Minua

kuin vatipää ateisti käänyttämässä uskovaisia heidän omilla sivuillaan.

Ihmettelen ihmettelemisen ihmettelemistä ihmettelemällä ihmettelemisen ihmettelemistä.

..lähinnä.

Show must go on!

Olen meilkeinpä samaa mieltä. Koska ei yksikään ihminen voi todistaa tuntevansa Totuutta; eikä myöskään kukaan voi tehdä sitä tyhjäksi.

Koska Totuus on kaiken Alku, ja itse Kaikkeus, niin tätä ei pysty yksikään todistamaan täydellisesti, paitsi itse Totuus.

Eikä näin ollen yksikään voi myöskään kumota sitä, koska itse on olemassa, eikä tunne Alkua, eikä Totuutta.

Ihmiselle kaikki on kuin arvoitusta, mutta etsimällä Ymmärrys lisääntyy ja saa selkeämmän kuvan Kaikkeudesta, jolla voi sitten tuntea Totuutta paremmin.

Mutta koska ihminen on lihassaan rajoittunut vajavaisuuteen, niin ihminen ei voi siis täydellisesti tuntea yhtään mitään, vaan kaikki on kuin paljain silmin pyrkisi näkemään avaruuden kaukaisimpiin kolkkiin tai meren syvimpiin syvyyksiin.

Turhuutta on kaikki todistelu, eikä se johda ihmisiä kuin hämmennyksen kautta pelkoon tai iloon, joka sekin on vajavaista; eikä sitäkään voida todistaa, onko pelko ja ilo Totuudesta vai valheesta, sillä ihmisen luonto on vajavainen.

Joten ihmisen, joka tahtoo oppia tuntemaan Alkua ja Kaikkeutta, on luovuttava kaikista sokeista ajatuksista, ja alkaa etsiä ensin tuntemusta näkyvästä, ennen kuin voi oppia tuntemaan näkymätöntä. Tämäkin on vajavaista ja turhuutta, koska ihmisen tieto lisää vaivaa ja joissakin tapauksissa ahdistusta.

Sen takia yhdenkään on turha pyrkiä pätemään missään tiedossa, ellei sitä itse voi todistaa; koska väärä todistus on jokainen todistus, jonka olemusta ei tunne todeksi ja sanoo silti sen olevan totinen.

Eli harkinta ja pohdiskelu, Viisauden ja Ymmärryksen kanssa, on Tie vapauteen [varsinkin jos uskoo Jashuan ristityöhön, joka on koko maailman täydellisesti täydellinen sovitus].

Rauhaa