kolkuttelee perhepiirissä, olen jäänyt miettimään, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä? Kuinka paljon meidän ajatusmalli muuttuu, kun meistä on viety kaikki uho ja jäljelle ei jää mitään. Kuolema me koetaan yksin, siihen ei toinen ihminen voi tulla mukaan. Tukena ja turvana voi olla, mutta kuolemaan mennään ihmisenä yksin. Ehkäpä silloin voi myöntää, ettei ole ollut täydellinen ja että on tehnyt väärin. Jospa jotain hyvääkin löytää. Paljonko jäi juttuja tekemättä? Kunpa itse voisi sanoa kuoleman hetkellä, että elin elämän, joka oli rikas hengellisesti ja olen tehnyt niitä asioita joita halusin ja olen pysynyt niissä arvoissa joita kunnioitan. Kun astun Herrani eteen, voin nostaa katseeni ja sanoa: Minun Jumalani ja Lunastajani.
Voi kuinka toivon näkeväni monia rakkaita ihmisiä siellä. Vaikka se onkin toissijainen asia. Kuten moni asia mikä täällä maanpäällä tapahtuu.
Nyt eletään tätä päivää ja rukoillaan....
Voi kuinka toivon näkeväni monia rakkaita ihmisiä siellä. Vaikka se onkin toissijainen asia. Kuten moni asia mikä täällä maanpäällä tapahtuu.
Nyt eletään tätä päivää ja rukoillaan....
Vastaukset 1
Vanhimmat
tämä Raamatun sanankohta: Johannes 15:16 "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi; että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi".
Ja tästä jakeesta on värkätty tällainen runonpätkä:
"Valitsit minut ja valitsit huonon,
vaan oli valinta Sun.
Kaikessa rikon ja kaikkea puutun,
vaan olen sittenkin Sun.
Sinähän valitsit mun". ;)