Katselin Jane Fondaa Bettinan showssa.
Fonda kertoi vasta yli kuusikymppisenä tuntevansa isensä kokonaiseksi ihmiseksi. Enää ei tarvitse välttämättä miestä rinnallaan olemaan tunteakseen olevansa kokonainen. Tähän ikään saakka hän on etsinyt itseään ikään kuin miehen kautta.
Eikö kaikkien ihmisten olisi syytä pyrkiä juuri tähän: Tuntea itsensä kokonaiseksi, ehyeksi ihmiseksi vaikkei juuri sillä hetkellä olekaan esim. parisuhteessa.
Voiko itsensä tuntea ehyeksi vain parisuhteessa? Tai vasta eläkeikäisenä, kun elämäntyö melkeinpä tehty ja suunnilleen kaikki 'saatu'??
Menettäälö sen eheydentunteen, kun on yksin?
Minusta tuntuu, että kokonaiseksi voi kasvaa jo ennen Fondan saavuttamaa ikää. Eikö parisuhdekin ole 'täydempi', kun se on kahden kokonaisen ihmisen välinen? Ainakin luulen että se on tavoiteltavaa. Voiko kasvaa ehyeksi toisen kanssa? Vain toisen kanssa? Vain ilman toista?
Siis pitääkö ihmisen olla ehyt ja tuntea itsensä kokonaiseksi?
Eikö saa olla keskeneräinen?
Toivon ainakin, että oma puoliskoni hyväksyy minut tällaisena kuin olen ja saan tuntea sillä tavoin olevani ehyt ja riittävä. Oman aikansa sitten vie se, että oppii uusille tavoille ja pystyy kehittämään sellaisia puolia itsessään, jotka kokee tarpeelliseksi. Oikeastaan kasvu ja kypsyminen on melkeinpä velvollisuus.
Olisi onnetonta tuntea olonsa ikään kuin puutteelliseksi...ja sitten etsiä täydennystä omaan 'puutteeseen' toisesta ihmisestä. Niin se Fonda taisi sen sanoakin...on ollut onneton ja epävarma itsestään, vaikka onkin aina ollut niin suuri tähti.
Fonda kertoi vasta yli kuusikymppisenä tuntevansa isensä kokonaiseksi ihmiseksi. Enää ei tarvitse välttämättä miestä rinnallaan olemaan tunteakseen olevansa kokonainen. Tähän ikään saakka hän on etsinyt itseään ikään kuin miehen kautta.
Eikö kaikkien ihmisten olisi syytä pyrkiä juuri tähän: Tuntea itsensä kokonaiseksi, ehyeksi ihmiseksi vaikkei juuri sillä hetkellä olekaan esim. parisuhteessa.
Voiko itsensä tuntea ehyeksi vain parisuhteessa? Tai vasta eläkeikäisenä, kun elämäntyö melkeinpä tehty ja suunnilleen kaikki 'saatu'??
Menettäälö sen eheydentunteen, kun on yksin?
Minusta tuntuu, että kokonaiseksi voi kasvaa jo ennen Fondan saavuttamaa ikää. Eikö parisuhdekin ole 'täydempi', kun se on kahden kokonaisen ihmisen välinen? Ainakin luulen että se on tavoiteltavaa. Voiko kasvaa ehyeksi toisen kanssa? Vain toisen kanssa? Vain ilman toista?
Siis pitääkö ihmisen olla ehyt ja tuntea itsensä kokonaiseksi?
Eikö saa olla keskeneräinen?
Toivon ainakin, että oma puoliskoni hyväksyy minut tällaisena kuin olen ja saan tuntea sillä tavoin olevani ehyt ja riittävä. Oman aikansa sitten vie se, että oppii uusille tavoille ja pystyy kehittämään sellaisia puolia itsessään, jotka kokee tarpeelliseksi. Oikeastaan kasvu ja kypsyminen on melkeinpä velvollisuus.
Olisi onnetonta tuntea olonsa ikään kuin puutteelliseksi...ja sitten etsiä täydennystä omaan 'puutteeseen' toisesta ihmisestä. Niin se Fonda taisi sen sanoakin...on ollut onneton ja epävarma itsestään, vaikka onkin aina ollut niin suuri tähti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
..valitettavasti kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmisen identiteetti rakentuu työelämän sääntöjen mukaan, siis itseasiassa tuotannolliset arvot määräävät myös inhimilliset arvomme, kaiken lähtökohtana on hyöty ja oman edun tavoittelu ja alistuminen tuotannollisiin, hierarkkisiin suhteisiin..
..ihmisen lisääntyminen, puolison valinta, perhe, on alisteinen tuotannolle ja tuotannolliset olosuhteet määräävät sen mikä on mahdollista, perheen perustaminen on useinkin mahdoton tehtävä, ellei riittävää toimeentuloa ole..
..tuotantoelämä sanelee myös sen, miltä ihmisen pitää näyttää, on konsulttia ja tapakouluttajaa, kasvattajaa ja jos jonkinlaista leviittaa neuvomassa ja opastamassa siihen, mikä on esimerkiksi oikeanlaista pukeutumista, ettei nyt kukaan vaan pane valkoisia tennissukkia jalkaansa tai tee jotakin muuta yhtä kauheaa..
..tuotantoelämä sanelee myös sen, mitä perheessä syödään, mitä huonekaluja ostetaan, millainen talo laitetaan, yms..
..väitänpä, että sekin, miten ihminen kokee itsensä on riippuvainen tuotantoelämän laadusta, siitä, miten yrityksissä ja muissa työorganisaatioissa ihmissuhteet järjestyvät, jos ihmisen työ on mielekästä ja ihmissuhteet työpaikalla kunnossa, niin ihmisen identiteettikin rakentuu sen mukaisesti..
..ei siis ole ihme, etteivät ihmiset kestä työelämän ulkopuolella, vaan kuolevat ennen aikojaan, kenties alkoholisoituvat ja menettävät elämänhalunsa tarpeettomuuden tunteen takia, työelämän etu on tässäkin ihmisten teurastuksessa, saada halpaa ja kuuliaista työvoimaa..
...lienee eräänlaista läheisriippuvuutta.
Mikäli asiaa ei tiedosta, kieroutuu semmoinen parisuhde aikas lailla ajan myötä... Ja se alkaa ahdistaa sitäkin, joka ei elä toisen kautta (elleivät sitten molemmat ole samalla tavoin rikki).
Siihen tarvitsee asian tiedostamista ja mahdollisesti apua.
Kyllähän parisuhde parhaillaan on kahden persoonan suhde, jotka toisaalta pärjäisivät omillaankin, mutta ovat sitten valinneet toisensa elämänikäisiksi kumppaneiksi.
'Etsiä iseään toisen kautta' on eri asia kuin 'toisen kautta eläminen'.
On aika outoa ajatella, että elää tavallaan toisen ihmisen kautta.
Missään tapauksessa parisuhde ei toimi jos jompikumpi ajattelee olevansa jollain tapaa riippuvainen toisesta.
..eikö perinteinen perhemalli juuri ollut sellainen, että toinen puolisoista hankki tulot ja toinen hoiti kodin..??
..eikös koko feministinen kapina ole lähtöisin tuon olotilan niin sanoakseni problematisoinnista ellei peräti romuttamisesta..??
..olen ymmärtänyt, että feministi ajattelee juuri niin, että kotia hoitava puoliso joutuu elämään miehen kautta..
Että määräävin feminiininen piirre on riippuvuus.
tuli mieleen ajatus että tavallaan feminismi on ns.psyykinen puolustusmekanismi. Sigmund Freud'han sanoi että huono itsetunto johtuu liian vaativasta ja julmasta isästä.
Nykyään taas seilitetään huonon itsetunnon syntyvän (myös) äidin huonosta itsetunnosta, tai äidin persoonallisuushäiriöstä, jolloin äiti asettaa omat tarpeensa oman lapsensa tarpeitten edelle ja näin ollen ei "nää" omaa lastaan yksilönä. Lapsi elää äitiään varten, äidin ehdoilla ja äidin tarpeita tyydyttäekseen.
Feminismi olisi siis itsetunnon kohentamista, toisen tai toisten avulla. Hyvän ja vahvan itsetunnon omaava nainen ei tunne minkäänlaista syrjityksitulemisentunnetta eikä elä riippuvuussuhteessa. Hän on vahva itsessäään, ei ole riippuvainen toisista tai toisten arvosteluista ja kohtaa kritiikkiä terveellä tavalla.
Olin tuolla muissa keskusteluissa. Nytvaihdoin tämän vastaukseni ruosulaiselle ja lisäsin Näreelle huomautuksen.
Ajattelin uudestaan tätä itsetuntoasiaa. On jossain sanottu, että jotenkin psykologisesti itse alentaa itsensä... ja siitä syystä kokee syjityksi tulemista. Sehän on sama asia kuin huono itsetunto. Sitä on molempien sukupuolien edustajissa ja sellainen jotenkin 'siirtyy' lapsille. Apua! Onneksi ei se ole automaattisesti niin.
Kun katsoo taaksepäin, niin feminismiä on tarvittu. Naisen asema on vieläkin jossain päin maaimaa karmaisevasti sillä tasolla, että tukka nousee pystyyn. On Suomessakin asioita, joita yksilöt nostaa esiin. Minä puhun omasta puolestani. Missä olisit nyt ruosulainen, jollei olisi taustallasi ollut kehitystä ennen sinua?
...tällai kumoamatta sinun esittämää ajatuskuviota.
Kylä vaan. Tunsin kaikkein voimakkaimmin olevani riippuvainen toisesta ihmisestä, kun olin raskaana ja synnytin. Tunne oli käsinkosketeltavan voimakas.
Voi kai siitä jotain johtopäätöksiä vetää...
Mutta... siis miehessä ja naisessa on sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä.
Mitä tarkoitat 'määräävin feminiininen piirre on riippuvuus'?
Kehittelen tätä ajatustani eteenpäin...
Kokoaikaista stressiä kokee sellainen ihminen, joka ei ole lapsena tuntenut itseään riittäväksi sellaisena kuin on. Nykyajan vaatimukset ovat 'alusta alkaen' korkealla: 'Pitää osata tai ainakin oppia koko ajan, pitää tehdä jotain ja suoriutua, ei saa olla tuhma jne.' jotta saisi kokea hyväksynnän. Se että saisi olla rakastettu, pitää ikäänkuin ansaita...
No, mielestäni tämä jo selittää, miksi aikuisena sitten suoritetaan elämää. Koko ajan tuntee itsensä riittämättömäksi ympäristön asettamiin vaatimuksiin. Ihminen pakotetaan juoksemaan koko ajan vain lujempaa...Jopa parisuhteessa 'toisen huomio pitää ansaita'?!!
Niin ja sitten tämä miehiä uhkaava tasa-arvoon pyrkiminen. Se todellakin tuntuu uhkaavalta, koska muutenkin mies on vaatimusten ylikuormittama ja kokee riittämättömyyttä(pojat eivät itke, pitää olla MIES).
Sitten tulee nainen, joka vaatii muka 'etuoikeuksia' ja 'saa jotain' ilman satsausta.
Yhtälailla tuntee saman nainen: 'Miehellä on etuoikeuksia ja jollain tavalla mies aina saa, ilman satsausta'.
HEH, noissahan aiemmissa puheenvuoroissa hyvin ymmärretään se, että sekä miestä että naista ruoskii eteenpäin sisäänkasvanut yliminä.
Tasa-arvo kiistat johtuvat siitä??!
..ei siellä ihmisessä mikään yliminä asu, vaan sisäistetty kapitalisti, joka tähtää panos-vastikesuhteeseen ja hyödyn, mielihyvän maksimoimiseen..
..kyllä näissä olosuhteissa tasa-arvo on täyttä sosialismia..
Eikö sosialismissa juuri riistetty ihmisiltä työpanos muitten hyväksi? Niinhän kapitalismikin näyttää tekevän.
..entisiä sosialistisia valtioita voinee pitää kaiketi eräänlaisina aatteen laboratorioina, joiden osoittama tulos ei tietenkään mairittele..
..sen sijaan itse marxilaisuus ja sen kapitalismin analyysi on yhä ajankohtainen ja hämmästyttävän hyvin kohdalleen osuva tänäkin päivänä..
..itse asiassa näen sosialismin tai marxilaisuuden prosessin toimivan nykyään kapitalismin sisällä, siitä ovat esimerkkeinä unionisoituminen ja työntekijöiden osallistumisjärjestelmät, toki perinteinen ammattiyhdistysliike on yhä voimissaan..
..kapitalistisen tuotannon häiriöt näen nimenomaan siinä, ettei työtä tekevät, sauli niinistö mukaan lukien, ole ymmärtänyt marxismistä enempää kuin lehmä uudesta aidan veräjästä..
..yksi syy kapitalistisen talouden alamäkeen on yksinkertaisesti siinä, ettei kulutus ole riittävää, tuloja kuluttamiseen on liian vähän ja julkisten menojen supistaminen vain lietsoo entistä suurempaan alamäkeen..
..kun viitsisi, pitäisi ryhtyä kouluttamaan maahan lisää kommunisteja, mutta kun tietää kuinka kovakalloinen kapitalisti on, niin homma ei oikein motivoi..
Mikä tai ketkä meitä oikein manipuloi?
Joka järjestelmässä tuntuu olevan taho, joka vaatii 'tekemään parannuksen'. Joku vaatii parannusta toisen hyväksymisessä, toinen työn tuloksessa, ihmisenä olemisessa jne. Parannusta vaikka missä...
..pikemminkin meitä koulutetaan entistä paremmiksi suorittajiksi, valmentaudumme ensisijaisesti työelämää varten, tullaksemme huippuasiantuntijaksi, hyväksi työntekijäksi, hyväksi tyypiksi, joka tulee toimeen työyhteisössään..
..ehkä kirkko vielä pauhaa ylipäätään parannuksen teosta, mutta puheet leiviskästä ja sen asianmukaisesta hoitamisesta tuo mieleen osakeyhtiön..
..ja parisuhdekouluttajat kouluttavat vain, kuten jo mainitsin mielihyvän maksimointiin, ainakin ameriikassa, mutta kyllä siinäkin on mukana vahva rahan haju..
osaa sanoa kokonaisesta naisesta paljoa. Sen verran tunnen naisen sielunelämää, että tiedän että en siitä paljoa tiedä.
Mutta luulen (sukupuolettomasti), että kovin hyvästä ei voi olla elää omaa elämäänsä toisen kautta. Toisaaltahan menetettyä nuoruuttaan elävät monet vanhemmat lapsiensa kautta.
Oman elämän eheys varmasti lähtee itsestään. Missä määrin arvotat muiden ihmisten merkitystä omassa elämässäsi. Luulisin kuitenkin, että isä tai äiti joka menettää lapsensa ei koskaan tunne itseään täysin eheäksi. Eri asiahan se on kuin parisuhde.
..ymmärtääkseni ihminen on luonteeltaan sosiaalinen, kaikki ihmiset elävät tavallaan toistensa kautta tai ovat toisistaan riippuvaisia..
..se missä määrin tietysti vaihtelee..
..kapitalistinen ihanne tietysti on heikentää sosiaalisisa siteitä, jotta ihminen saadaan mahdollisimman liikkuvaiseksi ja paikasta toiseen siirrettäväksi tuotantovälineen tapaan..
..ja kuten tiedämme ihmissuhteet voivat olla sekä hyviä että huonoja ja vallitsevalla ismillä on asioihin joko edistävä tai heikentävä vaikutus..
..siksipä vuoropuhelu erilaisten ajatussuuntien välillä olisi toivottava, jotta konflikteja olisi maailmassa vähemmän..
En tiedä mitä Jane Fonda tarkalleen tarkoitti engl.kielen sanoilla: WHOLE(kokonainen) ja THROUGH(kautta,läpi).
Mielestäni toisen kautta eläminen on kuitenkin eri asia kuin toisen kautta itsensä etsiminen. Fondan ymmärsin tarkoittavan jälkimmäistä.
Toisen kautta-ilmaisu tarkoittaa omien tarpeitten sivuun työntämistä ja eräänlaista "uhrautumista" jotta toinen/toiset voivat juoda elämänsä maljan mahdollisen täytenä... omasta maljasta ei ole niin väliä se täyttyy jos täyttyy siitä, että saa tyydytystä toisten hyvinvoinnista. Eihän siinä mitään, jos ei tunne menettäneensä mitään eikä tarvitse myöhemmin katkerana haaveilla 'menetettyä' elämää.
Toisen kautta itsensä etsiminen tarkoittaa todellakin vuorovaikutusta. Ilman toista/toisia en ainakaan minä tuntisi olevani kokonainen.
Jane Fondan kaltaisen ihmisen esiin nostamana, asia voi ihmetyttää. Hän on taatusti tehnyt työkseen niitä asioita, joita halunnut. On lapset ja avioliitot ja feminismi(so sorrettujen hyvinvoinnin parantaminen), sodanvastainen kampanjointi jne.
Tarvitaan vuorovaikutusta... vuoropuhelua. Ei tämänkään palstan keskusteluista mitään tule, jos ei olla valmiina kuuntelemaan toista. Siis ilman ennakko-odotuksia, valmiina kyseenalaistamaan omaa näkökantaa ja ilman kiihkoilua. Voi olla eri mieltä ja silti keskustella toisen kanssa... SE on vuorovaikutusta.
Enakko-odotukset tarkoittavat sitä, että on mielikuvia, joita kuvittelee toisen edustavan TARKISTAMATTA edes pitävätkö ne paikkansa.
Täällä palstalla keskusteluissa... ja monesti livessäkin... sitä sitten kuvitellaan toisesta mitä sattuu. Tehdään havaintoja ja niistä tehdään vääriä johtopäätöksiä. Erityisesti näyttää olevan liian vaikeata havaitä omien havaintojen perusteella tehtyjen VÄÄRIEN johtopäätösten muuttaminen.
Tällä tavoin sitten rääkätään kanssaihmisiä loputtomiin. Sijoitetaan toiseen sellaista mikä ei ole totta.
Minä teen tätä ja moni muu tekee tätä.
Todelleinen vuorovaikutus on sitten sitä, että voi kuunnella toista ilman 'sisäistä' meteliä. Miten syvällisesti tämä sitten tapahtuu, onkin riippuvainen yksilöstä itsestään. Voihan olla niinkin, ettei tule huomaamaan miten vajavaisesti tai osittain itse/toinen pystyy kommunikoimaan.
En tiedä tarkalleen, mitä Jane Fonda tarkoitti sanalla: WHOLE ja THROUGH.
Itselläni on ollut ajatus, että ihminen tarvitsee toista/toisia eri elämänvaiheissa saadakseen vastakaikua. Tämä on erityisen tärkeää lapsuudessa, mutta myös kaikissa ihmissuhteissa elämän aikana. Sitä myös kutsutaan peiliksi. Esimerkiksi lapsi kyselee kaikkea ja aikuinen vastaa, lapsi tekee jotain ja aikuinen antaa palautetta tai ei anna, millaista palautetta antaa, miten...Voi olla myös vääristynyt peili...silloin voi joutua liemeen, kun ei opi tuntemaan itseään kunnolla/kokonaan eikä opi tuntemaan toista aidosti.
Tämä on myös eri asia kuin että sanotaan: "Pitää katsoa peiliin." Se mielestäni tarkoittaa, että itseään pitää tutkia ikään kuin katsoisi peiliin.
Minulla on ollut ajoittain sellainen tunne, etten saa vastakaikua. Kyllähän elämän myötä tulee tilanteita, joissa kokee menetyksiä, eikä sen jälkeen ehkä tunne itseään kokonaiseksi. Mutta vastakaiku jos jää puutteelliseksi/riittämättömäksi...silloin en tunne itseäni kokonaiseksi.
Kyllä minä tarvitsen toisia/toista, että tunnen itseni kokonaiseksi.
Riippuvuus on taas sitä, ettei oikein tiedä mitä tarvitsee ja kuvittelee, että toinen ihminen/tekeminen täyttää puuttuvan kohdan. Se on kuin omassa palapelissä yksi pala puuttuu...ja kuvittelee sen olevan toisen kädessä vaikka pala on esim.pudonnut lattialle. Siis hakee jotain väärästä suunnasta.
Tai itsessä on joku sokea piste ja luulee, että näkee sen toisen avulla...niin voi kyllä tapahtuakin. Siinä sitten eheytyy. Sanotaan joskus jopa, että täydentävät toisiaan.