...ja miksei myös toisillekkin uskovaisille :)
Mihin uskon kuuluu perustua; henkilökohtaisiin teorioihin, tuntemuksiin ja näkemyksiin vai pitääkö uskomiseen liittyä älyllinen pohdiskelu ja todistettavien perustelujen löytäminen ?
Mihin uskon kuuluu perustua; henkilökohtaisiin teorioihin, tuntemuksiin ja näkemyksiin vai pitääkö uskomiseen liittyä älyllinen pohdiskelu ja todistettavien perustelujen löytäminen ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen tyhmä, koska en pysty lähtemään täältä pois... (En ole vielä lukenut alempana olevia juttuja joita kaksintaisteluni you-know-whon kanssa on poikinut.)
Olen miettinyt koko päivän mitä olisin voinut sanoa paremmin you-know-wholle jotta ei olisi tarvinnut alentua naiselliseen kiukutteluun.
Tässä onkin sopiva paikka yrittää taas kerran tehdä itseään selväksi. En todellakaan kuvittele että olisi olemassa yksi ainoa oikea tie, mitä kautta lähteä rakentamaan omaa uskoaan. Minun vain henk.koht. tympii sellainen tunnepitoinen uskominen, oli se sitten Jeesus/Krishna tai what ever touhua. Itse olen valinnut älyllisen pohdiskelun tien.
En tietenkään ole kivestä tehty itsekään! Minulle tulee herkkiä, pyhiä tunteita esiin kun liikun luonnossa tai katselen jotakin erinomaista taideteosta jossa tekijä on todella saanut innoitusta selvästi vähän sieltä "henkimaailman" puolelta.
En tiedä voiko olla olemassa todistettavia perusteluita. Olen yrittänyt itse päästä loitolle juupas-eipäs se se nyt vaan on sillälailla hoopoilusta, koska lähtien siitä että meillä ON erilaiset persoonat, on meillä kullakin myös erilainen usko.
Olisi hyvä jos oman uskonsa kanssa työskentely ei mene kenenkään toisen ihmisen henkilökohtaiseksi vainoamiseksi! Grr! Uskosta keskusteleminen, kriittisessäkin mielessä, on asia erikseen.
niin mä vaan ihmettelen, miten jotkut voivat ajatella, että usko olisi erillään jotenkin kaikista noista mainitsemistasi mielentoiminnoista. Minusta uskoon liittyy kaikkea noita, mitä mainitsit. Niin älyllinen pohdiskelu, kriittisesti tutkitut asiat, itsekritiikki, omat ja muiden teoriat ja tuntemukset, vaisto, intuitio jne...
Dualistinen jaottelu on hyväksi, kun kehitetään jonkinlaista erottelukykyä, mutta uskomiseen tarvitaan jo asioiden yhdistämistaitoa.
Tietysti uskoa voi ajatella myös tahdon ilmentymänä, jolloin sen uskon voi kohdistaa melkein mihin tahansa inhimillisen kokemuspiirin sisällä oleviin aatteisiin ja toimintoihin.
Käyttäisikö ihminen järkeään, jos ei uskoisi sen olevan hyväksi ja ei uskoisi, että sillä voi selittää melkein kaiken selitettävissä olevan?
Minulla usko perustuu:
-siihen mitä olen nähnyt
-siihen mitä olen kuullut
-ihan hiukan omaan järkeenkin =)
-siihen mitä tunnen
-siihen että luotan
=)