Tulin ihan aidosti uskoon 12-vuotiaana 60-luvun lopulla erään tuolloin hyvin ahtaasti tunnetun herätysliikkeen kesäleirillä.
Minua alkoi herkkänä sieluna kuitenkin heti ahdistaa, kun sanottiin, että "uskontaistelussa
" ei pidetä kesälomia jne. vaan heti syksyllä koulussa pitää todistaa uskostaan.Kieltäydyin tästä ja ahdistuin heti.Myöhemmin "vaadittiin" traktaattien jakamistan kaduilla (asia jota inhosin eniten maailmassa ja inhoan vieläkin).
Ero "maailmallisiin" täytyi pitää.Myöhemmin en edes osannut jutella normaalisti "maailmallisten" kanssa, vaan välissä oli ikäänkuin "lasiseinä".
Teini-ikäisenä menin "maailmaan" ELI kävin tuohon aikaan mutaman kerran diskoissa ja nautin vähän tuolloin vapautunutta keskiolutta;ei muuta.
Palasin takaisin ja tuhlaajapojan palaamisesta "iloittiin" aidosti.
Siitä puhuttiin julkisesti, mutta tunsin itse , että olin vähintäänkin "reissuillani" tehnyt miesmurhan.
30-vuotiaana vasta aloin itse omassa päässäni käsittelemään asioita.
Sen jälkeen en enää ole niellyt läheskään kaikkea mikä tuntui olevan jo täysin selvää "uskonasiat valmiiksi pureskelluissa" yhteisöissä.
Olen aina ollut oman tien kulkija.
Nuorena (70-luvulla) halusin kasvattaa hieman pidemmät hiukset ja kasvatin ne.Minua alettiinkin kutsua "piireissä" pitkätukkaiseksi juipiksi mutten välittänyt siitä.
Nyt olen 48-vuotias ja työskentelen isohkossa valtion virastossa virkamiehenä.
Minulla on työkavereina lestadiolaisia (kahden suunnan), helluntailaidisia, yksi vapaakirkollinen ja muutama luterilaisiin porukoihin kuuluvia.
Lestadiolaisten työkavereitten (eivät ole puheyhteydessä keskenään) kanssa en pääse käsittelemään mitään hengellisiä asioita.
He eivät käsittääkseni lue itse mitään raamatusta taikka raamatunselityksiä, vaan heillä on valmis vastaus joka asiaan joko postillan taikka Lutherin mukaan.
Helluntailaiset työkaverit harmittelevat 60-luvun "yksisilmäisyyttä"; samoin vapaakirkollinen.
Luterilaiset kaverit ovat tässä suhteessa ihan OK.
Minulla on siis kokemusta eri suunnista.
Ärsyynnyn heti kun kuulen fraaseja "matkaystävä " taikka "uskomassa" tai olla varjeltu "uskomassa".
On pelkkää hengellisen yhteisön vallankäyttöä kun ihmisiä pelotellaan ettei saa ajatella omilla aivoillaan taikka kyseenalaistaa mitään jo valmiiksi opetettua ettei vaan joudu helvettiin.
Uskonasia / uskomassa oleminen esitetään kuin vaellus olisi kuin katoharjalla kävelyä, jossa pienikin horjahdus veisi helvettiin.
Erkki Leminen kertoo kirjassaan Armon matkamies tälläisestä, josta hän ärtyneenä mainitsee, että asia on päinvastoin; se on kuin käännetty katonharja, josta horjahtaessaan putoaa V muotoiseen "uomaan", jossa Kristus varjelee jotta kestäisimme polulla.
Kannattaa kaikkein uskonsuuntien jäsenten lukea em.Lemisen kirja sekä jonkun toisen kirjoittama teos Ahtaasta uskosta avarampaan. Niitä saa kristillistä kirjakaupoista.
Ne eivät loukkaa ketään, mutta laittavat ajattelemaan.
Minua ihmetyttää sellainen jos alan keskustelemaan asioista jonkin suunnan "vähänkin jyrkemmän" edustajan kanssa, niin en pääse puuta pitemmälle, koska minut tyrmätään heti oman opinsuunnan fraaseilla.
"Muotomenoista" minua lähinnä ihmetyttää sellainen, että joissain piireissä naiset eivät saa meikata, vaan pitää kulkea naama pitkänä, ei korvarenkaita tms. vaan pitkät mekot päällä (ei esim. farkkuja).Kuitenkin tilaisuuksiin tullaan Volvoilla taikka Mersuilla ja asutaan hienosti.Pitkät mekotkin saattavat olla Vuokko-malleja, jotka maksavat messinkiä.
Mistä kuitenkin moinen "vaatimattomuus" pukeutumisessa.
Lapsia pitää olla vähintään 8, kuten parilla työkaverillani.
En ymmärrä sitäkään, että jos lapsi tulee esim. joka toinen vuosi, niin 20-vuotiaana avioon mennyt nainen on vasta 37-vuotias kun "lapsikiintiö" on täysi.
Onko naisen hedelmällinen ikä loppunut jo alle 40-vuotiaana ja seksuaalisuus?.
No nämähän eivät ole pelastuskysymyksiä ollenkaan, koska missään kohdin raamattua ei puhuta ehkäisyn kieltämisestä.
Tuntuu myös, että joka "piirissä" olevan pikemminkin sääntönä se, että saunaolut on synti.
Se ei ole niinkään suuri synti, että huijaa business-asioissa taikka juoruilee, mutta näitä ulkonaisia "syntejä" ei saa olla.
Jatkan ensi kerralla; nyt täytyy lopettaa.
Minua alkoi herkkänä sieluna kuitenkin heti ahdistaa, kun sanottiin, että "uskontaistelussa
" ei pidetä kesälomia jne. vaan heti syksyllä koulussa pitää todistaa uskostaan.Kieltäydyin tästä ja ahdistuin heti.Myöhemmin "vaadittiin" traktaattien jakamistan kaduilla (asia jota inhosin eniten maailmassa ja inhoan vieläkin).
Ero "maailmallisiin" täytyi pitää.Myöhemmin en edes osannut jutella normaalisti "maailmallisten" kanssa, vaan välissä oli ikäänkuin "lasiseinä".
Teini-ikäisenä menin "maailmaan" ELI kävin tuohon aikaan mutaman kerran diskoissa ja nautin vähän tuolloin vapautunutta keskiolutta;ei muuta.
Palasin takaisin ja tuhlaajapojan palaamisesta "iloittiin" aidosti.
Siitä puhuttiin julkisesti, mutta tunsin itse , että olin vähintäänkin "reissuillani" tehnyt miesmurhan.
30-vuotiaana vasta aloin itse omassa päässäni käsittelemään asioita.
Sen jälkeen en enää ole niellyt läheskään kaikkea mikä tuntui olevan jo täysin selvää "uskonasiat valmiiksi pureskelluissa" yhteisöissä.
Olen aina ollut oman tien kulkija.
Nuorena (70-luvulla) halusin kasvattaa hieman pidemmät hiukset ja kasvatin ne.Minua alettiinkin kutsua "piireissä" pitkätukkaiseksi juipiksi mutten välittänyt siitä.
Nyt olen 48-vuotias ja työskentelen isohkossa valtion virastossa virkamiehenä.
Minulla on työkavereina lestadiolaisia (kahden suunnan), helluntailaidisia, yksi vapaakirkollinen ja muutama luterilaisiin porukoihin kuuluvia.
Lestadiolaisten työkavereitten (eivät ole puheyhteydessä keskenään) kanssa en pääse käsittelemään mitään hengellisiä asioita.
He eivät käsittääkseni lue itse mitään raamatusta taikka raamatunselityksiä, vaan heillä on valmis vastaus joka asiaan joko postillan taikka Lutherin mukaan.
Helluntailaiset työkaverit harmittelevat 60-luvun "yksisilmäisyyttä"; samoin vapaakirkollinen.
Luterilaiset kaverit ovat tässä suhteessa ihan OK.
Minulla on siis kokemusta eri suunnista.
Ärsyynnyn heti kun kuulen fraaseja "matkaystävä " taikka "uskomassa" tai olla varjeltu "uskomassa".
On pelkkää hengellisen yhteisön vallankäyttöä kun ihmisiä pelotellaan ettei saa ajatella omilla aivoillaan taikka kyseenalaistaa mitään jo valmiiksi opetettua ettei vaan joudu helvettiin.
Uskonasia / uskomassa oleminen esitetään kuin vaellus olisi kuin katoharjalla kävelyä, jossa pienikin horjahdus veisi helvettiin.
Erkki Leminen kertoo kirjassaan Armon matkamies tälläisestä, josta hän ärtyneenä mainitsee, että asia on päinvastoin; se on kuin käännetty katonharja, josta horjahtaessaan putoaa V muotoiseen "uomaan", jossa Kristus varjelee jotta kestäisimme polulla.
Kannattaa kaikkein uskonsuuntien jäsenten lukea em.Lemisen kirja sekä jonkun toisen kirjoittama teos Ahtaasta uskosta avarampaan. Niitä saa kristillistä kirjakaupoista.
Ne eivät loukkaa ketään, mutta laittavat ajattelemaan.
Minua ihmetyttää sellainen jos alan keskustelemaan asioista jonkin suunnan "vähänkin jyrkemmän" edustajan kanssa, niin en pääse puuta pitemmälle, koska minut tyrmätään heti oman opinsuunnan fraaseilla.
"Muotomenoista" minua lähinnä ihmetyttää sellainen, että joissain piireissä naiset eivät saa meikata, vaan pitää kulkea naama pitkänä, ei korvarenkaita tms. vaan pitkät mekot päällä (ei esim. farkkuja).Kuitenkin tilaisuuksiin tullaan Volvoilla taikka Mersuilla ja asutaan hienosti.Pitkät mekotkin saattavat olla Vuokko-malleja, jotka maksavat messinkiä.
Mistä kuitenkin moinen "vaatimattomuus" pukeutumisessa.
Lapsia pitää olla vähintään 8, kuten parilla työkaverillani.
En ymmärrä sitäkään, että jos lapsi tulee esim. joka toinen vuosi, niin 20-vuotiaana avioon mennyt nainen on vasta 37-vuotias kun "lapsikiintiö" on täysi.
Onko naisen hedelmällinen ikä loppunut jo alle 40-vuotiaana ja seksuaalisuus?.
No nämähän eivät ole pelastuskysymyksiä ollenkaan, koska missään kohdin raamattua ei puhuta ehkäisyn kieltämisestä.
Tuntuu myös, että joka "piirissä" olevan pikemminkin sääntönä se, että saunaolut on synti.
Se ei ole niinkään suuri synti, että huijaa business-asioissa taikka juoruilee, mutta näitä ulkonaisia "syntejä" ei saa olla.
Jatkan ensi kerralla; nyt täytyy lopettaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo.
"syntilistat" ja "lapsikiintiöt". Sitkeästi vaan elää mielikuvituksissa.
Muistakaa myös "lestadilolaispamput" mitä ne sitten ikinä ovatkaan.
Nojoo tuohon lestoja käsittelevään osuuteen "opit ovat postillasta tai lutherin kirjoista" sen verran että raamatusta ja Lutherin opetuksista. Postilloja ei ole luettu pitkään aikaan. Onko edes tällä vuosisadalla?
Monia tärkeitä asioita tuli esiin, tuossa yllä, mutta ei ihan mielestäni rakentavassa hengessä, vaan pikemminkin tunneviestinä.
Paljon oli kertynyt kirjoittajalle vihan aiheita.
Postilla on muuten jovassa käytössa ihan pöytäkirjana es.lessuilla ainakin. Että sekin oli aivan totta. Vastaukseni tosin kuuluisi eri kohtaan kyllä. Sinun on nyt ilmeisesti hyvä olla ja olet onnellinen Kristuksessa vapaa mies?
Olen enimmäkseen erittäin kiltti ihminen. Mutta sille en voi mitään, että muutamat hurskaat täällä ärsyttävät minua suuresti.
Kun pitäisi ajatella tai ottaa kantaa, he sanovat "hehheh". Voin kuvitella, miten he asiastaan varmoina sanovat viimeisellä tuomiollakin "hehheh".
Raimon kirjoitus kosketti minua. Alkuun jopa ajattelin,että mahtoiko olla eräs läheiseni. Mutta ilmeisesti ei ollut.
VL:n koko usko on semmoinen suuri "hehheh".
Harmittaa, että kirjoitustasi tulkitaan pelkästään katkeraksi. Musta sulla on oikeus tuoda esiin itseäsi ärsyttäviä asioita. Monen uskovaisen on vaikea sietää sitä tosiasiaa, että kaikki sosiaaliset lainalaisuudet ja inhimilliset heikkoudet koskee KAIKKIA yhteisöjä niin kommunisteista kokoomuslaisiin, kuin koripallojengeistä lestdiolaisiin. Niin kouristuksenomaisesti torjutaan kaikki aiheellinen kritiikki ja ei uskalleta keskustella. Se muakin sapettaa vietävästi, vaikka olenkin itse lestadiolainen.