Mirjam Helimäen kirjasta kerrotaan uudessa Kirkko & Kaupunki -lehdessä. Artikkelissa mainitaan Helimäen pitävän neitseestäsyntymistä myyttinä. Voiko ihminen olla katolilainen tai ylipäätään kristitty, jos kiistää noin keskeisen asian evankeliumeissa?
Kyseinen artikkeli: http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?newsid=2412&deptid=134&languageid=3&NEWS=1
Kyseinen artikkeli: http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?newsid=2412&deptid=134&languageid=3&NEWS=1
Vastaukset 51
Vanhimmat
Niin, minua on pitkään vaivannut se, että oikeastaan ihan mitä tahansa oppirakennelmaa tai mitä tahansa mielipiteitä propagoiva ihminen voi väittää olevansa kristitty - eikä hänen "kristillisyyttään" saisi asettaa kyseenalaiseksi, jos ei halua tulla leimatuksi fundamentalistiksi. Kysymys kuuluu: onko jokainen, joka on kastettu kristilliseen seurakunnan jäseneksi kristitty riippumatta siitä, kuinka usein, paljon tai kuinka keskeisissä kysymyksissä hän kieltää kristinopin opetuksen?
Minusta kristitty on jokainen, joka on sakramentaalisesti kastettu ja uskoo kasteessa ilmaistuun kolmiyhteiseen Jumalaan nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen mukaisesti edes implisiittisesti.
Olen iloinen, että Rousku jätti hiukan venymisvaraa kristityn määrittelyyn. Minua huolestuttaa ja harmittaa se, että aika usein täällä osoitetaan sormella toisia katolilaisia tyyliin: kuulut ennemmin luterilaisiin kuin meihin, sinun laillasi ajattelevat ovat kirkonvastaisia, teidät pitäisi ekskommunikoida jne.
Onko kaikki pakko nähdä vastakohtaisuuksina, yhtäältä erillisinä ja toisaalle kuuluvina? Onko pakko arvioida, mittailla ja luokitella toisia, taistella ja kilpailla toisten kanssa?
Vastakohtien välillä on jännitystä, mutta onko niiden ehdottomasti kartettava toisiaan? Ehkä vastakohtaisuudet kuitenkin ovat rinnakkaisia rakenneosia, joiden voimakkuus vaihtelee meidän jokaisen sisälläkin. Ehkä jossakin asiassa toisin ajattelevaa ei tarvitse täysin torjua ja etäännyttää ulos omien joukosta?
Varmuuden vuoksi sanon, että uskon Jeesuksen neitseelliseen syntymään ja kaikkeen, mihin uskontunnustuksessa lausumme uskovamme. Pointtini on, ettei ehkä ole niin tärkeää meidän, jotka emme ole piispoja tai katolisen kirkon teologisia auktoriteetteja, lausua muiden ihmisten kristillisyydestä tai katolisuudesta arvioita ja tuomioita.
Minä en kokenut Solen viestiä kyseenalaistamisena. Mielestäni on aivan asiallista pohtia, kuinka keskeisiä kysymyksiä kristinuskossa voi kieltää, ja silti kutsua itseään rehellisesti kristityksi.
Samoin koen asiallisena sen, että jos jonkun hengellinen koti selkeästi vaikuttaa protestanttiselta, hänelle voi siitä keskustelussa sanoa.
Mittailu, luokittelu, kilpailu ym. ovat ennemmin tyylikysymyksiä, ja tietenkin myös tulkintaa. Joskus ikävän tarkoitushakuista tulkintaa.
että häntä vaivaa, ettei toisen ihmisen kristillisyyttä saisi asettaa kyseenalaiseksi.
raja menee jossakin. Myös Pyhän Isän mukaan. Kun ei usko ja ajattele kuin Katolilainen ei ole Katolilainen vaikka mitä sanoisi. Niin se on vaikka joillakin itkua pukkaisi. Katolinen Kirkko kun ei ole mikään pursiseura.
Menee semanttiseksi saivarteluksi, mutta mielestäni Sole avasi keskustelun kyseenalaistamisesta, ei kyseenalaistanut.
Ja kyllä minä ainakin asetan toisen ihmisen kristillisyyden kyseenalaiseksi, jos ihmisen uskonnäkemykset ovat ristiriidassa kristinuskon näkemyksien kanssa. Se ei tarkoita tuomitsemista tai vähättelyä.
veljelle veljellisesti huomauttaa kun alkaa mennä homma epäkristilliseksi. Niin kehottaa meitä Pyhä Raamattu.
voisi sanaa sanalta monistaa ja jaella moneen, moneen paikkaan. Ja useasti.
Kielen kanssa työtä tekevänä ihmisenä minua vaivaa se, että eräiltä kielemme sanoilta viedään merkitys, kun niitä voi käyttää merkitsemään melkein mitä tahansa. Se ei edesauta keskustelu, vaan tuhoaa sitä, koska ihmiset käyttävät samoja sanoja, mutta tarkoittavat ihan eri asioita.
Tällaisia sanoja on esimerkiksi:
- rakkaus
Keskustelu rakkaudesta on jokseenkin turhaa ja arvotonta, kun kaikki keskustelijat vetoavat Jeesuksen sanoihin rakkaudesta, mutta yhdelle se on pohjimmiltaan seksuaalista (jos seksuaalinen kanssakäyminen kielletään, niin muka kielletään rakkaus), toiselle sitoutumista ja toisen hyvinvoinnin asettamista omien toiveiden edelle ainakin useimmissa tilanteissa, kolmannelle vielä jotain muuta.
- kristitty
Keskusteluissa väitetään, että kristityt tekevät sitä tai tätä tai uskovat siihen tai tähän... Keskustelu siitä, mitä kristinusko sisältää, on turhaa, jos ei voida määritellä, mitä se sana tarkoittaa tai jos jokoainen, joka sanoo olevansa kristitty on kristitty.
En siis perää käistteenmäärittelyä arvottaakseni ihmisiä tai hakeakseni vastakkainasettelua, vaan tehdäkseni keskustelusta mielekkäämpää kuin mitä se varsinkin uskonnollisten teemojen yhteydessä usein on.
Minusta voisi olla hyödyllistä esimerkiksi erottaa toisistaan sellaiset käsitteet kuin "kristitty" ja "kristillisen kirkon/yhteisön jäsen". Siis keskustelun selkeyttämiseksi ja väärien johtopäätösten välttämiseksi. Esimerkiksi katolista uskoa ei mielestäni ole se, mitä kuka tahansa katolisen kirkon jäsen väittää sen olevan. Katolista uskoa on se, mitä kirkko opettaa silloin, kun kolme peruskiveä (Raamattu, traditio ja opetusviran auktoriteetti) ovat samoilla linjoilla.
Tässä taitaa olla tyypillinen esimerkki siitä, että ihmiset ymmärtävät sanat ja niihin liittyvät sävyt eri tavalla.
"Kyseenalaistaminen" ei ole negatiivinen asia. Se on positiivinen asia, koska se viittaa totuuden etsimiseen ja ajatteluun, siihen, että ei niele kaikkea kysymättä, mitä tämä tarkoittaa.
Olen tosiaan sitä mieltä, että jos keskustelussa ei voi kyseenalaistaa toisen keskustelija käyttämiä termejä ja niille annettuja merkityksiä, keskustelu on arvotonta pälpättämistä.
Näin on! Täyttä asiaa! Se on tämä nykyaika, kun laittaa liberaalisti kaikki arvot nurinniskoin ja yhdellä sanalla tarkoitetaan kymmeniä eri asioita! Kyllä jokaisen Katolilaisen velvollisuus on noudattaa Kirkon oppia tinkimättömästi ja puhtaasti- niin kuin sen meille Piispamme Josef Kirkon ikiaikaisia perinteitä vaalien välittää.
Sole on aivan oikeassa siinäkin, mitä rakkauteen tulee. Miksi ihmeessä se aina sekoitetaan seksiin? Eihän näillä kahdella ole mitään tekemistä keskenään. Rakastaa voi vaikka ketä, mutta seksi kuuluu vain avioliittoon. Nykyaikana siitä hössötetään koko ajan ja joka paikassa sitä tungetaan nenän alle. Minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että Pyhä Messu on ainoita paikkoja, missä nykyisin saa olla rauhassa päällekäyvältä seksitarjonnalta. On ikävää, että meidät (ja varsinkin lapset) altistetaan esim. mainonnassa jatkuvalle seksuaaliselle vihjailulle. On epäeettistä käyttää seksiä välineenä esim. auton kauppaamiseen. Auto on kulkuväline, eli menopeli, paikasta toiseen siirtymiseen. Ei sillä pitäisi olla mitään tekemistä vähäpukeisten tyttöjen kanssa. Tämä kaikki kertoo vain siitä, miten nykyihmisillä on arvot ja usko hukassa. Kaiken kun pitäisi heidän mielestään olla sallittua. En pidä tästä vallitsevasta hedonistisesta kulttuurista. Tämä näkyy valitettavasti myös meillä Kirkossamme mm. siten, että ihmisillä on Kirkon opista varsin kummallisia käsityksiä.
että kun on kyse kristinuskosta ja erityisesti sen Katolilaisessa muodossa ei siinä ole tarvista eikä tilaa millekään kyseenalaistamisille. Kyseenalaistamiset on sitä kapinallisten kieltä eikä kuulu Katolilaisen puheenparteen. Turha sitä on on salailla ja koittaa totuutta muutella. Se joka kyseenalaistaa Kirkon ja Pyhän Isän opetukset sanoutuu siinä samassa irti Pyhän Katolisen Kirkon täydestä yhteydestä. Sääliksi käy sellaisen ihmisen kohtalo.
Minä en pidä "kyseenalaistaminen" sanaa sinänsä kapinallisena. Toki ihminen voi käyttää sitäkin tavalla, jolla yrittää peitellä vain sitä, että ei esimerkiksi omien mielitekojensa takia halua noudattaa sääntöjä - silloin hän "kyseenalaistaa säännöt". Minusta tuo on kuitenkin sanan väärää tai ainakin kovin löysää käyttöä: jos vastakkain on vaikka säännöt ja omat himot ja ihminen valitsee himonsa, niin ei siinä välttämättä kyseenalaisteta mitään, vaan mennään vaan mahdollisimman helppoa tietä.
Minulle kyseenalalsitaminen tarkoittaa oman tunnon kannalta välttämätöntä prosessia, totuuden etsimistä. Kirkon opetus on Jeesuksesta, siis totuudesta lähtöisin, joten kirkolla ei kyllä ole pelättävää aidon kyseenalaistamisen kanssa.
Jos ihminen ei aidon totuuden etsinnän, kyseenalaistamisen, jälkeen päädy kirkon opettamaan johtopäätökseen, niin oma kantani on, että hänen on noudatettava omaatuntoaan, ei toteltava asiassa, jonka aidosti kokee vääräksi. Mutta samalla ihmisen pitäisi pohtia rehellisesti sitä, onko hän lainkaan katolilainen. Pitäisikö hänen ehkä sittenkin hakeutua uskonnolliseen yhtisöön, jonka opetuksen hän tunnustaa oikeaksi?
Korostan, että en pohdi näitä asioita vain semantiikan tai teorian näkökulmasta, vaan ne koskettavat minua henkilökohtaisesti.
Jos ihminen kokee, että kirkon suuri uudistus oli paholaisen työtä, niin pitääkö hänen enää välttämättä kuulua tähän yhteisöön? En ole näyttämässä kenellekään ovea, ihmettelen vain.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että täytyy suvaita sekä traditionalisteja että eteenpäin ryntääviä. Siinä välissä fiksut ja viisaat pitävät huolen vakaudesta. Menemme eteenpäin Pyhän Hengen johdatuksessa.
"Minusta kristitty on jokainen, joka on sakramentaalisesti kastettu ja uskoo kasteessa ilmaistuun kolmiyhteiseen Jumalaan nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen mukaisesti edes implisiittisesti."
Kaste pelastaa ja uudestisynnyttää eli antaa uskon??? Näin ei Raamattu kerro.
Kirkko pelastaa tai kirkon jäsenyys pelastaa. Näin ei Raamattu kerro, eikä edes kerro kirkkoinstituutiosta vaan Jumalan seurakunnasta, jotka ovat uskovia.
Tämä sankramenttiusko on juuri pahin harha, jossa uskotaan tiettyihin toimituksiin, mutta Jumalan ja Jeesuksen sisäinen tuntemus puuttuu ja ei edes tarvitse tehdä parannusta ja oppia tuntemaan sisäisesti Jeesus henkilökohtaisena vapahtajana.
Muuan infokurssilainen oli kyseisen opuksen ostanut vielä kurssiltakin! Ilmeisesti kirjapöytää ei valvota, vaan mitä vain saa myydä.
kirja info-kurssillä myynnissä? Tiedätkö tietääkö kirkkoherra/kurssinvetäjä asiasta? Kuka valvoo, mitä myydään!!!!
...jopa Wrobelilandiassa voidaan myydä katolista kirkkoa koskevia kirjoja eikä niitä tarvitse poltaa roviolla! Sinun olisi pitänyt syntyä muutama vuosisata sitten. Vaihtoehtona voit kirjoittautua Opus Dei järjestöön, jossa vielä pätee INDEX LIBRORUM PROHIBITORUM.
-myydäänkö tätä kirjaa julkisesti vai tiskin alta?
-kenelle menee kirjan tuotto?
-mitä muuta on myynnissä?
-onko myynnissä kaikki tied.keskuksessa myynnissä olevat kirjat? (silloin ei ollut kun kurssilla olin)
Esittele asiat paremmin, niin että voin vastata asiallisemmin.
Ko. kirja myydään julkisesti eikä siis ole pornokirja. Se tekisi hyvää sinullekin!
Kirjan tuotto menee varmasti hiippakunnan hyväksi.
Myynnissä on kaikenlaista, riippuen kaupasta.
Viimeinen kysymyksesi on jopa muita kysymyksiäsi sekavampi, joten en pysty siihen vastata.
"Kirjan tuotto menee varmasti hiippakunnan hyväksi."
Oletko ihan varma?
...en.
Kirjan sisältö mielestäni menee kuitenkin hiippakunnan hyväksi!!!
pöydän myynti yksityispisnestä vai hiippakunnan hyväksi tehtävää hommaa
No kohta siellä sitten on kirjapöydällä Kommunistinen manifesti, Maon pieni punainen kirja ja kovaa pornoa. Sillä lailla.
Luin pari viikkoa sitten Helimäen kirjan. Se on nopeasti luettu eikä mitenkään vaarallista sielulle.
Kirja on kirjoitettu paljolti Suomen luterilaisille ja siinä selitetään hyvin monia "katolisia erikoisuuksia" kuten Marian asemaa ja pyhäinjäännöksiä.
Katolilaisia taas kiinnostaa ehkä se, mitä Helimäki sanoo hiippakuntamme nykytilasta ja koko kirkon tulevaisuudennäkymistä.
Lukiessa saattoi verrata Helimäen ajattelua omaansa ja miettiä, mitä itse sanoisi kustakin asiasta. Myös oli mielenkiintoista todeta, että Helimäki jätti käsittelemättä valtaosan siitä, mikä minua katolisuudessa, kristinuskossa ja uskonnoissa kiehtoo. Kaikki oli kuivan asiallista kuin uskontotunneilla usein.
Ihan pöydällä se on, muiden kirjojen seassa.
Helimäellä on oikeus yksityisiin maallikon mielipiteisiinsä, samoin kuin minullakin, joka ajattelen toisin kuin Helimäki monesta asiasta.
Kysymyksessä on nimenomaan mielipidekirja, pamfletti. Tuskin sitä oppikirjana myydään, eikä edes "tietokirjana", kuten muuatta onnetonta kyhäelmää.
todella kummastuttaa, ilmeisesti myyjällä on lupa siihen, vai onko?
Mene ja kysy myyjältä itseltään.
ei ole mahdollista kysellä myyjältä itseltään.
Yritin etsiskellä tätä kohukirjaa kirjastosta Hlinnasta, mutten löytänyt? mistä voi tilata (tosin taitaa mennä rahat hukkaan moisesta, mutta harkitaan).
Kysymyksesi:
"Voiko ihminen olla katolilainen tai ylipäätään kristitty, jos kiistää noin keskeisen asian evankeliumeissa"?
Vastaukseni: Hyvä kristitty rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään. Uskon salaisuuksiin uskominen (täysin, epätäysin tms.) on pelkästään Jumalan lahja.
Toisin sanoen, muista sinäkin olla nöyrä äläkä syytä lähimmäistäsi, jos Mirja Helimäki haluaa keskustella asioista jotka sinulle ovat jo aivan selviä.
Tuossa jutussa haastateltu Helimäki ei kyllä keskustele, vaan muista yhteyksistä tuttuun tyyliin vastailee kysymyksiin muiden puolesta.
Tosin syytä on ammattitaidottomassa toimittajassakin, joka esittää kysymyksensä ikäänkuin Helimäki olisi jokin auktoriteetti, eikä yksityishenkilö, joka kertoo pönäkkään sävyyn mielipiteitään totuutena.
...että jokaisessa meistä asuu auktoriteetti?
Ystävä hyvä, oletko edes lukenut Helimäen kirjan? Ja millä "auktoriteetilla" sinä loukkaat kirjailijaa vihjailemalla että hän "kertoo pönäkkään sävyyn mielipiteitään totuutena"?
Mielestäni mielipiteitään esittelevä Helimäki on kristillisempi kuin kriitittömästi asioihin suhtautuva "Nemo".
Yllä oleva linkki sisältää viisi kysymystä 'kirjailija' Helimäelle. Vastausten luonne on todellakin pönäkkä. Kyseenalaistaminenkaan ei ole itseisarvo, ja vielä vähemmän se on sitä, kun on tilanteessa jossa joutuu katolilaisena puhumaan kirkon suulla. Helimäki tyri. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
En puhu nyt kirjasta, vaan lehden web-sivulla olevasta haastattelusta/kyselystä. Helimäki ei siinä esimerkiksi sano mitä *hänen mielestään* olisivat tärkeimmät uudistusta vaativat asiat, vaan esittää mielipiteensä faktana - sellaisena ne tosin kysytäänkin.
Kenenkään kristillisyyttä en lähde arvoimaan, mutta suhtaudun kyllä Helimäen näkemyksiin hyvinkin kriittisesti.
Ensinnäkin kirjailija Helimäki esittää asioita kirjailijana, eikä "kirjailijana". Jos olisin Helimäki, saisit syytteen kunnian loukkauksesta.
Helimäen vastausten luonne on tavallinen akateemisessa kielessä: lyhyitä ja selviä vastauksia, joskin aihe on hyvin monimutkainen.
Ja lisää:
Kysymys Helimäelle (numero 4): "Missä on katolisen kirkon suurin potentiaali"?
Hän luottaa kirkon jäseniin, kuten teki Vatikaanin Kirkolliskokous. Ehkä sinä olet eri mieltä - tästäkin syystä kehottaisin sinua lukemaan Helimäen kirjan.
...Helimäen näkemyksiin "hyvinkin kriittisesti" osoittaudut ihmiseksi. Yritä nyt vastata itsellesi (ja sitten mahdollisesti muille) samoihin kysymyksiin, varsinkin kysymyksiin n. 4 ja 5, eli "Missä on katolisen kirkon suurin muutospotentiaali" ja "Mikä on katolisen kirkon paras anti suomalaisille kristityille".
Vastauksesi perusteella voidaan päätellä, oletko Helimäkeä parempi tai huonompi kirkon tutkija.
ei nainen milloinkaan voi olla auktoriteetti, sen homman Jeesus on varannut miehille.
naisille, jotka ovat pyhimyksiä, Kirkon opettajia, Euroopan suojelijoita...
Olet näköjääm aloittanut kapinan Kirkkoa vastaan.
Oletko jo ilmoittanut paaville uuden "oppisi"?
Huomasin ihmeekseni toisaalla, että uhmaat myös piispaa täysin avoimesti ja esität tasan vastakkaisia näkemyksiä kuin Kirkon ylin auktoriteetti Suomessa. Voi voi.
Sinäkin, Brutukseni...
tarvitsee vähän neuvoa, mikäli hän on kokonaan hakoteille.
Siis.
Minulle Maria on taivaallinen Äiti.
Jeesus minulle merkitsee Jumalan käsittämätöntä rakkautta meitä kohtaan. Jeesus on Kaikkeus. Hän on hiekkajyvänkin alla äärettömyys.
Kun liikumme näinkin suurten asioiden keskellä, - nyt tulee kysymykseni - onko meidän todella "laskeuduttava" niistä korkeuksista ja tutkittava ei läheskään niin tärkeitä kysymyksiä. Jumala oli antanut ihmiskunnalle ansaitsemattoman kertomuksen, Pelastushistorian. Tuntuu, kuin saatuamme sen aarteen, kiinnittäisimme nyt kohtuutonta huomiota vain siihen, minkä värinen oli se aasi joka vei Jeesusta Jerusaalemiin. Olipas monimutkainen sepustus!
että tuossa oli sikäli oikeassa tuo Grecian, että katolinen kirkko (valitettavasti) vihkii papeiksi (toistaiseksi) vain miehiä ja kaikki varsinainen auktoriteetti ja todelliset vaikutusmahdollisuudet on varattu miehille. Ei tosin tainnut Grecian ihan tätä tarkoittaa...
Helimäki tiedottaa kauttani palstalaisille, että hän ei keskustele Kirkko & Kaupunki -lehden jutusta eikä siinä esittämistään näkökannoista palstalla nimimerkkien kanssa. Hän on ilmoittanut minulle sähköpostiosoitteensa siltä varalta, että joku olisi kiinnostunut keskustelemaan henkilökohtaisesti. Kysykää halutessanne.
Lukekaa Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta jakeet 46-55 Magnificat).
Siihen perustuu, mitä Hippolytos sanoi 200-luvulla: Mariassa ei ole tahraa eikä turmelusta. Ja Ambrosius puhuu Mariasta 300-luvulla: "neitsyenä, joka armon kautta on varjeltu kaikista synnin tahroista".
Maria sopii, katolisen kirkon mukaan, meille esimerkiksi siitä, miten kirkkomme suhtautuu pyhimyksiin. Se on myös raamatun esimerkki.
Mariaa kunnioittaessamme tuskin kuitenkaan joka hetki ajattelemme hänen perisynnitöntä sikiämistään, vaan paremminkin hänen esimerkkiään jokaiselle kristitylle: Katso, olen Herran palvelijatar.
Vapahtajamme äitinä, Jumalansynnyttäjänä, hän on meille Taivaallinen Äiti, jonka puoleen on helppoa ja luontevaa kääntyä.
Kiitos Elisabet jälleen kerran fiksuista sanoistasi! Vastauksesi asettaa taas alkuperäisen kysymyksen oikeaan mittakaavaan. Kiva, että tälläkin palstalla edes jollain kirjoittajilla on perspektiivi kohdallaan ja ymmärrys olennaisen ja epäolennaisen eroista.
hedelmiä hopeamaljassa. Kiitos, Elisabeth.
Lainaan suoraan kirjasesta:
"Myytti, jumalaistaru, uskonnolliseen maailmankäsitykseen kuuluva kertomus suuren alkuajan, maailman luomiskauden, perustavalaatuisista tapahtumista, jumalten ja kulttuuriheerosten esikuvallisista teoista, joiden ansioista maailma, luonto ja kulttuuri kaikkine osailmiöineen syntyi tai sai vielä nykyhetkessäkin vaikuttavan järjestyksensä.
Myytti ilmaisee ja vahvistaa yhteisön uskonnollisia arvoja ja normeja....
Arkikielenomaista myytti-termin käyttöä on vältettävä uskontotieteellisesti epätäsmällisenä (arkipuheessa myytti merkitsee usein nimenomaan epätotta, haaveellista, harhaantunutta jne.).
Lähde: Perinnetieteen terminologia, Hgin yliopiston kansanrunoustieteen toimite, 1984.
Myytti on yllä olevan mukaan kertomus tietyssä viitekehyksessä.
Mirjam Helimäeltä pitäisi kysyä, käyttikö hän myytti-sanaa arkikielenomaisena vai "tieteellisenä" käsitteenä.
P.S. Myös "legendaa" käytetään arkikielessä synonyymina epätodelle jne., mitä se itse asiassa ei tarkoita.
- tämähän selvitti asiaa. Oikeastaan turha taittaa peistä, ennen kuin tiedämme, kumpaa Helimäki tarkoittaa.
Mennä väittämään neitseestä syntymistä myytiksi. Jeesus ei ollut edes mikään poikkeus, vaan myös Tammuz, Horus ja Dionysos olivat neitseestä syntyneet. Mutta tuommoista se on, kun korva kuulee vain tiettyjä taajuuksia.
Olen saanut L. M. Helimäeltä viestin,jossa hän pyytää välittämään palstalaisille seuraavan selityksen:
"Kirjani tiimoilta käydyssä keskustelussa on ihmetelty käyttämääni käsitettä myytti ja pyydettiin tarkennusta.
Olen käyttänyt sitä nimenomaan ´hopsulin´ esittämässä ´tieteellisessä´ mielessä:
Myytti, jumalaistaru, uskonnolliseen maailmankäsitykseen kuuluva kertomus suuren alkuajan, maailman luomiskauden perustavanlaatuisista tapahtumista, jumalten, kulttuuriheerosten esikuvallisista teoista, joiden ansiosta maailma, luonto ja kulttuuri kaikkine osailmiöineen syntyi ja saa vielä nykyhetkessäkin vaikuttavan järjestyksensä.
Myytti ilmaisee yhteisön uskonnollisia arvoja ja normeja.´
Käsittääkseni ilmaisu ´myytti´ ei millään tavoin vähennä tai aliarvioi Pyhän Marian merkitystä osana Jumalan pelastussuunnitelmaa. Päinvastoin."
Tämä oli siis Helimäen viesti sanasta sanaan.
terv. Filbert