Miksikö teki? kysykää minulta

Suunnittelen jotain todella traakista.Kostan ihmisille ja yleensä koko maailmalle.Unelmoin jostain traakisesta jota voisin tehdä.Ihmiset tuntuu todella pahalta.Suurin paskiainen maailmassa ole minä itse.

Sairas kirjoitti:

Suunnittelen jotain todella traakista.Kostan ihmisille ja yleensä koko maailmalle.Unelmoin jostain traakisesta jota voisin tehdä.Ihmiset tuntuu todella pahalta.Suurin paskiainen maailmassa ole minä itse.

Teeppä itsellesi jotain traaKista, mieluummin kaukana muista ihmisistä. Onhan tosi väärin, että joudut elämään täällä kanssamme.

. kirjoitti:

Teeppä itsellesi jotain traaKista, mieluummin kaukana muista ihmisistä. Onhan tosi väärin, että joudut elämään täällä kanssamme.

Kysehän meillä sairailla ei ole siitä,mitä haluttais tehdä,vaan mitä sairautemme meillä teetättää.Joten en tee yksin itselleni mitään.Se vaatii viattomia uhreja,parhaan tyydytyksen saa jos uhreja on paljon.Toivettasi en siis voi toteuttaa,valitettavasti.

Sairas kirjoitti:

Kysehän meillä sairailla ei ole siitä,mitä haluttais tehdä,vaan mitä sairautemme meillä teetättää.Joten en tee yksin itselleni mitään.Se vaatii viattomia uhreja,parhaan tyydytyksen saa jos uhreja on paljon.Toivettasi en siis voi toteuttaa,valitettavasti.

Miksi et tekisi yksin itsellesi mitään jos sairautesi sen sinulla teetättäisi? Mistä tiedät saisiko sairautesi/sinä parhaan tyydytyksen siitä että uhreja olisi paljon? Mistä sinä sen voit tietää? Mene takaisin kotiluolaasi, typerä peikko.

Mr. Blue kirjoitti:

Miksi et tekisi yksin itsellesi mitään jos sairautesi sen sinulla teetättäisi? Mistä tiedät saisiko sairautesi/sinä parhaan tyydytyksen siitä että uhreja olisi paljon? Mistä sinä sen voit tietää? Mene takaisin kotiluolaasi, typerä peikko.

Tekisin todennäköisesti vain itselleni jotain,jos sairauteni niin vaatisi,mutta ei vaadi.Enpä viitsi enää kokeilla tehdä itselleni jotain,kokeilemalla onko siitä apua.Psyykelääkkeitä pitää syödä jos tilanne sitä vaatii.Ei olis pää kestäny ilman lääkeitäkään.Vastaus molemmille.

Työskentelen itse suljetulla osastolla ja olen miettinyt, etä kuinka ihmisiä saataisiin suoraan sanoen pakotettua syömään psyykenlääkkeitä, jotta heillä edes pysyisi joku reaalitettitaju tähän maailmaan.

Ironista on se, että se joka on sairas pitää itseään terveenä ja kokee, että lääkkeet myrkyttävän mielen, vaikka tosiasiaas ne vaikuttavat ajatteluun niin, että siitä tulee realistista ja suuruuskuvitemat katoaa!.

Sinulle sairas, hakeudu hoitoon!

A kirjoitti:

Työskentelen itse suljetulla osastolla ja olen miettinyt, etä kuinka ihmisiä saataisiin suoraan sanoen pakotettua syömään psyykenlääkkeitä, jotta heillä edes pysyisi joku reaalitettitaju tähän maailmaan.

Ironista on se, että se joka on sairas pitää itseään terveenä ja kokee, että lääkkeet myrkyttävän mielen, vaikka tosiasiaas ne vaikuttavat ajatteluun niin, että siitä tulee realistista ja suuruuskuvitemat katoaa!.

Sinulle sairas, hakeudu hoitoon!

Olen ollut hoidossa vuosia.Eipä ongelmia niin vaan ratkota,vaikka luulin.Olemme ehkä tavanneet,kuka ties.

Sairas kirjoitti:

Olen ollut hoidossa vuosia.Eipä ongelmia niin vaan ratkota,vaikka luulin.Olemme ehkä tavanneet,kuka ties.

positiivista on jos todella olet hoidon piirisä. Tänä päivänä on jo kohtalaisen vaikeaa pässtä hoitoon.

Ymmärrän täysin kantasi siitä, että olet ollut hoidossa jo vuosia eikä apua löydy, osa sairauksista kun ei poistu koskaan eikä aina oireitakaan saada lievitettyä. Sopivan lääkityksen löytyminen saa varmaan sinutkin tuntemaan välillä itsesi koekaniiniksi, eivät ne psykiatritkaan jumalia ole. Kun mieli on sairas, voi tulla kuvitelmia, että olisi Jumala ja voi tehdä mitä vaan, ehkä ei pommimieskään pystynyt sairaudeltaan miettimään muuta kuin omaa elämää ja sen päättymistä. Tuska ja suru jäi muiden harteille.

Ihmismieli on kiehtova, mutta kun mieli menee solmuun, ei avun löytyminen ole helppoa. Muista, että niin kauan kuin on elämää on toivoa! ;)

A kirjoitti:

positiivista on jos todella olet hoidon piirisä. Tänä päivänä on jo kohtalaisen vaikeaa pässtä hoitoon.

Ymmärrän täysin kantasi siitä, että olet ollut hoidossa jo vuosia eikä apua löydy, osa sairauksista kun ei poistu koskaan eikä aina oireitakaan saada lievitettyä. Sopivan lääkityksen löytyminen saa varmaan sinutkin tuntemaan välillä itsesi koekaniiniksi, eivät ne psykiatritkaan jumalia ole. Kun mieli on sairas, voi tulla kuvitelmia, että olisi Jumala ja voi tehdä mitä vaan, ehkä ei pommimieskään pystynyt sairaudeltaan miettimään muuta kuin omaa elämää ja sen päättymistä. Tuska ja suru jäi muiden harteille.

Ihmismieli on kiehtova, mutta kun mieli menee solmuun, ei avun löytyminen ole helppoa. Muista, että niin kauan kuin on elämää on toivoa! ;)

Parhaillaan menee 25-27 pilleriä vuorokaudessa,tarvittaessa määrätyt mukaanlukien.Kokeilut jatkuu!!!Ei sairauteeni ole parannusta.

Sairas kirjoitti:

Parhaillaan menee 25-27 pilleriä vuorokaudessa,tarvittaessa määrätyt mukaanlukien.Kokeilut jatkuu!!!Ei sairauteeni ole parannusta.

mikä on diagnoosisi?

A kirjoitti:

positiivista on jos todella olet hoidon piirisä. Tänä päivänä on jo kohtalaisen vaikeaa pässtä hoitoon.

Ymmärrän täysin kantasi siitä, että olet ollut hoidossa jo vuosia eikä apua löydy, osa sairauksista kun ei poistu koskaan eikä aina oireitakaan saada lievitettyä. Sopivan lääkityksen löytyminen saa varmaan sinutkin tuntemaan välillä itsesi koekaniiniksi, eivät ne psykiatritkaan jumalia ole. Kun mieli on sairas, voi tulla kuvitelmia, että olisi Jumala ja voi tehdä mitä vaan, ehkä ei pommimieskään pystynyt sairaudeltaan miettimään muuta kuin omaa elämää ja sen päättymistä. Tuska ja suru jäi muiden harteille.

Ihmismieli on kiehtova, mutta kun mieli menee solmuun, ei avun löytyminen ole helppoa. Muista, että niin kauan kuin on elämää on toivoa! ;)

Yksi syy tällaisiin trgedioihin on se, ettei hoitoon pääse ja vaikka pääsisikin, niin sieltä käännytetään liian nopeasti pois.

Koko Suomi suree nyt muutamaa viatonta kuollutta.
Kuka suree tuhansia viattomia mielisairaita?
Kuka ottaa osaa heidän omaistensa suruun?
Lähinnä toimimme päin vastoin. Syyllistämme hulluja ja heidän omaisiaan ja teemme säästöjä ja leikkauksia ja potkimme hoidon tarpeessa olevat kadulle. Saamme palkaksi tämän. Sitä saa, mitä tilaa.

A kirjoitti:

mikä on diagnoosisi?

En taida kertoa.tosin ei ole näytetty sitä lääkärinlausuntoa,joka poisti työelämästä.On kuulema paremoi etten lukisi sitä???

Viisas kirjoitti:

Yksi syy tällaisiin trgedioihin on se, ettei hoitoon pääse ja vaikka pääsisikin, niin sieltä käännytetään liian nopeasti pois.

Koko Suomi suree nyt muutamaa viatonta kuollutta.
Kuka suree tuhansia viattomia mielisairaita?
Kuka ottaa osaa heidän omaistensa suruun?
Lähinnä toimimme päin vastoin. Syyllistämme hulluja ja heidän omaisiaan ja teemme säästöjä ja leikkauksia ja potkimme hoidon tarpeessa olevat kadulle. Saamme palkaksi tämän. Sitä saa, mitä tilaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi.Viisi "tempausta" peräjälkeen.Hoidossa,ulos.parivuorokautta kotona,hoitoon jne.Ei varaa pitää hoidossa.

Sairas kirjoitti:

En taida kertoa.tosin ei ole näytetty sitä lääkärinlausuntoa,joka poisti työelämästä.On kuulema paremoi etten lukisi sitä???

ei ollut tarkoitus olla töykeä. Kyllä ihmisellä on oikeus lukea tuollaiset paperit, samoin kuin sairaalahoidon päätyttyä loppulausunnot. Joskus lääkäri arvioi kuitenkin tilanteen niin, että se saattaisi pahentaa tilannetta eli tuottaa ihmiselle lisää tuskaa, jolloin lausuntoa ei anneta luettavaksi.

Itse en pidä sitä hyväksyttävänä. Pyrin olemaan hoitosuhteisani mahdollisimman rehellinen, sillä vain niin voi jotain positiivista syntyä. Joskus se on vaikeaa ja työlästä, jos ihminen elää täysin omassa maailmassaan ja kaikki mitä hänelle yroittää kertoa hänen tilastaan satuttaa vain lisää ja ihminen pakenee syvemmälle omaan maailmaansa...

Sairaus on kuin syöpä, paitsi siitä vaietaan vielä tiukemmin ja hävetään. Kaikki katsovat pitkään ja oudosti, eikä kukaan sano asioita suoraan.

Viisas kirjoitti:

Yksi syy tällaisiin trgedioihin on se, ettei hoitoon pääse ja vaikka pääsisikin, niin sieltä käännytetään liian nopeasti pois.

Koko Suomi suree nyt muutamaa viatonta kuollutta.
Kuka suree tuhansia viattomia mielisairaita?
Kuka ottaa osaa heidän omaistensa suruun?
Lähinnä toimimme päin vastoin. Syyllistämme hulluja ja heidän omaisiaan ja teemme säästöjä ja leikkauksia ja potkimme hoidon tarpeessa olevat kadulle. Saamme palkaksi tämän. Sitä saa, mitä tilaa.

Niinkuin jo aiemmin totesin, tänä päivänä ei hoitoon tahdo päästä vaikka haluaisi. Hoitoajat ovat koko ajan lyhyempiä ja mielestäni osa potilasita kotiutetaan aivan liian aikaisin selvitäkseen yksin kotona. Sillä useimmilla ei ole ketään kuka auttaisi pärjäämään.

Mediassa Myyrmannin tapahtumasta sanottiin, että se on sodan jälkeen tuhoisin tapahtuma, joten mielestäni on aiheellista hiljentyä suremaan. Toivottavasti näitte haastattelun eilen jossa tyttö kertoi kaverinsa koko perheen loukkaantuneen ja nuorimman 7-vuotiaan tytön kuolleen, kyllä siinä on aihetta suruun.

Vaikka kärsii mielenterveydenongelmista on silti elossa, joten mielestäni nämä eivät ole verrannollisia asioita. Toki on totta, että ihmiset saavat taas uuden kimmokkeen pitää hulluja hulluina...joka on väärin. Itse ajattelen asioista hieman toisin, koska näen päivittäin, mitä on taistella oman mielensä kanssa.

En tiedä kenen pitäisi mennä barrikaadeille, jotta hoitopaikkoja lisättäisiin ja hoito aikoja pidennettäisiin?

Itse olet kyseinen vittupää.Etkö tajua miksi tämmöisiä asioita tapahtuu.Olisikohan itselläsi tarvetta psyykelääkkeisiin.