JT:lle soveltumattomia ammatteja?

Mistäs vedit tuon alihankinnan mukaan?

Kiitos näistä. Hyvin mielenkiintoista. Kertokaapa toisetkin lisää jos on tällaisia ammatteja, joihin ette Jehovan todistajina voi kuulua tai työtehtäviä joissa Jehovan todistajuudesta on haittaa?

Mörssäri kirjoitti:

Mistäs vedit tuon alihankinnan mukaan?

Alihankinnasta on sanottu JT-kirjallisuudessa, että JT-yrittäjä ei saa esimerkiksi maalata kirkkoa koska se edistää väärää palvontaa. Sama koskee puolustushallinnon hommia.

näinpä..... kirjoitti:

Alihankinnasta on sanottu JT-kirjallisuudessa, että JT-yrittäjä ei saa esimerkiksi maalata kirkkoa koska se edistää väärää palvontaa. Sama koskee puolustushallinnon hommia.

"Alihankinnasta on sanottu JT-kirjallisuudessa, että JT-yrittäjä ei saa esimerkiksi maalata kirkkoa koska se edistää väärää palvontaa."

Löytyykö joitakin julkaisujen lähde-/viitetietoja?

edellinen kuin sama kirjoitti:

"Alihankinnasta on sanottu JT-kirjallisuudessa, että JT-yrittäjä ei saa esimerkiksi maalata kirkkoa koska se edistää väärää palvontaa."

Löytyykö joitakin julkaisujen lähde-/viitetietoja?

Tässä jotain.. aiheesta on kuulemma ollut uudessakin Vartiotornissa ja hyvin selväsanaisesti.

Vartiotorni 15.4.1999

Joillekin Jehovan todistajille on tarjottu työtä, joka vaatisi heitä työskentelemään uskonnollisissa rakennuksissa tai niiden tonteilla. Mikä on raamatullinen näkökanta tällaisesta työstä?

Tämä kysymys voi olla edessä kristityillä, jotka haluavat vilpittömästi soveltaa 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:aa, joka tähdentää sitä, miten tärkeää on pitää aineellisesti huolta omasta huonekunnastaan. Vaikka kristittyjen pitäisi tietenkin noudattaa tuota ohjetta, se ei oikeuta heitä ottamaan vastaan mitä tahansa ansiotyötä tehtävän luonteesta huolimatta. He ymmärtävät, että heidän täytyy ottaa huomioon muitakin Jumalan tahdon piirteitä. Miehen halu elättää perheensä ei esimerkiksi oikeuttaisi rikkomaan sitä, mitä Raamattu sanoo moraalittomuudesta tai murhaamisesta (vrt. 1. Mooseksen kirja 39:4–9; Jesaja 2:4; Johannes 17:14, 16). Kristittyjen on myös välttämätöntä toimia sopusoinnussa sen käskyn kanssa, joka vaatii heitä lähtemään ulos Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista (Ilmestys 18:4, 5).

Jumalan palvelijoilla on ympäri maailman punnittavanaan monenlaisia työtilaisuuksia. Olisi hyödytöntä yrittää luetella kaikki mahdolliset tilanteet, ja ylittäisimme valtuutemme, jos laatisimme ehdottomia sääntöjä (2. Korinttilaisille 1:24). Mainitsemme kuitenkin joitakin seikkoja, joita kristittyjen tulisi ottaa huomioon, kun he tekevät ansiotyötä koskevia henkilökohtaisia ratkaisuja. Nämä seikat mainittiin lyhyesti Vartiotornin 15.10.1982 kirjoituksessa, joka käsitteli Jumalan antamasta omastatunnosta hyötymistä. Tekstiruudussa esitettiin kaksi avainkysymystä ja lueteltiin sitten muita seikkoja, joista on apua päätöksenteossa.

Ensimmäinen avainkysymys on: tuomitaanko kyseinen ansiotyö sellaisenaan Raamatussa? Vartiotorni mainitsi tästä, että Raamattu tuomitsee varastamisen, veren väärinkäytön ja epäjumalanpalveluksen. Kristityn pitäisi karttaa ansiotyötä, joka suoranaisesti edistää tapoja, joita Jumala ei hyväksy, kuten juuri edellä mainittuja.

Toinen kysymys on: tekisikö tämän työn tekeminen henkilöstä osasyyllisen tuomittuun menettelyyn? Peliluolan, aborttiklinikan tai bordellin palveluksessa oleva henkilö olisi selvästikin osasyyllinen epäraamatulliseen menettelyyn. Vaikka hänen päivittäinen työnsä kyseisessä paikassa olisi vain lattioiden lakaisemista tai puhelimeen vastaamista, hän edistäisi menettelyä, jonka Jumalan sana tuomitsee.

Monet kristityt, joiden on täytynyt tehdä ansiotyötä koskevia päätöksiä, ovat huomanneet, että jo näiden kysymysten pohtiminen on auttanut heitä tekemään oman ratkaisunsa.

Näiden kahden kysymyksen avulla voi esimerkiksi ymmärtää, miksi tosi palvoja ei olisi minkään väärän uskonnollisen järjestön työntekijä, niin että hän tekisi töitä kirkolle ja kirkossa. Ilmestyksen 18:4:ssä esitetään käsky: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä.” Henkilö osallistuisi Suuren Babylonin tekoihin ja synteihin, jos hän olisi väärää palvontaa opettavan uskontokunnan vakituinen työntekijä. Olisipa hän puutarhuri, talonmies, huoltomies tai kirjanpitäjä, hänen työnsä tarkoitus olisi hyödyttää palvontaa, joka on ristiriidassa tosi uskonnon kanssa. Lisäksi ihmiset, jotka näkisivät hänen tekevän työtä kirkkorakennuksen kaunistamiseksi tai kunnossa pitämiseksi tai kirkon uskonnollisen toiminnan edistämiseksi, yhdistäisivät hänet aivan aiheellisesti tuohon uskontoon.

Mitä sitten on sanottava henkilöstä, joka ei ole kirkon tai uskonnollisen järjestön vakituinen työntekijä? Kenties hänet vain hälytetään kirkon kellariin korjaamaan rikkoutunut vesijohto. Eikö tämä eroaisikin siitä, että hän tekisi tarjouksen jostakin urakasta, kuten kirkon katon kattamisesta tai eristämisestä?

Taaskin voitaisiin kuvitella monenlaisia tilanteita. Kerratkaamme siis Vartiotornissa esitetyt viisi muuta seikkaa:

1. Onko työ pelkkää ihmisystävällistä palvelusta, joka ei itsessään ole Raamatun mukaan kiellettyä? Ajatellaanpa esimerkiksi postinkantajaa. Se että hän jakaa postia alueelle, johon kuuluu kirkko tai aborttiklinikka, tuskin merkitsee sitä, että hän edistää tuomittua menettelyä. Jumala antaa auringonvalon, joka tulvii sisään kaikkien rakennusten – myös kirkkojen ja aborttiklinikoiden – ikkunoista (Apostolien teot 14:16, 17). Kristitty postinkantaja voisi tulla siihen tulokseen, että hän tekee päivittäin ihmisystävällistä työtä kaikkien hyväksi. Sama voisi päteä kristittyyn, joka auttaa hätätilanteessa, kun hänet hälytetään putkiasentajana tukkimaan kirkossa oleva vuoto tai ambulanssimiehistön jäsenenä huolehtimaan jostakusta, joka on menettänyt tajuntansa jumalanpalveluksessa. Hän voisi pitää sitä yksinkertaisesti satunnaisena ihmisystävällisenä avustuksena.

2. Missä määrin henkilö pystyy vaikuttamaan siihen, mitä tehdään? Kristitty kauppias tuskin suostuisi tilaamaan ja myymään epäjumalankuvia, spiritistisiä amuletteja, savukkeita tai verimakkaroita. Omistajana hän tekee päätökset. Ihmiset saattaisivat kannustaa häntä myymään savukkeita tai epäjumalankuvia ja hankkimaan siten voittoa, mutta hän toimisi raamatullisen vakaumuksensa mukaisesti. Toisaalta suuren ruokakaupan kristitty työntekijä voidaan määrätä kiillottamaan lattioita tai hoitamaan kassakonetta tai kirjanpitoa. Hän ei päätä siitä, mitä tuotteita tilataan ja myydään, vaikka jotkin niistä olisivatkin kristityille sopimattomia, kuten savukkeet tai uskonnollisia pyhäpäiviä varten valmistetut tuotteet. (Vrt. Luukas 7:8; 17:7, 8.) Tämä liittyy seuraavaan kohtaan.

3. Missä määrin henkilö tekee kyseistä työtä? Palataanpa kaupasta kerrottuun esimerkkiin. Työntekijä, joka on määrätty hoitamaan kassaa tai täyttämään hyllyjä, todennäköisesti käsittelee savukkeita tai uskonnollisia esineitä vain silloin tällöin: se on pieni osa koko hänen työstään. Tässä on kuitenkin suuri ero saman kaupan tupakkatiskin hoitajan työhön. Koko hänen työnsä keskittyy päivästä toiseen sellaiseen, mikä on vastoin kristityn vakaumusta (2. Korinttilaisille 7:1). Tämä valaisee sitä, miksi ansiotyöhön liittyviä kysymyksiä ratkaistaessa täytyy arvioida, missä määrin joutuu tekemään jotakin nimenomaista työtä.

4. Mistä palkka saadaan, tai missä työ tehdään? Ajattelehan kahta tilannetta. Aborttiklinikka päättää kohentaa julkisuuskuvaansa ja palkkaa jonkun puhdistamaan lähiseudun kadut. Henkilö saa palkkansa aborttiklinikalta mutta ei tee työtä siellä, eikä kukaan näe häntä klinikalla koko päivää. Sen sijaan ihmiset näkevät hänen tekevän yleishyödyllistä työtä, joka ei itsessään ole ristiriidassa Raamatun kanssa huolimatta siitä, kuka maksaa palkan. Sitten päinvastainen tilanne. Maassa, jossa prostituutio on laillista, kansanterveyslaitos palkkaa sairaanhoitajan tekemään bordelleissa terveystarkastuksia, joiden tarkoitus on vähentää sukupuolitautien leviämistä. Vaikka kansanterveyslaitos maksaa hänen palkkansa, hän tekee työtä yksinomaan bordelleissa ja tekee moraalittomuuden harjoittamisesta turvallisempaa ja samalla hyväksyttävämpää. Nämä esimerkit valaisevat sitä, miksi tulee ottaa huomioon, kuka maksaa palkan ja missä työtä tehdään.

5. Miten työn tekeminen vaikuttaisi: vahingoittaisiko se henkilön omaa omaatuntoa tai kompastuttaisiko se muita? Sekä oma että toisten omatunto tulisi ottaa huomioon. Vaikka jokin työ (työskentelypaikka ja palkanmaksaja mukaan luettuina) olisi useimpien kristittyjen mielestä sopiva, se saattaisi vaivata jonkun yksilön omaatuntoa. Hyvää esimerkkiä näyttänyt apostoli Paavali sanoi: ”Luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18.) Meidän pitäisi välttää tekemästä työtä, joka vaivaisi meitä, mutta samalla meidän ei pitäisi olla kriittisiä niiden suhteen, joiden omatunto on erilainen. Toisaalta kristitty ei ehkä itse ajattelisi jonkin työn tekemisen olevan ristiriidassa Raamatun kanssa, mutta hän tajuaa, että se häiritsisi suuresti monia seurakunnan jäseniä ja yhdyskunnan ihmisiä. Paavalin seuraavista sanoista heijastuu oikea asenne: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi, vaan joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina.” (2. Korinttilaisille 6:3, 4.)

Palatkaamme nyt alkuperäiseen kysymykseen, joka koski kirkkorakennuksessa työskentelemistä, esimerkiksi uusien ikkunoiden asentamista, mattojen puhdistamista tai lämmityskattilan huoltamista. Miten edellä mainitut seikat voisivat vaikuttaa ratkaisuun?

Palautahan mieleesi päätösvaltaan liittyvä näkökohta. Onko kristitty yrityksen omistaja tai onko hän esimiesasemassa, niin että hän voi päättää, otetaanko jokin työ tehtäväksi, kun se pitäisi tehdä kirkossa? Haluaisiko päätösvaltainen kristitty olla tekemisissä Suuren Babylonin kanssa siten, että hän tekisi tarjouksen tai sopimuksen urakasta auttaakseen jotakin uskontoa edistämään väärää palvontaa? Eikö se olisikin verrattavissa savukkeiden tai epäjumalankuvien myymiseen omassa kaupassaan? (2. Korinttilaisille 6:14–16.)

Jos kristitty on työntekijä, jolla ei ole sananvaltaa siihen, mitä töitä otetaan vastaan, pitäisi ottaa huomioon muita tekijöitä, kuten paikka, jossa työ tehdään, ja se, missä määrin hän joutuu osallistumaan sen tekemiseen. Pyydetäänkö häntä yksinkertaisesti toimittamaan tai asentamaan uusia tuoleja kertaluonteisesti tai tekemään ihmisystävällinen palvelus, niin kuin palomiestä pyydettäisiin sammuttamaan kirkossa syttynyt tulipalo, ennen kuin se leviää? Monet ajattelisivat tällaisten tapausten eroavan sellaisen työntekijän tilanteesta, joka käyttäisi paljon aikaa kirkon maalaamiseen tai hoitaisi säännöllisesti sen piha-alueita saadakseen sen näyttämään viehättävältä. Tällainen säännöllinen tai pitkäaikainen työ saisi ihmiset yhdistämään kristityn todennäköisemmin uskontoon, jota hän ei väittämänsä mukaan hyväksy, mikä saattaisi kompastuttaa heidät (Matteus 13:41; 18:6, 7).

Olemme tuoneet esille useita ansiotyöhön liittyviä tärkeitä näkökohtia. Käsittelimme niitä alussa mainitun väärää uskontoa koskevan kysymyksen kannalta, mutta niitä voidaan pohtia yhtä lailla myös muunlaisten työtilaisuuksien yhteydessä. Kulloistakin tilannetta pitäisi aina eritellä rukoillen ja ottaen huomioon sen erityiset – ja todennäköisesti ainutlaatuiset – puolet. Edellä esitetyt seikat ovat jo auttaneet monia vilpittömiä kristittyjä tekemään omantuntonsa mukaisia ratkaisuja, jotka osoittavat, että he haluavat kulkea Jehovan edessä suoraan ja rehdisti (Sananlaskut 3:5, 6; Jesaja 2:3; Heprealaisille 12:12–14).

[Alaviite]

Joidenkuiden sairaaloissa työskentelevien kristittyjen on täytynyt harkita tätä päätösvaltaan liittyvää kysymystä. Lääkärillä saattaa olla valta määrätä potilaalle lääkitys tai hoitotoimenpiteitä. Vaikka ratkaisu olisikin potilaalle samantekevä, kuinka päätösvaltainen kristitty lääkäri voisi määrätä hänelle verensiirron tai tehdä abortin tietoisena siitä, mitä Raamattu sanoo näistä asioista? Sitä vastoin samassa sairaalassa työskentelevällä sairaanhoitajalla ei ehkä ole tällaista päätösvaltaa. Koska hän hoitaa rutiinitehtäviä, lääkäri saattaa käskeä häntä ottamaan verikokeen jotakin tarkoitusta varten tai huolehtimaan potilaasta, joka on tullut hankkimaan abortin. Toisen kuninkaiden kirjan 5:17–19:ään kirjoitetun esimerkin mukaisesti hän voisi tulla siihen tulokseen, että koska hän ei ole se, jolla on valta määrätä verensiirto tai joka tekee abortin, hän voi tehdä potilaalle ihmisystävällisen palveluksen. Hänen täytyisi tietenkin silti ottaa huomioon omatuntonsa, niin että hän voisi ’toimia Jumalan edessä hyvällä omallatunnolla’ (Apostolien teot 23:1).

mm.... kirjoitti:

Tässä jotain.. aiheesta on kuulemma ollut uudessakin Vartiotornissa ja hyvin selväsanaisesti.

Vartiotorni 15.4.1999

Joillekin Jehovan todistajille on tarjottu työtä, joka vaatisi heitä työskentelemään uskonnollisissa rakennuksissa tai niiden tonteilla. Mikä on raamatullinen näkökanta tällaisesta työstä?

Tämä kysymys voi olla edessä kristityillä, jotka haluavat vilpittömästi soveltaa 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:aa, joka tähdentää sitä, miten tärkeää on pitää aineellisesti huolta omasta huonekunnastaan. Vaikka kristittyjen pitäisi tietenkin noudattaa tuota ohjetta, se ei oikeuta heitä ottamaan vastaan mitä tahansa ansiotyötä tehtävän luonteesta huolimatta. He ymmärtävät, että heidän täytyy ottaa huomioon muitakin Jumalan tahdon piirteitä. Miehen halu elättää perheensä ei esimerkiksi oikeuttaisi rikkomaan sitä, mitä Raamattu sanoo moraalittomuudesta tai murhaamisesta (vrt. 1. Mooseksen kirja 39:4–9; Jesaja 2:4; Johannes 17:14, 16). Kristittyjen on myös välttämätöntä toimia sopusoinnussa sen käskyn kanssa, joka vaatii heitä lähtemään ulos Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista (Ilmestys 18:4, 5).

Jumalan palvelijoilla on ympäri maailman punnittavanaan monenlaisia työtilaisuuksia. Olisi hyödytöntä yrittää luetella kaikki mahdolliset tilanteet, ja ylittäisimme valtuutemme, jos laatisimme ehdottomia sääntöjä (2. Korinttilaisille 1:24). Mainitsemme kuitenkin joitakin seikkoja, joita kristittyjen tulisi ottaa huomioon, kun he tekevät ansiotyötä koskevia henkilökohtaisia ratkaisuja. Nämä seikat mainittiin lyhyesti Vartiotornin 15.10.1982 kirjoituksessa, joka käsitteli Jumalan antamasta omastatunnosta hyötymistä. Tekstiruudussa esitettiin kaksi avainkysymystä ja lueteltiin sitten muita seikkoja, joista on apua päätöksenteossa.

Ensimmäinen avainkysymys on: tuomitaanko kyseinen ansiotyö sellaisenaan Raamatussa? Vartiotorni mainitsi tästä, että Raamattu tuomitsee varastamisen, veren väärinkäytön ja epäjumalanpalveluksen. Kristityn pitäisi karttaa ansiotyötä, joka suoranaisesti edistää tapoja, joita Jumala ei hyväksy, kuten juuri edellä mainittuja.

Toinen kysymys on: tekisikö tämän työn tekeminen henkilöstä osasyyllisen tuomittuun menettelyyn? Peliluolan, aborttiklinikan tai bordellin palveluksessa oleva henkilö olisi selvästikin osasyyllinen epäraamatulliseen menettelyyn. Vaikka hänen päivittäinen työnsä kyseisessä paikassa olisi vain lattioiden lakaisemista tai puhelimeen vastaamista, hän edistäisi menettelyä, jonka Jumalan sana tuomitsee.

Monet kristityt, joiden on täytynyt tehdä ansiotyötä koskevia päätöksiä, ovat huomanneet, että jo näiden kysymysten pohtiminen on auttanut heitä tekemään oman ratkaisunsa.

Näiden kahden kysymyksen avulla voi esimerkiksi ymmärtää, miksi tosi palvoja ei olisi minkään väärän uskonnollisen järjestön työntekijä, niin että hän tekisi töitä kirkolle ja kirkossa. Ilmestyksen 18:4:ssä esitetään käsky: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä.” Henkilö osallistuisi Suuren Babylonin tekoihin ja synteihin, jos hän olisi väärää palvontaa opettavan uskontokunnan vakituinen työntekijä. Olisipa hän puutarhuri, talonmies, huoltomies tai kirjanpitäjä, hänen työnsä tarkoitus olisi hyödyttää palvontaa, joka on ristiriidassa tosi uskonnon kanssa. Lisäksi ihmiset, jotka näkisivät hänen tekevän työtä kirkkorakennuksen kaunistamiseksi tai kunnossa pitämiseksi tai kirkon uskonnollisen toiminnan edistämiseksi, yhdistäisivät hänet aivan aiheellisesti tuohon uskontoon.

Mitä sitten on sanottava henkilöstä, joka ei ole kirkon tai uskonnollisen järjestön vakituinen työntekijä? Kenties hänet vain hälytetään kirkon kellariin korjaamaan rikkoutunut vesijohto. Eikö tämä eroaisikin siitä, että hän tekisi tarjouksen jostakin urakasta, kuten kirkon katon kattamisesta tai eristämisestä?

Taaskin voitaisiin kuvitella monenlaisia tilanteita. Kerratkaamme siis Vartiotornissa esitetyt viisi muuta seikkaa:

1. Onko työ pelkkää ihmisystävällistä palvelusta, joka ei itsessään ole Raamatun mukaan kiellettyä? Ajatellaanpa esimerkiksi postinkantajaa. Se että hän jakaa postia alueelle, johon kuuluu kirkko tai aborttiklinikka, tuskin merkitsee sitä, että hän edistää tuomittua menettelyä. Jumala antaa auringonvalon, joka tulvii sisään kaikkien rakennusten – myös kirkkojen ja aborttiklinikoiden – ikkunoista (Apostolien teot 14:16, 17). Kristitty postinkantaja voisi tulla siihen tulokseen, että hän tekee päivittäin ihmisystävällistä työtä kaikkien hyväksi. Sama voisi päteä kristittyyn, joka auttaa hätätilanteessa, kun hänet hälytetään putkiasentajana tukkimaan kirkossa oleva vuoto tai ambulanssimiehistön jäsenenä huolehtimaan jostakusta, joka on menettänyt tajuntansa jumalanpalveluksessa. Hän voisi pitää sitä yksinkertaisesti satunnaisena ihmisystävällisenä avustuksena.

2. Missä määrin henkilö pystyy vaikuttamaan siihen, mitä tehdään? Kristitty kauppias tuskin suostuisi tilaamaan ja myymään epäjumalankuvia, spiritistisiä amuletteja, savukkeita tai verimakkaroita. Omistajana hän tekee päätökset. Ihmiset saattaisivat kannustaa häntä myymään savukkeita tai epäjumalankuvia ja hankkimaan siten voittoa, mutta hän toimisi raamatullisen vakaumuksensa mukaisesti. Toisaalta suuren ruokakaupan kristitty työntekijä voidaan määrätä kiillottamaan lattioita tai hoitamaan kassakonetta tai kirjanpitoa. Hän ei päätä siitä, mitä tuotteita tilataan ja myydään, vaikka jotkin niistä olisivatkin kristityille sopimattomia, kuten savukkeet tai uskonnollisia pyhäpäiviä varten valmistetut tuotteet. (Vrt. Luukas 7:8; 17:7, 8.) Tämä liittyy seuraavaan kohtaan.

3. Missä määrin henkilö tekee kyseistä työtä? Palataanpa kaupasta kerrottuun esimerkkiin. Työntekijä, joka on määrätty hoitamaan kassaa tai täyttämään hyllyjä, todennäköisesti käsittelee savukkeita tai uskonnollisia esineitä vain silloin tällöin: se on pieni osa koko hänen työstään. Tässä on kuitenkin suuri ero saman kaupan tupakkatiskin hoitajan työhön. Koko hänen työnsä keskittyy päivästä toiseen sellaiseen, mikä on vastoin kristityn vakaumusta (2. Korinttilaisille 7:1). Tämä valaisee sitä, miksi ansiotyöhön liittyviä kysymyksiä ratkaistaessa täytyy arvioida, missä määrin joutuu tekemään jotakin nimenomaista työtä.

4. Mistä palkka saadaan, tai missä työ tehdään? Ajattelehan kahta tilannetta. Aborttiklinikka päättää kohentaa julkisuuskuvaansa ja palkkaa jonkun puhdistamaan lähiseudun kadut. Henkilö saa palkkansa aborttiklinikalta mutta ei tee työtä siellä, eikä kukaan näe häntä klinikalla koko päivää. Sen sijaan ihmiset näkevät hänen tekevän yleishyödyllistä työtä, joka ei itsessään ole ristiriidassa Raamatun kanssa huolimatta siitä, kuka maksaa palkan. Sitten päinvastainen tilanne. Maassa, jossa prostituutio on laillista, kansanterveyslaitos palkkaa sairaanhoitajan tekemään bordelleissa terveystarkastuksia, joiden tarkoitus on vähentää sukupuolitautien leviämistä. Vaikka kansanterveyslaitos maksaa hänen palkkansa, hän tekee työtä yksinomaan bordelleissa ja tekee moraalittomuuden harjoittamisesta turvallisempaa ja samalla hyväksyttävämpää. Nämä esimerkit valaisevat sitä, miksi tulee ottaa huomioon, kuka maksaa palkan ja missä työtä tehdään.

5. Miten työn tekeminen vaikuttaisi: vahingoittaisiko se henkilön omaa omaatuntoa tai kompastuttaisiko se muita? Sekä oma että toisten omatunto tulisi ottaa huomioon. Vaikka jokin työ (työskentelypaikka ja palkanmaksaja mukaan luettuina) olisi useimpien kristittyjen mielestä sopiva, se saattaisi vaivata jonkun yksilön omaatuntoa. Hyvää esimerkkiä näyttänyt apostoli Paavali sanoi: ”Luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18.) Meidän pitäisi välttää tekemästä työtä, joka vaivaisi meitä, mutta samalla meidän ei pitäisi olla kriittisiä niiden suhteen, joiden omatunto on erilainen. Toisaalta kristitty ei ehkä itse ajattelisi jonkin työn tekemisen olevan ristiriidassa Raamatun kanssa, mutta hän tajuaa, että se häiritsisi suuresti monia seurakunnan jäseniä ja yhdyskunnan ihmisiä. Paavalin seuraavista sanoista heijastuu oikea asenne: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi, vaan joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina.” (2. Korinttilaisille 6:3, 4.)

Palatkaamme nyt alkuperäiseen kysymykseen, joka koski kirkkorakennuksessa työskentelemistä, esimerkiksi uusien ikkunoiden asentamista, mattojen puhdistamista tai lämmityskattilan huoltamista. Miten edellä mainitut seikat voisivat vaikuttaa ratkaisuun?

Palautahan mieleesi päätösvaltaan liittyvä näkökohta. Onko kristitty yrityksen omistaja tai onko hän esimiesasemassa, niin että hän voi päättää, otetaanko jokin työ tehtäväksi, kun se pitäisi tehdä kirkossa? Haluaisiko päätösvaltainen kristitty olla tekemisissä Suuren Babylonin kanssa siten, että hän tekisi tarjouksen tai sopimuksen urakasta auttaakseen jotakin uskontoa edistämään väärää palvontaa? Eikö se olisikin verrattavissa savukkeiden tai epäjumalankuvien myymiseen omassa kaupassaan? (2. Korinttilaisille 6:14–16.)

Jos kristitty on työntekijä, jolla ei ole sananvaltaa siihen, mitä töitä otetaan vastaan, pitäisi ottaa huomioon muita tekijöitä, kuten paikka, jossa työ tehdään, ja se, missä määrin hän joutuu osallistumaan sen tekemiseen. Pyydetäänkö häntä yksinkertaisesti toimittamaan tai asentamaan uusia tuoleja kertaluonteisesti tai tekemään ihmisystävällinen palvelus, niin kuin palomiestä pyydettäisiin sammuttamaan kirkossa syttynyt tulipalo, ennen kuin se leviää? Monet ajattelisivat tällaisten tapausten eroavan sellaisen työntekijän tilanteesta, joka käyttäisi paljon aikaa kirkon maalaamiseen tai hoitaisi säännöllisesti sen piha-alueita saadakseen sen näyttämään viehättävältä. Tällainen säännöllinen tai pitkäaikainen työ saisi ihmiset yhdistämään kristityn todennäköisemmin uskontoon, jota hän ei väittämänsä mukaan hyväksy, mikä saattaisi kompastuttaa heidät (Matteus 13:41; 18:6, 7).

Olemme tuoneet esille useita ansiotyöhön liittyviä tärkeitä näkökohtia. Käsittelimme niitä alussa mainitun väärää uskontoa koskevan kysymyksen kannalta, mutta niitä voidaan pohtia yhtä lailla myös muunlaisten työtilaisuuksien yhteydessä. Kulloistakin tilannetta pitäisi aina eritellä rukoillen ja ottaen huomioon sen erityiset – ja todennäköisesti ainutlaatuiset – puolet. Edellä esitetyt seikat ovat jo auttaneet monia vilpittömiä kristittyjä tekemään omantuntonsa mukaisia ratkaisuja, jotka osoittavat, että he haluavat kulkea Jehovan edessä suoraan ja rehdisti (Sananlaskut 3:5, 6; Jesaja 2:3; Heprealaisille 12:12–14).

[Alaviite]

Joidenkuiden sairaaloissa työskentelevien kristittyjen on täytynyt harkita tätä päätösvaltaan liittyvää kysymystä. Lääkärillä saattaa olla valta määrätä potilaalle lääkitys tai hoitotoimenpiteitä. Vaikka ratkaisu olisikin potilaalle samantekevä, kuinka päätösvaltainen kristitty lääkäri voisi määrätä hänelle verensiirron tai tehdä abortin tietoisena siitä, mitä Raamattu sanoo näistä asioista? Sitä vastoin samassa sairaalassa työskentelevällä sairaanhoitajalla ei ehkä ole tällaista päätösvaltaa. Koska hän hoitaa rutiinitehtäviä, lääkäri saattaa käskeä häntä ottamaan verikokeen jotakin tarkoitusta varten tai huolehtimaan potilaasta, joka on tullut hankkimaan abortin. Toisen kuninkaiden kirjan 5:17–19:ään kirjoitetun esimerkin mukaisesti hän voisi tulla siihen tulokseen, että koska hän ei ole se, jolla on valta määrätä verensiirto tai joka tekee abortin, hän voi tehdä potilaalle ihmisystävällisen palveluksen. Hänen täytyisi tietenkin silti ottaa huomioon omatuntonsa, niin että hän voisi ’toimia Jumalan edessä hyvällä omallatunnolla’ (Apostolien teot 23:1).

Onko Vartiotorniseuran toimesta mitään avustustoimintaa sellaisille Jehovan todistajille, jotka eivät voi ottaa vastaan heille tarjottua työpaikkaa, karenssiaika työttömyyskorvauksiin painaa päälle, laskut kasaantuvat ja jääkaappi tyhjenee?

Vai pitäisikö JT:n vain omantunnon soimaamisesta huolimatta ottaa vastaan vakaumusta vastaan sotiva työ, vai miten pitäisi menetellä jos ei ole säästettynä sukanvarteen tulevaisuuden varalle ja työpaikkaa ei ole?

Laitoin tämän kysymyksen tähän kohtaa, mutta kyllä muutkin saavat vastata.

sun-glasses kirjoitti:

Onko Vartiotorniseuran toimesta mitään avustustoimintaa sellaisille Jehovan todistajille, jotka eivät voi ottaa vastaan heille tarjottua työpaikkaa, karenssiaika työttömyyskorvauksiin painaa päälle, laskut kasaantuvat ja jääkaappi tyhjenee?

Vai pitäisikö JT:n vain omantunnon soimaamisesta huolimatta ottaa vastaan vakaumusta vastaan sotiva työ, vai miten pitäisi menetellä jos ei ole säästettynä sukanvarteen tulevaisuuden varalle ja työpaikkaa ei ole?

Laitoin tämän kysymyksen tähän kohtaa, mutta kyllä muutkin saavat vastata.

Vartiotorni 15.4.1999

"4. Mistä palkka saadaan, tai missä työ tehdään? Ajattelehan kahta tilannetta. Aborttiklinikka päättää kohentaa julkisuuskuvaansa ja palkkaa jonkun puhdistamaan lähiseudun kadut. Henkilö saa palkkansa aborttiklinikalta mutta ei tee työtä siellä, eikä kukaan näe häntä klinikalla koko päivää. Sen sijaan ihmiset näkevät hänen tekevän yleishyödyllistä työtä, joka ei itsessään ole ristiriidassa Raamatun kanssa huolimatta siitä, kuka maksaa palkan. Sitten päinvastainen tilanne. Maassa, jossa prostituutio on laillista, kansanterveyslaitos palkkaa sairaanhoitajan tekemään bordelleissa terveystarkastuksia, joiden tarkoitus on vähentää sukupuolitautien leviämistä. Vaikka kansanterveyslaitos maksaa hänen palkkansa, hän tekee työtä yksinomaan bordelleissa ja tekee moraalittomuuden harjoittamisesta turvallisempaa ja samalla hyväksyttävämpää. Nämä esimerkit valaisevat sitä, miksi tulee ottaa huomioon, kuka maksaa palkan ja missä työtä tehdään."



Johtopäätös:

ON JT:lle hyväksyttävää puhdistaa katuja vaikka aborttiklinikka maksaa palkan. Tuo palkkahan maksetaan siis yksiomaan rahalla, joka on hankittu sikiöitä abortoimalla.

EI ole JT:lle hyväksyttävää, että yrittää pelastaa elämää terveydenhoitajan ominaisuudessa jos työ on prostituoitujen parissa työskentelemistä ja sukupuolitauteja vastaan taistelemista.


Onko tämä mielestänne tervettä?

ristiriitaista? kirjoitti:

Vartiotorni 15.4.1999

"4. Mistä palkka saadaan, tai missä työ tehdään? Ajattelehan kahta tilannetta. Aborttiklinikka päättää kohentaa julkisuuskuvaansa ja palkkaa jonkun puhdistamaan lähiseudun kadut. Henkilö saa palkkansa aborttiklinikalta mutta ei tee työtä siellä, eikä kukaan näe häntä klinikalla koko päivää. Sen sijaan ihmiset näkevät hänen tekevän yleishyödyllistä työtä, joka ei itsessään ole ristiriidassa Raamatun kanssa huolimatta siitä, kuka maksaa palkan. Sitten päinvastainen tilanne. Maassa, jossa prostituutio on laillista, kansanterveyslaitos palkkaa sairaanhoitajan tekemään bordelleissa terveystarkastuksia, joiden tarkoitus on vähentää sukupuolitautien leviämistä. Vaikka kansanterveyslaitos maksaa hänen palkkansa, hän tekee työtä yksinomaan bordelleissa ja tekee moraalittomuuden harjoittamisesta turvallisempaa ja samalla hyväksyttävämpää. Nämä esimerkit valaisevat sitä, miksi tulee ottaa huomioon, kuka maksaa palkan ja missä työtä tehdään."



Johtopäätös:

ON JT:lle hyväksyttävää puhdistaa katuja vaikka aborttiklinikka maksaa palkan. Tuo palkkahan maksetaan siis yksiomaan rahalla, joka on hankittu sikiöitä abortoimalla.

EI ole JT:lle hyväksyttävää, että yrittää pelastaa elämää terveydenhoitajan ominaisuudessa jos työ on prostituoitujen parissa työskentelemistä ja sukupuolitauteja vastaan taistelemista.


Onko tämä mielestänne tervettä?

Mitähän kaikkea pitää sisällään tuo "katujen puhdistaminen"? - Onko kyse vain katujen siisteydestä? - Onko tarkoitus siinä ohessa levittää mainosta tuosta aborttiklinikasta tai poistaa aborttia vastustavia ilmoituksia? Katujen siisteys sinänsä on positiivinen asia, josta hyötyvät kaikki ihmiset, eivät ainoastaan aborttiklinikka ja sen käyttäjät. Joten mielestäni tuo työpaikka voisi tulla kyseeseen.

En näe pahana asiana myöskään toisessa esimerkissä mainittuja sairaanhoitajan tekemiä terveystarkastuksia bordelleissa. Sairauden leviäminen ei ole kenellekään siunaus ja jotkut sukupuolitaudit kai voivat tarttua myös vauvaan, joka ei ole millään tapaa syyllinen tuohon sairauteen. Sukupuolitaudit voivat tarttua myös moniin sivullisiin, joiden kumppanit salaa käyvät bordelleissa. Eli en näe syytä olla hylkäämättä tätäkään tehtävää, jos omaa tarvittavan koulutuksen ja kokee muulla tavoin voivansa tästä työstä suoriutua.

Vastasin vain oman mielipiteeni perusteella, en ole Jehovan todistajien opeista niin perillä, että kaikkia heidän opinkoukeroitaan tähän pystyisin soveltamaan. Vastaukseni eivät välttämättä ole oikeita, mutta jokainen näitä miettiköön omalla kohdallaan ja Raamatun Sanaan tukeutuen.

Avaustekstistä voit tarkistaa nuo kysymykset jotka esitin. Nämä antamasi linkit ja viitteet eivät vastaa antamiini kysymyksiin. Kai sinulla jokin aasinsilta oli näihin antamiisi materiaaleihin - ehkä vain halusit julistaa?

>>>En kerro työhaastattelussa olevani Jehovan todistaja, ellei sitä erikseen kysytä. Eiväthän evankelisluterilaisetkaan omasta uskostaan sen kummemmin puhu.>>>

Kuulostaa ihan järkevältä. En itsekään toitota joka paikassa uskoani, vaan tilanteen mukaan jos asia tulee puheeksi niin ehkäpä sitten. Kopioin tuon edellä olevan, koska olit viitannut evankelisluterilaiseen uskoon. Itse erottaisin toisistaan vielä uskovaisuuden ja uskonnollisuuden. Kaikki johonkin tiettyyn seurakuntaan (Ev.Lut. esim.) eivät ole uskovaisia, vaan kuka mistäkin syistä kuuluvat tuohon seurakuntaan. Mitäpä julistamista sellaisessa johonkin porukkaan kuulumisessa on, jos ei vaikkapa edes usko Jumalaan? Jos taas selkeästi on tullut uskoon ja on uskovainen, niin tuon asian tiedostaa ja siitä voi olla enemmän halua puhua.

sun-glasses kirjoitti:

>>>En kerro työhaastattelussa olevani Jehovan todistaja, ellei sitä erikseen kysytä. Eiväthän evankelisluterilaisetkaan omasta uskostaan sen kummemmin puhu.>>>

Kuulostaa ihan järkevältä. En itsekään toitota joka paikassa uskoani, vaan tilanteen mukaan jos asia tulee puheeksi niin ehkäpä sitten. Kopioin tuon edellä olevan, koska olit viitannut evankelisluterilaiseen uskoon. Itse erottaisin toisistaan vielä uskovaisuuden ja uskonnollisuuden. Kaikki johonkin tiettyyn seurakuntaan (Ev.Lut. esim.) eivät ole uskovaisia, vaan kuka mistäkin syistä kuuluvat tuohon seurakuntaan. Mitäpä julistamista sellaisessa johonkin porukkaan kuulumisessa on, jos ei vaikkapa edes usko Jumalaan? Jos taas selkeästi on tullut uskoon ja on uskovainen, niin tuon asian tiedostaa ja siitä voi olla enemmän halua puhua.

miten on jos on toissa jossain virmassa ja esim korjaa kirkkoa tai armeijan autoa tai postinkantaja joka vie kirjeita kirkkoon yms