Kyllä se on totta, mitä tuolla alempana eräs kirjoittaja sanoi,ei helpolla pyydetä anteeksi.
Mistähän moinen johtuu? Ollaanko ylpeitä? Vai tuntuuko nöyrtyminen lapselliselta,häpeämmekö?
Kyllä aihetta anteeksi pyytämiseen olisi varmasti,loukaavista kirjoituksista päätellen.
Muutamasti olen joutunut pyytämään anteeksi,eilen viimeksi töppäilyäni.
Mistähän moinen johtuu? Ollaanko ylpeitä? Vai tuntuuko nöyrtyminen lapselliselta,häpeämmekö?
Kyllä aihetta anteeksi pyytämiseen olisi varmasti,loukaavista kirjoituksista päätellen.
Muutamasti olen joutunut pyytämään anteeksi,eilen viimeksi töppäilyäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi, niin kuin Jumalakin on meille Kristuksessa Jeesuksessa anteeksi antanut.
Hyvä ja rohkaiseva kirjoitus!
Henkilö, joka myöntää tehneensä väärin, on jalo ihminen. On todella suurta kuulla sanat: "Minä sen tein, olen pahoillani."
Terve ihminen tuntee syyllisyyttä, kun siihen on aihetta. Syyllisyyden tunne on moraalinen tunne. Moraaliseen käyttäytymiseen voisi ajatella kuuluvan järki, vapaa tahto ja hyvä tahto. Pakotettu säännön noudattaminen ole moraalista käyttäytymistä. Kun henkilö harkintansa jälkeen vaapaasta ja hyvästä tahdosta haluaa tehdä sitä, mikä oikein on, toimii moraalisesti. Tällä käyttäytymisellä en tarkoita pelastuksen ansaitsemista, vaan moraalista käyttäytymistä ihmisten keskuudessa.
uskonelämäni alkutaipaleella pyydellä nöyrästi anteeksi, mutta huomasin pian, että nöyryyttäni ruvettiin käyttämään väärin ja lisävaatimuksilla vetämään minua väärään nöyryyteen, eikä minulla itselläni olisi saanut olla mitään muuta mielipidettä kuin pyydellä anteeksi!
Olosuhteiden pakosta minustakin on tullut sellainen, että liian harvoin pyytelen anteeksi. Tosin niiltä pyydän, joita huomaan todella aiheettomasti loukanneeni.
En tosin vaadi ketään toista minultakaan anteeksi pyytelemään, sillä anteeksiantaminen pyytämättäkin Kristukseen uskovilla pitäisi kuulua kuninkaallisen suvun hyviin käytöstapoihin!
Minulla ei ole mitään moitetta eikä syytöstä ketään vastaan, vaan yritän vilpittömästi joka päivä muistaa Herran edessä jokaista tuttua ja tuntematonta, että jos he tahattomasti tahi tahallisesti minua jollakin tavalla loukkaavat, niin anna minulle anteeksi antava mieli, ja heille, Herra, anna anteeksi!
harvoin pyytänyt, nyt pyydän: Isä Jeesuksen nimessä, anna minulle anteeksi.
Isä, siunaa heitä monin kertaisesti.
Isä siunaa myös heitä runsaasti jotka eivät minusta pidä.kiitos Isä, Jeesuksen nimessä!
Todella hyviä kommentteja anteeksi pyytämisestä ja antamisesta.
Se mikä sitä anteeksi pyytämistä vastustaa, on tietysti meidän
lihallinen ihmisemme ja tietysti piru itte kuiskuttaa,
että "no eihän sun nyt tarvitse sitä siltä anteeksi pyydellä",
koska se tietää, miten rakentavaa,suloista ja terapeuttista on se,
kun me pystymme sen tekemään, samoin on tietysti anteeksi antamisessa.