Kuinka saada vahvistettua hieman alle 4-vuotiaan itsetuntoa? Hänen suustaan kuulee useamman kerran päivässä ettei hän osaa jotain ja hän ei edes yritä tai yrittää kerran ja toteaa ettei osaa ja touhu saa jäädä siihen. Hän turhautuu kunnei joku asia suju, saattaa heittää tavaroita eikä hän myöskään siedä minkäänlaista neuvomista tai ohjaamista (luovuttaa välittömästi. Neuvomisen tai "kokeileppa näin / niin..." kommenttien sijaan olemme yrittäneet itse tehdä samaan aikaan samaa, jotta hän "mallioppisi", mutta hän ei seuraa muiden tekemisiä.
Kyse saattaa olla aikuisen mielestä aivan yksinkertaisista asioista - nyt viimeisinpänä molempien polvien koukistaminen seisoessa ollessa tai lumipallon tekeminen. Varsinkin se ettei hän osannut tehdä lumipalloa oli kova paikka jota piti itkeä lujaa ja kauan.
Jos hän pystyisi jollakin tapaa ottamaan neuvoja vastaan hän saisi onnistumisen kokemuksia, mutta kuinka tehdä ne niin ettei hän niiden johdosta suutu tai lyö hanskoja tiskiin?
Entäpä kuinka saada hänet "laajentamaan" tekemistään? Esimerkiksi värikynistä hän ei halua käyttää mitään muuta kuin mustaa, ulkona hän haluaa kaivaa lapiolla aina yhtä ja samaa kuoppaa noin metrin päässä ulko-ovesta. Pleikkarilta hän haluaa katsoa kerta toisensa jälkeen yhtä ja samaa noin puolen toista minuutin mainospätkää. Voiko häneltä vain piilottaa mustat värikynät? Sanoa, että peli on lainassa? Olisin valmis lapioimaan oven vieressä olevan lumikasankin muualle, jos se saisi hänet tutkimusmatkalle laajemmalle. Todennäköisesti tämä saman toistaminen luo hänelle turvallisuutta, joten olisiko liian raaka teko viedä näitä turvantuojia pois niin, että hän pystyisi saamaan jotain uutta tilalle? Ei kuitenkaan kaikkea kerralla. Tai olisiko muita käyttökelpoisia vaihtoehtoja?
Kyse saattaa olla aikuisen mielestä aivan yksinkertaisista asioista - nyt viimeisinpänä molempien polvien koukistaminen seisoessa ollessa tai lumipallon tekeminen. Varsinkin se ettei hän osannut tehdä lumipalloa oli kova paikka jota piti itkeä lujaa ja kauan.
Jos hän pystyisi jollakin tapaa ottamaan neuvoja vastaan hän saisi onnistumisen kokemuksia, mutta kuinka tehdä ne niin ettei hän niiden johdosta suutu tai lyö hanskoja tiskiin?
Entäpä kuinka saada hänet "laajentamaan" tekemistään? Esimerkiksi värikynistä hän ei halua käyttää mitään muuta kuin mustaa, ulkona hän haluaa kaivaa lapiolla aina yhtä ja samaa kuoppaa noin metrin päässä ulko-ovesta. Pleikkarilta hän haluaa katsoa kerta toisensa jälkeen yhtä ja samaa noin puolen toista minuutin mainospätkää. Voiko häneltä vain piilottaa mustat värikynät? Sanoa, että peli on lainassa? Olisin valmis lapioimaan oven vieressä olevan lumikasankin muualle, jos se saisi hänet tutkimusmatkalle laajemmalle. Todennäköisesti tämä saman toistaminen luo hänelle turvallisuutta, joten olisiko liian raaka teko viedä näitä turvantuojia pois niin, että hän pystyisi saamaan jotain uutta tilalle? Ei kuitenkaan kaikkea kerralla. Tai olisiko muita käyttökelpoisia vaihtoehtoja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
mentiin autolla vieraaseen leikkipuistoon, piirrettiin joka ilta, joskus pelikin hävisi, tai tietokone oli "rikki".
Tuohon itsetuntoon vaikutti parantavasti se, että lapsi lähti päiväkotiin ikäistensä seuraan: hän olisi halunnut osata kaiken valmiiksi, ja vertasi taitojaan isompiin lapsiin ja aikuisiin.
Vieläkin lapsi mieluummin hermostuu ja luovuttaa, kuin harjoittelee, mutta nykyään jo asiasta muistuttaminen auttaa. Kuitenkin hän on jo hoksannut itsekin, että osaa sellaisia juttuja mitä ei muut ikätoverinsa. Ensin hän ei uskonut.
Ehkä ei kannata tosiaan tehdä kaikkea kerralla, mutta hiljaa hyvä tulee. Tarjotkaa mahdollisuuksia ja rohkaiskaa kovasti. Positiivinen palaute on myös tärkeää. Meillä tosin lapsen oli vaikea suhtautua kehuihin, kun ei mielestään ollut onnistunut. Pikku hiljaa kuitenkin oppi myös ottamaan kehujakin vastaa ihan luonnollisena asiana.