalla.
>Siis sinä vieläkin olet sitä mieltä, että SINÄ edustat ÄLYÄ ja minä tunnetta?
Älä ymmärrä väärin, en tarkoita että edustaisin älyä, vaan että pyrin älyllisyyteen. Se on ihanteeni. Ja viime kirjoituksesi perusteella todellakin vaikutat kovasti tunteelliselta ihmiseltä. Toki olen sitä itsekin, mutta nimenomaan pyrin siitä pois!
>Vaikka sinulla on miljoonia vääriä käsityksiä, joita et voi edes vaivautua tarkistamaan mistään, ja niitten perusteella tuomitset kaikki kristityt.
Se että olen täällä kirjoittanut joitakin tarkistamattomia seikkoja ei tarkoita että JÄÄN uskomaan niitä, jos ja kun joku osoittaa ne vääriksi. Minä pyrin myös muutokseen koko ajan.
Myöskään kiinnostuksenkohteeni eivät aina välttämättä edusta syvintä uskoani. Jos puhun joistakin jumalastronauteista joskus, se ei tarkoita että pidän heitä jumalina. Jos puhun siitä että Raamattua on muuteltu ja sörkitty, niin vaikka en aina tietäisi mitä sieltä on sörkitty, se ei tarkoita etteikö sitä olisi sörkitty. Et kai sinä ole sellainen uskovainen joka luulee että Raamattu on aina ollut yksi ja sama ja on silkkaa Jumalan sanaa?
>Sinun maailmassasi ei kai älyä ja tunnetta voi molempia olla ihmisellä. Sinun maailmassasi ei kai älyä voi olla kenelläkään muulla, kuin niillä jotka ajattelevat samoin sinun kanssasi.
Minun ja kenen tahansa maailmassa ihmiset ovat tehneet typeriä tekoja vedoten tunteisiinsa. Idolini on Mr Spock, joka näkee kaiken kiehtovana ja mielenkiintoisena. Eikä sekoile tunteidensa kanssa. (Enkä minä edusta maailman älyn huippua, hah, en todellakaan!)
>Ja se vastaus minkä lähetin sille kirkosta eroajalle, oli todella nauramista. Mutta ei minun uskolleni, vaan joittenkin tavalle uhkailla helvetillä. Itse en ollenkaan ymmärrä sellaista.
No hyvä. Tässä taas tulee ilmi että meillä on hyvin erilainen huumorintaju.
>Ja minä olen ihan samaa mieltä, että ihmisten pitäisi käyttää päätään. Ja monet käyttävätkin ,ja ehkä huomaisit sen, jos et ottaisi niin ylimielistä asennetta muihin ihmisiin.
Hah. Se että kerron täällä omia käsityksiäni ei tarkoita että ne ovat ne ainoat oikeat. Minua vain ärsyttää että ne kaikki marginaali-ihmiset jotka eivät osaa uskoa tässä maassa "oikein" eli niinkuin valtaväestö uskoo, värjöttelevät nurkassa piilossa suu supussa. Uskonrasismi, jos tällaista sanaa voi käyttää, on yhä suuri. Homoillakin menee kohta paremmin kuin ei-kristinuskoisilla. Minä en suostu olemaan hissunkissun, kun minulla on ihan yhtä vahva ja varma usko kuin kristin-uskovaisillakin, jotka ainoana kuvittelevat uskovansa oikein. En ole sen ylimielisempi kuin uskovaisetkaan.
>Raivostuin niin ehkä juuri siksi, kun tunnen NIIN MONTA tosi fiksua ja ajattelevaa kristittyä, ja mielestäni teet huutavaa vääryyttä heitä kohtaan.
Tätä minä olenkin ihmetellyt tällä osastolla jo pitkään. Jumalaa ja Jeesusta täällä haukutaan suu vaahdossa, ja siitä viis. Mutta jos arvostelee uskovaisia, niin siitä alkaa tuollainen itku ja parku. MITÄ IHMETTÄ ne sinun hyvät uskovaisesi siitä joutuvat kärsimään että minä puhun täällä omasta uskostani??? Tippuuko taivas heidän niskaansa? Sinäkin voit lopettaa juttujeni lukemisen jos meinaat infarktin saada. Voit olla varma ettei jutuissani ole mitään sellaista että ne tulisi tarkastaa, saati poistaa.
>Ja olen omassa elämässäni törmännyt todella niin monesti tähän elävään uskoon, olen huomannut, että kaikkien kohdalla usko on henk. koht. ja erilaista. Niin en tod ymmärrä kuinka sinä kehtaat väittää, ettei se olisi niin. Mutta onko se tosiaan sitten ihme, kun sinulla on muutenkin niin kovasti noita vääriä käsityksiä.
Ja sinulla on väärä usko. Minun mielestäni. Uskosi voi olla elävä, mutta sen kohde välttämättä ei.
>Minun koulussani on ainakin puhuttu inkvisitiosta ja noitavainoista. Varmasti sinunkin, olet vaan autuaasti ne unohtanut.
Sinähän sen varmaan paremmin tiedätkin.
>Tai sitten sinulla on taas jotain ihmekäsityksiä. Ja on kyllä ihmeellistä tämä joittenkin tapa vedota inkvisitioon tai USA:n kristittyihin ja yleistää tämä koskemaan kaikkia kristittyjä!
Hedelmistään puu tunnetaan. Vaikka kirkko tekisi mitä, se ei pese verta käsistään pois kuuna kullan valkeana. En kuitenkaan kovin mieluusti lähde aina noitavainoista lässyttämään, koska se on todellakin tylsää. Mutta kyllä se minullakin välillä meinaa proppu palaa, joten sitä ottaa esille mitä tahansa.
>Enkä ole myöskään sanonut, että sinun pitäisi pitää turpasi kiinni. Olen vain tosi huolestunut noista sinun harhaluuloistasi.
Ja minä olen huolestunut siitä ettei sinulle mene perille että minulla on tämä voimakas ja varma usko, josta minulla on yhtälailla oikeus kertoa kuin kellä tahansa. Ilman että joku repii siellä pelihousunsa. Ihmettelen edelleen: pelkäätkö sinä minua jotenkin? Vienkö mielenrauhasi sillä että suostu olemaan nöyrä nurkassa piipittäjä kuten kaikkien normista poikkeavien pitäisi tässä maassa olla?
Tuskin voin olla oikeasti niin suuri uhka kuin luulet minun olevan. Olen vain ihminen joka etsii yhä parempaa muotoa sille miten ilmaista Henkeä.
Luin jostain muualta että olit suiviintunut yleistämisestä. En jaksa aina jankuttaa että "on se vähän näinnii ja on se vähän noinnii". Eihän missään kirjoittamisessa ole mitään tolkkua jos aina ensimmäiseksi pitää kumarrella joka suuntaan.
Ymmärrän nyt paremmin sinua, kun kuulen että olet itse ollut kristinuskoa vastaan ja tullut käännynnäiseksi. Sellaisen tapahtuman jälkeen juuri tuleekin niitä fiiliksiä että
- haluaa puolustaa uskoaan koska on siitä niin innostunut
- ei siedä niitä jotka esittävät pienimmänkin negatiivisen kommentin uskosta
Valitettavasti minulle tuli sellainen uskoontuleminen tässä pari vuotta sitten, että tajusin viimeisenkin kristinuskon kahleen irronneen. Innoissani siitä olen halunnut viedä ilosanomaa eteenpäin. Murhaan perustuvasta uskosta on mahdollisuus irtautua ja löytää syvempiä totuuksia vertauskuvista, jotka on erheellisesti otettu tosina tapahtumina.
Äitini on sitä mieltä että minulle kehittyi kuolemanpelko lapsena kuultuani Jeesuksen kuolemasta koulussa 1. luokalla. Ehkä se oli se ensimmäinen askel siinä että aloin inhota koko uskontoa. Näen siinä toki paljon kauniita ja hyviä asioita, mutta sen perusajatus joka pohjautuu todelliseksi koettuun murhaan ja kuolemaan ei todellakaan tule ikinä herättämään minussa muuta kuin syvää inhoa.
Jos käsitetään niin, että juttu (usko) on Tellun aivoissa, se ei voi olla suurikaan juttu. Tuo on totta, vaikka Tellu teki parhaansa, kiitos ja kunnia ja suuri ylistys. Mutta suurempi oivallus kylläkin on Muumin.
Jos samankokoiset aivot (Joogi) kaiuttavat Tellun kirjoitusta, niin tulee hyväksyvä kuittaus. Ikuisuuden arvoitus on ratkaistu ja Joogi kuittaa. Mutta mitäpä sitä mänteille selittämään. Joo.
Hassua. Kristinusko tosiaan on sitä mieltä, että olet Kristuksen murhaaja. Kristus tarkoitta itse asiassa uskoa. Nimittäin kristinuskon käsityksen mukaan "uusi ihminen" - hengestä syntynyt - uskoo ja on virheetön ja synnitön. Puhutaan myös lapsen uskosta, vastasyntyneen lapsen uskosta.
Laitapas tuo ajatus uudesta ihmisestä uudeksi keskustelunavaukseksi. Minua nimittäin kiinnostaisi nähdä millaista keskustelua siitä ajatuksesta tulisi että joku olisi synnitön.
(Itse en nyt ota kantaa.)
Usko on aivoissa, kuten kaikki muukin mitä ihminen mielellänsä näpertelee. Sydämestä puhuminen on aina vertauskuvauksellista.
Tämä on tietysti puhtaasti fyysis-kemiallinen kanta.
Mutta jos joku tulee uskoon ajateltuaan asioita kovasti, onko se jotenkin vähäarvoisempaa kuin tunnepuolella tapahtunut uskoontulo?
(Tulin ja tulen uskoon jatkuvasti, en vain siihen uskoon mitä kristin-uskovaiset.)
Tellu:
>>(Tulin ja tulen uskoon jatkuvasti, en vain siihen uskoon mitä kristin-uskovaiset.)
Oletko muuten koskaan nähnyt kun kristitty _tulee_ (uskoon)? Kuulema heillä on tavallista myös että uskollaan _tulee_ autuaaksi? ;)
Minäkin olen _tullut_ usein, mutta en kristinuskoon, enkä autuaaksi. ;)
"Ymmärrän nyt paremmin sinua, kun kuulen että olet itse ollut kristinuskoa vastaan ja tullut käännynnäiseksi."
Sanoinko noin? En usko. Ja jos sanoin, niin en kyllä ollut ihan järjissään.
Se, mitä minun piti sanoa, oli, että olin kyllä kristinsukoa vastaan, ja aloin ottamaan selvää siitä, kuten sanoin, niin suurin osa tämän maailman vihasta johtuu siitä ettei tiedetä tarpeeksi. En siis halunnut tehdä itseäni typeräksi, niinkuin jotkut, arvostelemalla jotain mistä en tiedä mitään. Ja niin, olen todella ottanut siitä selvää, ja tullut sille myötämielisemmäksi! Nähnyt asioiden toisen laidan, ja kyllä, olen edelleen joitain asioita vastaan, mutta ne eivät ole niitä asioita joita vastaan olin silloin kun ei tiennyt asioista mitään. Sanoinko kääntyneeni? Oletitko sen vain taas?
"Näen siinä toki paljon kauniita ja hyviä asioita, mutta sen perusajatus joka pohjautuu todelliseksi koettuun murhaan ja kuolemaan ei todellakaan tule ikinä herättämään minussa muuta kuin syvää inhoa."
Taas vääristelet. Se ei perustu siihen.
Ja todella, eikö kuolema ole ihan luonnollista? Miksi ihmeessä tunnet inhoa sitä kohtaan? Et taida olla kovin realistinen.
"Se että olen täällä kirjoittanut joitakin tarkistamattomia seikkoja ei tarkoita että JÄÄN uskomaan niitä, jos ja kun joku osoittaa ne vääriksi."
No, ei ole kyllä kertaakaan vielä siltä vaikuttanut.
Ja tunteet ovat sinulle sekoilua. Jahas. Minusta ne ovat todella voimakas voimanlähde ihmiselle, jos ne osaa valjastaa käyttöönsä ja tunnistaa tietysti omat tunteensa jne. Varmasti jos yrittää vaan tukahduttaa ne, niin siitä seuraa jopa mielenterveydellisiä ongelmia.
Mutta sinähän näet ruumiinkin pahana ja hengen hyvänä, joten emme tosiaan pysty olemaan tässä asiassa samalla linjalla. Minun mielestäni ihmistä ei voi niin vaan jaotella, ja kaikilla "puolilla" on hyvät puolensa, kun vaan osaa hallita niitä. Sielukin ei ole vain hengellinen, vaan ihminen kokonaisuudessaan (kristinuskoonhan ei kuulukaan tällainen ruumiin pahana pitäminen).
Ja minä en usko, että valtaväestö olisi jotenkin rasistinen muita uskontoja kohtaan. Hyvin kiinnostuneilta päinvastoin vaikuttavat. Tämäkin on mielestäni jonkinlainen vääristynyt harha... vai tarkoittaako tämä rasismi sitä, ettei valtaväestö suostu uskomaan samalla lailla kuin sinä?
"Tätä minä olenkin ihmetellyt tällä osastolla jo pitkään. Jumalaa ja Jeesusta täällä haukutaan suu vaahdossa, ja siitä viis. Mutta jos arvostelee uskovaisia, niin siitä alkaa tuollainen itku ja parku. MITÄ IHMETTÄ ne sinun hyvät uskovaisesi siitä joutuvat kärsimään että minä puhun täällä omasta uskostani??? Tippuuko taivas heidän niskaansa? Sinäkin voit lopettaa juttujeni lukemisen jos meinaat infarktin saada. Voit olla varma ettei jutuissani ole mitään sellaista että ne tulisi tarkastaa, saati poistaa."
No, minä ainakin uskon, että Jumala ja Jeesus pitävät kyllä itse omat puolensa, enkä edes ota puoliakaan viestejä mitä täällä on todesta. Mutta, kun minä nyt satun uskomaan niin, että jokainen ihminen ja hänen näkemyksensä ovat arvokkaita, vaikka en olisikaan samaa mieltä heidän kanssaan. Ainoa piirre, mitä minun on vaikea hyväksyä, on juuri tämä suvaitsemattomuus, mistä sinä vaahtoat paljon, mutta olet kuitenkin samalla itse kaikkein suvaitsemattomin.
Ja, minusta sinä kyllä hyökkäät tuossa juuri Kristusta vastaan, kun haukut kristittyjen uskoa. Ja kaikkia jumalia vastaan, kun et kunnioita toista ihmistä! Mutta mitäpä sinä siitä tajuaisit.
Ja on muuten _törkeyden huippu_, että väität puhuvasi OMASTA USKOSTASI, kun oikeasti mollaat vaan muitten uskoa, ja puhut siitä tosi rumia asioita. Jos et sinäkään tykkää siitä, kun sinun uskoasi mollataan, niin miksi ihmeessä teet niin muille? Vääristelet muitten uskon sanomaa jne. Ja eipä tarvitse poistaa viestejäsi, ei, olenko joskus väittänyt jotain sellaista?
"Ja sinulla on väärä usko. Minun mielestäni. Uskosi voi olla elävä, mutta sen kohde välttämättä ei."
Juuri tähän tyyliin... onpas kauniisti sanottu toiselle ihmiselle. Olisiko niin, että näin ne sodat alkavat. Onneksi en välitä yhtään siitä, mitä sanot, koska tiedän, ettet oikeasti tiedä minun tai kenenkään muunkaan uskosta hölkäsen pöläystä.
Ja tuosta koulujutusta, no jos et ole hirveän kauan sitten käynyt koulua, niin ainakin se kuuluu kaikkiin niihin historiankirjoihin, joita olen nähnyt.
Sanon nyt 27. kerran: minun puolestani sinä saat uskoa miten haluat, mutta ÄLÄ MOLLAA TOISTEN USKOA.
a) Jos et katso olevasi kristitty, niin miksi niin kiihkeästi puolustat sitä uskoa juuri minun kimppuuni käyden? Jos kristinusko on totuus, se pärjää ilman sinunkin apuasi.
b) Miksi luulet koko ajan etten TIEDÄ mitään kristinuskosta? Ei tieto aina tee myötämieliseksi. Mitä enemmän vuosien varrella tulin tietämään kristinuskosta, sitä vähemmän se oli "minun juttuni". Ja äläkä sano että käsitin väärin. En käsittänyt yhtään mitään väärin, en vain suostunut ottamaan jotakin sellaista vastaan mikä sotii minun moraaliani vastaan.
c) Oletko tullut ajatelleeksi että joka kerta kun vastaat minulle sinä yllytät minua sanomaan taas jotakin sellaista mikä yllyttää sinua sanomaan taas jotakin AD INFINITUM? Mitä järkeä tässä on???
d) Sopi se sinulle tai ei, niin kristinuskoon kuuluu opinkappale että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden. Jos et tunnusta sitä, et ole kristitty. Minä en tunnusta, erosin kirkosta. Ehkä olen rehellisempi kuin sinä...
e) Vääristely: tähän voisin sanoa jotakin mitä voisin katua... Jääköön siis sanomatta. Kumma miten olet täällä voinut haukkua minua melkein kaikin mahdollisin tavoin, ja minun pitää AINA muistaa se suvaitsevaisuus ja koko jeesustelu mistä sinä aina välillä paahdat, ettei vain keneltäkään unohtuisi että sinä kuulut "hyviin tyttöihin".
>Ja jos sanoin, niin en kyllä ollut ihan järjissään.
Sinäpä sen sanoit.
Minulle riitti...
Kaiken sen näsäviisastelun jälkeen mitä olet täällä harrastanut, on ihan turha puhua mollaamisesta.
Minkä takia sinä tunnut olevan ainoa, jonka uskoa täällä olen (muka) loukannut? Sen takia, että sinulla ei ole niin varmaa uskoa kuin toivoisit. Puhuin pitkään eräänkin uskovaisen kanssa täällä ilman että hän hermostui pätkääkään.
Sinulta asiallinen keskustelu ei onnistu, sillä sinä vedät kaiken syyttelyn tasolle. Todellakin, niinkuin itse sanoit, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Mene itseesi ja mene kotiisi kasvamaan!
Asialliseen keskusteluun kuuluu myös kritiikki. Eikö teille koulussa opeteta sitä sitten, kun teille kerta nykyään muistetaan myös mainita noitavainoista (ei meille vaan, mutta minähän olenkin jo mummoikäinen).
Minä todella säälin sinua.
Pidä Uskonto-osastosi ja tule onnelliseksi sen kanssa. Minä tarvitsen vähän taukoa täältä, sillä sinulla on huono vaikutus minuun.
..huomasin pari kohtaa.
Sanot, että inhoat tunteellisuutta. Tämä toteamus on mielestäni kysymyksen väärtti. Miksi inhoat tunteellisuutta?
Sanot myös, ettei sinulla ole muuta rakkauden lahjaa kuin yrittää laittaa ihminen käyttämään päätään. Onko tämä sinusta sitten jotenkin pienimuotoinen lahja?
a) Sanoinko että en ole kristitty? Taas luit väärin :) olisiko sinulla lukihäiriö? Ja sanoin jo, mitä vikakohtia sinun kirjoituksissasi mielestäni oli : siinä syyt. Vikainformaatio.
b) Koska kaikki "faktat", joita olet täällä esitellyt, ovat olleet sitä vikainformaatiota.
c) Se on sitä keskustelua :)
d) Jaa, no tuosta et olekaan paljoa puhunut aiemmin. Kumma että vedit sen nyt esille.
e) En minä ole sinua haukkunut... olen vain sanonut, että älä hauku kristittyjä.
Itse en ole millään pysytynyt hyväksymään/ymmärtämään Jeesuksen ristiinnaulitsemista.
(Ei tarvitse kumarrella joka suuntaan, yritän muistaa tämän.)
Kukahan sen epäasiallisuuden aloitti :)
Minusta tuntuu, että sinä siinä hermostut vaan älyttömästi kun sinua alkaa kristisoimaan.
Mutta mitä teet? Syytät taas muita siitä.
..murha on luonnollinen kuolema?
Tellu puhui murhasta JA kuolemasta.
Mikä kyllä sekin on vääristelyä, koska Jeesushan elää :)
Vähän 'kimphaantuu'.
No, hyvä minun on vitsailla. Teillä on muuten hyvä keskustelu meneillään.
;)jopa sensorilta, joka aloitti epäasiallisuuden ilmestymällä palstalle;)
Taisin jossakin jo sanoakin että tunteisiin vetoamalla on tehty paljon pahaa. Olen hyvin idealistinen ihminen, ja jos se minusta olisi kiinni niin haluaisin että ihmiset laitettaisiin kaikki tunnekouluun, jossa he oppivat hillitsemään itseään. Ihan varmasti tarvitsisin sitä koulutusta itsekin, ja vielä tukiopetukset päälle!
On merkillistä, miten usein tieteiselokuvissakin vedotaan ihmiskunnan kohdalla siihen että me olemme sentään niin tunteellisia... Aivan kuin se että osaamme myös tuntea kauniita tunteita jotenkin aina hyvittäisi sen pahan mitä olemme lajina tehneet.
En tiedä, ehkä se hyvittää?
Omasta taustastani eli perheestäni löytyy semmoista heikkoluonteista inisijää, joka itkee aina kokemiaan vääryyksiä, muttei itse yritä olla mitenkään hyvä toisille. Olen myös mm. työelämässä kokenut että herkimmät (=tunteellisimmat) ne vasta kovia osaavatkin olla lähimmäisilleen.
En kuvittele mitään parempaa itsestäni. On oikeastaan hyvin itsekästä ja omahyväistä tulla tännekin lässyttämään fiinejä ajatuksiaan, joten en tiedä olenko minä nyt niin kauhean hyvällä asialla kun laitan täällä aivoja raksuttamaan. No, ainakin haluaisin kuvitella niin! Siksi "pienimuotoinen"...
En ole kovin rakastava ihminen, mutta välillä tulee sellaisia maailmaa syleileviä fiiliksiä, että haluaisi antaa toisille niin paljon. Ärryn sitten jos sitä yritetään jotenkin estää.
Järkeenkin vetoamalla on tehty paljon pahaa.
Sinulla on kovin mustavalkoinen maailma, siis kaikki jotka tuntevat jotain, ovat pahoja, ja kaikki jotka eivät tunne ovat hyviä. Vai olenko minä vaan paha, kun sanoin olevani tunteellinen :) piti vaan keksiä jokin veruke, miksi minä olen paha: "toi on paha, kun se ei ajattele, se vaan tuntee pahoja tunteita" etpä taia oikeesti tietää mustakaan yhtään mitään.
Muutos, kehitys, jatkuva liike eteenpäin, luoden reittiä ihmiselle, lähemmäs omaa sisintään. (Vähän omaa, vähän lainattua.)
Lukea raamattua ja ymmärtää syvällisesti sen tarkoitusta ja symboliikkaa. Aikansa elänyt jähmettyy paikoilleen ja uusi syntyy vanhoista, aikansa eläneistä, edesmenneistä uudistuksista.
Ihanin lahja aivot.
Mutta aivoja ei voi käyttää ilman rakkauden olemusta.
Ei, vaan myös samalla pois sisimmästään, hyvin kauas!
Pois sisimmästään - millä perusteella?
Miksi EI? Mistä edes tietää, missä "sisin" on?
Pois henkisistä kuntosaleista sielulliseen hyötyliikuntaan!
Koska Tellu vain sanoo, että minä halveeraan häntä, niin nytpä kerron hänelle, miten hän jo tässä ensimmäisessä viestissä halveerasi muita:
"älkää jääkö Raamatun ja muiden kirjojen tutkimuksessanne puolitiehen"
Tämä tarkoittaa, että kristityt yleensä jäävät puolitiehen. Koska Tellu kertoo itse tästä kokotiestä, niin oletettavasti hän on sen jo löytänyt. Siis Tellun oma tulkintatapa on se kokotie, muitten se puolitie.
"Ei tarvitse jämähtää hedelmättömään "uskomiseen""
Tämä lause kertoo, että muitten uskominen ei olekaan uskomista, vaan "uskomista". Se on myös hedelmätöntä.
"Ei se mitään hyödytä että piilottelette Jeesuksen helmojen alla peläten AJATELLA ja tiedostaa, roikkuen "uskossa" ja "rakkaudessa" kiinni."
Tämä lause kertoo, että kristityt pelkäävät ajatella. Tämä siitäkin huolimatta, että ev.lut.kirkko on opettanut ihmiset lukemaan ja kirjoittamaan jne. juuri siksi, että he osaisivat ajatella. Toinen juttu on se, että kristittyjen usko ei olekaan uskoa, eikä rakkaus rakkautta. Herää kysymys, onko Tellulla sitten ilmeisestikin oikea usko ja oikea rakkaus.
"jähmettyminen, pysähtyminen, kuolema."
Nämä viittaavat kristittyjen uskoon. Tosi kaunis kehu toiselle ihmiselle. Ja kuvaa hyin kristinuskon elävää uskoa.
"ennenkaikkea käyttää sitä ihaninta fyysistä lahjaa mikä meille on annettu: aivoja."
Taas viittaus siihen, että kristityt eivät osaa käyttää aivojaan. Tämä siitäkin huolimatta, että teologia on nykyään Suomessa erittäin korkeaa tiedettä. Mm. Raamattua tutkitaan objektiivisesti samoilla historialliskriittisillä menetelmillä kuin muitakin kirjoja.
Siis, minäkö todella olin ainoa epäasiallinen? Minunko hermostuneisuuteni johtui vain minun omista harhaluuloistani? Eikö Tellu yhtään haukkunut muita, oliko hän vain kriittinen jne. Eikö ollut mitään syytä ""muka"loukkaantua". Ja jos minä "muka" loukkaannuin, niin mitä se tarkoittaa? En loukkaantunut? En kyllä niin. Mutta pointtini oli se, että joku voipi loukkaantua.
...suotavaa muuten,muttei sallittua uskisten pienessä piirissä,kö ?!?