Pelottaa..

minäkin,että mihin maailmaan olenkaan lapseni tehnyt.Saanko heitä edes aikuisiksi,niin paljon on vaaroja nykyajan lapsilla edessään.Jos nyt olisin siinä tilanteessa,että perhettä vasta perustamassa,voisi olla,että huoli tulevaisuudesta saisi tekemään eri ratkaisuita,kuin olen tehnyt.Mutta kaikesta huolimatta,olen onnellinen,kun olen äiti,paljon ovat vekarat tuoneet naurua elämääni,ei päivääkään,etten ratkeaisi nauruun,kun sanovat hassuja.Että,vaikka huoli on välillä musertavaa,on myös paljon iloa ja hyviä asioita.

huolissani ajatellut kirjoitti:

minäkin,että mihin maailmaan olenkaan lapseni tehnyt.Saanko heitä edes aikuisiksi,niin paljon on vaaroja nykyajan lapsilla edessään.Jos nyt olisin siinä tilanteessa,että perhettä vasta perustamassa,voisi olla,että huoli tulevaisuudesta saisi tekemään eri ratkaisuita,kuin olen tehnyt.Mutta kaikesta huolimatta,olen onnellinen,kun olen äiti,paljon ovat vekarat tuoneet naurua elämääni,ei päivääkään,etten ratkeaisi nauruun,kun sanovat hassuja.Että,vaikka huoli on välillä musertavaa,on myös paljon iloa ja hyviä asioita.

Raamattu sanoo viimeisistä ajoista, että ne ovat autuaita, jotka eivät ole raskaana tai joilla ei ole imeväisiä...

Olen ottanut todesta tuon varoituksen sanan, enkä hanki maailmaan uusia lapsia. Tosin voin adoptoida orpolapsia ja tarjota kodin heille omassa kodissani ja kasvattaa heidät omina lapsina.

Maailma on jo täytetty ja ylikansoitettu. Nyt olisi aika vastata teoista, eli siis pitää huolta jo olemassaolevista lapsista.

ei lapsia kirjoitti:

Raamattu sanoo viimeisistä ajoista, että ne ovat autuaita, jotka eivät ole raskaana tai joilla ei ole imeväisiä...

Olen ottanut todesta tuon varoituksen sanan, enkä hanki maailmaan uusia lapsia. Tosin voin adoptoida orpolapsia ja tarjota kodin heille omassa kodissani ja kasvattaa heidät omina lapsina.

Maailma on jo täytetty ja ylikansoitettu. Nyt olisi aika vastata teoista, eli siis pitää huolta jo olemassaolevista lapsista.

Uskomatonta, että nyt "tapasin" tässä asiassa sielinsisareni. Mulla on ihan sama käsitys ollut jo pienestä alkaen. Nyt meillä on leikki-ikäinen poika, mutta en "uskalla" enkä juuri em. syistä halua toista lasta. Voin sitten enempi auttaa ja ottaa muitakin huomioon jos ajat menee oikein kurjaksi.

Varmaan monen mielestä ihän päätöntä, mutta näin oon koko ikäni sisälläni tuntenut. Iso ilo ja onni on, että meillä on tämä yksi lapsi! Mutta enää en koe, että sellaiseen olisi rahkeita. Uskon, että on niin paljon muita autettavia ja "adoptoitavia" tulossa.

Vaikka on myös niin, että vaikka tietäsit maailmanlopun tulevan huomenna, istuta puu, niin en tiedä...jotenkin en usko, että siinä välttämättä tarkoitetaan tätä asiaa. Joka tapauksessa. Olen sen verran heikko, etten uskalla tässä tilanteessa enää uusia lapsia tekemään. Ehkä ajattelilsin toisin, jos meillä ei olisi edes tätä yhtä pientä enkeliä!

Mutta toisaalta tunnen heti valmiiksi pahaa omaa tuntoa. Eihän mulla ole oikeutta estää uusia ihmisiä syntymästä. Onneksi äitini ei ajatellut näin. Olen itse saanut syntyä toisena lapsena perheeseen.

No, luotan ja uskon, että mikä onkaan tarkoitus, tapahtuu.

Mistäs sitä kuitenkaan tietää, jos se toinen sieltä kuitenkin vielä...

Kuka tietää. kirjoitti:

Uskomatonta, että nyt "tapasin" tässä asiassa sielinsisareni. Mulla on ihan sama käsitys ollut jo pienestä alkaen. Nyt meillä on leikki-ikäinen poika, mutta en "uskalla" enkä juuri em. syistä halua toista lasta. Voin sitten enempi auttaa ja ottaa muitakin huomioon jos ajat menee oikein kurjaksi.

Varmaan monen mielestä ihän päätöntä, mutta näin oon koko ikäni sisälläni tuntenut. Iso ilo ja onni on, että meillä on tämä yksi lapsi! Mutta enää en koe, että sellaiseen olisi rahkeita. Uskon, että on niin paljon muita autettavia ja "adoptoitavia" tulossa.

Vaikka on myös niin, että vaikka tietäsit maailmanlopun tulevan huomenna, istuta puu, niin en tiedä...jotenkin en usko, että siinä välttämättä tarkoitetaan tätä asiaa. Joka tapauksessa. Olen sen verran heikko, etten uskalla tässä tilanteessa enää uusia lapsia tekemään. Ehkä ajattelilsin toisin, jos meillä ei olisi edes tätä yhtä pientä enkeliä!

Mutta toisaalta tunnen heti valmiiksi pahaa omaa tuntoa. Eihän mulla ole oikeutta estää uusia ihmisiä syntymästä. Onneksi äitini ei ajatellut näin. Olen itse saanut syntyä toisena lapsena perheeseen.

No, luotan ja uskon, että mikä onkaan tarkoitus, tapahtuu.

Mistäs sitä kuitenkaan tietää, jos se toinen sieltä kuitenkin vielä...

Olin terve nuori nainen ja ajatellut asiaa samoin kuin aiemmat, että ei lapsia enää tähän maailmaan. Sitten tulin katumapäälle ja ajattelin, että olisi ihanaa saada vauva. Mutta Jumala lähetti minulle tervelle reippaalle nuorelle hoitovirheen sairaalassa ja otti kyvyn saada lapsia pois. Tämä ei voi olla mitään muuta kuin Jumalan suunnitelma. Omaa tahtoani ei tässä kysytty. Sitten ymmärsin, että ei ole tarkoituskaan enää saada jälkikasvua. Adoptio on tehtäväni ja hoitaa velvollisuus jo olemassa olevista orvoista.

Kun minä synnyin, oli sanottu, että minua tarvitaan vielä lähetystyössä. Sitä ei ole tapahtunut mutta 10 muuta asiaa on jo tapahtunut. Nyt tuli yllättävä puhelu ja jouduin Herran työhön. Elämä on ihmeellistä. Kaikilla se ei mene samalla tavalla. Meidän talous kestäisi vielä muutaman adoption, mutta jos minun on nyt jotenkin lähdettävä johonkin lähetystyöhön, en tiedä, miten tämä yhdistetään. Jumala näyttänee, mitä tapahtuu.

vanha äijä tarvis terapiaa...

Etsikko aika?
Kyllä kauheuksia on aina ollut, onkohan maapallolla ollut muutamaan tuhanteen vuoteen sellaista aikaa ettei jossain kantilla olisi sodittu.
Suomessakin kuoli nuoria miehiä viime sodassakin paljon.
Pienimmässäkin kirkonkylässä on sankarihaudat.
Suuria luonnonmullistuksia on mys ollut aina.
Kun vertaa sodan jälkeisiin vuosiin on meidän elintasomme noussut rutkasti.
Ainahan on parantamisen varaa, toivotaan että ihmiset joskus viisastuisivat.