hyödyllisyydestä siviilielämässä:
http://www.economist.com/business/globalexecutive/education/displayStory.cfm?story_id=963479
"More to the point, reading a book about West Point’s leadership secrets or square-bashing at Sandhurst won’t help, for the simple reason that combat leadership lessons taught at military academies are grasped only in battle. Unless you are literally prepared to go to war with your competitors, your understanding of combat leadership and the lessons (if any) it offers for business, will remain rudimentary."
http://www.economist.com/business/globalexecutive/education/displayStory.cfm?story_id=963479
"More to the point, reading a book about West Point’s leadership secrets or square-bashing at Sandhurst won’t help, for the simple reason that combat leadership lessons taught at military academies are grasped only in battle. Unless you are literally prepared to go to war with your competitors, your understanding of combat leadership and the lessons (if any) it offers for business, will remain rudimentary."
Vastaukset 23
Vanhimmat
On vapaaehtoiset palkka-armeijat ja joka jannu siksi mukana motivoituneena. Toisin kuin Suomen orja-armeijassa.
Tosin eipä USA:n huippujohtajista armeijassa kovin moni ole aikaansa tuhlannut, Bill Gatesit ja kumppanit löytävät ajalleen parempaa käyttöä.
Huvittavaa miten ihmisillä on ruusuinen kuva palkka-armeijoiden työntekijöiden motivoituneisuudesta.
Heistä osa on siellä, koska ei ole löytänyt yhteiskunnasta muuta paikkaa, osa koska on pakko saadakseen tulevaisuudessa jatko-opintomahdollisuuden. Kuinka paljon tuo nyt sitten motivoi?
Ja sitten on osa, joka on siellä vaan töissä. Heitä homma kiinnostaa yhtä paljon kuin minkä tahansa yrityksen perusduunaria.
Pointti onkin siinä, että palkka-armeijan sotilaat ovat _vapaaehtoisia_ eli siellä omasta halustaan. Lisäksi he saavat palkkaa.
Asevelvolliset ovat _pakotettuja_ eli vastoin omaa tahtoaan. Osa on siellä, koska he pelkäävät mennä sivariin tai vankilaan. Osa on siellä, koska he kokevat armeijan pienimmän riesan tieksi. Osa on siellä, koska he kokevat, että armeijasta voi saada kokemusta jatko-opintoja varten. Osa on siellä, koska eivät ole saaneet opiskelupaikkaa. Ja lopuksi osa on siellä, koska heidät on aivopesty uskomaan, että asevelvollisuus kuuluu jokaiselle pojalle yhtä olennaisesti kuin kuukautiset naisille. Eli asevelvollisten motivaatio on todella surkea.
Palkka-armeijoiden sotilaat nimenomaan ovat siellä vaan töissä. Asevelvollisarmeijoiden sotilaat puolestaan useimmiten kokevat olevansa joko vankilassa tai mielisairaalassa mutta pakkolaitoksessa kuitenkin. Kummalla on parempi työmotivaatio, perusduunarilla vai orjalla?
Yksi vapaaehtoinen vastaa viittäkymmentä tehtävään pakotettua. Tästä syystä suomalaiset YK-sotilaat ovat todella kovaa luokkaa verrattuna suomalaisiin varusmiehiin: YK-sotilaat ovat vapaaehtoisia ja he ovat motivoituneita ja tietävät, mihin ovat menossa ja mitä ovat tekemässä. Ja he saavat vielä ihan hyvää palkkaakin. Mutta suomalainen varusmies - ei, ei ikinä. Toki jokaisella YK-sotilaalla on varusmiestausta, mutta tulos olisi sama jos he olisivat alusta pitäen ammattilaisia.
Asevelvollisuuden ongelma on siinä, että se todella on läpileikkaus koko ikäluokasta, ja ne pojat, jotka palkka-armeijassa lähetettäisiin maitojunalla kotiin, joutuvat asevelvollisarmeijassa väkisin palvelamaan ja olemaan kiviriippana muille.
Itse asiassa on huomattu, että vain pieni osuus palkka-armeijoiden sotilaista todellakin on ns. "kutsumusammatissa". Suurimmalle osalle se on keino tienata rahaa jotain muuta päämäärää varten.
Nuo sinun motiivisi pätevät täysin myös ammattiarmeijoihin. Osa on siellä koska eivät saaneet työtä tai opiskelupaikkaa ja osa on taas siellä välttääkseen juurikin työtä. Täten on mahdoton sanoa, kummalla armeijatyypillä on parempi motivaatio.
Asevelvollisuuden vahvuus on siinä, että se on läpileikkaus koko yhteiskunnasta. Se hajoittaa sosiaalisia luokkaeroja ja se myös estää armeijaa rupeamasta itsenäiseksi elementiksi valtiossa. Tällaisen kehityksen uhreiksi joutui paitsi Saksa Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen, myös USA Toisen Maailmansodan jälkeen.
Selittelysi ovat liian ideologisesti värittyneitä. Kerropa myös, mikä estää palkka-armeijan sotilaita eroamasta juurikin sotatilan uhatessa?
Moniko erosi Falklandin ja Irakin sodan aikana ? Luehan ne ehdot esim. RAFfin kotisuvuilta niin ei tarvitse paskaa jauhaa.
"Kerropa myös, mikä estää palkka-armeijan sotilaita eroamasta juurikin sotatilan uhatessa?"
Kokonaan luettuna tuo teksti kyllä antaa vähän laajemman perspektiivin kuin tuo lainattu kappale. Tulkitsisin tuota tekstiä siten, että sotilasjohtamisessa saadut opit eivät ole siirrettävissä sellaisenaan siviilielämään. Tämä ei liene mikään paljastus. Sen sijaan johtamiskokemus mistä tahansa on hyödyllistä, koska johtaminen on johtamista, tehtiinpä se missä hyvänsä. Onko ihme, että menestyneestä sotilaasta ei tullut menestynyttä liikejohtajaa? Ei tietenkään. Johtaminen edellyttää riittävää tietoa ympäristöstä, jossa sitä tehdään. Johtaminen sinällään on taito. Sen keinot vaihtelevat, mutta sotilasjohtamisella ja siviilijohtamisella on paljon yhteisiä tekijöitä. Jos luullaan, että esim. RUKssa tehdään hyviä liike-elämän johtajia, yksinkertaistetaan asiaa liikaa. RUK/AUK ovat yleensä ensimmäisiä paikkoja, joissa saadaan johtajakokemusta ja kokemuksesta on aina hyötyä. Mutta jos henkilöllä ei ole johtajaominaisuuksia, ei hänestä armeijassakaan hyvää johtajaa tule.
ymmärtää, että siviilijohtajalle armeijassa vietetty aika on ajanhaaskausta. Sotilasjohtaminen ja siviilijohtaminen eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, eikä sotilasjohtajakokemuksesta ole juurikaan hyötyä siviilipuolelle.
Tuo on sinun johtopäätöksesi. Minä väitän, että johtamisessa vaaditaan samanlaisia ominaisuuksia siviilissä ja sotilaselämässä, vaikka menetelmät ovat erilaiset. Johtamiskokemus on johtamiskokemusta, piste. Onko sinulla muuten sotilasjohtajakokemusta? Jos, niin mistä?
Kyllä, minulla on kokemusta sekä sotilasjohtajana että siviilijohtajana. Sotilasjohtajana upseerikokelaana pioneeriaselajissa. Siviilijohtajana niin esimiehenä, projektipäällikkönä kuin luottamustehtävissä.
Ja omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että siviilijohtajalta vaaditaan aivan erilaisia ominaisuuksia kuin sotilasjohtajalta. Kenestä tahansa saadaan aikaan johtaja oikealla koulutuksella ja riittävällä kokemuksella; sellaiseksi ei synnytä.
Sotilasjohtajalta vaaditaan päättäväisyyttä, kovapäisyyttä, tarvittaessa väkivaltaisuutta, kykyä vaientaa kaikki vastaväitteet ja kykyä ylläpitää kuria, sekä kovaa ääntä. Sotilasjohtaja ei saa olla liian älykäs, sillä älykkyys merkitsee harkitsevaisuutta ja harkitsevaisuus päättämättömyyttä. Sotilasjohtajan on osattava pitää tavoite kirkkaana mielessä eikä harhautua ajatuksen sivupoluille. Siksi nörtit eivät pärjää älykkyydestään huolimatta sotilasjohtajina.
Siviilijohtajalta vaaditaan avarakatseisuutta, kykyä kuunnella alaisiaan, kykyä rakentaa alaistensa näkemyksien pohjalta kuva kokonaisuudesta, kykyä antaa tarvittaessa periksi ja kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen. Hyvä siviilijohtaja on lisäksi empaattinen, sosiaalinen ja hänellä on monia erilaisia visioita ja hän näkee eri skenaarioita. Nörtit yleensä pärjäävät hyvin siviilijohtajina.
Ainoa yhteinen muuttuja, jota vaaditaan siviili- ja sotilasjohtajalta, on organisointikyky. Muita yhteisiä muuttujia ei sotilas- ja siviilijohtamisella ole.
"Sotilasjohtajalta vaaditaan päättäväisyyttä,"
Niin tarvitaan siviilijohtajaltakin...
"kovapäisyyttä,"
Mitä on tässä yhteydessä kovapäisyys?
"tarvittaessa väkivaltaisuutta,"
Täh?! Onko siis sotilasjohtajan tunnusmerkki väkivaltaisuus? Sotilasjohtaja on ryhtynyt siis uralleen, koska häntä houkuttelee ihmisten tappaminen? Joku tolkku...
"kykyä vaientaa kaikki vastaväitteet"
Ei sotilasjohtajan tarvitse vaientaa vastaväitteitä. Kuten siviilielämässäkin, sotilaselämässä viime kädessä toimitaan esimiehen käskyn mukaisesti. Vastaväitteitä tai ei.
"ja kykyä ylläpitää kuria,"
Sitä tarvitaan tietyssä määrin myös siviilijohtamisessa.
"sekä kovaa ääntä."
Löytyihän sieltä ensimmäinen poikkeavuuskin. Taistelukentällä täytyy osata käyttää ääntä. Piipittämällä ei pärjää.
"Sotilasjohtaja ei saa olla liian älykäs,"
Oho! Olisi mielenkiintoista tietää esim. kenraalien Airo tai vaikkapa Oesch ÄO:t. Ei älykkyydestä haittaa ole.
"sillä älykkyys merkitsee harkitsevaisuutta"
Ei suinkaan aina...
"ja harkitsevaisuus päättämättömyyttä."
Naurettava väite. Perusteellisen harkinnan jälkeen voi aivan hyvin toimia päättäväisesti harkinnan lopputuloksen mukaisesti. Tämähän on aivan naurettavaa tekstiä sinulta!
"Sotilasjohtajan on osattava pitää tavoite kirkkaana mielessä eikä harhautua ajatuksen sivupoluille. "
Luuletko että suuryritystä johdetaan ajatus harhaillen?
"Siksi nörtit eivät pärjää älykkyydestään huolimatta sotilasjohtajina."
Ja nörtit ovat aina älykkäitä...? Voi hyvä isä...
Oletko aivan varma, että sitä ruipeloa rillipäätä kunnioitetaan siviilissä...?
On valitettavaa, että olet saanut PionK:ssa vääristyneen kuvan sotilasjohtamisesta. Muistelen itsekin, että siellä oli aika lailla natsimainen meininki. Laajempi perspektiivi voisi auttaa sinua siviilijohtamisessasikin.
"Siviilijohtajalta vaaditaan avarakatseisuutta,"
Voisitko hieman selittää tätä määritelmää?
"kykyä kuunnella alaisiaan,"
Hyvä sotilasjohtaja osaa kuunnella alaisiaan, joskin osaa myös luottaa omaan arvosteluunsa.
"kykyä rakentaa alaistensa näkemyksien pohjalta kuva kokonaisuudesta,"
Entä jos alaisten antama informaatio on ristiriitaista? Mistä luulet sotilasjohtajan saavan informaationsa? Jumalalta? Kaikki me saamme informaatiota eri suunnista.
"kykyä antaa tarvittaessa periksi"
Tätä todella ei sotilasjohtaja saa tehdä.
"ja kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen."
Ei todellakaan haittaa sotilasjohtamisessa!
"Hyvä siviilijohtaja on lisäksi empaattinen,"
Asupa metsässä ryhmän kanssa kuukausi, niin ymmärrät ehkä, että empatiastakin on ajoittain hyötyä.
"sosiaalinen"
Mitenköhän sosiaalisuus haittaa sotilasjohtajaa...?
"ja hänellä on monia erilaisia visioita ja hän näkee eri skenaarioita."
Sotilasjohtajan täytyy jatkuvasti ajatella eteenpäin ja pohtia erilaisia skenarioita ja niihin varautumista.
"Nörtit yleensä pärjäävät hyvin siviilijohtajina."
Aijaa. No, näkemys tuokin.
armeijaa? Kyllä armeijassa johtajilta vaaditaan sosiaalisuutta. Eikä armeijassa ole mitään tarvettaa vaientaa vastaväitteitä, koska niitä ei missään välissä edes kukaan ehdi esittää. Eikö sinusta Rommel ollut älykäs ja luova?
Ymmärrän näkemyksiäsi siinä mielessä, että RUK:n PionK:ssa oli tosiaan aika raaka meininki. Itse en kylläkään kyseisessä komppaniassa palvellut, vaan seurailin sivusta siitä naapuristanne hotelli Hiltonista.
Mutta jos olet kertausharjoituksissa jo ollut, niin varmasti olet huomannut, että siellä eivät päde enää varusmiesajan huutaminen ja räyhääminen. KH:ssa johdettavat ovat aikuisia miehiä, joiden kanssa täytyy tulla toimeen ja jotka haluavat tietää mitä he ovat tekemässä ja miksi. Kyllä siinä muutakin vaaditaan kuin organisointikykyä..
""Sotilasjohtajalta vaaditaan päättäväisyyttä,""
Niin tarvitaan siviilijohtajaltakin..."
Siviilijohtajalta vaaditaan ensisijaisesti harkitsevaisuutta. Päättäväisyys ja harkitsevaisuus ovat pitkälti toistensa vastakohtia.
""kovapäisyyttä,""
"Mitä on tässä yhteydessä kovapäisyys?"
Sitä, ettei kuuntele alaisiaan, vaan sanoo turpa kiinni, minä määrään.
""tarvittaessa väkivaltaisuutta,""
"Täh?! Onko siis sotilasjohtajan tunnusmerkki väkivaltaisuus? Sotilasjohtaja on ryhtynyt siis uralleen, koska häntä houkuttelee ihmisten tappaminen? Joku tolkku..."
Juurikin noin. Kukaan ei voi olla sotilasjohtaja, ellei hän ole valmis käyttämään väkivaltaa. Ensisijaisesti vihollista ja toissijaisesti niskoittelevia alaisiaan kohtaan.
""kykyä vaientaa kaikki vastaväitteet""
"Ei sotilasjohtajan tarvitse vaientaa vastaväitteitä. Kuten siviilielämässäkin, sotilaselämässä viime kädessä toimitaan esimiehen käskyn mukaisesti."
Etkö osaa pitää kuria?
""ja kykyä ylläpitää kuria,""
"Sitä tarvitaan tietyssä määrin myös siviilijohtamisessa."
Paljon, paljon vähäisemmässä määrin kuin sotilasjohtamisessa. Siviilimaailmassa minun ei ole milloinkaan tarvinnut gonahtaa tai mouhota alaisilleni. Armeijassa se oli lähes päivittäistä.
""sekä kovaa ääntä.""
"Löytyihän sieltä ensimmäinen poikkeavuuskin. Taistelukentällä täytyy osata käyttää ääntä. Piipittämällä ei pärjää."
Eikä pelkästään taistelukentällä, vaan myös kasarmilla. Kova ääni ja huutaminen on yksi kurinpidon keino.
""Sotilasjohtaja ei saa olla liian älykäs,""
"Oho! Olisi mielenkiintoista tietää esim. kenraalien Airo tai vaikkapa Oesch ÄO:t. Ei älykkyydestä haittaa ole."
Itse asiassa on. Sotiminen on lopultakin hyvin yksinkertaista puuhaa, ja siinä pärjää vähäisemmilläkin älynlahjoilla. Jo Clausewitz puhuu tästä asiasta. Jos sotilasjohtaja on liian älykäs, hän näkee asiat liian laajalti, hän näkee kaikki syy-seuraussuhteet ja niiden verkon - ja helposti harhautuu sivupoluille ja sotkeutuu omaan näppäryyteensä. Hiukan tyhmempi mutta päättäväinen näkee täsmälleen oman kapean sektorinsa eikä mitään sen ulkopuolelta, keskittyy siihen - ja tekee tuloksia.
""sillä älykkyys merkitsee harkitsevaisuutta""
"Ei suinkaan aina..."
Pääsääntöisesti kyllä. Harkitsevaisuus ei ole sotilasjohtajan vaan siviilijohtajan hyve.
""ja harkitsevaisuus päättämättömyyttä.""
"Naurettava väite. Perusteellisen harkinnan jälkeen voi aivan hyvin toimia päättäväisesti harkinnan lopputuloksen mukaisesti. "
Ei suinkaan. Perusteellinen harkinta merkitsee hyvin usein päättämättömyyttä ja jahkailua. Kun tilanne on päällä, silloin ei ole aikaa perusteelliseen harkintaan eikä jaaritteluun, vaan tilanteenarviointi on tehtävä tässä ja nyt. On päätettävä mielekkäin toimintatapa ja vietävä se loppuun päämäärä kirkkaana mielessäpitäen. Useinkaan ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa toimia, vaan monia, jotka kaikki voivat johtaa tulokseen. Silloin perusteellinen harkinta merkitsee jahkailua ja ajanhaaskausta: pitää valita yksi ja sitä viedä eteenpäin kuin junaa. Suunnitelmia ei pidä lähteä justeeraamaan kesken matkaa niitäkään. Jos menee pieleen, niin sitten joko taistellaan loppuun saakka tai vetäydytään, mutta ei aleta muuttamaan pläniä keskenkaiken.
""Sotilasjohtajan on osattava pitää tavoite kirkkaana mielessä eikä harhautua ajatuksen sivupoluille. ""
"Luuletko että suuryritystä johdetaan ajatus harhaillen?"
En vain luule, vaan myös tiedän. Sen verran pallohukkaista toimintaa on useimpien suuryritysten toiminta. Joku Kaj-Erik Relander (luutnantti) Soneran johdossa oli aivan täysi katastrofi.
""Siksi nörtit eivät pärjää älykkyydestään huolimatta sotilasjohtajina.""
"Ja nörtit ovat aina älykkäitä...? Voi hyvä isä..."
Määritelmän mukaan nörtti on sama asia kuin älykkö.
"Oletko aivan varma, että sitä ruipeloa rillipäätä kunnioitetaan siviilissä...?"
Olen, jos hän on osaaja.
""Siviilijohtajalta vaaditaan avarakatseisuutta,""
"Voisitko hieman selittää tätä määritelmää?"
Kykyä nähdä kokonaisuuksia, kykyä asettua toisen asemaan, empaattisuutta ja kykyä myös muuttaa katsantokantaa
""kykyä kuunnella alaisiaan,""
"Hyvä sotilasjohtaja osaa kuunnella alaisiaan, joskin osaa myös luottaa omaan arvosteluunsa."
Joo ja alaisten kanssa ei saa veljeillä, sinuttelu murtaa esimiehen arvovallan, täytyy oppia pitämään etäisyyttä alaisiinsa jne. Kyllä sinä tuon mantran tunnet.
""kykyä rakentaa alaistensa näkemyksien pohjalta kuva kokonaisuudesta,""
"Entä jos alaisten antama informaatio on ristiriitaista?"
Silloin on osattava rakentaa se skenaario, mikä on todennäköisin.
""kykyä antaa tarvittaessa periksi""
"Tätä todella ei sotilasjohtaja saa tehdä."
Ei saakaan, mutta siviilijohtajalle se on tärkeää. Muuten voi ura katketa ensimmäiseen omaa syytä olevaan vastoinkäymiseen.
""ja kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen.""
"Ei todellakaan haittaa sotilasjohtamisessa!"
Muistanet yhä, että sinuttelu murtaa esimiesten arvovallan eikä alaisia saa päästää liian lähelle...
""Hyvä siviilijohtaja on lisäksi empaattinen,""
"Asupa metsässä ryhmän kanssa kuukausi, niin ymmärrät ehkä, että empatiastakin on ajoittain hyötyä."
Menepä kertomaan se tyypilliselle alikessulle. Koksuista yleensä löytyi enemmän empatiaa.
""sosiaalinen""
"Mitenköhän sosiaalisuus haittaa sotilasjohtajaa...?"
Se murtaa hänen arvovaltansa.
""ja hänellä on monia erilaisia visioita ja hän näkee eri skenaarioita.""
"Sotilasjohtajan täytyy jatkuvasti ajatella eteenpäin ja pohtia erilaisia skenarioita ja niihin varautumista."
Ei, vaan hänen tulee pitää tavoite kirkkaana mielessä eikä ajatella liikaa. Ajattelu kuuluu pataljoona- ja prikaatitason upseereille.
""Nörtit yleensä pärjäävät hyvin siviilijohtajina.""
"Aijaa. No, näkemys tuokin."
Kyllä, aika moni nokialainen vahvistaa tämän.
Tämä on turhaa, koska sinulla on sotilasjohtamista kohtaan asenne, jonka murtamiseen ei kukaan pysty. Sinun mielestäsi sotilasjohtamisen tunnusmerkki on huono johtaminen, koska olet joutunut itse sellaisen kohteeksi ja harjoittanut sitä itse. Valitettavaa. Hyvä johtaminen on silti hyvää johtamista. Ikävä kyllä myöskin sekoitat ajoittain asioita.
"Siviilijohtajalta vaaditaan ensisijaisesti harkitsevaisuutta. Päättäväisyys ja harkitsevaisuus ovat pitkälti toistensa vastakohtia."
Älytön väite. Siviilijohtaja ilman päättäväisyyttä on aivan yhtä tarpeeton kuin sotilasjohtaja ilman päättäväisyyttä. Päättäväisyys ei todellakaan ole harkitsevaisuuden vastakohta. Voit aivan hyvin harkita huolellisesti ja sen jälkeen toteuttaa päättäväisesti. Tai en tiedä sinusta, minä voin.
"Sitä, ettei kuuntele alaisiaan, vaan sanoo turpa kiinni, minä määrään."
Ei ole hyvää johtamista. Ei ole toisaalta alaisilta hyvää johdettavana olemista, jos he eivät ymmärrä, että johtaja tekee ratkaisut, eivät alaiset. Se kuuluu johtamisen tunnusmerkistöön katsos. Jos tehdään enemmistöratkaisuita, ei tarvita johtajia, vaan ääntenlaskijoita.
"Kukaan ei voi olla sotilasjohtaja, ellei hän ole valmis käyttämään väkivaltaa. Ensisijaisesti vihollista ja toissijaisesti niskoittelevia alaisiaan kohtaan."
Jälleen täysin kaheli väite. Väkivalta alaisia kohtaan on laissa kielletty. Sitä kutsutaan pahoinpitelyksi. Valmius väkivallan käyttämiseen ei tee ihmisestä väkivaltaista. Väkivaltainen on ihminen, joka preferoi väkivaltaa ratkaisuissaan.
"Etkö osaa pitää kuria?"
Sinulla on omituinen näkemys kurista, enkä halua jakaa sitä kanssasi. Jos alainen ei päätöksen tekemisen jälkeen ymmärrä toimia käskyn mukaan, ei siitä siviilissäkään päätä paijata.
"Siviilimaailmassa minun ei ole milloinkaan tarvinnut gonahtaa tai mouhota alaisilleni. Armeijassa se oli lähes päivittäistä."
Mouhosit siis alaisillesi päivittäin. Ja nyt purat epäonnistuneen johtamisesi tuntoja täällä. Ei sinun huono johtamistyylisi ole ainoa eikä paras keino sotilasjohtamisessa.
"Kova ääni ja huutaminen on yksi kurinpidon keino."
Se on keino saada äänensä kuuluville. Kuten sanoin, sinulla on omituinen käsitys kurista ja sen ylläpidon keinoista.
"Jo Clausewitz puhuu tästä asiasta."
Eikös siinä palvomassasi artikkelissa nimenomaan kielletty tekemästä johtopäätöksiä vanhojen lähteiden perusteella? No, parisataa vuotta sinne, tänne. Johdonmukaisuudesta ei silti olisi haittaa. Johtamisessakaan.
"Hiukan tyhmempi mutta päättäväinen näkee täsmälleen oman kapean sektorinsa eikä mitään sen ulkopuolelta, keskittyy siihen - ja tekee tuloksia."
Täysin väärä johtopäätös. Älykäs kykenee näkemään ratkaisunsa laajassa kokonaisuudessa ja tekemään järkevän ratkaisun kokonaisuuden kannalta. Tyhmä ei siihen kykene.
"Perusteellinen harkinta merkitsee hyvin usein päättämättömyyttä ja jahkailua."
Sinä siis olet päättämätön ja jahkaileva siviilijohtaja? Arvostan tunnustustasi.
"Kun tilanne on päällä, silloin ei ole aikaa perusteelliseen harkintaan eikä jaaritteluun, vaan tilanteenarviointi on tehtävä tässä ja nyt."
Kiiretilanteita on siviilissäkin. Toisin kuin luulet, niissä ei kaivata päättämättömyyttä ja jahkailua.
"Jos menee pieleen, niin sitten joko taistellaan loppuun saakka tai vetäydytään, mutta ei aleta muuttamaan pläniä keskenkaiken."
Niinkö?! Tuskin kukaan muu johtaja joutuu sopeutumaan niin yllättäviin tilanteisiin yhtä usein, kuin sotilasjohtaja taistelussa. Suunnitelmathan muuttuvat jatkuvasti vihollisen toiminnan mukaan. Yritäpä pelata shakkia välittämättä vastustajan siirroista.
"En vain luule, vaan myös tiedän. Sen verran pallohukkaista toimintaa on useimpien suuryritysten toiminta."
No siinähän sen sanot: Ajatuksen harhaileminen johtaa tuhoon siviilissäkin. Mutta sinulle se on hyve. Omituinen käsitys hyvästä johtamisesta. Todella omituinen.
"Määritelmän mukaan nörtti on sama asia kuin älykkö."
Sinun määritelmäsi. Minun määritelmäni mukaan nörtti on ruipelo rillipää spede. Voi olla älykäskin tietysti.
"Joo ja alaisten kanssa ei saa veljeillä, sinuttelu murtaa esimiehen arvovallan, täytyy oppia pitämään etäisyyttä alaisiinsa jne. Kyllä sinä tuon mantran tunnet."
Mitä ihmeen veljeilyä on alaisten kuunteleminen?! Olen kerrannut joitakin kymmeniä päiviä, enkä ole vielä kertaakaan kuullut kenenkään herroittelevan ketään. Ja homma toimii. Ei etäisyys johtajaa tee, vaan ammattitaito.
"Muistanet yhä, että sinuttelu murtaa esimiesten arvovallan eikä alaisia saa päästää liian lähelle..."
Puhuttiin alaisten kanssa toimeen tulemisesta, ei erotiikasta. Eikä sinuttelu murra arvovaltaa muualla kuin sinun harhakuvitelmissasi.
"Menepä kertomaan se tyypilliselle alikessulle. Koksuista yleensä löytyi enemmän empatiaa."
Teetkö johtopäätöksiä hyvän sotilasjohtamisen sisällöstä sen perusteella, miten alikessut käsittelevät alokasjoukkoa? Siis oikeastiko?
Sosiaalisuus ei muuten murra johtajan arvovaltaa. Minusta tuntuu vähän siltä, että sinulla ei ole sitä arvovaltaa alunperin ollutkaan ja olet sitten pyrkinyt peittämään sitä piiloutumalla.
"Ei [pidä ajatella eteenpäin ja miettiä erilaisiin skenarioihin varautumista], vaan hänen tulee pitää tavoite kirkkaana mielessä eikä ajatella liikaa. Ajattelu kuuluu pataljoona- ja prikaatitason upseereille."
Olet kyllä verraton koomikko! Ihan niinkuin tuleviin skenarioihin varautuminen ei auttaisi tavoitteen saavuttamisessa. Kaikki siviilijohtajatkaan eivät ole toimareita. Kyllä siviilissäkin on pikkukihoja. Sellainenhan sinäkin olet. Ja aivan kuten sotilasympäristössäkin, nostetaan siviilissäkin ylöspäin sellaisia henkilöitä, jotka osaavat niissä pikkukihon hommissa ajatella ja toteuttaa.
Jos koko paikka on läpeensä hullu, niin hulluksihan sitä siellä tulee. Jos firmassa valtaa pitävät hullut, niin ainoa järkevä toimintatapa on toimia hullujen tavalla. Jos minulta kysytään, niin armeijaa leimaa tehottomuus, järjettömyys, joustamattomuus ja näkemyksen puute. Eli jos sotilasjohtajat olisvat siviilijohtajia, armeija olisi konkurssissa kahdessa viikossa.
Sotilasjohtamisen tunnusmerkki todellakin on huono johtaminen. Näin siis kaikkialla, missä olen siihen törmännyt. Yksi gramma kokemusta jne, tiedäthän.
Siviilijohtajalle päättämättömyys merkitsee diskuteerausta ja yleensä vähimmin huonon vaihtoehdon valitsemista. Tämä on ruotsalainen tapa. Ruotsalaisia johtajia usein syytetään päättämättömyydestä, kun he keskustelevat, käyvät kaikki vaihtoehdot läpi, diskuteeraavat ja mikään ei tunnu etenevän. Ei ole ihme, jos suomalaisten kanssa tulee kulttuurierimielisyyksiä. "Management by perkele" on alunperin ruotsalainen haukkumanimi suomalaiselle autoritaariselle johtamiselle. Silti ruotsalaiset tekevät tulosta ja ruotsalaisyritykset menestyvät pääsääntöisesti suomalaisia paremmin. Autoritaarinen johtamistapa toki tuottaa tuloksia onnistuessaan, mutta pieleen mennessään se vie koko porukan katastrofiin. Kyse on siitä, että halutaanko maksimoida menestys (ruotsalainen tapa) vai minimoida vastoinkäymiset (suomalainen tapa). Suomalaiset kestävät hyvin takaiskuja - armeijan johtaminen on kriisijohtamista - mutta huonosti menestystä.
Tietenkään se, että ei kuuntele alaisiaan vaan sanoo, että turpa kiinni ja täällä määrään minä, ei ole hyvää johtamista. Se vain on armeijan yleinen tapa - varsinkin alipäällystön keskuudessa.
Mitä taas tuohon väkivaltaan tulee, itselläni oli hyvin väkivaltaisia ryhmänjohtajia alijohtajina, ja tälläkin palstalla liikkuu kaikenlaisia riidanhaastajia, jotka esiintyvät sotilasjohtajina. ja jotka kovaan ääneen puhuvat sivarien hakkaamisesta ja teloittamisesta Mutta on kuitenkin totta, että jos sotilasjohtaja ei ole valmis väkivaltaan, hän on entinen johtaja. Hän on kuitenkin ryhmänsä tai joukkueensa esitaistelija, ja hänen on pystyttävä tappamaan. Nimimerkki "Vänrikki" puhuu omien alaisten teloittamisesta. Jos tuo on sinusta hyvää johtamista, niin ihmettelen vain.
Mitä taas kurinpitoon tulee, niin siviilissä jos alainen ei toteuta annettuja tehtäviä, seurauksena on puhuttelu ja asian ottaminen yksityisesti esiin. Armeijassa taas yleinen tapa on älytön mouhoaminen, julkinen nöyryyttäminen ja koko joukon rankaiseminen yhden töppäyksien takia. Sen verran tiedän psykologiasta, että tämä on varmin tapa tappaa koko joukon motivaatio sekä kitkeä kaikki yritteliäisyys. Tuollaisen kurittamisen jälkeen voi olla varmaa, että jokainen tekee täsmälleen niin vähän kuin riittää rangaistuksesta selviämiseen. Siviilipuolella minun ei ole koskaan tarvinnut pitää kuria eikä jöötä eikä rähistä. Armeijassa se on päivittäistä - tyypillisesti siksi, että vihjeettömät yrittävät saada haluttomia tekemään mahdottomia.
Kova ääni ja huutaminen ei ole keino saada ääni kuuluville. Se on tapa toisaalta buustata omaa egoa ja toisaalta hyppiä toisten silmille - eräänlaista verbaalista lihastenpullistelua siis. Se kuuluu mielenhallinnan ja aivopesun keinoihin ja se on yksi behavioristisia tapoja ehdollistamiseen. Tämä käydään läpi lukiopsykologiassa.
Clausewitz todellakin varoittaa "kynäniekoista" ja "kaunosieluista" sekä liian älykkäistä sotilasjohtajista, jotka sotkeutuvat omaan nokkeluuteensa. Clausewitz on yhä edelleen tänäänkin erittäin varteenotettava ajattelija, vaikka toki hänen taktiset neuvonsa ovat oman aikansa lapsia. Silti perustotuudet eivät muutu miksikään. Sotilaallinen nerous on erilaista kuin siviilinerous, ja siinä vaaditaan erilaisia ominaisuuksia.
Älykäs todellakin kykenee näkemään ratkaisunsa laajassa kokonaisuudessa - mutta ei välttämättä tekemään järkevää ratkaisua kokonaisuuden kannalta, se voi olla liian monen muuttujan funktio hanskattavaksi. Tyhmä ei siihen kykene, mutta tyhmä ja päättäväinen johtaja yksinkertaisesti puskee oman putkinäköisen päätöksensä läpi tappioista piittaamatta. Sodassa harvoin on täysin oikeita ja täysin vääriä ratkaisuja, vaan tyhmäkin ratkaisu voi lopulta tuottaa tuloksia, joskin hirvittävin tappioin ja uhrauksin. Se on silti tuloksellisempaa kuin päättämättömyys ja harkitseva jahkaileminen. Vain tulokset merkitsevät, eivät ne keinot, millä niihin päästiin. Georgi Zhukov oli tyhmä kuin saapas ja hänen typeryyksiensä takia kuoli miljoonittain miehiä, mutta hän pääsi Berliiniin. Vain se merkitsee.
Jos et tiedä, mitä teet, hyökkää. Jos et tiedä, miten hyökkäät, koukkaa. Jos et tiedä, miten koukkaat, koukkaa oikealta. Ohjesäännöt ja tällaiset idiotismit ovat olemassa juuri siksi, ettei asioita harkittaisi liikaa, vaan olisi olemassa selkeät prosessit ja toimintaohjeet, joista ei poiketa. Asiat on armeijassa ajateltu valmiiksi - tämä truismi on sanasta sanaan totta, ja pataljoonan alijohtajien tehtävä ei ole ajattelu, vaan käskyjen välittäminen ja niiden toimeenpano..
Mietipä tilannetta. Olet komppaniasi kanssa eteentyönnetyssä kielekkeessä (salient), ja tiedät, että pataljoonan verran vihollisia on tulossa edestäpäin. Sinulla on vaara joutua saarretuksi. Pataljoonasta on turhaa toivoa apua. Sinulle on annettu tehtäväksi pitää asemat iltaan asti. Mitä teet?
Salientit ovat siitä ikäviä, että ne on hyvin helppo katkaista ja siellä olevat joukot saartaa. Tiedät, että saarroksiin joutuminen merkitsee varmaa tuhoa. Tässä tilanteessa ei ole olemassa oikeita ratkaisuja. On vain ratkaisuja, jotka voivat joko toimia tai eivät. Voit ryhtyä vastahyökkäykseen, jolloin voit tulla lyödyksi. Voit vetäytyä siilipuolustukseen, jolloin liikkuvuutesi on mennyttä. Voit kaivautua, jolloin ehkä onnistuessasi voit pitää asemat mutta takaisku merkitsee varmaa tuhoa. Voit yrittää varmistaa vetäytymistien, jolloin asemasi voivat heiketä. Voit yrittää turvata sivustat, jolloin eturintama jää alttiiksi. Voit yrittää ankkuroida toisen sivustasi maastoon, mutta paha kurki käy jos vihollinen kiertää sinut. Ja voit vetäytyä ja pelastaa joukkosi varmasti, mutta se voi pahimmillaan tietää sotaoikeutta. Nolla pistettä saa antautumisesta. Näistä kaikista huonoista vaihtoehdoista on valittava yksi, jota on sitten tavoite kirkkaana mielessä (pidetään asemat iltaan asti) vietävä loppuun asti. Älykäs johtaja näkee kaikki vaihtoehdot ja alkaa punnitsemaan niitä mielessään - ja haaskaa aikaa; tyhmä johtaja näkee vain yhden vaihtoehdon, ajaa sitä härkäpäisesti, ja voittaa aikaa sekä tempaa aloitteen viholliselta.
Tietenkään "tyhmällä" en tarkoita Gaussin käyrän vasempaa segmenttiä, vaan P-arvoja viidestä seitsemään. Oma P-arvoni oli 9, mikä on liian korkea sotilasjohtajalle. Ketään täysiä ääliöitä ei tietenkään pidä päästää vastuulliseen asemaa, mutta ydinfyysikoista tulee pääsääntöisesti huonoja sotilasjohtajia.
Liian älykkäällä ihmisellä johtajana on vielä se paha puoli, että hänellä on taipumus kyseenalaistaa kaikki ja miettiä asioiden mielekkyyttä, ja miettiä, voisiko asiat ehkä sittenkin tehdä fiksummin. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta sotatilanteessa se voi merkitä katastrofia. Liian älykäs johtaja liian pienessä asemassa kyseenalaistaa helposti ylempiensä ammattitaidon ja päätökset, ja se ei ole hyvä merkki. Kyseenalaistaminen on demotivoitumisen ensimmäinen askel, ja askel kohti demoralisoitumista.
Siviiljohtajana olen enemmän ruotsalaista kuin suomalaista tyyppiä. Kyllä, olen harkitseva ja näen asiat joka kantilta, ja haluan diskuteerata ja käydä asiat varmuudella läpi ja kuulla kaikkien mielipiteet ennenkuin asioista tehdään päätökset. Se voidaan toki tulkita päättämättömyydeksi, jos niin halutaan, mutta varmuudella se on huonoa sotilasjohtamista.
Mitä taas suunnitelmien muuttamiseen tulee, sen veran olen pelannut strategiapelejä, että varmin tapa tappioon on ottaa niissä vastustajan liikkeet liiaksi huomioon ja reagoida niihin - ja muuttaa omia suunnitelmia niiden mukaan. Sotilasjohtamisessa pätee tärkeimpänä sääntönä: ruoki menestystä, nälkiinnytä takaiskut. Eli jos jossakin kohdassa on muodostumassa painopiste omalle menestykselle, sinne pitää heittää kaikki voimat välittämättä siitä, mitä vihollinen tekee, ja kun joukot etenevät, niiden on edettävä niin pitkälle kun ne järkevästi pääsevät ennen kulminoitumispistettä ja ennen huoltolinjojen venymistä.
Vastaavasti, jos jossakin otetaan turpaan, silloin oikea reaktio ei suinkaan ole lähettää kyseiseen paikkaan apujoukkoja, vaan käskeä joukot vetäytymään ja viivyttämään vihollista. Missään tapauksessa ei pidä jääräpäisesti puolustaa ja antaa tulla tuhotuksi - eikä varsinkaan lähettää apujoukkoja, jotka voivat tulla aivan yhtä lailla lyödyksi. On fiksumpaa antaa vihollisen hyökkäyksen kulminoitua ja vasta sitten iskeä takaisin.
Nyrkkisääntö on siis: 1) pidä aloite itselläsi 2) maksimoi menestys 3) minimoi tappio. Missään tapauksessa alkuperäistä suunnitelmaa ei pidä muuttaa vastavetona vihollisen toimiin - vaikka se onkin luonnollinen inhimillinen toimenpide. Tämä muuten on asia, jota ei opeteta Reserviupseerikoulussa. Se kyllä opetetaan Sotakorkeakoulussa.
Mitä taas nörtteihin tulee, määritelmä löytyy vaikkapa Wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/Nerd - en ryhdy siitä kinaamaan. Ruipelo rillipää spede ilman älynlahjoja ei ole nörtti, vaan nössö.
Tuo "sinuttelu murtaa esimiehen arvovallan" ja "ei saa veljeillä alaisten kanssa" ei ole komiikkaa, vaan se on mantra, mitä meihin aivopestiin pitkin AUK ykköstä ja RUK:ta. Siitä tuli aivo kipeäksi, sillä ristiriita mantran ja tosielämän välillä on todella huutava. Tietenkään herrottelu, teitittely ja pokkurointi ei tee kenestäkään johtajaa vaan ammattitaito. Ongelma on siinä, että sitä ammattitaitoa niillä sotilasjohtajilla (vihjeettömillä) usein on kovin vähän ja varusmiesten kyseessäollessa sitä kullanarvoista kokemusta vielä vähemmän. Niinpä auktoriteetti alaisiin (haluttomiin) perustuu sitten muodolliselle arvovallalle, jolla yritetään tehdä mahdottomia. Ja tästä sitten kuvitellaan jotenkin, että AUK tai RUK olisi jokin The Ultimate johtamistaidon opisto. Toki se, mitä sanot, on täysin totta, mutta armeijassa leikitään kuin se ei olisi. Varsinkin aliupseereilla tuo auktoriteetin puute ja sen peittäminen tärkeilyllä on todella huutavaa - kirjaimellisesti.
Täällä on tuotu esiin partio ja partiojohtajat. Minusta se on hyvä vertauskohta armeijaan verrattuna. Olen vetänyt itse aikoinaan vartiota, ja se puolestaan eroaa armeijan johtamisesta kuin yö päivästä. Toki molemmissa tarvitaan organisointikykyä, mutta partio on paljon lähempänä siviilielämää kuin armeija.
"Eli jos sotilasjohtajat olisvat siviilijohtajia, armeija olisi konkurssissa kahdessa viikossa."
Itse olen työskennellyt yrityksessä, jossa käytössä oli armeijan johtamisopit eli toimari kun käski niin silloin oli toteltava. Pullikoida ei saanut, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että eri mieltä ei saanut olla. Eipä ole enää sitäkään yritystä eli konkurssiin meni sekin viritelmä!
Sinulta jää huomioimatta useampikin asia noissa mielipiteissäsi sotilasjohtajien sopivuudesta siviilijohtamiseen.
Ensinnäkin pitää ottaa huomioon, että eri alat tarvitsevat hyvin erilaisia johtajia. Esimerkiksi IT alalle rekrytoitaessa johtajia haetaan huomattavasti "pehmeämpiä" johtajia kuin esimerkiksi rakennusalalle haettaessa (rakennusalalle johtajaa haettaessa yhtenä kriteerinä nimenomaan on tietty "väkivaltaisuus" niin hassulta kuin se kuullostaakin). Lisäksi projektinvetäjäksi tarvitaan monesti hyvin erilainen ihminen kuin suuryrityksen huippujohtoon. Se mikä toimii toisaalla voi olla taas toisessa hommassa täysi katastrofi. Ei ole olemassa yhtä "parasta" tapaa johtaa.
Ruotsalainen johtamistapa on melko lailla ääriesimerkikki ns. demokraattisesta johtamisesta, jossa yhteisö tekee päätökset. Kyseinen johtamistapa on hyvä, niin kauan kuin firmalla menee hyvin, eikä tarvita nopeita päätöksiä. Jos kuitenkin tulee huonommat ajat, niin kyseisen johtamistavan jatkaminen voi olla katastrofi. Eräs suuri länsinaapurimme firmakin sen oppi kantapäänkautta heikompien aikojen iskiessä. Projektitasolla Ruotsalainen johtamistaso edelleenkin toimii ja voi hyvin kyseisessä yrityksessä (jos kolmen tunnin palaveri, jonka ainoa varma päätös on ajankohta milloin uusi palaveri järjestetään on toimivaa), mutta hekin ovat joutuneet siirtymään auktoriteettisempaan johtamiseen ylemmillä johtamisen tasoilla, joissa joudutaan tekemään hyvinkin kipeitä päätöksiä nopealla aikataululla.
Sitä paitsi vaikka Suomalainen johtaminen voi Ruotsalaiseen johtamiseen tottuneista tuntua hyvin määräilevältä, niin kansainvälisellä mittapuulla se on vielä melko "lepsua". Esimerkiksi USA:ssa ja Ranskassa monet lähijohtajat saavat näyttämään sen kaikkein vittumaisimmankin Suomalaisen alikessun oikealta ihmisystävältä. Siinä missä Ruotsissa esimies on yksi tiimistä, niin Japanissa hän on heti jumalasta seuraava (ja joskus tuntuu, että hän on jumalasta seuraava ylöspäin katsottaessa). Myös kultuuri määrää millainen johtuus on hyvää johtamista.
Jos mielipiteesi Suomen armeijan johtamiskoulutuksesta perustuvat omiin kokemuksiisi, niin olet varmaankin käynyt armeijan ennen vuotta 1995? Silloin uhkailu, vittuilu ja katteettomat lupaukset oli enemmän ja vähemmän johtamisen peruspylväitä, mutta nykyään armeijan varusmiesjohtajien johtamistapa pyritään saamaan huomattavasti lähemmäksi siviilijohtamista. Itsellenkin oli pieni järkytys huomata kertausharjoitusten yhteydessä kuinka paljon Suomen armeija on muuttanut koulutettavaa johtamistyyliä "pehmeämpään" suuntaan, jossa käskemisen sijaan korostetaan esimerkin antamista ja mukana tekemistä. Tietysti mukana on edelleen myös autoritaarista johtamista, mutta niin kriisinajanjohtajuudessa tuleekin olla.
Jorma Ollila ja Björn Wahlroos esimerkiksi osoittavat, että Suomalaiset varusmiesjohtajat ovat kansainvälisellä mittapuulla myös siviilissä huippujohtajia. Vähän Björn Wahlroosin sanoja mukaillen voisi sanoa, että ei RUK tee kenestäkään valmista johtajaa, mutta se antaa hyvän pohjan opiskella johtajaksi.
Pari juttua vielä tämän psykologiläpän väliin.
"Jos firmassa valtaa pitävät hullut, niin ainoa järkevä toimintatapa on toimia hullujen tavalla."
Tuo on hyvä psykologinen määritelmä tuo hullu. Voisitko hieman avata sitä?
"Sotilasjohtamisen tunnusmerkki todellakin on huono johtaminen. Näin siis kaikkialla, missä olen siihen törmännyt."
Eli varusmiehenä. Onnea!
"Siviilijohtajalle päättämättömyys merkitsee diskuteerausta ja yleensä vähimmin huonon vaihtoehdon valitsemista."
Sinun mielestäsi siis oikea tapa johtaa on vastuun pakoilu ja riskien välttäminen. Tapa sekin, mutta ei ainoa eikä ainoa oikea. Johtaminen tilanteen mukaan. Johtamisessa on samantekevää toimiiko puutteellisen tiedon varassa (useimmiten sotilas), vai liiallisen tiedon varassa (useimmiten siviili). Lopputulos on sama: tarpeelliseen tietoon ei pääse käsiksi. Ja älä nyt sitten yritä väittää, että siviilimaailmassa olisi aina tarpeellinen tieto käytettävissä...
"Kyse on siitä, että halutaanko maksimoida menestys (ruotsalainen tapa) vai minimoida vastoinkäymiset (suomalainen tapa)."
Tuohan on nyt juuri päinvastoin. Riskillä tehdään suuria voittoja, varman päälle pelaamalla (kuten Ruotsissa) tullaan toimeen.
"Tietenkään se, että ei kuuntele alaisiaan vaan sanoo, että turpa kiinni ja täällä määrään minä, ei ole hyvää johtamista. Se vain on armeijan yleinen tapa - varsinkin alipäällystön keskuudessa."
Mutta kun tämä keskutelu koskee hyvää johtamista, ei sitä miten päin vittua intissä varusmiehet johtavat. Kyse on siis siitä, että hyvä johtaminen sisältää samoja elementtejä sotilas- ja siviilielämässä. Sinä vastaat tähän, että intissä johdettiin huonosti. No miten hitossa se tähän liittyy?!
"Mitä taas tuohon väkivaltaan tulee, itselläni oli hyvin väkivaltaisia ryhmänjohtajia alijohtajina,"
Täysin irrelevantti asia. Koeta pysyä oleellisissa kysymyksissä.
"Nimimerkki "Vänrikki" puhuu omien alaisten teloittamisesta. Jos tuo on sinusta hyvää johtamista, niin ihmettelen vain."
Oletko täysi idiootti (osannet vastata psykologisesti tähän)? Sinä siis et muodosta kuvaa hyvästä sotilasjohtamisesta pelkästään inttikokemusten perusteella, vaan - ja tämä on kyllä jo täysin käsittämätöntä - nimim. Vänrikin viestien perusteella. Herätys!
"Mitä taas kurinpitoon tulee, niin siviilissä jos alainen ei toteuta annettuja tehtäviä, seurauksena on puhuttelu ja asian ottaminen yksityisesti esiin."
Ja mahdollisesti irtisanominen. Minä kuuntelisin kyllä mieluummin vaikka vähän huutamista.
"Armeijassa se on päivittäistä - tyypillisesti siksi, että vihjeettömät yrittävät saada haluttomia tekemään mahdottomia."
"Vihjeettömät"? Mistäs sinä olet tuon suomentanut? Jostain jenkkioppaasta vai?
"Kova ääni ja huutaminen ei ole keino saada ääni kuuluville."
Saatko sinä sitten melussa äänesi kuuluville kuiskaamalla? Sinähän velho olet!
"Georgi Zhukov oli tyhmä kuin saapas ja hänen typeryyksiensä takia kuoli miljoonittain miehiä, mutta hän pääsi Berliiniin. Vain se merkitsee."
Vain se merkitsi Stalinille. Älä yleistä. Suomessa Zhukov olisi ollut entinen johtaja. Meillä ei ole varaa kohtuuttoman suuriin tappioihin.
"Ohjesäännöt ja tällaiset idiotismit ovat olemassa juuri siksi, ettei asioita harkittaisi liikaa, vaan olisi olemassa selkeät prosessit ja toimintaohjeet, joista ei poiketa. Asiat on armeijassa ajateltu valmiiksi - tämä truismi on sanasta sanaan totta, ja pataljoonan alijohtajien tehtävä ei ole ajattelu, vaan käskyjen välittäminen ja niiden toimeenpano."
Valitettavaa, että olet ymmärtänyt ohjesäännön väärin. Ohjesääntö on runko, jota sovelletaan. Tottakai tarvitaan joitakin mallimenettelytapoja. Näin toimitaan joissakin siviiliyrityksissäkin. Mutta kyllä meitä jo RUK:ssa kannustettiin ajattelemaan itse eikä orjallisesta ohjesäännön noudattamisesta puhuttukaan. Ehkei teillä PionK:ssa.
"Mitä taas suunnitelmien muuttamiseen tulee, sen veran olen pelannut strategiapelejä, että varmin tapa tappioon on ottaa niissä vastustajan liikkeet liiaksi huomioon ja reagoida niihin - ja muuttaa omia suunnitelmia niiden mukaan."
Ai strategiapelejä? No kuten sanoin, pelaapa erä shakkia välittämättä mitään vastustajan siirroista, niin näet kuinka käy... Luepa vaikka kesän -44 suurhyökkäyksen historiaa, niin ymmärrät jotain suunnitelmien muuttumisesta ja vihollisen toimintaan sopeutumisesta.
"Eli jos jossakin kohdassa on muodostumassa painopiste omalle menestykselle, sinne pitää heittää kaikki voimat välittämättä siitä, mitä vihollinen tekee, ja kun joukot etenevät, niiden on edettävä niin pitkälle kun ne järkevästi pääsevät ennen kulminoitumispistettä ja ennen huoltolinjojen venymistä."
Eli siviilielämään siirrettynä: Keskity ydinosaamiseen ja hyödynnä tilaisuutesi. Ei se sen kummempaa ole.
"Nyrkkisääntö on siis: 1) pidä aloite itselläsi 2) maksimoi menestys 3) minimoi tappio. Missään tapauksessa alkuperäistä suunnitelmaa ei pidä muuttaa vastavetona vihollisen toimiin - vaikka se onkin luonnollinen inhimillinen toimenpide."
Kohdat 1-3 pätevät siviilijohtamiseen täysin. Jos alkuperäistä suunnitelmaa ei saa muuttaa, niin suomalaiset ovat kyllä omissa sodissaan sitten sotineet täysin sinun sodankäynnin oppiesi vastaisesti.
"Mitä taas nörtteihin tulee, määritelmä löytyy vaikkapa Wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/Nerd - en ryhdy siitä kinaamaan."
No minä en myös todellakaan alennu kinaamaan Wikipedian kanssa.
"Ongelma on siinä, että sitä ammattitaitoa niillä sotilasjohtajilla (vihjeettömillä) usein on kovin vähän ja varusmiesten kyseessäollessa sitä kullanarvoista kokemusta vielä vähemmän. Niinpä auktoriteetti alaisiin (haluttomiin) perustuu sitten muodolliselle arvovallalle, jolla yritetään tehdä mahdottomia."
Nii-in... ja pointtisi oli...? Tarkoitatko siis, että kokematon siviilijohtaja on automaattisesti ammattilainen? Ei tässäkään sotilas- ja siviilijohtaminen eroa toisistaan. Kokemus auttaa. Aivan samalla tavalla kokematon siviilijohtaja voi piiloutua asemansa taakse. Sitä näkee myös jatkuvasti, mutta en tee siitä silti sellaista johtopäätöstä, että huono siviilijohtaminen olisi hyvää siviilijohtamista. Osaan erottaa nämä asiat.
Kyllähän tuossa jo riittävän kattava otos onkin. Väikkäri vaan kasaan!
Se oli oma kokemukseni enkä voi muiden puolesta mennä sanomaan minkälaista johtamistyyliä heidän työpaikallaan harrastetaan. Johtamisesta on tehty paljonkin tutkimuksia ja varmasti niitä mainitsemiasi väikkäreitä, joten eiköhän sitä tietoa hyvästä/huonosta johtamisesta ole yllinkyllin tarjolla jopa sinulle.
Kerroppa muuten miten sitä JOHTAJUUTTA siellä armeijassa (RUK/AUK) on opetettu tai opetetaan? Oletko itse johtaja ja millainen on oma johtamistyylisi? Miten motivoit persoonaltaan erilaisia ihmisiä? Millä tavoin otat työhösi liittyvän kritiikin vastaan? Miten itse annat palautetta? Tiedätkö mitä alaisesi/muut työntekijät tekevät ja mikä on heidän roolinsa? Tiedätkö mikä on oma roolisi?
Miten RUK:ssa opetettiin johtamaan? Voisi kysymyksen kääntää myös muotoon, mitä opin johtamisesta RUK:ssa? Tässä joitakin:
1. Johtaminen on rankkaa duunia. Se ei ole suinkaan pelkkää käskemistä. Johtajalla on yksikössä yleensä vähiten vapaa-aikaa. Johtaminen näyttää helpolta, mutta ei sitä todellakaan ole.
2. Asiat eivät hoidu pelkällä käskemisellä. Käskyjen noudattamista täytyy valvoa. Täytyy seurata sitä, miten organisaatio toimii. Ei tarkoita kuitenkaan kyyläämistä.
3. Vastuu on sinun. Sotilasjohtamisessa vastuu on jakamaton. Johtaja vastaa organisaation toiminnasta.
4. Huolenpito alaisista. Esimiehemme RUK:ssa esitti malliesimerkkinä, kuinka hänen esimiehensä oli ennen joukkueensa ensimmäistä tapaamista opetellut kantakorttivalokuvista kaikkien nimet ulkoa. Ei sovi etäisen paskiaisen rooliin. Vaikka tarina ei olisikaan ollut tosi, se esitettiin meille motivaationa alaisten huomioimiseen ja huolenpitoon. Yksikön huoltoa painotettiin, koska loppuun ajettu yksikkö ei tee yhtään mitään.
5. Kyky päätösten tekoon. Päätösten kiireellisyys on erilainen taistelukentällä ja pääesikunnassa rauhan aikana. Molemmat ovat sotilasjohtamista. Jos kiire on, täytyy saada aikaan päätös. Hyvä päätös nyt on kiireessä parempi kuin paras päätös huomena. Näin voi olla myös siviilissä kiiretilanteessa. Päätös täytyy kyetä tekemään ja vastuu kantamaan. Päättämätön johtaja on tarpeeton. Eikä nopea päätöksenteko ole sotilasjohtamisessakaan mikään itseisarvo. Nopeaan päätöksentekoon täytyy kyetä, jos tilanne sitä vaatii.
6. Alaisten motivoiminen. Jo 90-luvun alussa puhuttiin alaisten motivoimisesta osana koulutusta, vaikka mistään syväjohtamisesta ei vielä sanottukaan mitään. Alaisten täytyy sisäistää miksi koulutettavat asiat ovat heille hyödyllisiä. No, vähän vaikeaahan se on, jos koulutettava asia on pinkan nysvääminen, myönnetään.
7. Täytyy uskoa omaan arvosteluun. Jos teet päätöksesi pääasiassa muiden mielipiteiden mukaan omaa arvosteluasi vastaan, et ole mikään johtaja.
8. Tärkeimpänä järjen käyttö. Tositilanteessa ei voi jäädä miettimään, että mitä se ylivääpeli RUK:n luennolla sanoi. Käyttäkää järkeä! Jos et pysty tekemään järkeviä päätöksiä, ei sinun pitäisi olla johtaja. Leirillä ei suinkaan saanut hyvää arvostelua ohjesäännön orjallisesta noudattamisesta järkeä vastaan. Soveltaminen tilanteen mukaan arvostettiin korkealle.
Toisaalta sotilasympäristö voi olla vaikuttamassa myös yhtä tärkeää johtamisoppia vastaan: Johda persoonallasi. Tämä tulee toisaalta esiin hieman kypsyneempien ihmisten johtamisessa itsestään esim. kertausharjoituksissa.
Nuo samat asiat tulevat esiin esim. Yliopiston opettajakoulutuksessa naisille ensimmaisten viikkojen aikana.
Sehän on hyvä! Kai miehet saavat saman koulutuksen? En todellakaan ole väittänyt enkä väitä, että RUK olisi ainoa paikka opetella johtamista. Se on yleensä nuorten miesten ensimmäinen kosketus muiden ihmisten johtamiseen. Toki tästäkin on poikkeuksia.