Todellisuus ja sen varjo
Kol. 2.16-23:
16 Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. [Room. 14:3; Gal. 4:10; Tit. 1:14,15]
17 Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. [Hepr. 8:5, 10:1]
18 Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, [Ilm. 19:10, 22:8,9]
19 eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. [Ef. 1:22, 4:15,16; Kol. 1:18]
20 Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin [Gal. 3:3, 4:9]
21 "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"?
22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. [Jes. 29:13; Mark. 7:7]
23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä"
Kol. 2.16-23:
16 Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. [Room. 14:3; Gal. 4:10; Tit. 1:14,15]
17 Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. [Hepr. 8:5, 10:1]
18 Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, [Ilm. 19:10, 22:8,9]
19 eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. [Ef. 1:22, 4:15,16; Kol. 1:18]
20 Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin [Gal. 3:3, 4:9]
21 "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"?
22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. [Jes. 29:13; Mark. 7:7]
23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä"
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihme että muut kristityt tuomitsevat sapatin vieton ja sen takia halventavat adventisteja ja Jumalaa. Myös adventistien terveiden elämäntapojen opetusta kristisoidaan, vaiikka Raamattu kieltää tuomitsemasta. Mutta sunnuntain viettoa se ei kiellä tuomitsemasta, sillä siitä on tuleva pedon merkki sen vastaanottajille. Heidät Jumala tuomitsee kadotukseen.
2. Moos. 20:10
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
Matt. 12:8
Ihmisen Poika on sapatin herra.
Jatkat aina vain syytösten ja tuomion sarjaa. Ei ole oikein puolin, eikä toisin tuomita. Jokainen voi omalta osaltaan lopettaa tuomitsemisen ja jatkaa kehoittamista rakkauden hengessä. Tuomio on Jumalan. Me emme tuomitse ketään. Emmekä langeta tuomioita.
tai muu järjellinen peruste sille, miksi sunnuntai on pedon merkki. Kuka on sanonut sen olevan pedon merkki tai missä on kirjoitettu sen olevan pedon merkki.
Adventistien profeetta Whiten on kirjoittanut näitä asioita, eikä tarvi ollenkaan ihmetellä miksi adventistit myös niihin uskovat.
" Sunnuntaisapatti on paavikunnan lapsi;se on pedon merkki " (Advent Review 1 osa, n:o 2, elokuu 1850).
" Ne jotka palvelevat petoa ja sen kuvaa pyhittämällä ensimmäisen päivän, ovat totisesti epäjumalanpalvojia samoin kuin ne, jotka rukoilivat kultaista vasikkaa " (Advent Review Extra, sivu10 ja 11, elok. 1850).
Rooman valta kristikunnassa.
Apostolinen seurakunta / Keijo Lindeman.
s. 245.
Kuuluuko sapatti pakanuskoville?
27. Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
28. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra." (Mark.2:27-28).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Jumala luomistyönsä yhteydessä asetti lepopäivän, sapatin, luomaansa ihmistä, Aadamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Aadamia varten. Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myöskin yleisessä merkityksessä ihmistä hebreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Aadamin jälkeläistä varten. Sapatti on Jumalan asettamana siis tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaista varten, niin kuin jotkut virheellisesti opettavat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi, kuten olemme jo todenneet aiemmin. Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille….. , mutta Jumala on tarkoittanut kuitenkin sapatin koko ihmiskunnan lepopäiväksi luomisesta lähtien.
Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia, mutta yleisesti ottaen sapatti ei ole samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille. (2 Moos 20:10). Uuden testamentin kirjoitukset , vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuista synneist, ei koskaan nuhtele pakanuskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita, kuten olemme edellä todenneet. Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin vapaehtoisuuden ja armon pohjalta tälläkin alueella kunnioittaa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina kun se on mahdollista.
Viikon ensimmäinen päivä
1. Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä.
2. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. ( Mark 16:1-2).
7. Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. ( Ap.t. 20:7).
1. Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille.
2. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
3. Mutta kun olen saapunut teidän tykönne, lähetän minä ne henkilöt, jotka siihen sopiviksi katsotte, kirjeet mukanaan, viemään teidän rakkaudenlahjanne Jerusalemiin;
4. ja jos asia on sen arvoinen, että minunkin on lähteminen, niin saavat he lähteä minun kanssani.
(1 Kor: 16:1-4).
Kristikunta viettää perinteisesti viikon ensimmäistä päivää Kristuksen ylösnousemuksen muistopäivänä, jota se UT:n kirjoitusten mukaan onkin. Tässä on kuitenkin otettava huomioon kaksi seikkaa. Ensinnäkin, Raamattu ei missään kohdassa käske tai kehoita meitä viettämään viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä sapatin sijaan. Tällainen viikon ensimmäistä päivää lepopäivänä pyhittävä käytäntö ei siis perustu Jumalan Sanaan, vaan on ihmisoppi ja itsevalittu jumalanpalvelus, jolla ei ole mitään arvoa Jumalan edessä ( Kol 2:22-23).
Toiseksi on huomattava, että aivan tarkkaan ottaen sunnuntai ei ole sama kuin viikon ensimmäinen päivä. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-iltana ja päättyy sunnuntai iltana, mutta sunnuntai alkaa ja loppuu noin kuusi tuntia myöhemmin puolenyön aikaan, roomalaisen käytännön mukaan…………. Alkuseurakunnan päivinä viikon ensimmäistä päivää, erityisesi sen iltaa, vietettiin uskovien kokoontumispäivänä ja leivänmurtopäivänä. Paavalin matkakertomus osoittaa, että uskovat kokoontuivat Trooaassa viikon ensinimimäisen päivän iltana eli lauantai-iltana murtamaan leipää eli ehtoollista viettämään. (Jos he olisivat kokoontuneet sunnuntai-iltana, niin kuin monet virheellisesti ovat ymmärtäneet, olisi leivän murtaminen silloin jäänyt maanantain eli viikon toisen päivän puolelle, koska Paavali puhui yli puolenyön ja vasta siten mursi leipää uskovien kanssa; katso: Ap.t. 20:7-11). Siihen, että juuri tuo ilta oli sopiva leivänmurtoilta, on ainakin kaksi taustatekijää. Ensinnäkin, perinteisesti sapatin päätyttyä ja viikon ensimmäisen päivän alkaessa lauantai-iltana, juutalaiset viettivät sapatin päättämisseremonian, Havdalan ( Havdala merkitsee erottamista; sapatti ja viikon ensimmäinen arkipäivä erotetaan tällä seremonialla), rukoukseen joko kotona tai synagoogassa kokoontuneena. Toisekseen, viikon ensimmäisen päivän ilta on mitä ilmeisimmin Messiaan ylösnousemuksen hetki ja siksi oli sopivaa viettää tätä iltaa uskovien kokoontumiseen ja leivänmurtoon.
Mistä sunnuntai on peräisin?
25. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. (Dan. 7:25).
Sunnuntain historia alkaa itse asiassa jo Baabelin valtakunnan ja Baabelin tornin ajoilta. Raamattu kertoo meille, kuinka maailman ensimmäinen valtias, Nimrod rakensi Baabelin ( 1 Moos. 10:8-12).
s.247 …………………………Tämä Baabelin uskonto levisi ympäri maapallon eri kulttuureihin ja kansoihin. Nimet vaihtelivat eri kulttuureissa, mutta äiti-lapsi asetelma ja auringon palvonta pysyi samana………..
Ilmestyskirjassa on varoitus Tyatiiran seurakunnalle, että se sietää Iisebeliä, väärää profeettaa, joka turmelee monien uskon (Ilm. 2:18-29). Varoitus ei ollut turha, sillä Baabelin uskonnon luopumus tuli myös uuden liiton Jumalan seurakuntaan. Jeshuan kuoleman, ylösnousemuksen, taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen seurakunta oli puhdas ja noudatti kaikessa Jumalan Sanaa ja Tooran käskyjä, apostolien valvoessa seurakuntia. Apostolien kuoltua laittomuuden salaisuus pääsi vaikuttamaan ja tekemään työtään. (2 Tess. 2:1-12). Hajaannus, oppiriidat, luopumus ja harhaopit alkoivat vaikuttaa uskovien keskuudessa. Ratkaisevimmat tapahtumat olivat 300-luvulla, kun keisari Konstantinus Suuri tuli valtaan. Hän nosti kristinuskon suosituimmuusasemaan, tehden siitä tasavertaisen uskonnon muiden pakanauskontojen kanssa, joita oli Rooman valtakunnassa. Myöhemmin kristinuskosta tuli Rooman imperiumin valtionuskonto ja alkoi katolisen kirkon historia.
Pakanalliset roomalaiset, jotka olivat tottuneet harjoittamaan Baabelista alkanutta uskontoa, joka oli heidän keskuudessaan mm. Mitras-kultin nimellä ja Saturnaalia-juhlana, palvoivat aurinkoa, kuuta, muita planeettoja ja epäjumalia. Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin omaksumaan uusi voimallinen ”kristinusko”, tehtiin komromissejä raamatullisen kristinuskon ja Rooman pakanuuden uskontojen välillä. Tuolloin sai Maria-Jeesus-lapsi asetelma. Maria korotettiin taivaan kuningattareksi, jonka kautta tulee pelastus ja elämä sekä vastaus rukouksiin. Alettiin viettää juhlapäivä Maralle ja palvomaan pyhimyksen kuvia. Tammuksen syntymäpäivästä keskitalvella, joulukuun 25. päivänä, tehtiin Kristuksen syntymäjuhla. Raamatullisen juutalaisen pääsiäisen sijaan Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. otettiin roomalainen pääsiäinen, Konstantiuksen johdolla. Näin Rooman pedon sarvi teki työtään Danielin profetian mukaisesti.
Kun tämä Rooman pedon sarvi muutteli aikoja ja Jumalan Tooran käskyjä, ei luonnollisesti Jumalan antama lepopäivä, sapatti, saanut olla rauhassa. Viikon seitsemäntenä päivänä ollut lepopäivä, sapatti, siirrettiin viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille eli auringon päivälle, koska roomalaiset olivat tottuneet palvomaan aurinkoa Mitras-kultissaan ja viettämään auringon päivää.
Kehityksen kulun historiasta kertoo osuvasti Kööpenhaminan yliopiston kirkkohistorian professorin Frederik Nilsenin kirjoittama Kristillisen kirkon historia 1. jonka suomeksi on toimittanut ja täydentänyt Jaakko Gummerus (painettu Otavan kirjapainossa 1913):
”Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran (s.248) päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan jotakin kertoja käyttivät nimitystä `auringon, Helioksen päivä´, koettivat he kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. Niinpä Tertulianus sanoo, että kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkoittamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä auringonpäivä. Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2.3. jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin. (sunnuntai, maanantai) Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi. Oli yksityisiä, juutalaissyntyisiä kristittyjä, jotka edelleenkin pyhittivät sapatin joko yksinään tai sunnuntain ohella. Ja keisarikirkon aikana tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa. Se seikka, että koko Israelin vanha lepopäivä oli sunnuntain aatto, se arvattavasti sai useita kristittyjä pyhittämään sapatinpäivän iltaa. Mutta turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainoaa lausuntoa, joka tukisi käskyn soveltamista sunnuntain pyhittämisen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi (lainaus s. 173)…………………Historia alkoi siis v.321, jolloin Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous sulki 364 sapatin pyhittäjät Kristuksen ulkopuolelle. Itä-Rooman keisari Leo1:sen laissa kiellettiin maataloustyöt sunnuntaina. Maconin synodi kielsi v. 585 peltotyöt sunnuntaina ja se vahvistettiin Chalonsin synodissa v.649. Bonifacen synodi v. 794. Rooman synodi v. 826, Pariisin synodi v. 829 ja paavi Leo IV:en aikana määrättiin kirkolliskokouksessa v. 853 jKr., että sunnuntaita oli noudatettava ”Herran päivänä”.
Näin Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja sitä seurannut paavinistuin) on muuttanut sapatin, Jumalan antaman lepopäivän, viikon seitsemänneltä päivältä sunnuntaille eli auringon päivälle. sapatin ja samalla vuorokausien vaihtuminen on muutettu auringonlaskusta keskiyölle. Voidaan sanoa, että lähes koko ns. kristillisessä maailmassa 800-luvulta alkaen Rooman pedon sarvi on saanut sunnuntain lepopäiväksi sapatin tilalle. Ainoastaan Israelin kansa ei ole noudattanut Rooman pedon sarven määräystä, sillä juutalaiset ( muutamaa Baabelin valheen sokaisemaan juutalaista lukuun ottamatta) pyhittävät edelleen sapatin lepopäivänä, kuten he ovat tehneet sitä vuosituhansien ajan Jumalan Tooran säädöksien mukaan. Kirjasta Apostolinen seurakunta ja antikristillinen eksytys. Keijo Lindeman.. Kirjaa varmasti saatavina , ja haulla löytyy osoite.
Vastaus samaan höpinään löytyy:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=1500000000000013&posting=220000000 14252100
Rauhaa
Ensimmäisessä jakeessa on kyse erilaisista sen ajan juutalaiskreuikkalaispakanallisista juhlista, ja PAASTOPÄIVISTÄ.
Siihen aikaan oli paljon erilaisia PAASTOmääräyksiä.
4 Moos 10:10, 28:11-14, oli maininta viettäää uudenkuun päivää.
Kuitenkaan ei vältämättä ollut käsky ko päivään, vaan saattoi tarkoittaa "kuukaudesta toiseen?"
"Sapateiksi" kutsuttiin juhlapäiviä yleensä.
Näin meidän näkökulmasta yhtäkkiä voisi tietenkin ajatella että kyse on sapatista yleensä, mutta missään tapauksessa ei ole kyse viikottaisesta lepopäivästä, koska lepopäivän vietto on yksi lain käsky.
Tässä on noiden jakeiden selitys ja merkitys´tältä osin.
Syömisistä puheenollen, kirkossani on tehty aina terveyskasvatusta.
Yhtäkään ruokamääräystä ei ole kuuna päivänä annettu.
Terveyuskasvatus on johtanut noin 7 vuotta
pidempään elinikään suhteessa muuhun väestöön.
Ruokalautasen suositus oli 1800 luvulla meillä
sama kuin tänään terveystohtorit suosittavat.
Siunausta
jari laurila
Lisä
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Osasto; "Terveys ja raittius"
Tuo laki on ja pysyy. (Luuk 16:17, Jaak 2:10-12)
Kun tietää Paavalin vastustajien olleen fariseuksien oppien kannattajia, oli syyte ja pyrkimys samansuuntainen kuin Jeesusta syytettäessä.
Näin muodoin Paavali puhuu juuri samasta sapatinvietosta kuin tekin, eikä suinkaan teidän oppinne mukaisesti.
Samoin teidän ruokaohjeenne. Itsekin myönnät ruokaneuvonnan olevan teillä samansuuntaista kuin lääkäreilläkin.
Miksi te kirkkoonne otatte tuollaista opetusta?
On lukemattomia asioita joista Raamattu osoittaa niiden olevan väärien käytössä.Eräät näistä ovat tuossa lainauksessa näkyvissä.
Niistähän Paavali varoittaa ,jotka noita varoituksenmukaisia asioita esillä pitävät. niiden joukosta tuo väärä löytyy.
Ei niiden joukosta jotka eivät niistä asioista puhu.
1.Timoteuksen kirje:
4:3 ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.
Ilmestyskirja:
2:9 Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas - ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.
3:9 Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.
Ilmestyskirja:
2:20 Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.
Kaikki nuo varoitetut asiat täytyy etsiä niiden joukosta, jossa noita esiintyy.
Eihän "Iisebeliäkään" ole ollut kuin teidän profeettananne. Ja samoin eihän muita "juutalaisiksi tekeytyneitä " ole koskaan muita ollutkaan kuin teidän kirkkonne.
Ja samassa kirkossa on ruokasäätöjen neuvojatkin.
Myös laista kiistelijät ovat teidän kirkkoanne.
Kaikki merkit viittaavat samaan sylttytehtaaseen.
Niitä on vielä muitakin.
Rauhaa
Vastasin jo.
En ryhdy väittelyhin.
Siunausta
jari laurila
On totta, että noita merkkejä on seurattava sieltä missä niitä esiintyy.
Kovin näyttävät olevan kaikki samalla suunnalla.
Ei pidä silti yleistää yksilötasolle asti kirkon erehdyksiä.
Onhan mahdollista että joku tuollakin löytyy niitä, jotka eivät allekirjoita räikeimpiä oppikohtia omaksi uskokseen.
MIKÄLI MINÄ OLEN seurannut terveys ruoka ohjeita , tavavalliset maailman ihmiset jotka eivät ole uskosta kiinostuneet lainkaan noudattavat terveys sääntöjä , että pysyisivät terveempänä . Kyllä minä olen noudattanut myös , en ihan täydellisesti ,mutta koitan karttaa liikoja rasvoja ruuan valmistuksessa ja monen laisia vihanneksia ja paljon hedelmiä .kyllä olen huomannut että on virkeämpi olo kuin jos söis vaan raskaita ruokia , asun sellaisella alueella jossa saa tuoreita kasviksia ja hedelmiä kautta vuoden , että sekin on helpompaa olla vihannes ruuilla.