Adventtikirkko ja muiden seurakuntien uskovat

Täällä palstalla näkee suoraan sen suvaitsevaisuuden luonteen.
Adventistit yleisesti sopeutuvat yhteiskunnassa veljellisesti muihin ja päinvastoin.
Yleisesti ei ole mitään mittaria suvaisaevaisuuden mittaamiseen, vaikka sinä sellaista saarnaatkin.
Adventtikirkolla on ollut koko historiansa ajan vaikeuksia tulla tunnustetuksi kristittyjenn joukkoon.
Heillä on ollut aina tavoitteena sinne pääsy.
Onkin luonnollista ,että he ovat tyrkyttämässä myös ""suvaitsevaisina"" itseään.
Eihän heillä muuten olisi vähääkään mahdollisuutta päästä "kirjoille" kristityiksi.
Täällä on selkeästi havaittavissa että oppi on suurin yhteyden este ja se juopa on suuri.

"Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on." Job 34:4 VKR

http://koti.mbnet.fi/kyti/index.htm


Näillä kotisivuilla on evankeliumia, kokemuksia ja kritiikkiä adventtikirkon opeista.
_________________________________________________

http://www.kotiposti.net/raamattu/kristinusko/suuntaukset/#tapaus_adventtikirkko_ts._seitsemannen_paivan

"Adventtikirkon asema maailman kristillisissä piireissä on edelleen epäselvä. Syitä siihen miksi kristilliset yhteisöt ympäri maailmaa suhtautuvat Adventtikirkkoon varauksella, on olemassa useita. Ensiksikin aikaisemmat opetukset ovat olleet kristikunnasta poikkeavia ja toiseksi Adventtikirkko uskottelee jäsenilleen, että Ellen Whiten palvelutyössä vaikutti profetoimisen lahja. Seurakuntalaiset, jotka eivät kunnioita ja ota vaarin Whiten kirjoista saamaa "ohjausta", katsotaan hylkäävän profeetan siunaukset jakeen Matt. 10:41 sanoin. Kirkon ottama kanta on tässä suhteessa epäraamatullinen, sillä White ei elinaikanaan täyttänyt Raamatun mainitsemia profeetan ominaisuuksia. Raamatun mukaan profeetta on henkilö, joka puhuu Jumalan suulla, eikä puhu omiaan. Profeetta on Raamatun mukaan erehtymätön, sillä hän on Jumalan airut. Useissa kirjoissa ja sivustoilla on todistettu miten Ellen G. Whiten profeetalliset näyt eivät pidä yhtä Raamatun sanan kanssa."

_________________________________________________
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=131&PHPSESSID=ba76dd3b0c47cc62f342c1cabba008ea

"Mutta opillisen reformin tekeminen ja kaikista adventismin tyypillisistä opeista luopuminen - sekä kulteille tyypillisestä "ainoan oikean Jumalan jäännöskansan" vaatimuksesta ja toisten kristittyjen käännyttämisestä luopuminen - merkitsisi sen oksan poikki sahaamista, jolla adventistit istuvat: ei olisi enää järkevää syytä adventismin olemassaololle, jos sen sanoma ei olisi muuta kuin armon evankeliumi. Miksi pitäisi erota omasta kirkkokunnasta ja liittyä adventismin järjestöön, kun samaa armon evankeliumia kuulee muuallakin? Niinpä adventistijohtajien "työkalupakin" tyypilliset keinot perustellun teologisen kritiikin vaientamiseksi ja vähättelemiseksi - salailu, sensuuri, vähättely, syyllistäminen, vaientaminen palkitsemalla eli antamalla arvoasema yhteisössä - todennäköisesti ovat käytössä vielä pitkään. Mutta eikö jo alkaisi olla rehellisen ja avoimen uudelleenarvioinnin aika: 161 vuotta on kulunut eikä adventismin pioneerien oikeassa olemisenhalu ja kasvojenpelastamisentarve luulisi olevan enää mikään motiivi, johon voisi samastua ja tukeutua teologian tekemisen käytinvoimana."

Hei jarlau ja rauha Herrassa
Mitä sanot niistä seitsemän seurakunnan enkeleille lähetetyistä kirjeistä jotka voi lukea Johanneksen ilmestyksen alkuluvuissa.
Mitä ne sanovat nykyajan kristinuskon eri suuntien seurakunnille.

kasi

pohdintoja:

Hektor laulaa osuvasti työttömän arkiviisussa sen, että mikään ei ole mittään.

Niinkuin Jarlau kirjoituksessaan toi esille, Adventtikirkon suhteesta muihin kirkkokuntiin kyllä kantaa seurakunnan sisällä ajatusta uskovat on "hajotettu" eri seurakuntiin (uskovia on siellä ja täällä). Adventtikirkko on tänään "lähempänä apostolista seurakuntaa, jne." (tulkintani kirjoituksista).

Varmasti apostolinen seurakunta oli ns. puhtain, ja kun apostolit valvoivat opetusta, puhtaus säilyi ja sen jälkeen alkoi hajaannus oppinäköaloissa.

Adventtikirkkoa katsoakseni, (Jumalan tahdon noudattaminen Kristuksessa) on uskon päämäärä ja joka tässä Kristuksessa on, on oikealla perustuksella.

Mitä siihen tulee mukaan terveelliset elämäntavat ovat myönteisiä näköaloja, koska Jumalankin alkuperäinen tarkoitus "puhtaat ja saastaiset" ruokaohjeet oli siinä hyväksi, ettei tarvinnut kantaa niitä sairauksia, mitä ne väärät ruoka-aineet aiheutti. (eihän kaikki ole terveellistä syödä, koirat, kissat jne. etten lähde tulkitsemaan, että kaikki on puhdasta ravinnoksi).
Onhan ajan matkan varrella juutalaiset pysynyt terveempinä mm. käsienpesun takia tautikausina ja tulleet vainotuksi siksi valtaväestön takia, (ilmeisesti olettivat pahuuden suojelevan heitä sairauksilta). No nyt hygienia tieto on tullut meillekin ajansaatossa kaikille pesut. (miehet saisi pestä kätensä vain vessakäynnin jälkeen, hyi, kuinka moni lähtee pesemättömin käsin ulos).
Ts. Jumalalla on ollut syy-perusteet kirjoittaa sanaan ja kelle Hän asiat toi esille, omalle kansalleen. Mekin pakanat Jeesuksessa olemme Jumalan kansaa ja ehkäpä viisautta se olisi meille..
=========
No tekeekö ”oikeellinen” näkemys Raamatusta toisen paremmaksi, tahi huonommaksi? Antaako näkemys oikeutuksen itsekehuun tahi ulkopuolelta moitteeseen? Ehkäpä ei.

Molempia kädenvääntäjiä on täällä kirjoituksissa. Jotkut lähtevät kirjoituksissa jopa sille tielle siihen, että kaikki ulkopuolella on ”saatanasta” ja ovat saatanan lapsia, kuulun omaan leiriin ja olen ulkopuolella Baabelin uskonnosta. ((Factoja ja Maksimia)),, ym toiselta leiriltä (pelkään jo, se lähentelee Pyhän Hengen pilkkaa, ellei ole sitä).

Toiset adventistit pitävät näkemystään Raamatullisena, pitävät opistaan kiinni, hyväksyvät toiset uskovat eri seurakunnista, kokevat rakkautta heitä kohtaan jne. Ymmärtävät sen, että jokainen katsoo sanaa sillä ymmärryksellä mitä Pyhä Henki on antanut sanasta ja tekevät totta näkemyksissään (terveellä näkökannalla rakkaudesta lähimmäiseen, hyvä!).

Tässä kädenväännössä ei meillä ole oikeus tuomita adventistejakaan, uskossaan tekevät totta, väärän karsikoon Herra. Mielestäni mikään kirkko ei ole sama mitä se on lähtökuopissaan ollut, enkä usko, että adventismikaan on. Hieman pitkäpiimäisesti katson arvostelua, silloin ja silloin, on oppi tällöin myös presiis samaa. Todennäköisesti adventismi on tänään erilainen kuin 1800 luvulla. Luen adventismista kirjasta: Mihin Suomi uskoo, ja siellä kirkon puolelta annetaan hieman erilainen kuva, mitä täällä viestitetään ja luulisin hieman tarkoitushakuisesti, leimakirveet soivat.

Pohtisin vielä, onko Adventtikirkko kirkkona pitämässä taivaan elämän kirjoja käsissä? Ehkäpä ei, ja en uskokaan, että näin opetetaan, (paitsi nämä ääri-ihmiset jota on jokaisessa erinimisessä seurakunnassa). Adventtikirkko voi vain kohdaltaan olla korostamassa näköaloja Raamatun sanaan.
Jokainen seurakunta kantaa sisällään (kristilliset) oppia, mitä on hyvä tarkastella, koska täydellistä seurakuntaa ei ole, ja Jumala on tuonut eri seurakuntien kautta uutta näkemystä aikaan mikä on saattanut unohtua täällä matkalla.
Esim. Adventtiuskovalla on paljon oppimista Pyhästä Hengestä, ja uskoisin Helluntaikirkon tulleen aikaamme tuomaan näkemystä Pyhän Hengen kasteesta, vaikkakin siinä on omat ylilyöntinsä ja oppinsa vinoutumat. (pakollinen kielilläpuhumisen merkki Hengen täyteydestä.. R-sana opetus "ei kaikki puhu kielillä", mutta luulisin opetuksen muutosta olleen ajassa ja on).

Kaikilla meillä on annettavaa toinen toisillemme, mutta jos tätä me ei nähdä ja aletaan tuomita puolin ja toisin Beelsepuupin lapsiksi, on tiemme vaarallisilla vesillä. (tulee kerrattua tätä joillekin).

Hektorin laulu toi esille, mitään ei ole mittään kuvastaa sitä, että ilman >Kristusta kaikki on turhaa, ei mittään. Opit ja ismit, lakkaa, rakkaus jää.

Rakentava vuoropuhelu voi täällä jäädä aina vaillinaisiksi, ja toisten oppien katsominen voi olla vajaata napostelua. Voimme seistä valtavan kentän äärellä ja katsoa pientä ruohontupsua näkemättä kokonaisuutta. Kyllä siinä on hyvä sitten toiselle puhua, kun nähdään vain se tupsu, puolin ja toisin.
Sitten tupsunkatsoja esittää toisille tupsun, ja kukaan ei osaa nostaa katsettaan näkemään kenttää, vaikka joku sen tuo esille, "olemme kentän äärellä". On siinä hyvä katsella tupsua puolin ja toisin, näkemättä muuta.

Olen elämässäni pyrkinyt ravistelemaan oppi valjaita päältäni ja rohkeasti katsomaan mitä naapuri puhuu. Myös olen tuonut näkemyksiäni esille, mutta en ole runtannut naapuriani hänen näkemyksistään, koska se ei minulle kuulu ja niin paljon vajaamittaisuutta on myös kohdallani.
Annan Raamatunsanalle tilaa ja sille hengen miekalle. Jos se kehoittaa sanan kautta oppimaan uutta, niin en anna oppiraja-aidat olla esteenä kasvulle. Kyllä me raja-aitoja kannamme jokainen.
Me olemme hyvin rajoittuneita näkemyksissämme, minä uskovia ja siksi pitäisi puhua pienillä kirjaimilla toisillemme, ettemme tulisi pilkkaamaan väärää puuta.
Ei tule paineitakaan matkan varrella siitä, että pitäisi olla päätuomari tuolle ja tuolle.

Sanaa kun tuomme esille, Jumalan sana on kaksiteräinen miekka, jos se saa sydämissä muutosta tapahtukoon niin. Olkaamme vain rehellisiä itsellemme sanan edessä tietäen, että olemme vajaamittaisia kaikki, ja ”naapurilla voi olla sanottavaa” minkä Jumala on avannut näkemään ja näitä jyviä on siellä ja täällä.
Sinulle kirjoittaja, joka tuomitset ”saatanan” lapsiksi ihmisiä, olet vaarallisilla vesillä. Eksyneitä on, ja tietämättömyyden ajoissa eläviä, Kristuksen omia, pannaan miekat tuppeen, ettei lyödä korvia toisilta kiivauksissa. Pidetään huolta siitä omasta elämästä, että seistään Herran omina sydän vihmottuna pahasta omastatunnosta, Herra karsii omansa, jopa Juudaan otti matkalle, jos näitä muistelee.


tässä näin kaenuunmiehelt, kavunmiehen teolookitl miettelöitä.

Itse perkele on astunut alas pitämään isoa ääntä ja kapinaa eksytyksen vimmassa...moni lankeaa ansaansa?