Siitä. että mikään ei ole varmempaa kuin se, ettei kukaan ikinä pääse ulos itseydestään samaistuakseen välittömästi toisiin olioihin, seuraa välillisesti myös se, että henkisesti lahjakaimpien ihmisten painopiste on kokonaan heissä itsessään. Selittyypä tästä vielä se, miksi tällaiset äärimmäisen lahjakkaat ihmniset eivät osoita harrasta osanottoa ystäviä, perhettä ja yhteisöjä kohtaan, johon monet noista muista, jotka kaikessa etsivät tyydytystä ulkoapäin, matkustellen, juhlien, ostellen sitä sun tätä, kykenevät, koska lopuksi he voivat lohduttautua kaikessa jos heillä vain on itsensä.
Ja siksi myös kaikenlaisiin jumaliin ja henkiin uskominen ja ja etsiminen omen itsensä ulkopuolelta on pelkkää ajan haaskausta edustaen kulttimenona ja kulttuurin harrasatamisen muotona varsin pinnallista ja ulkokohtaista käsitystä maailmasta, elämänilmiöistä ja omasta itsestä.
Näin mutoinkin on normaali-ihminen jäänyt elämännautinnoissaan ja tavoitteissaan kokonaan ulkoipuolisten seikkojen varaan; omaisuuden, virka-arvon, vaimon ja lasten, ystävien ja seuran jne. Vain näihin rakentuvana hänen elämänonnensa kohta luhistuu jos hän ne kadottaa tai huomaa niissä pettyneensä.
TS. ihan samantekevää kaiki se mitä on olemassa oman itsen ulkopulella, mikäli se ei kosketa sisintä kuten aidot nerouden tuotteet, taide ja muiikki, oli se sitten illusorinen uskonnollinen ideologia vailla todellisuuspohjaa reaaliseen maailmaan tai jotakin reaalista ja aineellista; todellinen onni ja autuus on löydettävissä vain ihmisestä itsestään, hänen sismmästään, josta kumpuaa kaikki henkinen rikkaus, johon nähden miljoonan ulkopuolella olevan jumalan olemasaolo tai olemattomuus on täysin yks lysti ja hailee. EVVK.
ja kun henki ei Kantin todistusten nojalla ole materian ohella tonen, aineeton substanssi, ei sielun vaellus ja yhtyminen jumalaan ole mahdollista uskonoppien tarkoittamasa mielessä, koska tämäö sielu on vain aivotoimintaa, jka lakkaa kuolemassa.
Ja siksi myös kaikenlaisiin jumaliin ja henkiin uskominen ja ja etsiminen omen itsensä ulkopuolelta on pelkkää ajan haaskausta edustaen kulttimenona ja kulttuurin harrasatamisen muotona varsin pinnallista ja ulkokohtaista käsitystä maailmasta, elämänilmiöistä ja omasta itsestä.
Näin mutoinkin on normaali-ihminen jäänyt elämännautinnoissaan ja tavoitteissaan kokonaan ulkoipuolisten seikkojen varaan; omaisuuden, virka-arvon, vaimon ja lasten, ystävien ja seuran jne. Vain näihin rakentuvana hänen elämänonnensa kohta luhistuu jos hän ne kadottaa tai huomaa niissä pettyneensä.
TS. ihan samantekevää kaiki se mitä on olemassa oman itsen ulkopulella, mikäli se ei kosketa sisintä kuten aidot nerouden tuotteet, taide ja muiikki, oli se sitten illusorinen uskonnollinen ideologia vailla todellisuuspohjaa reaaliseen maailmaan tai jotakin reaalista ja aineellista; todellinen onni ja autuus on löydettävissä vain ihmisestä itsestään, hänen sismmästään, josta kumpuaa kaikki henkinen rikkaus, johon nähden miljoonan ulkopuolella olevan jumalan olemasaolo tai olemattomuus on täysin yks lysti ja hailee. EVVK.
ja kun henki ei Kantin todistusten nojalla ole materian ohella tonen, aineeton substanssi, ei sielun vaellus ja yhtyminen jumalaan ole mahdollista uskonoppien tarkoittamasa mielessä, koska tämäö sielu on vain aivotoimintaa, jka lakkaa kuolemassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on kai "buddhalainen" käsitys Jumalasta. Monet uskonnot väittävät että Jumala on ääretön, niin kuin se onkin. Silti Jumala on heille persoonallinen. Tämä on kovin ristiriitaista ja jos Jumala olisi persoonallinen, hänellähän pitäisi olla joitakin vajavuuksia, eli siis jonkilainen "luonne".(äkkipikainen, leppoisa, tms.). Koska Jumala on kaikki mitä on ja myös kaikki mitä EI OLE menee asia jokseenkin yli ymmärryksen.
Minäkin olen sitä mieltä että totuus löytyy meistä itsestämme. Mm. Jeesus sanoi: "ettekö te tajua että olette jumalia?" viitaten juuri siihen että voimme löytää jumalallisen voiman sydämestämme ja sisäistä ääntämme (intuitio, omatunto) kuuntelemalla. Minä palvon rakkautta, en itämaista viisautta, islamin tai kristinuskon Jumalaa tai mitään sellaista. Minun mielestäni on olemassa vain yksi Jumala jonka voi halutessaan muuttaa persoonalliseksi, sehän helpottaa suuresti asian käsittämistä. (minäkin ajattelen Jumalan persoonallisena Jumalana vaikka se ei tunnukaan loogiselta.)
Uskon että ihminen on sekä henki että ruumis. Tosin voi kysyä että missä kohtaa ihmisen ruumista sielu sitten sijaitsee, vai onko se irrallaan ruumista vai mitä ihmettä. Voin vain todeta etten todellakaan tiedä.