Uskovaiset osaavat yhden asian paremmin kuin yksikään ateisti: tarinan "maustamisen". Kaikki hyvät tarinankertojat tietävät että hyvää tarinaa kuuluu maustaa ennenkuin se ketään kiinnostaa. Maustaminen ei varsinaisesti ole valehtelua, mutta ei suoranaisesti ihan tottakaan. Maustaminen on pilke simäkulmassa tehtyä kertomuksen tiettyjen seikkojen korostamista, eli laventamista.
Näistä eroista johtuen ateistien tarinoita lukevat vain harvat, mutta uskovaisten tarinoita lukevat lähes kaikki maailman ihmiset.
Maustetut tarinat avautuvat vilkkaan mielikuvituksen avulla. Mooses marssimassa Punaisen meren poikki tai Simson niittämässä tuhansia filistelealaisia aasin leukaluulla ovat varsin väkeviä mielikuvia.
Näistä eroista johtuen ateistien tarinoita lukevat vain harvat, mutta uskovaisten tarinoita lukevat lähes kaikki maailman ihmiset.
Maustetut tarinat avautuvat vilkkaan mielikuvituksen avulla. Mooses marssimassa Punaisen meren poikki tai Simson niittämässä tuhansia filistelealaisia aasin leukaluulla ovat varsin väkeviä mielikuvia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Poikkeus vahvistaa säännön. Tunnen erään muukalaislegioonan käyneen ateistin, joka hallitsee maustamisen lähes yhtä hyvin kuin uskovaiset.
Hänen tarinoitaan on erittäin hauska kuunnella vaikka totta niistä on tuskin puoletkaan.
Oli aurinkoinen keväinen iltapäivä ja päätin lähteä isääni vilkaisemaan Kaunialan sotavammasairaalaan. Viimeiset vuodet olivat uuvuttaneet sairaan äitini ja kun hänestä aika jätti, katsoimme parhaaksi paikan saatuamme siirtää isäni Kaunialaan. Sitä hän oli itsekin toivonut. Rintamakavereiden joukkoon kuten hän mielellään sanoi.
Tämä aurinkoinen keväinen iltapäivä oli siinä mielessä merkittävä, että kaikki veteraanit olivat kokoontuneet ulos odottamaan saapuvaa ihmeparantajaa. Olisihan se jotain saada sodassa menetetty raaja takaisin. Aina kannattaa toivoa! sanoi isäni pomppien yhdellä jalalla pyörätuoliin. Tällä kertaa proteesit saivat jäädä sängyn päälle. Porukalla olivat päättäneet, että kaksin jaloin ulkotilaisuudesta palaisisivat.
Porukkaa olikin kerääntynyt sankoin joukoin ottamaan tätä ''Mc Gyveria'' vastaan. Monella oli kädet ristissä. Hakivat sitä suurinta voimaa vielä mausteeksi, jotta ihmemies onnistuisi.
Vartin odottelun jälkeen valkoinen seitsemäntoistametrinen limusiini kaarsikin Kaunialaan. Kaikki hartaina odottivat ihmemiehen nousua autosta.
Kun ihmemies vihdoin valkoisessa silkkipuvussaan nousi autosta ja näki nämä sankat veteraanijoukot, jotka häneen anovasti katsoivat, nousi ihmemiehen kasvoille tumma puna. Hän ei ollut aavistanut, minkälaiseen parannuskokoukseen hän oli joutumassa. Ihmemies kaatua lyyhistyi pihamaalle.
''NITROJA!'' huusi joku! ''NYT EI KAVERIA JÄTETÄ!'' jatkoi toinen. Isäni, jolla oli aina nitropurkki potilastakkinsa taskussa, lähti yhdellä jalalla pomppien ihmemiestä kohti. ''VETTÄ, VETTÄ!'' hän huusi pomppiessaan. Hoitajat juoksivat kannun kanssa isäni perässä ihmemiestä elvyttämään.
Ja IHME tapahtui! Tämä sotiemme veteraani sai kuin saikin ihmemiehen toipumaan! Isääni kannettiin kultatuolissa ympäri Kaunialan kaunista puutarhaa. Kaikki hurrasivat.
Kukaan ei huomannut kuinka ihmemies autollaan poistui. Mutta sen jälkeen häntä ei Kaunialassa enää nähty.
pillua, rukoilin nuorena miehenä ja olin valmis tunnistamaan Jeesuksenkin mikäli rukouksiini vastattaisi ja pyytämäni asia näin helposti järjestyisi.
Ihme tapahtui ja looraa tuli yllättäin aivan liikaa, mutta juuri kun olin tunnistamassa kopiokonekorjaajaa ihmemies Jeesukseksi istui naamani päälle suuri taivaallinen tussu.
Sydämeni seisahtui ja minut todettiin kolmen lapsen isäksi.