Tällä palstalla käydään kiivasta keskustelua palkka-armeijaan siirtymisestä. Monilla näyttää olevan palkka-armeijasta ylioptimistinen kuva.
Itse olen kahteen eri otteeseen työskennellyt Balkanilla muiden maiden palkkasotilaiden kanssa yhteensä noin kaksi vuotta. Tuo aika on avannut silmäni ja muuttanut mielipiteeni: uskon suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten olevan meille paras ratkaisu.
Rivipalkkasotilaat ovat armeijoissaan monenkirjava joukko. Sen olen kuitenkin havainnut, etteivät he yleensä osaamiseltaan juuri poikkea suomalaisesta reserviläisestä. Monissa maissa palkkasotureiksi ei hakeudu yhteiskunnan fiksuin osa, jotkut ovat valinneet armeijan koska heille ei ole käytännössä muuta paikkaa yhteiskunnassa.
Joissakin maissa on käytössä mahdollisuus päästä tietyn palveluajan jälkeen armeijan kustantamana opiskelemaan korkeakouluun. Tämä on käytännössä monille slummien kasvateille ainoa mahdollisuus opiskeluun. Tätä tietä tuleva aines on yleensä ihan fiksua väkeä, mutta ei välttämättä korkeasta älykkyydestä huolimatta parasta sotilasainesta. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista käydä keskusteluja maailman menosta, mutta selkeästi paistoi läpi heidän motivaation puutteensa: Saadakseen edes jonkunlaisen mahdollisuuden päästä elämässään eteenpäin heidän oli sitouduttava vuosikausiksi johonkin, joka ei heitä yhtään kiinnostanut.
Yhteistä palkka-armeijoille oli myös se, että tehtävä, jonka suomalaiset hoitivat kymmenellä miehellä, vaati heiltä 40. Niissä yksi mies koulutettiin todellakin vain yhteen tehtävään, kun suomalainen sotilas hallitsi huomattavasti laajemman alueen. Erään nimeltä mainitsemattoman suurvallan upseereille oli valtava ihmetyksen aihe erä miehemme, joka kykeni konffaamaan monimutkaisen puhelinvaihteen kuntoon ja ajamaan puskutraktoria. He eivät tahtoneet uskoa, että kyse oli rivisotilaasta. Eivät olleet kuulemma ikinä nähneet yhtä monipuolista miestä.
Operaation alkuaikoina paikallisten kesken puhkesi laukaustenvaihtoa, johon jouduimme menemään väliin. Suomalaisia kohti ammuttiin muutamia laukauksia, mutta suomalaiset säilyttivät malttinsa ja pian tilanne laukesikin neuvotellen. Ketään ei loukkaantunut. Amerikkalaiset palkkasoturit joutuivat muutaman päivän kuluttua samankaltaiseen tilanteeseen. He menivät täysin paniikkiin, suojautuivat matalan muurin taakse ja aloittivat silmittömän ympäriinsä ampumisen kykenemättä näkemään vastustajaa. Kaksi sivullista haavoittui.
Paljon on puhuttu palkkasotilaiden motivaatiosta. En ole tavannut montaakaan palkkasotilasta, joka tekisi työtään kutsumusammatissa. Osa on hakeutunut työhönsä syistä, jotka yllä selitin. Osa on ”töissä” palkkaa saadakseen. Heidän sitoutuneisuutensa työnantajaa kohtaan on yhtä hyvä kuin se on vaikkapa rekkakuskilla kuljetusyritykseen. Ei ole mitään takeita heidän lojaaliudestaan jos joku tarjoaa paremman työpaikan ja palkan.
En noiden kahden vuoden aikana nähnyt palkka-armeijassa mitään sellaisia puolia, jotka puoltaisivat sitä Suomeen. Heidän ammattitaitonsa tai motivaationsa ei poikennut siitä, mitä olen suomalaisten reserviläisten keskuudessa havainnut ollessani kertausharjoituksissa. Kansainvälisissä tehtävissä suomalaiset nauttivat suurta arvostusta ja kykenevät monesti hoitamaan hommat ammattisotilaita ammattitaitoisemmin.
Tulee toki muistaa, että noihin tehtäviin Suomessa pyritään ja sinne on karsinta. Mutta tulee myös muistaa, että kaikki noihin tehtäviin osallistuvat ovat kuitenkin suomalaisen varusmiesarmeijan tuotoksia.
Itse olen kahteen eri otteeseen työskennellyt Balkanilla muiden maiden palkkasotilaiden kanssa yhteensä noin kaksi vuotta. Tuo aika on avannut silmäni ja muuttanut mielipiteeni: uskon suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten olevan meille paras ratkaisu.
Rivipalkkasotilaat ovat armeijoissaan monenkirjava joukko. Sen olen kuitenkin havainnut, etteivät he yleensä osaamiseltaan juuri poikkea suomalaisesta reserviläisestä. Monissa maissa palkkasotureiksi ei hakeudu yhteiskunnan fiksuin osa, jotkut ovat valinneet armeijan koska heille ei ole käytännössä muuta paikkaa yhteiskunnassa.
Joissakin maissa on käytössä mahdollisuus päästä tietyn palveluajan jälkeen armeijan kustantamana opiskelemaan korkeakouluun. Tämä on käytännössä monille slummien kasvateille ainoa mahdollisuus opiskeluun. Tätä tietä tuleva aines on yleensä ihan fiksua väkeä, mutta ei välttämättä korkeasta älykkyydestä huolimatta parasta sotilasainesta. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista käydä keskusteluja maailman menosta, mutta selkeästi paistoi läpi heidän motivaation puutteensa: Saadakseen edes jonkunlaisen mahdollisuuden päästä elämässään eteenpäin heidän oli sitouduttava vuosikausiksi johonkin, joka ei heitä yhtään kiinnostanut.
Yhteistä palkka-armeijoille oli myös se, että tehtävä, jonka suomalaiset hoitivat kymmenellä miehellä, vaati heiltä 40. Niissä yksi mies koulutettiin todellakin vain yhteen tehtävään, kun suomalainen sotilas hallitsi huomattavasti laajemman alueen. Erään nimeltä mainitsemattoman suurvallan upseereille oli valtava ihmetyksen aihe erä miehemme, joka kykeni konffaamaan monimutkaisen puhelinvaihteen kuntoon ja ajamaan puskutraktoria. He eivät tahtoneet uskoa, että kyse oli rivisotilaasta. Eivät olleet kuulemma ikinä nähneet yhtä monipuolista miestä.
Operaation alkuaikoina paikallisten kesken puhkesi laukaustenvaihtoa, johon jouduimme menemään väliin. Suomalaisia kohti ammuttiin muutamia laukauksia, mutta suomalaiset säilyttivät malttinsa ja pian tilanne laukesikin neuvotellen. Ketään ei loukkaantunut. Amerikkalaiset palkkasoturit joutuivat muutaman päivän kuluttua samankaltaiseen tilanteeseen. He menivät täysin paniikkiin, suojautuivat matalan muurin taakse ja aloittivat silmittömän ympäriinsä ampumisen kykenemättä näkemään vastustajaa. Kaksi sivullista haavoittui.
Paljon on puhuttu palkkasotilaiden motivaatiosta. En ole tavannut montaakaan palkkasotilasta, joka tekisi työtään kutsumusammatissa. Osa on hakeutunut työhönsä syistä, jotka yllä selitin. Osa on ”töissä” palkkaa saadakseen. Heidän sitoutuneisuutensa työnantajaa kohtaan on yhtä hyvä kuin se on vaikkapa rekkakuskilla kuljetusyritykseen. Ei ole mitään takeita heidän lojaaliudestaan jos joku tarjoaa paremman työpaikan ja palkan.
En noiden kahden vuoden aikana nähnyt palkka-armeijassa mitään sellaisia puolia, jotka puoltaisivat sitä Suomeen. Heidän ammattitaitonsa tai motivaationsa ei poikennut siitä, mitä olen suomalaisten reserviläisten keskuudessa havainnut ollessani kertausharjoituksissa. Kansainvälisissä tehtävissä suomalaiset nauttivat suurta arvostusta ja kykenevät monesti hoitamaan hommat ammattisotilaita ammattitaitoisemmin.
Tulee toki muistaa, että noihin tehtäviin Suomessa pyritään ja sinne on karsinta. Mutta tulee myös muistaa, että kaikki noihin tehtäviin osallistuvat ovat kuitenkin suomalaisen varusmiesarmeijan tuotoksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jokaisen pitäisi saada itse päättää onko tämä maa puolustamisen arvoinen vai ei.
palkka armeijassa tätä ongelmaa ei olisi.
palkkasotilaita suomalaisista saisi, jos he jo asevelvollisina ja tehtävään pakotettuina ovat mielestäsi erinomaista ainesta.
Muistutan, että suomalaiset YK-sotilaat ovat aivan yhtä palkkasotilaita kuin amerikkalaiset ja brititkin - ja vielä enemmässä määrin vapaaehtoisia kuin he. Siksi he ovat varmasti heidän veroisiaan - ja milloin tahansa paljon parempaa ainesta kuin se keskimääräinen Veijo Varusmies, joka vain laskee TJ-lukuaan.
Totta, jos noista asevelvollisista saataisiin värvättyä palkkasotilaiksi keskimääräisesti samantasoinen aines kuin varusmiehiksi. Näin tuskin kävisi...
Niin kuin äsken sanoin, ovat suomalaisekin YK-miehet vapaaehtoisia. Tämä tulee toki muistaa vertailua tehdessä. Sanoin myös, että käsitykseni suomalaisista reserviläisistä perustuu kokemuksiin kertausharjoituksista.
Usein täällä näkee myös perusteltavan ammattiarmeijaan siirtymistä sillä, että kaikki muutkin siirtyvät. Onpa joku vaatinut sitä koska se on tämän päivän trendi. Ymmärrän kyllä, että kravatin valintaan trendit vaikuttavat, mutta että turvallisuuskin ratkaistaisiin sen mukaan, mikä on milloinkin muotia!
Toinen huvittavat seikka on tapa vertailla palkka- ja asevelvollisuusarmeijoita viimeaikaisten sotien perusteella: Esimerkeiksi on otettu vaikkapa USA:n ja Irakin armeijoiden yhteenotto ja todettu ammattiarmeijan olevan parempi. Todella pistämätön logiikka. Jos joku kertoo minulle muutaman esimerkin sodista, joissa Suomen kokoisen maan ammattiarmeija on voittanut, alan uskoa.
Kritiikkisi palkka-armeijaa kohtaa näyttää olevan pääasiassa siinä, että porukka olisi vähemmän koulutettua. Miksi näin pitäisi muka olla? Täällä osataan näköjään kouluttaa sotilaita hyvin, ja miksi asia olisi toisin jos siirryttäisiin vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen tai jopa palkka-armeijaan?
Ei se kouluttamisen taito siitä mihinkään katoa. Nykyisen järjestelmän etu on siinä, että vaativimpiinkin miehistötehtäviin löytyy tarpeeksi kyvykkäitä koulutettavia. Nykyjärjestelmässä ne "vähemmän kyvykkäät" sijoittuvat sitten vähemmän vaativiin tehtäviin.
Minulle tuli muiden palkkasotilaista vaikutelma, että siellä noita "vähemmän kyvykkäitä" on huomattavasti enemmän, joten vaativampiin tehtäviin lienee vaikeampi löytää tarpeeksi hyvää materiaalia. Tämä on todennäköisesti yksi syy siihen, miksi palkka-armeijat tarvitsivat 40 sotilasta kun suomalaiset hoitivat saman homman 10:llä. Niissä yhden miehen kapasiteetti ei yleensä riitä kuin juuri tuon yhden homman oppimiseen.