http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MitaRtuomiopaivaJR.htm
Jari Rankinen, Sley
Mitä Raamattu opettaa maailman lopusta
TUOMIOPÄIVÄ
Tämän maailman lopusta on liikkeellä jos minkälaista opetusta. Moni uskontietä pitkäänkin kulkenut on sekaisin ja ihmettelee, mitä pitäisi uskoa. Raamattu on näissäkin asioissa uskomme ylin ohje - ei joku julistaja tai saatu profetia, vaikka nämä olisivat miten vaikuttavia. Uskomme sen, mitä Raamattu sanoo. Minkä se kieltää, sen mekin kiellämme. Emmekä saa vaatia, että ihmisten on uskottava sellaista, mistä Raamattu vaikenee. Jeesuksen puheet maailman lopusta evankeliumikirjoissa (Matt 24-25, Mark 13 ja Luuk 17 ja 21) ovat perusta sille, mitä uskomme ja opetamme maailman lopusta. Tältä perustalta luemme, mitä muuta Raamattu puhuu tämän maailman päättymisestä.
Jeesus tulee
Viimeinen päivä on keskeinen uskomme kohta. Mitä silloin tapahtuu? Jeesus palaa takaisin (Matt 24,30). On ollut niitä, jotka ovat ilmoittaneet olleensa maan päälle palannut Jeesus. Todennäköisesti vuosituhannen vaihtuessa kuulemme taas näitä ilmoituksia. Se, joka näin väittää, ei ole Jeesus, jota odotamme. Jeesus ei synny uudestaan lapseksi, kasva aikuiseksi ja sitten ilmoita tulleensa takaisin. Tällaisista väitteistä Herramme varoitti: "Jos joku silloin sanoo teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko" (Matt 24,23). Vaikka itseään Jeesukseksi väittävä olisi Herramme kaltainen ja tekisi ihmeitä Jeesuksen tavoin, silti hän ei ole Jeesus, johon uskomme. "Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan" (Matt 24,24). Jeesus palaa kunniassa, jota hänelle ei ollut tullessaan ensimmäisen kerran. Hän saapuu enkeliensä kanssa. Kaikki näkevät hänet ja kaikki ymmärtävät, että taivaan ja maan Herra saapuu maailmaansa. Eikä Jeesusta tarvitse mennä odottamaan tiettyyn paikkaan - korkealle vuorelle tai Jerusalemin Öljymäelle kuten jotkut ovat tehneet. Jeesus tulee näihin paikkoihin, mutta hän tulee kaikkialle muuallekin. Miten tämä on mahdollista, sitä emme ymmärrä nyt, mutta Jumala, jolle kaikki on mahdollista, pystyy järjestämään tämänkin.
Haudat tyhjenevät
Viimeisenä päivänä tapahtuu kaikkien ylösnousemus (1 Kor 15). Haudat tyhjenevät, kuolleiden sielut pukeutuvat jälleen ruumiiseen, Jumala antaa uuden ruumiin niille, joiden ruumis on maatunut haudassa ja ihminen kokonaisuutena - sieluna ja ruumiina - astuu Jumalan eteen. Eikä ketään unohdeta: nekin, joiden ruumis on virunut syvällä merenpohjassa, nousevat ylös (Ilm 20,13). Jumalan edessä jokaisen ihmisen elämä, teot ja tekemättä jättämiset, arvioidaan ja ihmiskunta jaetaan kahteen joukkoon: toiset saavat ikuisen elämän, toiset tuomitaan ikuiseen kuolemaan.
Jumala luo uuden maailman
Viimeisenä päivänä Jumala hävittää nykyisen maailman (2 Piet 3,10). Tämä on syntiinlankeemuksen maailma ja siksi pahoin pilalle mennyt. Jumala sietää maailman pahuutta pitkää, vaikka se tuntuukin ihmisiä rakastavasta Jumalasta pahalta ja loukkaa hänen pyhyyttään. Viimeisenä päivänä hän tekee siitä lopun. Jumala luo tilalle uuden maailman (Ilm 21,1), jota hyvä Jumala hallitsee suvereenisti ja jossa siksi ei ole mitään pahaa. Ikuinen elämä on elämää uudessa luomakunnassa. Raamatun kahdessa viimeisessä luvussa, joissa kuvataan uutta maailmaa, on paljon samaa kuin Raamatun kahdessa ensimmäisessä luvussa, joissa kuvataan tätä maailmaa ennen syntiinlankeemusta. Uusi luomakunta on siis hyvin samanlainen kuin oli tämä maailma ennen kuin synti sai sen valtaansa ja elämä uudessa luomakunnassa on hyvin samanlaista kuin elämä nyt, mutta se ero on, ettei ikuisessa elämässä ole mitään pahaa. Ja se onkin valtava ero. Ikuinen elämä ei siis Raamatun mukaan ole vain kultakatuja ja kanteleensoittoa. Voimme aavistella uuden maailman elämää, kun hiihdämme Lapin tuntureilla, purjehdimme meren saaristossa tai nautimme tässä maailmassa muusta hyvästä ja näissä hetkissä ajattelemme, mitä elämä olisikaan ilman syntiä. Eikä ole sitä mahdollisuutta, että ikuiseen elämään päässeet lankeaisivat syntiin ja pian olisi sama tilanne kuin nyt. Uudessa luomakunnassa on Ilmestyskirjan mukaan se ero alun paratiisiin, ettei siellä ole hyvän ja pahan tiedon puuta, josta Aadam ja Eeva söivät. Viimeinen päivä on mullistavaa. Eikä se, mitä tapahtuu, tapahdu vähitellen. Raamattu antaa ymmärtää, että kaikki edelle kerrottu tapahtuu hetkessä.
Onko viimeinen päivä meille totta?
Onko viimeinen päivä meille niin totta, että se vaikuttaa elämäämme? Paavalille se oli. Se päivä näyttää olleen Paavalin mielessä koko ajan. Hän mietti, mitä hänen on tehtävä ja mitä on viisasta jättää tekemättä, siitä näkökulmasta, että kerran hän vastaa teoistaan Jumalalle. Paavalille oli tärkeää se, mikä on tärkeää sitten, kun on viimeinen päivä. Siitä, että viimeinen päivä on lähellä, hän sai innon tehdä työtä: kaikkien oli saatava kuulla evankeliumi, joka pelastaa tuomiopäivänä. Ja hän arvioi työtä siitä käsin, mitä merkitystä sillä on viimeisenä päivänä. Uskonnollinen työ, josta ihmiset kiittävät mutta jonka merkitys katoaa viimeisen päivän myrskyissä, oli Paavalille kovin merkityksetöntä. Kunpa meillekin viimeinen päivä olisi yhtä totta. Kunpa se ei olisi vain ajatusleikki, jota pelaamme seurakunnan kokoontumisissa. Kunpa se olisi niin totta, että se saisi meidät kertomaan muillekin pelastuksesta, jota jokainen tarvitsee sinä päivänä, joka tulee pian.
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MitaRtuomiopaivaJR.htm
Jari Rankinen, Sley
Mitä Raamattu opettaa maailman lopusta
TUOMIOPÄIVÄ
Tämän maailman lopusta on liikkeellä jos minkälaista opetusta. Moni uskontietä pitkäänkin kulkenut on sekaisin ja ihmettelee, mitä pitäisi uskoa. Raamattu on näissäkin asioissa uskomme ylin ohje - ei joku julistaja tai saatu profetia, vaikka nämä olisivat miten vaikuttavia. Uskomme sen, mitä Raamattu sanoo. Minkä se kieltää, sen mekin kiellämme. Emmekä saa vaatia, että ihmisten on uskottava sellaista, mistä Raamattu vaikenee. Jeesuksen puheet maailman lopusta evankeliumikirjoissa (Matt 24-25, Mark 13 ja Luuk 17 ja 21) ovat perusta sille, mitä uskomme ja opetamme maailman lopusta. Tältä perustalta luemme, mitä muuta Raamattu puhuu tämän maailman päättymisestä.
Jeesus tulee
Viimeinen päivä on keskeinen uskomme kohta. Mitä silloin tapahtuu? Jeesus palaa takaisin (Matt 24,30). On ollut niitä, jotka ovat ilmoittaneet olleensa maan päälle palannut Jeesus. Todennäköisesti vuosituhannen vaihtuessa kuulemme taas näitä ilmoituksia. Se, joka näin väittää, ei ole Jeesus, jota odotamme. Jeesus ei synny uudestaan lapseksi, kasva aikuiseksi ja sitten ilmoita tulleensa takaisin. Tällaisista väitteistä Herramme varoitti: "Jos joku silloin sanoo teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko" (Matt 24,23). Vaikka itseään Jeesukseksi väittävä olisi Herramme kaltainen ja tekisi ihmeitä Jeesuksen tavoin, silti hän ei ole Jeesus, johon uskomme. "Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan" (Matt 24,24). Jeesus palaa kunniassa, jota hänelle ei ollut tullessaan ensimmäisen kerran. Hän saapuu enkeliensä kanssa. Kaikki näkevät hänet ja kaikki ymmärtävät, että taivaan ja maan Herra saapuu maailmaansa. Eikä Jeesusta tarvitse mennä odottamaan tiettyyn paikkaan - korkealle vuorelle tai Jerusalemin Öljymäelle kuten jotkut ovat tehneet. Jeesus tulee näihin paikkoihin, mutta hän tulee kaikkialle muuallekin. Miten tämä on mahdollista, sitä emme ymmärrä nyt, mutta Jumala, jolle kaikki on mahdollista, pystyy järjestämään tämänkin.
Haudat tyhjenevät
Viimeisenä päivänä tapahtuu kaikkien ylösnousemus (1 Kor 15). Haudat tyhjenevät, kuolleiden sielut pukeutuvat jälleen ruumiiseen, Jumala antaa uuden ruumiin niille, joiden ruumis on maatunut haudassa ja ihminen kokonaisuutena - sieluna ja ruumiina - astuu Jumalan eteen. Eikä ketään unohdeta: nekin, joiden ruumis on virunut syvällä merenpohjassa, nousevat ylös (Ilm 20,13). Jumalan edessä jokaisen ihmisen elämä, teot ja tekemättä jättämiset, arvioidaan ja ihmiskunta jaetaan kahteen joukkoon: toiset saavat ikuisen elämän, toiset tuomitaan ikuiseen kuolemaan.
Jumala luo uuden maailman
Viimeisenä päivänä Jumala hävittää nykyisen maailman (2 Piet 3,10). Tämä on syntiinlankeemuksen maailma ja siksi pahoin pilalle mennyt. Jumala sietää maailman pahuutta pitkää, vaikka se tuntuukin ihmisiä rakastavasta Jumalasta pahalta ja loukkaa hänen pyhyyttään. Viimeisenä päivänä hän tekee siitä lopun. Jumala luo tilalle uuden maailman (Ilm 21,1), jota hyvä Jumala hallitsee suvereenisti ja jossa siksi ei ole mitään pahaa. Ikuinen elämä on elämää uudessa luomakunnassa. Raamatun kahdessa viimeisessä luvussa, joissa kuvataan uutta maailmaa, on paljon samaa kuin Raamatun kahdessa ensimmäisessä luvussa, joissa kuvataan tätä maailmaa ennen syntiinlankeemusta. Uusi luomakunta on siis hyvin samanlainen kuin oli tämä maailma ennen kuin synti sai sen valtaansa ja elämä uudessa luomakunnassa on hyvin samanlaista kuin elämä nyt, mutta se ero on, ettei ikuisessa elämässä ole mitään pahaa. Ja se onkin valtava ero. Ikuinen elämä ei siis Raamatun mukaan ole vain kultakatuja ja kanteleensoittoa. Voimme aavistella uuden maailman elämää, kun hiihdämme Lapin tuntureilla, purjehdimme meren saaristossa tai nautimme tässä maailmassa muusta hyvästä ja näissä hetkissä ajattelemme, mitä elämä olisikaan ilman syntiä. Eikä ole sitä mahdollisuutta, että ikuiseen elämään päässeet lankeaisivat syntiin ja pian olisi sama tilanne kuin nyt. Uudessa luomakunnassa on Ilmestyskirjan mukaan se ero alun paratiisiin, ettei siellä ole hyvän ja pahan tiedon puuta, josta Aadam ja Eeva söivät. Viimeinen päivä on mullistavaa. Eikä se, mitä tapahtuu, tapahdu vähitellen. Raamattu antaa ymmärtää, että kaikki edelle kerrottu tapahtuu hetkessä.
Onko viimeinen päivä meille totta?
Onko viimeinen päivä meille niin totta, että se vaikuttaa elämäämme? Paavalille se oli. Se päivä näyttää olleen Paavalin mielessä koko ajan. Hän mietti, mitä hänen on tehtävä ja mitä on viisasta jättää tekemättä, siitä näkökulmasta, että kerran hän vastaa teoistaan Jumalalle. Paavalille oli tärkeää se, mikä on tärkeää sitten, kun on viimeinen päivä. Siitä, että viimeinen päivä on lähellä, hän sai innon tehdä työtä: kaikkien oli saatava kuulla evankeliumi, joka pelastaa tuomiopäivänä. Ja hän arvioi työtä siitä käsin, mitä merkitystä sillä on viimeisenä päivänä. Uskonnollinen työ, josta ihmiset kiittävät mutta jonka merkitys katoaa viimeisen päivän myrskyissä, oli Paavalille kovin merkityksetöntä. Kunpa meillekin viimeinen päivä olisi yhtä totta. Kunpa se ei olisi vain ajatusleikki, jota pelaamme seurakunnan kokoontumisissa. Kunpa se olisi niin totta, että se saisi meidät kertomaan muillekin pelastuksesta, jota jokainen tarvitsee sinä päivänä, joka tulee pian.
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MitaRtuomiopaivaJR.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.