Taas vain odotan soittoasi.
Pettymyksen tunne sisälläni.
Vasyttää, muta sinusta ei kuulu mitään. Ei edes viestiä?
Tiedän, tutustumisemme on orastavalla tasolla. Mutta ne asiat joista puhuimme yöllä, eikö niillä ollutkaan mitään merkitystä?
Tiedän senkin, että olen vaativa. Koitan kuitenkin suhteuttaa sitä tähän.
En enää tiedä, jaksanko kuulla yhtään anteeksi pyyntöäsi. En tiedä, jaksanko antaa taas anteeksi.
En tiedä, jaksanko enää odottaa. .
Olen pahoillani?
Päivä vaihtuu seuraavaan, enkä edelleenkään kuule sinusta mitään.
Miten tässä aina käy näin?!
Pettymyksen tunne sisälläni.
Vasyttää, muta sinusta ei kuulu mitään. Ei edes viestiä?
Tiedän, tutustumisemme on orastavalla tasolla. Mutta ne asiat joista puhuimme yöllä, eikö niillä ollutkaan mitään merkitystä?
Tiedän senkin, että olen vaativa. Koitan kuitenkin suhteuttaa sitä tähän.
En enää tiedä, jaksanko kuulla yhtään anteeksi pyyntöäsi. En tiedä, jaksanko antaa taas anteeksi.
En tiedä, jaksanko enää odottaa. .
Olen pahoillani?
Päivä vaihtuu seuraavaan, enkä edelleenkään kuule sinusta mitään.
Miten tässä aina käy näin?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuollaisia samanlaisia tuntemuksia pyörii myös omassa päässäni. Miksi toisille on niin kovin vaikeaa tuo yhteyden pitäminen. Ei millään pysty ymmärtämään. Vaikeneminen ei todellakaan noissa asioissa ole kultaa.
Tsemppiä sinulle:)
Joskus vain haluaa olla yksin,ei jaksa alkaa rakentamaan jotain suhdetta,vaikka puheista saakin sen kuvan.
Helppo on puhua,toteuttaminen onkin toinen asia.
että joskus tuonkin tiedon kertominen sille toiselle saattaisi helpottaa asiaa. Toisaalta sehän kertoo oikeastaan kaiken. Kiinnostusta ei vain ole silloin riittävästi, jos kerran ei ole valmis rakentamaan suhdetta.