Kuinkahan suuri osa homofoobikoihin lukeutuvista uskovaisista on oikeasti ollut tekemisissä homoiksi tietämiensä ihmisten kanssa? Varmaan moni muuttaisi käsitystään homouden syntisyydestä, kun oppisi tuntemaan homoja ja huomaisi heidän olevan samanlaisia ihmisiä kuin toisetkin.
Homofobian yhtenä selityksenä voitaisiin pitää ihmisen luontaista, evoluution kehittämää ominaisuutta pelätä itselleen tuntemattomia asioita ja ilmiöitä. Useinhan nuo pelot ovat olleet pelastukseksikin; kyse on voinut olla elämää ylläpitävistä vaistoista. Kun sitten ihminen tutustuu itselleen uusiin asioihin ja huomaa, etteivät ne uhkaa hänen asemaansa eivätkä olemassaoloaan, pelko vähitellen väistyy.
Kuvitellaan tilanne, ettei ihminen ole koskaan elämässään nähnyt koiraa. Kun hän sitten sellaisen näkee tulevan tiellä vastaan, mikä voisi olla luonnollinen reaktio? Kun hän sitten uskaltaa tutustua koiraan, silittelee ja rapsuttelee sitä, pelko saattaakin hävitä, eivätkä koirat enää aiheuta paniikkia eivätkä ahdistusta. Lasten kysessä ollessa käyttäytymismalli on selkeästi huomattavissa.
Hyökkäys voi joskus olla paras puolustus pelottavaa asiaa kohtaan. Etenkin nykymaailmassa kuitenkin perinnäisillä vaistoilla ja käyttäytymismalleilla ei enää ole alkuperäistä merkitystään. Ne kuitenkin toimivat edelleen, ehkä eivät niin voimakkaina kuin luolamiesten aikaan mutta kuitenkin. Aikanaa luolamiehet mukuroivat uhkaavia kohteita nuijillaan. Homofobiasta kärsivien uskovaisten nuijana toimii Raamattu.
Homofobian yhtenä selityksenä voitaisiin pitää ihmisen luontaista, evoluution kehittämää ominaisuutta pelätä itselleen tuntemattomia asioita ja ilmiöitä. Useinhan nuo pelot ovat olleet pelastukseksikin; kyse on voinut olla elämää ylläpitävistä vaistoista. Kun sitten ihminen tutustuu itselleen uusiin asioihin ja huomaa, etteivät ne uhkaa hänen asemaansa eivätkä olemassaoloaan, pelko vähitellen väistyy.
Kuvitellaan tilanne, ettei ihminen ole koskaan elämässään nähnyt koiraa. Kun hän sitten sellaisen näkee tulevan tiellä vastaan, mikä voisi olla luonnollinen reaktio? Kun hän sitten uskaltaa tutustua koiraan, silittelee ja rapsuttelee sitä, pelko saattaakin hävitä, eivätkä koirat enää aiheuta paniikkia eivätkä ahdistusta. Lasten kysessä ollessa käyttäytymismalli on selkeästi huomattavissa.
Hyökkäys voi joskus olla paras puolustus pelottavaa asiaa kohtaan. Etenkin nykymaailmassa kuitenkin perinnäisillä vaistoilla ja käyttäytymismalleilla ei enää ole alkuperäistä merkitystään. Ne kuitenkin toimivat edelleen, ehkä eivät niin voimakkaina kuin luolamiesten aikaan mutta kuitenkin. Aikanaa luolamiehet mukuroivat uhkaavia kohteita nuijillaan. Homofobiasta kärsivien uskovaisten nuijana toimii Raamattu.
Vastaukset 60
Vanhimmat
ainaki Ari Puonti on ollut ja hänellä on heistä tietoa todella paljon.
Puonti ei tuo esille tietojaan vaan valehtelee aina ja armotta. Syynkin tiedän, vaan en viitsi julkiseen paikkaan kirjoittaa.
sisimpäsi tuska onkin suuri...
Ikävä kyllä minullaKIN on ollut suru kohdata se sumuttaja ihan henkilökohtaissti. Paikka EI ollut herran oma Aslan vaan muuan muu, paljon hänen asennoitumisiaan paremmin paljastava paikka.
Mitä mahtaa tarkoittaa sinun kielessäsi sana tuntea?
Sitä aina välillä ihmettelee, miksi ihmiset tahallaan antavat sumuttaa itseään.
Miksi sinä oikein meitä luulet? Yksi väittää, että hellarit kasvattaa lapset naiviksi ja toinen, ettemme ole koskaan kohdanneet homoja! Tai lesboja! Jumala anna mulle viisautta! Jos sua nyt helpottaa, niin ollaan kohdattu! Me emme TUOMITSE IHMISIÄ vaan EMME HYVÄKSY TEKOJA! Koeta nyt se ymmärtää! Olet Jumalan kuva. Jospa sinä pelkäätkin uskoa, koska se on sinulle tuntematon! Keskustelin ateistien kanssa homoseksuaalisuudesta ja he olivat samaa mieltä kanssani. Se on ällöttävää. Niin kuin muukin esim. avioliiton ulkopuolinen seksisuhde! Me vain ajattelemme näin. Sinä voit olla omaa mieltä, mutta - toivottavasti - mekin saamme olla! Ja kukahan tässä tyrkyttää omaa mielipidettä? Kenen mielestä meidän tulee olla samma mieltä? Me annamme sulle vapauden olla erimieltä, mutta sinun mielestäsi kaikkien pitäisi ajatella niin kuin sinä! Ole se mikä olet, mutta älä pakota muita samaan muottiin. Me kerromme mitä Raamattu sanoo ja sinä päätät haluatko tehdä niin vai et! Sun on valinta! Etsi paikka, jossa ajatuksesi hyväksytään ja intä siellä. Täytyy myöntää. että nämä kirjoitukset loukkaavat minua. Olette kuin yksi nainen, joka ihmetteli, että toinen oli muuttunut. Pitkästä miehestä oli tullut lyhyt. Komeasta ruma. Vaaleasta tumma. Kun toinen vastasi, ettei ole Kari vaan Esko, niin nainen sanoi: Ja nimesikin olet muuttanut!
"Me emme TUOMITSE IHMISIÄ vaan EMME HYVÄKSY TEKOJA"
Älä jauha tota samaa sillä se on SAMA ASIAAAAA!!!!
Pakotatko meitä kieltämään ( tai et sinä tai muu uskova) vaan Jumala sexuaalisuutemme.
Tappakaa meidät sitten pois silmistänne myös ruumillisesti eikä vain henkisesti.
Kuule, mä en ole halunnut syntyä homoksi. En missään tapauksessa, en ehdointahdon halua olla sellainen jota uskovat oksentavat.
Mutta kun en muuta voi.
Äläkä älä sössäämään eheyttämisestä. Se ei toimi.
Ei heterokaan eheydy homoksi!
Jumala ja Kristus on OK.Ja Jeesuksella on viisaita ajatuksia. Mutta te uskovat vasta katkeraa kalkkia meille juotatte kääntämällä ja vääntämällä meille raamatun sanaa mielenne mukaiseksi.
Herra anna anteeksi kiihkouskoville, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.Lue:lapsensa sekopäisiksi.
Miten homoseksuaalisen ihmisen tulee oikein teidän lahkolaisten kanssa olla olemassa; ihmisenä ette muka tuomitse, mutta ihmisarvoa normaaliin elämäöän ette anna? MINUA ette te lahkolaiset ole oikeutettuja tuomitsemaan selibaattiin, en minäkään teitä selibaattiin tuomitse. Jumala ei tuomitse moiseen kidutukseen ketään, vaikkla teidän tietämättömät ja tietoa karttavat saarnaajanne niin valehtelisivatkin.
Montako kertaa on toistettava se, että ei täällä kukaan ketään voi "tuomita".
-Tuomio on se mikä julistetaan sitten kun kaikki on ohi. Syytöksiä
tietysti ihmiset esittävät puolin ja toisin, niin "kristillisyyden" nimissä,
kuin muutenkin, koska meillä ihmisinä on siihen helposti taipumus langeta.
Täällä maan päällä julistetaan sitä, mitä Jumala sanoo sanassaan,
tarjoten ihmiselle mahdollisuutta pelastukseen. Mutta pelastus
ei tule kuitenkaan aivan "ehdoitta", eikä varsinkaan pyytämättä,
eikä ihmisen itsensä vääristelemien omaehtoisten sanan tulkintojen mukaan.
Siispä laitan tähän aitoa ja taattua Jumalan sanaa raamatusta,
ja esitän taas kysymyksen: Missä kohtaa raamatussa olisi sanottu selkeästi,
kuten Jumala näistä asioista puhuu, että JOKAISELLA ihmisellä
olisi oikeus päästä nauttimaan seksistä, varsinkin jos ei ole kyse
miehestä ja naisesta jotka ovat keskenään aviossa?
(Loogisesti voisi päätellä että seksin nautinto olisi alunperin
tarkoitettu ikäänkuin palkkioksi niille jotka haluavat osallistua
omalta osaltaan jatkuvuuteen ja rakentaa yhteiskuntaa
perheeksi nimitetyllä yhteiskunnan peruselementillä.)
Jos ei ole itsellä raamattua, sellaisen saa akuuttiin tarpeeseen
vaikka kirjastosta lainattua, tai muutamalla eurolla
voi löytää jostain antikvaria-liikkeestä.
Matt.19:3. "Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen:
"Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" 4. Hän vastasi
ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja
liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? 6. Niin
eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt,
sitä älköön ihminen erottako." 7. He sanoivat hänelle: "Miksi sitten
Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" 8. Hän sanoi heille:
"Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne,
mutta alusta ei niin ollut. 9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa
muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn,
se tekee huorin."
10. Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden,
niin ei ole hyvä naida." 11. Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana
kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. 12. Sillä on niitä,
jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia,
ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi,
ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä
avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."
"Loogisesti voisi päätellä että seksin nautinto olisi alunperin
tarkoitettu ikäänkuin palkkioksi niille jotka haluavat osallistua
omalta osaltaan jatkuvuuteen ja rakentaa yhteiskuntaa
perheeksi nimitetyllä yhteiskunnan peruselementillä."
MIHIN mahtaa tämmöinen logiikka perustua? Millä ihmeen perusteella kaikkien seksuaalisuus on aktina jokin palkinto? Minusta tuo logiikka on lähinnä perverssiä fundamentalismia.
Niin: olen rekisteröidyssä parisuhteessa, olen ja pysyn. Rakastamme toisiamme. Jumalaa se asia tuskin haittaa, sinua näkyy haittavaan. No, syysi kai sinullakin on.
>MIHIN mahtaa tämmöinen logiikka perustua? Millä ihmeen perusteella kaikkien seksuaalisuus on aktina jokin palkinto? Minusta tuo logiikka on lähinnä perverssiä fundamentalismia.
Vastaan:
Etkö sinä osaa lukea, kun heti olet esittämässä ksymystä, johon olet
juuri lukenut vastauksen perusteluineen.
Saitpa sitten taas pullautettua tuon "fundamentalismi":nkin ja vieläpä "perverssi":nä!
-En kommentoi.
Jumalan puolesta en voi vastata, muuta kuin sen mitä raamatusta
lukemania perusteella tiedän, että; -Hän haluaa pelastaa KAIKKI ihmiset,
jotka Hänet haluavat ottavat vastaan ja Hänen sanaansa totella.
Ja jos TUO oli perustelu omituiselle logiikallesi, niin silloin lehmätkin lentävät! Esitit OMAN otaksumasi, jonka kerrotkin nyt RAAMATUN kannaksi asiaan. Hiphei!
No, onneksi olet hetero, joten saat palkintosi, Me emme kaikki ole heteroita. Sinusta se on sitten varmaan sinuin sadisti-jumalasi mielstä reilua...
En ole väittänyt omaa kommenttiani, raamatun kannaksi. Sanoinpa vaan,
että siihen mitä edellisessäsi kysyit, olin jo vastannut mun edellisessä.
Se todellakin oli mun johtopäätelmä ja kuten sanoin, vaikuttaisi
hyvinkin olevan myös Jumalan logiikan mukainen. Joka onkin niin
johdonmukaista, ettei siihen ihmisellä juurikaan ole sanomista,
paitsi jos on oikein hyvissä puheväleissä Hänen kanssaan, kuten joistakin
raamatun kertomuksista ilmenee. Hän on, ja jos haluaa laitaa jotain
alkuliitettä, niin esim. Kaikkivaltias on hyvä.
Hyvä Työmies 2,
ethä leimaa kaikkia kristittyjä homofoobikoiksi, niin wi todellakaan ole. Ne, jotka ovat typistämässä homojen ihmisyyttä, ovat vain äänekkäimpiä.
Voisit googlettaa eim.hakusanalla Yhteys-liike, niin pääset katsomaan kirkon ja muidenkin kristillisten tahojen piirissä toimivien henkilöiden käsityksiä asiasta. Sitä paitsi Kallion kirkossa järjestetään toukokuun lopussa ns. Sateenkaari-messu.
On siis myös toisenlaista suhtautumista kristittyjen parissa kuin mitä omassa kirjoituksessasi kuvailit.
Niin, itse kuulun tässä suhteessa enemmistöön, mutta kärsin siitä että kaikki kristityt leimataan homofoobikoiksi.
ei todellakaan ole leimata kaikkia kristittyjä homofoobikoiksi, vaan kuvailla juuri näitä äänekkäimpiä yksilöidä. Kommenttisi oli hyvinkin aiheellinen ja toivottavasti näkemykseni nyt tuli paremmin selville.
sellainenkin ajatus, että mitenkähän itseään uskovaiseksi tituleeraava reagoisi tilanteessa, jossa oman lapsen homoseksuaalinen suuntautuneisuus paljastuisi..
Varmaan ko. tapauksia on ollutkin, joten kiva ois tietää.
niitäkin on. Kyllä me rakastamme lapsiamme, vaikka he eivät samoja arvoja edusta kuin me. Me, vanhempina, olemme esim. armeijan kannalla, kun taas poikamme on valinnut sivarin.
Kaikki ei hyväksyisi sitä, mutta ei hyväksy ei-hellarikaan. Itse olen miettinyt asiaa. Jos niin kävisi, niin lapsi on valinnut oman reitin elämässään, mutta koti on yhä avoimena hänelle. Hän on silti lapseni. Lapset ovat lainaa ja he elävät omaa elämäänsä. Silti minä saan olla omaa mieltäni asioista. Asiat voivat tapella - ei ihmiset!
mahtava tunne toivoa lapselleen kidutustuomiota?
että toivon sitä. En vain voi pelastaa ketään - en edes sinua!
sulla niitä lapsia ei kait tule olemaan että älä mieti sitä
" Kyllä me rakastamme lapsiamme, vaikka he eivät samoja arvoja edusta kuin me."
Totta totisesti osuit naulankantaan. Minä voin lapsena kertoa, että äitini SANOO rakastavansa minua. Mutta en SOVI äidin ja isä arvomaailmaan koska he eivät homoja hyväksi. Se on syntiä.
Arvaa vaan miltä tuntuu, kun äiti ja isä ei hyväksy mua kokonaisena ihmisenä. Mutta MUN täytyy hyväksyä HEIDÄN uskonsa ja HEIDÄN arvomaailmansa. Minä EN saa arvostella HEIDÄN arvomaailmaa.
Pidä sitten tässä pää tasapainoisena. Mihin tämä johtaa. Jatkuvasti kerjään heidän hyväksymistään omalle olemassa ololle hamaan hautaan asti.
HE eivät uskonsa tähden tule mua HYVÄKSYMÄÄN sellaisena jollaisena synnyin.
Tässä teille hellereille mietittävää.
Olkaa siteen niin rakastavia ja EI tuomitsevaisia.
Ettehän TE tuomitse ihmisinä vaan Jumala. Tämän Sanan taakse aina VETÄYDYTTE. Voi teitä te uskovat. Pitäkää uskonne mutta antakaa lapsienne elää.
13:23 Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.
kotisi/vanhempasi ovat. Samoin voin kertoa, että en sovi omien vanhempieni arvomaailmaan uskoni tähden. Sinun ei tarvitse hyväksyä heidän arvomaailmaansa, niin kuin heidän ei tarvitse hyväksyä sinun arvomaailmaasi. Älä kerjää heidän hyväksymistään, vaan olet nyt sitä mitä olet. Ei ole sinun vika, että he pitävät syntinä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja kuuluvat sinun arvomaailmaasi. Sinä voit elää oman vakaumuksesi mukaan. Se että olen käynyt uskovien kasteella, on äitini mielestä synti ja minua odottaa, hänen mielestään, helvetin tulenlieskat. Silti tiedän, että he rakastavat minua. He ajattelevat asioista eritavalla - entä sitten? Minä elän omaa elämääni ja hyväksyn asioita, jotka sopivat mun pirtaani ja he elävät omaansa. Ei minun lapseni tee asioita, jotka olisivat minun arvomaailmaan sopivia. Mutta he elävät omaa elämäänsä. Älä siis tunkeudu väkisin vanhempiesi arvomaailmaan, vaan anna heidän pitää omansa ja pidä sinä omasi. Jokaisella ihmisellä on oma arvomaailmansa, jopa aviopuolisoilla. Ei minun arvomaailmani ole sama kuin mieheni. Olen omilla aivoilla ajatteleva ja niin on miehenikin. Silti me tulemme toimeen keskenämme.
Vanhempasikin oppivat katsomaan sinua, eikä sinun homoseksuaalisuuttasi. Ja sinä opit katsomaan heitä, etkä heidän uskoaan. Kunhan aikaa kuluu. Tai sitten ette kumpikaan opi näkemään metsää puilta.
mutta jostain kumman syystä lapsi aina haluaa vain vanhenpien hyväksynnän.
voi vaikuttaa jokaiseen ihmiseen. Mutta jospa me annettas jokaiselle mahdollisuus. Muuttunut olen minäkin pahanteosta Jumalan vaikutuksesta. Ei ole vara osoittaa sormella ketään. Ei homoa, alkoholistia tai varasta. Jokainen seisoo tai kaatuu oman Herransa edessä.
Ymmärrän, että se on vaikeaa. Joskus se ei vain onnistu. Toivon sinulle paljon siunausta elämääsi. Vaikka olen uskossa, toivon vilpittömästi, että elät oman vallintasi mukaan, elä sitä rehellisesti niin itseäsi kohtaan kuin kaikkia muitakin kohtaan.
mielestä et syntynyt sellaiseksi. He pitävät homouttasi vääristymänä, synnillisenä asiana. He rakastavat sinua sellaisena jollaisena synnyit - toivon niin. Eivät kuitenkaan kaikkea sitä mitä sinussa on - olkoonkin, että jossain määrin sitä on voinut olla sinussa jo syntyessäsi, esimerkiksi alttiutta homouteen. Käsitykseni on että homoseksuaalisuus ei ole synnynnäistä vaan muodostuu, mutta vaikka se osittain olisi synnynnäistäkin kyseessä joka tapauksessa on vääristymä, jossa Jumala voi auttaa Häneen uskovaa. Kärjistetään nyt vähän, että jos joku syntyy vaikka kyttyräselkäisenä, niin kyllä vanhemmat voi lastaan rakastaa sellaisena kuin lapsi on, vaikka eivät kykenisi tuntemaan rakkautta hänen kyttyräänsä kohtaan! Hengelliset asiat ovat sitten vielä erikseen, ja kyllä nimenomaan Jumala tahtoo antaa ja vaikuttaa vanhemmissa ehdotonta hyväksyvää rakkautta lapseen silloinkin, kun ei voi hyväksyä jotakin lapsen elämässä ja elämäntavoissa vaikuttavaa asiaa. Lapsi on kuitenkin rakkauden arvoinen ja sitten voi rukoilla että hän aikanaan saisi Jumalan asioidensa keskelle löytää ja Pyhän Hengen lohdutukseksi henkilökohtaisiin kamppailuihin ja voisi muuttua sen mukaan kuin Jumala näkee hyväksi häntä muuttaa.
Tiedän että kaikki uskovat vanhemmat eivät ole pystyneet lapsiaan rakastamaan niinkuin tulisi. Ehkä siinä vaikuttaa omat tunne-elämän vammat sitten. Ei kyse ole niinkään hengellisyydestä ja siitä että kun Jumala ei hyväksy homoutta. Kyse on inhimillisistä asioista. On vaikea hyväksyä että lapsi elää ja ajattelee eri tavalla kuin itse. Jos vanhempi siis käyttäytyy lastaan kohtaan väheksyvästi ja inhoten sen tähden että lapsi on esimerkiksi homo, ei vanhemman käytös ole Jumalan vika. Uskon että Jumala tahtoo vanhempien rakastavan lapsiaan joka tapauksessa ja tahtoo myös vanhempia parantaa omista vammoistaan, niin että kykenevät rakastamaan tuollaisessakin tilanteessa.
Uskon kyllä että vanhempasi sinua rakastavat. Varmaan hyväksyvätkin tai ainakin tahtoisivat hyväksyä. Joka tapauksessa toivon niin. Mutta ihminen ei aina kykene vaikka tahtoisikin. Joku on kasvanut Jumalan läheisyydessä hyväksymään myös ne ihmiset joiden elämäntapa tuntuu inhottavalta, jonkun kohdalla taas on vaikea rakastaa ketään muuta kuin niitä, jotka ajattelevat samoin kuin itse ajattelee. Silloin on kyse omista sielunelämän vammoista jotka tarvitsee Jumalan hoitoa.
saarnamiehet kieltäneet miettimästä, ei tarkoita sitä, että se olisi kielletty myös minulta. Ajattelu ja asioiden pohtiminen on tietenkin Saatanasta. Minä poloinen vaan kun en usko koko Saatanaan...
millaisiin tuntemuksiin vanhempien kiihkouskonnollinen vakaumus johtaa. Noin sen voisi kuvitellakin olevan, ellei sitten lasta saada manipuloitua hylkäämään oma minuutensa ja alistumaan "zombien" rooliin.
Marja-Leena Parkkisen kirjassa Ulos kaapista on kuvaavia esimerkkjeä siitäkin, miten helluntailaisvanhemmillekin on alkanut empatiaa löytyä huuhaan sijaan, kun oma lapsi on osoittautunut lesboksi tai homoksi. Lukekaapa, teos on kirjastosta kätevästi saatavissa.
Joka lastaan rakastaa, ei hänelle eheytysvalhetta tarjoa. Joka lähimmäistään rakastaa, lopettaa valheen levittelyn ja antaa tilaa todennetulle tiedolle.
Kyllä sinulla on aivojen paikalla selvästi jokin vääristymä! Hanki nyt AJANTASAISTA tietoa, ennen kuin tulet tänne horajamaan vääristymistä yhtään mitään.
äidinrakkaus on ylitse kaiken,olen homon äiti,ja ylpeä,että hän on voinut asian minulle kertoa.
Ylivoimaisen suuri osa homojen ja lesbojen äideistä ja hyvin suuri osa isistäkin on kaltaisiasi. Eikä se ole kiinni omasta uskonnosta tai mistään muustakaan elämän kannalta tarpeettomasta asiasta: omaa lastaan kluuluukin rakastaa ilman vaatimuksia sellaisenaan. Kiitos Luojalle hyvistä äideistä ja isistä, ja erityiskiitos sinusta, joka uskallat sanoa kantasi tällä kivittävien "uskovaisten" palstalla.
Tätä juuri olin kaivannut."äidinrakkaus on ylitse kaiken,"
Mutta niin usein hellunatilaisten äitien rakkaus numero 1 on Jumla sitten vasta omat lapset.
helluntailaisten äitien tai yleensäkin uskovaisten rakkaus numero 1 olisi todellisesti Jumala, silloin saisivat Jumalan yhteydessä sydämiinsä rakkautta Häneltä kyeten rakastamaan myös puolisoitaan ja lapsiaan silloinkin, kun eivät voi jotakin asiaa tai elämäntapaa näissä hyväksyä.
..koska me olemme jokainen toisillemme peilejä.
ja siksi se mitä olemme heijastuu muihin.Kuten jos olen vaikka iloinen niin näen että kaikki on iloisia.jos olen surullinen näen muissakin surua.heijastan siis itseäni toisiin ja niin tekee kaikki.ja sama asia homous,toisen homous tuo oman piilossa olevan homouden näkyviin ja tietoiseksi ja siksi juostaan karkuun.ei kestetä.ja niimpä saadaan syyttää ja syyllistää mm.homoa siitä että hän on homo,vaikka jokaisessa ihmisessä on pimeitä puolia joita he eivät kestä,haluten salata.
ja juuri tämän vuoksi ihmiset eivät kestä toisten ihmisten erilaisuuksia koska ne tuovat oman salassa olevan ja piilotetun salaisuuden ilmi.
niin se vaan menee.uskokoon ken tahtoo.
terveiset heilarin tyttäreltä:)
on totta enemmänkin kuin toinen puoli. En ihmettelekään, miksi toisten valtaan alistetun uskovaisnaisen rooli ei sinulle pitemmän päälle sopinut: pystyt ajattelemaan asioita eri näkökulmista.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
E. Leino; Hymyilevä Apollo
Olen tykännyt tuosta runosta aina.
Ajattelen tosiaan asioita monesta eri näkökulmasta,ja haluisin että maailma olisi onnellinen ja kaikille olisi tilaa.Niin köyhylle kuin rikkaille,niin terveille kuin sairaille,niin iloisille kuin surullisille,ym.
mutta silloin kai maanpäällä oleminen olisikin jo taivasta.olisimmekin sitten jo taivaassa,eiks niin Työmies?
Nimittäin,olen varma siitä että olet hyvin syvällinen ihminen ja viisas.olen varma siitä että sydämeltäsi et ole ateisti kuten joku jossakin tällä palstalla asian ilmaisi.
uskon että sinulla on hyvä sydän ja siksi sinua pommitetaan.
näen asioita hieman laajemmin kuin ehkä eräät.
terveisin heilurityttö
Homot ovat samanlaisia ihmisiä kuin toisetkin. Kyllä.
Yksilöinä erilaisia niinkuin toisetkin. Jokainen ihminen kun on oma yksilöllinen persoonansa ja siksi erilainen.
Homot ovat siis samanlaisia ihmisiä niinkuin jokainen ihminen on, ja erilaisia ihmisiä niinkuin jokainen ihminen on.
Jokaisella on alttiutta joihinkin vääristymiin ja synnillisiin taipumuksiin. Yhdellä yhteen ja toisella toiseen. Jonkun kohdalla kyse voi olla jo ennen syntymää tapahtuneesta altistumisesta.
Jokaisen myös on omakohtaisesti tehtävä parannusta asioista jotka eivät Jumalan näkökulmasta ihmiselle sovi.
Ei toisen asioista vaan nimenomaan omista asioistaan.
* *
Jos kyseessä on seksuaalinen suuntautuneisuus ja/tai identiteetti joka on muodostunut lapsuuden ja nuoruuden kokemusten ja vaikutusten kautta ja jonka syntyyn ehkä ovat vaikuttaneet altistavasti jo ennen syntymää tapahtuneet asiat, mahdollisesti jopa sielunvihollisen vaikutus geneettiseen perimään, asia ei tietenkään ole helppo. Kuitenkin, jos tällaisena antautuu Jumalalle uskon että Pyhä Henki antaa voimaa elää niinkuin oikein on, jokaiselle yksilölle omassa erilaisuudessaan.
Näin voimme olla ruokkimatta vinoutuneita tarpeitamme. Homoseksuaalin kohdalla se merkitsee että seksuaalista suuntautuneisuutta samaan sukupuoleen ei tule vahvistaa käytännön seksuaalisin teoin ja mielikuvin.
Tässä henkilökohtaisessa uskonkilvoituksessa on Pyhä Henki mukana lohduttajana kiusauksissa, auttaa Jeesukseen turvautuvia kokemaan itsensä tärkeänä ja arvokkaana silloinkin, kun joutuu kieltämään itsessään sellaista minkä kokee olennaiseksi osaksi omaa persoonaansa. Pyhän Hengen parantavaan työhön antautuen, suostuen ristin kautta elämään parannuksessa eli pyhittymään elämäntavoiltaan, armossa, yksilöuskova saa omassa samanlaisuudessaan ja erilaisuudessaan kokea saman mitä muutkin kristityt ennen häntä ja parhaillaan kokevat: kuinka Henki eheyttää juuri sillä alueella missä on rikkimennyt, tekee Jeesuksen veren kautta tyhjäksi sukukirouksia ja taistelun keskellä aina virvoittaa ja nostaa masennuksenkin syövereistä, osoittaen että Jeesuksessa Kristuksessa on todellinen voitto.
* *
Tällä tavalla minä ajattelen...
Sinun ei tarvitse ajatella samoin kuin minä, etkä ajattelekaan. Olemmehan erilaisia. Ja erilaisuudessamme kumpikin olemme omakohtaisesti vastuussa olemmeko ihmisinä menneet Jumalan eteen ja pyytäneet saada löytää totuuden niinkuin se Hänen näkökulmastaan on.
Sinun mielestä tämä on Raamatulla lyömistä. En voi mitään sille että ajattelet niin. Mutta -
Väite että jokainen homouteen negatiivisesti suhtautuva kristitty olisi homofobiainen joka pelkää itselleen outoa asiaa, ei ole rehellinen eikä paikkansapitävä.
En tunne homoja kohtaan pelkoa. Tietysti voidaan ajatella että pelon kieltäminen kuuluu samaan defenssiin johon pelkokin. En rohkene myöntää pelkoani koska silloin joutuisin myöntämään että ehkä olen väärässä. Kätken pelkoni ja kuvittelen etten pelkää?
Kaikkea voidaan selitellä. Eri asia pitävätkö selitykset paikkansa. Niin sinun kuin minun.
* *
On kaksi asiaa jotka eivät ole yksi ja sama!
Inhota sitä mitä ihmiset tekevät. Inhota ihmisiä.
Olin viime viikonloppuna erotiikkamessuilla. Maksoin sisäänpääsymaksun. Kiitos Jumalalle siellä näkemäni asiat eivät alkaneet minua millään tavalla kiihottamaan. Niinkin olisi voinut käydä olenhan ihminen seksuaalisine tarpeineni niinkuin kuka tahansa. Kyselin ennen tapahtumaa Jumalalta voinko sinne mennä ja sitten menin rukoillen. En millään uhoavalla mielenlaadulla.
Vaihdoin messualueella muutaman sanan mm. erään naishenkilön kanssa ja annoin hänelle traktaatin, jonka hän ensin meinasi heittää pois mutta kun huomasi, etten todellakaan vihaa, en inhoa enkä ole siinä syyttämässä häntä, hän otti sen vastaan. Minuutti sen jälkeen hän lähti lavalle esiintymään sadomasokistisessa lesboesityksessä tyttökumppaninsa kanssa.
Tämä on tietysti ääriesimerkki. Mutta kerron tämän ymmärtääksesi että en vihaa enkä inhoa ihmisiä joiden synnillisiä taipumuksia ja mielestäni vääränlaista elämäntapaa en voi hyväksyä.
* *
Kyllä tuttavapiiriini kuuluu joitain homoja.
Ja olen keskustellut tällaisten ihmisten kanssa. Eräänkin kerran kun olin seurakunnassa jutellut toisen uskovan kanssa näistä asioista ja rukoillut näiden tähden Jumalaa, ja lähdin sitten erääseen baariin viettämään perjantai-iltaa teekupin äärellä, koin että todennäköisesti tulen tapaamaan jonkin kyseiseen ihmisryhmään kuuluvan henkilön tuona iltana. Näin kävikin.
Istuessani teekuppini kanssa baaripöydässä ovi avautui ja sisään astui minulle ennestään tuntematon mieshenkilö, päällisin puolin pukeutumiseltaan ja olemukseltaan kuin kuka tahansa keski-ikäinen mies, mutta sisimpääni laskeutui sellainen tuntuma että tuossa se henkilö nyt tulee, katsotaanpa kuinka tilanne kehittyy.
Tosiaan. Muitakin paikkoja on vapaana mutta hän tulee pöytääni istumaan, kysyy kohteliaasti saako istua ja aloitamme keskustelun. Hän kertoo olevansa uskonnonopettaja ja sitten eräitä muita asioita jotka jätän kertomatta. Sen verran sanon että keskustelimme hänen homoudestaan ja minun ja yleensä uskovien käsityksistä asiaan ja hän kertoi omista näkemyksistään ja kokemuksistaan. Mielestäni kävimme keskustelua ihan rakentavassa mielessä ja kumpikin sai kertoa kantansa.
Eikä seksuaalisuus ollut ainoa asia josta illan kuluessa keskustelimme.
Muistan hyvin erään toisen, varsin pitkän ja luottamuksellisen keskustelun joka myös tapahtui baarissa, siellä tapaamani mieshenkilön kanssa. Hän oli naisen kanssa avioliitossa oleva mies joka oli aiemmin elänyt kahdessa pitkäaikaisessa homosuhteessa. Hän itse oli alkanut ajatella että hänen homoutensa on vääristymä. Hän kertoi että on paljolti vapautunut homoudestaan ja on seksuaalisessa identiteetissään kokenut muuttumista, ja on pääosin tyytyväinen avioliittoonsa ja haluaa tällä tavalla jatkaa eteenpäin, vaikka välillä tuleekin kovia kiusauksia ja halua kokea miehen seksuaalista läheisyyttä ja harrastaa seksiä saman sukupuolen kanssa. Nuo kiusaukset ja mieliteot olivat kuitenkin vähentyneet huomattavasti.
Tämä henkilö ei ollut uskova eikä uskovien "aivopesemä" vaan oli itse alkanut ajatella näin.
Pitäisikö hänen muuttumisensa nyt sitten tuomita että se on lapsuudessa iskostuneiden moraalikäsitysten aikaansaamaa kyvyttömyyttä myöntää aito homoutensa tms.?
* *
Tai olisiko ehkä niin että uskovaiset pelottavat sinua?
;-)
Jokaisella meistä on oma henkilöhistoriamme ja kokemuksemme. Toisen leimaaminen epärehelliseksi ja pelkojensa tähden ymmärrykseltään estyneeksi on huonoa keskustelua noin niinkuin yleisesti ottaen. Toisaalta, jos olemme sitä mieltä että toinen oikeasti on pelkonsa vanki ja siksi kyvytön ymmärtämään totuutta, kyllä senkin saa kertoa. Olemme sitten oikeassa tai väärässä.
Joka tapauksessa ajattelen että minulla on näkemyksiini tässä homoasiassa perusteet. En ole ykskaks päättänyt että alanpa tässä nyt pitää homoutta syntinä. Näkemykseni perustuu kaikkeen mitä olen Jumalan yhteydessä kokenut ja kuinka Häntä tunnen. Homous ei yksinkertaisesti kuulu Jumalan luomaan sukupuoli-identiteettiin. Seksuaalisena taipumuksena, suuntautuneisuutena, identiteettinä ja minäkuvana se on pohjimmiltaan yhtä kaikki vääristymä, turmiollinen ja vahingollinen asia, jossa Jumala kykenee auttamaan nöyrtyväistä.
Sanon vielä kerran:
Uskovaiset eivät yleensä hyväksy homoutta. Tämä on asia jolle et voi mitään. Niin vain on. Sinun ei tarvitse hyväksyä uskovien näkemyksiä ja saat olla aivan vapaasti eri mieltä, mutta ole sitä rehellisesti. Uskovien leimaaminen homofoobikoiksi on älyllistä epärehellisyyttä heidän näkemyksiään kohtaan. Homouden syntisyys ei johdu homofobiasta (välttämättä, ehkä jonkun kohdalla kyllä siitäkin) vaan käsityksistämme millaiseksi Jumala on seksin luonut.
"Homoseksuaalin kohdalla se merkitsee että seksuaalista suuntautuneisuutta samaan sukupuoleen ei tule vahvistaa käytännön seksuaalisin teoin ja mielikuvin. "
Selibaattiako tässä pitäs alkaa harrastamaan??
Tuloksena on sitten mielisairaala.
Ei se Jeesus mua auta!!! Yritetty on ja rukoiltu on!
Ei ne erotiikka messut saa montaa muutakaan kiihtottumaan. eikä kukaan sitä ihmettele. vissii vain uskovaiset ihmettelevät.
> eikä kukaan sitä ihmettele. vissii vain uskovaiset ihmettelevät. <
Äläpäs yleistä. Ei tässä ole kyse siitä mitä uskovaiset ihmettelee. Luulen pikemminkin että uskovaiset yleisesti ottaen ajattelee että ei kukaan terve ihminen tuollaisesta pornosaastasta kiihotu.
Tiedän kuitenkin että kiihottua voi pornosta uskovakin. Sielunhoitotehtävissä olen monenkin kanssa keskustellut ja rukoillut joilla on ongelmia näillä alueilla.
Kyse ei ole uskovista yleensä vaan minusta ja henkilökohtaisista tuntemuksistani ja ratkaisuistani. Tuskinpa kovin moni uskova pitää tuollaiseen paikkaan menemistä edes järkevänä, voivatpa jopa sanoa että maksamalla pääsylipun ja menemällä sisälle osallistun heidän synteihinsä.
No, itse olen vastuussa siitä mitä teen.
Olen vaan kokenut omalla kohdalla että olen heikko ihminen jolla ei ole varaa uhota ja pitää itseään jonakin superkristittynä. Ainoa toivoni on Jeesukseen katsoa. Ja siinä sitten avautuukin kristillisen elämän ja hengellisyyden koko ihanuus Hänen tuntemisensa kautta armossa.
Vaikka kuinka tuntee vastenmielisyyttä pornoa kohtaan on mielestäni parempi lähtökohta pyytää Jumalaa varjelemaan mielikuvitus ja tunne-elämä kun tuollaiseen paikkaan lähtee, kuin että lähtisi mielessään uhoten että näytänpä teille ettette pysty minun mielikuvitukseen ja tunne-elämään vaikuttamaan.
Sellaisessa uhossa sitten korostaisi vaan omaa lujuuttaan ja puhtauttaan.
Otan vakavasti Raamatun varoituksen että joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu. En minä siitä iloitse että tuo saasta ei minua kiihota, tiedän että joissain olosuhteissa ja kiusauksen hetkenä voisi kiihottaakin, iloitsen Kristuksesta, jonka varassa voi vahvana seisoa omasta itsestään leuhkimatta. Joka kerskatkoon, sen kerskaus olkoon Herra.
Ei kristillisyyden ydin ole siinä mitä teemme tai mitä emme, vaan Jeesuksessa jonka yhteydessä saamme vaeltaa, ammentaen Hänen suloisuudestaan.
Tästä pääsemmekin asiaan...
Sanot että Jeesus ei sinua auta. Yritetty on ja rukoiltu.
En lähde sinua syyllistämään että olet yrittänyt liian vähän. Muistutan vain tärkeimmästä. Emme saa elämäämme Jeesuksen apua irrallaan Hänestä itsestään.
Jos ja kun haluaa ehdoitta ottaa omakohtaisesti Jeesuksen vastaan, antautua Hänelle ja tehdä sen päätöksen, että luottaa että Jumalan johdatus asioissa on sitten parasta, vaikka se ei omasta mielestä aina tuntuisi siltä, silloin saa Jeesuksen mukana myös Hänen apunsa.
Helppoa se ei aina ole. Mutta muuttuu sitä helpommaksi mitä nopeammin oppii kiusausten ja omien ajatuskiemuroidensa keskellä kääntämään katseen Jeesukseen...
Ei kristillisyys nimittäin ole sitä että jonkin kielletyn asian kohdalla tuijottaa siihen asiaan jankuttaen mielessään tuota en saa tehdä, tuota en saa tehdä. Ja sitten äärimmäistä itsekuria harjoittaen, halujaan tukahduttaen - ja sisimmässään kapinoiden - kieltää itseltään sen mitä haluaisi.
Ydin on siinä että vaikean asian kohdalla kääntyy Jumalan puoleen, alkaa Häntä kiittämään. Jos vain Jeesuksesta pitää kiinni ja siitä päätöksestä että on elämänsä Hänelle luovuttanut, niin tällä tavalla Jeesukseen katsoen voi vaikeastakin asiasta mennä positiivisesti läpi, kun Jeesus on voittaja ja Herra.
- - -
Vähän sama juttu kun pieni poika lähti ajamaan uudella pyörällä, isä oli sanonut että älä aja päin puuta. Niin poika hoki itselleen: älä aja päin puuta, älä aja päin puuta, älä aja - poks!
Erehdys on siinä että aletaan tuijottamaan niihin puihin. Elämässämme saavat valtaa ne asiat joihin katseemme on kiintynyt, tavalla tai toisella. Tarinan opetus on siis siinä, että puiden sijasta on hyvä pitää katseensa Tiessä. Se ei merkitse tosiasian kieltämistä että puutkin ovat olemassa ja todellisuus on hyvä kohdata, omat tarpeensa ja halunsa tiedostaa.
Tietä kulkemalla oppii saamaan kiusauksissa voiton Jeesuksen kautta ilman että joutuu legalistisesti tukahduttamaan itseään käskyillä ja säännöillä joissa ei vielä ole elävää toivoa, sisällistä Jumalan tuntemista.
Kun se usko puuttuu. Mun ajatusrakenelma ei ole rakennettu niin, että voisin uskoa sillai kun uskovat tarkoittavat.
Ja se on nyt sitten sitä, että en koe et mulla olis Jumala tai Jeesus henkilökohtaisena ongelmana, en koe kaipuuta sinne yläilmoihin. Mutta uskovan kodin kasvattina, nämä asiat kuitenkin ovat lähellä. Siksi
yritän saada joltain muilta uskovilta kuin vanhemmilta edes sinapinsiemenen verran hyväksyntää olemassa ololleni.
Tattista kuitenkin.
"Jokaisella on alttiutta joihinkin vääristymiin ja synnillisiin taipumuksiin."
Olisiko tuossa väitteessä mitään ongelmallista?
tekevät hallaa kaikille kristityille. Tästä nimimerkki "lilja" minua muistuttikin. Fiksuja uskovia on, uskoisin että myös helluntailaisissa. Tyhmimmät saavat vaan paremmin äänensä kuuluviin ja huomiota osakseen.
Taidat vain olla kateellinen, kun omat kommenttisi jäävät niin kovin
köykäiselle tasolle, verrattuna mainitsemasi nimmarin hienoihin ja
perusteelisesti esitettyihin kommentteihin, joiden tekeminen osoittaa
niiden takana olevan ihmisen, jonkalaisia ei nykyajassa
joka päivä vastaan kävelekään. Kun taas...
Ts. Jumalalle kiitos!
Toivoisin häneltä jotain yhteydenottoa, sähköpostiini
voitaisiin me Herrassa rohkeat vaikka vaihtaa hyviä ajatuksia aiheen tiimoilta ;)
että JOS on olemassa Jumala. Kuka silloin tekee kaikkensa ettei ihminen tuntisi kaipuuta Jumalan puoleen?
Uskovan kodin lapsena olet varmaan kuullut juttuja että sellainenkin taho on.
Ja vaikka kirjoitan nyt suoraan, kirjoitan täysin ystävällisessä mielessä. Jätän ihan kokonaan omaan harkintaasi nämä että saat rauhassa itseksesi miettiä mitä olen sanonut. En siis tahdo mitenkään aggressiivisesti tuputtaa vaan yksinkertaisesti kertaan perusasioita.
Ok. Siis on olemassa Jumala - tai oletetaan, että on olemassa Jumala.
Jos ja kun sielunvihollinen jollain tavalla, esimerkiksi syntitottumusten ja muiden Jumalaa vastustavien sidosten kautta, saa ihmisen elämästä otetta, se tekee aivan varmasti kaikkensa jotta ihminen ei kääntyisi Jumalan puoleen eikä löytäisi sitä elämän voimaa ja itsensä tuntemisen syvyyttä, joka on Kristuksessa.
Kun ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa on sielunvihollisen vääristävät ja tuhoavat voimat voitettu. Vihollinen itsekin tietää sen. Siksi sillä ei ole mitään erilaisten henkisten asioiden ja uskonnollisuuksien harrastamista vastaan - kunhan ihminen vain pysyy erossa Jeesuksesta.
Etkö siis voisi olettaa, että ehkä Jumala todellakin on?
Ja jos on, että Hänellä on - vastakkaisista tuntemuksistasi huolimatta - sinua kohtaan oikeasti hyvä tahto.
Ja että juuri Jeesus Kristus on tie Jumalan löytämiseen ja henkilökohtaiseen yhteyteen Hänen kanssaan?
Jos siis on olemassa mahdollisuus että sinut halutaan pitää erossa Jumalan yhteydestä, ja että Jumalan yhteys kuitenkin on mahdollista löytää Jeesuksessa jossa nuo estävät tekijät tulevat voitetuksi, eikö olisi järkevää ottaa asiasta selvää...
Nimenomaan kun Jumalalta saat aivan varmasti hyväksynnän olemassaolollesi! Hänessä saat kokea kuinka Jeesus Kristus ympäröi sinut hyväksyvällä rakkaudellaan ja vie sinut parantumisen prosessiin, ihan sitten sillä tavalla kuin oikein ja hyvä on.
Tämän olen ennenkin sanonut:
Tärkeintä ei ole ratkaista suhdetta omaan seksuaalisuuteensa vaan suhde Jeesukseen Kristukseen. Henkilökohtaisella tasolla.
Sen jälkeen uskova sitten neuvottelee Hänen kanssaan kaikesta muusta, myös seksuaalisuudestaan ja sen toteuttamisesta.
Kyse ei siis ole siitä kuinka ajatusmaailmasi on rakennettu.
Jumala kykenee ilmaisemaan itsensä ja rakkautensa ihmiselle olkoon tämän ajatusmaailma millainen tahansa.
Kunhan ihminen vain suostuu.
Kyse ei myöskään ole siitä millä tavalla uskovat asioita kuvaavat ja mitä he uskolla tarkoittavat.
Sinun ei siis tarvitse ensisijaisesti ajatella sitä, kuinka kristityt uskovat ja miltä heidän uskonsa sinusta näyttää kun omasta ajatusmaailmastasi ja ajatustottumuksistasi käsin heitä tarkkailet, vaan:
Kuka ja mikä on Jeesus todella, mitä Hän voi elämääni tuoda, millainen on se usko jonka Hän minussa vaikuttaa, jos otan Hänet vastaan?
Saat siis kääntää katseen uskovista ja heidän tavastaan elää uskoaan todeksi - kääntyä henkilökohtaisesti Jeesuksen puoleen ja löytää omakohtaisen suhteen joka ei ole kiinni muista ja heidän puheistaan.
Tätä tahdon sinulle kristittynä suositella.
Kun ymmärrät että näissä asioissa mahdollisesti SAATTAA olla perää...
Voit rukoilla esimerkiksi jotenkin tähän tapaan, millainen rukous sinulle sitten parhaiten luontuukin, pääasia että olet rehellinen:
- Jeesus, jos sinä olet oikeasti olemassa, jos sinä olet se maailman Vapahtaja joksi sinua on sanottu, ja jos sinulla on antaa elämääni jotakin oikeasti hyvää, siinä tapauksessa vaikuta minussa syvempää halua totuuteen ja auta minua nyt koko sydämestäni ja tosissani pyytämään: tule elämääni ja ympäroi minut rakkaudellasi ja armollasi, anna minulle elävä yhteys Jumalaan, luovutan koko elämäni sinulle, auta ja johdata minua kaikessa.
Olisiko tällaisessa rukouksessa jotakin järkeä?
En kysy sitä palstakysymyksenä enkä odota sinulta vastausta. Toivon että miettisit sitä itseksesi.
Sydämestäni toivotan sinulle kaikkea hyvää.
"Etkö siis voisi olettaa, että ehkä Jumala todellakin on? "
Mulla ei ole ongelmana se onko Jumalaa olemassa vai ei.
Minä en KOE kaipuuta hengellisiin asioihin.
Mulla ei ole ongelmana oma sexuaalisuuteni, koen sen luonnollisena tapana koska se on osa identiteettiäni.
Minä en kaipaa hyväksyntää Jumalalta olla olemassa. Hän, jos on olemassa on luonnut mut tälläiseksi jollainen olen.
SE mitä kaipaan, on vanhempieni hyväksyntä siis konkreettinen hyväksyntä itselleni.
Nämä kaikki, jota kirjoitat osaan jo ulkoa. Olen nämä asiat kuullut vanhemmiltani.
Ainoa mitä toivon uskovaisilta tai ei uskovaisilta ihmisiltä, että he ymmärtäisivät sen tosiasian, että rakastaminen omaa sukupuolta ei ole syntiä.
Ymmärrän, että irstailu on syntiä mutta ei RAKKAUS. Ja rakkuteen tässä tapauksessa liittyy muutakin kuin platonista rakkautta
MÄ en siis koe, että mulla on ongelmia uskon asioissa. Vaan haluan IHMISILTÄ hyvää tahtoa. Jos Jumala on olemassa, uskon että häneltä löytyy se hyvä tahto.
MÄ EN KOE KAIPUUTA JEESUKSEEN. Ihmiset, jotka kokevat hänet pelastajanaan, saavat aivan vapaasti näin tehdä.
Toivoisin, että uskovaiset ymmärtäisivät ihan pienen hyppysellisen, että ihmiseläma monimuotoisinen ilmiöineen ei ole aina niin mustavalkoista. Mutta ymmärrän myös sen, että uskovan ja eiusukovan välinen keskustelu on hyödytöntä. Kaksi erilaista tajunnanvirtaa kohtaa toisensa. Toinen uskoo ja toiselle se on samantekevää uskoa vai ei koska se ole ongelma.
Minun mielestäni ihmiset tekevät tästä uskosta ongelman toisilleen. Ei Jumala eikä Jeesus.
> Minä en KOE kaipuuta hengellisiin asioihin. <
Tästä oli kysymys. Tämä on erittäin vakava asia.
Tarkoitukseni oli pyytää sinua ajattelemaan, että jos ymmärrät että Jumala on ja sinulla ei ole henkilökohtaista yhteyttä Häneen, on järkevää pyytää ainakin sitä että Hän synnyttäisi kaipauksen, hengellisiin asioihin.
Se on jo tahdonpäätös totuuden puoleen.
> Minä en kaipaa hyväksyntää Jumalalta olla olemassa. <
Väitän, että jokainen ihminen kaipaa Jumalan hyväksyntää. Tiedostaa sen tai ei. Niin kauan kuin Jumalan hyväksynnän kokeminen anteeksiantamuksen kautta Kristuksessa puuttuu ihminen etsii sisimpäänsä tyydytystä jostakin muualta, korvikkeista, toisten hyväksynnästä jne.
> Hän, jos on olemassa on luonut mut tälläiseksi jollainen olen. <
Maailmassa on paljon sellaista mitä Jumala ei ole luonut.
Synnymme epätäydellisyyksien maailmaan jossa maailmalliset vaikutteet alkavat syntymästämme lähtien muokata minäkuvaamme ja kokemustamme itsestä.
Mutta Jeesus on tullut tekemään tyhjäksi Perkeleen teot.
Se on joko totta tai valhetta. Olen vakaasti sitä mieltä että se on totta. Vain ja ainoastaan Jeesuksen yhteydessä ihminen voi tulla siksi joksi Jumala on hänet luonut.
> SE mitä kaipaan, on vanhempieni hyväksyntä siis konkreettinen hyväksyntä itselleni. <
Tiedän että kaipaat sitä. Usko tai älä mutta asia suorastaan riipaisee sisintäni.
Moni ihminen kantaa vielä aikuisenakin sisällään pienen lapsen vammaa, lapsen joka olisi tahtonut olla hyväksytty ja rakastettu ehdoitta! Se on todellinen kipu. Jumala ei sitä kipua väheksy eikä ohita kuin se olisi merkityksetöntä.
Mutta myös Jumalan hyväksyntä on konkreettista. Se on teoreettista niin kauan kuin se on vain uskonnollinen hokema. Konkreettiseksi se tulee henkilökohtaisen suhteen kautta kun syntien anteeksiantamus on yksilölle totta.
Silloin Jumala on lohduttajana läsnä ja auttaa antamaan vanhemmillekin anteeksi heidän kyvyttömyytensä rakastaa. Hän parantaa niitä sisäisiä vammoja, hylkäämisen kokemisen kipuja.
> Ainoa mitä toivon uskovaisilta tai ei uskovaisilta ihmisiltä, että he ymmärtäisivät sen tosiasian, että rakastaminen omaa sukupuolta ei ole syntiä. <
Asiassa on syvä teologinen ongelma. Ei teoriana vaan ihan käytännössä.
Kuinka voi tietää mikä on syntiä, jos ei tunne Jumalaa?
Mielestäsi usko ei ole sinulle ongelma. Mutta jos tiedät että Jumala ehkä on olemassa ja tajuat että asia on sinulle yhdentekevä, varmaan ymmärrät että ongelma on olemassa?
Jos kävelen silmät sidottuina kohti rotkoa ja jossakin kohtaa rotkon yli on silta, mutta en tiedä missä kohtaa enkä oikeastaan välitäkään tietää, ja kuitenkin tahdon elää, niin eikö tässä ole ongelma, looginen ristiriita? Eikö silloin olisi hyvä ravistella itseään ja tehdä päätös: haluan nähdä, haluan tulla tietämään kuinka tämän asian laita oikeasti on.
Nyt meni kyllä jo vähän saarnaamisen puolelle...
Pyydän sinua ihan vakavasti miettimään sitä mitä sanoin.
Ei miettimään tätä asiaa suhteena minuun ja väittämiini tai suhteena joihinkin toisiin, vanhempiesi käsityksiin jotka olet tuhat kertaa kuullut kyllästymiseen saakka, helluntaiyhteisön argumentteihin jne.
Jumalan edessä jokainen on yksin.
Kuten toisessa keskustelussa tällä palstalla kirjoitin:
"Evankeliumi on henkilökohtainen, eksistentiaalinen kysymys. Kysymys jonka edessä jokainen on äärimmäisen yksin. Vain minä ja Jumala...
Tässä äärimmäisessä eksistenssissä, olemassaolossa, olen juuri itse, minä: vastuussa siitä otanko vastaan Hänen kädenojennuksensa, rakkauden joka tulee taivaasta kutsuna, mahdollisuutena luovuttaa itseni toiselle, Kristukselle. Tämä vastuu on jokaisessa solussani oleva vastuu. Olemassaoloni on todistus vastuullisuudestani.
Se on olemista itsessään mutta myöskin olemista kasvokkain. Minä joka olen, olen Hänen silmiensä alla. Toinen määrittelee minut.
Se mitä oikeasti olen on kiinni toisesta. Olen juuri sellainen joksi Kristus minut näkee."
Rukoilen puolestasi että pääsisit selkeyteen. Ja niin tehdessäni en sanele Jumalalle mitä selkeys on. Hän itse sen tietää. Tapahtukoon siis Hänen tahtonsa. Toivon että jonakin päivänä sinäkin alkaisit tahtoa sitä, Jumalan tahdon toteutumista. Vasta silloin kaipauksesi saa tyydytyksensä. Mutta jätän asian nyt Jumalan käsiin. Hänelle olet rakas - rakkaus tahtoo pelastaa syntisen, ei synteineen vaan synneistään. Joista suurin on piittaamattomuus Hänen rakkauttaan kohtaan.
että parta on vapaakirkollinen, eikä helluntailainen?
tyhmistä ateisteista ja homoista...tätä palstaa vuoden pari seuranneena tuntee itsensä melkein lottovoittajaksi, kun ne ateistit ja eritoten homot, joiden kanssa joutuu kosketuksiin, ovat maltillisia ja suvaitsevia.
tiedätkö työmies, että puolin ja toisin suvaitsevainen suhtautuminen helpottaa elämää melkoisesti?
ja menestystä orastavalle suhteellenne! Kaksi älykästä varmasti keskenään pärjääkin. Verbaalisen älykkyytesi suhteen panin mielenkiinnolla merkille käyttämäsi ilmaisun "Herrassa rohkeat". Siinäpä oiva nimi vaikka saippuasarjalle: The Bold in the Lord. En ota vastuuta käännöksen oikeellisuudesta, suomalainen vastinekin kun on hieman surrealistinen.
Sellainen sarja olisikin todella tervetullut. Ja, ainakin jos minä
sellaisen tekisin, niin siihen voisin sisällyttää jakson, jossa
uskoon tullut homoseksuaali löytää alkuperäisen, sukupuolensa mukaisen
identiteetin Pyhän Hengen ihmeitä tekevän voiman vaikutuksesta.
Saippuakin on sikäli ihan hyvää ainetta, että sehän liittyy oleellisesti
ihmisten puhdistautumiseen.Rukoilkaamme siis Kaikkivaltiasta Jumalaa,
että tämäkin kansa löytäisi ihmeitä tekevän Jeesus-"saippuan",
niin että voitaisiin päästä nauttimaan sisäisen ihmisen ihanasta peseytymisestä
elävän veden lähteillä. Voitaisiin tehdä oikea sisäinen suursiivous,
puhdistautuen kaikesta saastasta, pölystä ja liasta. Vapautua!
Vapautua, sisäisesti kaikenlaisista meitä sisältäkäsin sitovista
seiteistä, siteistä ja synnin kahleista.
Monet näistä ihmisiä sitovista asioista (alkoholi, tupakka, ravintola"elämä",
huumeet, pelaaminen ja muukin pelaaminen, "vapaa"seksi,
porno -erilaiset perversiot, ym.) ovat sellaisia, joista, suuri valheen mestari
saatana, on onnistunut luomaan sellaisen mielikuvan, että ne
olisivat ihmiselle sitä "vapautta", jota he haluaisivat,
mutta todellisuudessa ne sitovat, kahlitsevat ja orjuuttavat ihmistä.
Se voi olla joillekin myös joku aivan "hyväkin" harrastus,
jos se menee niin ihmisen elämää hallitsevaksi, että mm.lapsille
ja puolisolle tai hengelliselle elämälle ei ole enää riittävästi aikaa.
Ihminen vain yleensä huomaa niissä tämän orjuuttavan ominaisuuden,
vasta siinä vaiheessa, jos yrittää omin voimin saada niitä hallintaan,
tai päästä nistä kokonaan eroon.
Mutta, Kiitos Jumalalle! Hän meitä on luvannut siinä auttaa!
Ja Hän meitä siinä auttaa, kun me sitä Häneltä pyydämme
-Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aivan: ja mitenkäs sinä sen suvaitsevuuden mahdatkaan määritellä?
Hieman rupes hymyilyttäään tuo, sanoisinko ontuva, koira -vertauksesi,
tän asian yhteydessä, että pelosta vois päästä menemällä vaan
lähelle silittelemään ja rapsuttelemaan...khmh, niiin siis koiraa. Aivan.
No mutta asiaa: omalta kohdaltani voin sanoa, että uskoon tuloni jälkeen
suhtautumiseni homoihin on muuttunut vain paremmaksi. Koska,
en enää ajattele ko. ihmistä VAIN homona, vaan ymmärrän että hänkin
IHMISENÄ on yhtä arvokas Jumalalle, kuin kuka tahansa ihminen.
Aina on kuitenkin jokaisen omalla kohdallaan syytä muistaa, että
ihminen ei voi omista tarkoitusperistään käsin vaatia Jumalalta
kunnioitusta, vaan tietysti ihminen on se jonka pitää kunnioittaa
Jumalaa ja kaikkea sitä järjestystä minkä Hän on tähän maailmaan
suuressa viisaudessaan meille asettanut.
Onneksi seksi ei todellakaan ole ihmisen elämässä ollenkaan asia
kaikkein tärkeimmästä päästä, ihan jo käytännöllisestikin,
jos ajatellaan ihmisen päivittäistä normaalia elämää. Ei seksi
tavallisessa avioelämässäkään ole lopultakaan se kaikkein tärkein juttu.
Tai jos on, niin enpä sellaiselle liitolle kovinkaan pitkällistä
hyvää menestystä ennustaisi...
..seksin osuus normaalissa parisuhteessa.näin olen kuullut.mutta jos parisuhde on vinossa niin seksin osuus on 90%.tässä tuli nyt lukijoille vähän opetusta:))
itse koen että homot on ihmisiä siinä kun muutkin.turha heitä on solvata.ja heitä solvaakin juuri he joilla on itsessään pimeä puoli,jotka piilottavat omaa homouttaan.
minulla ei ainakaan pisteet karisseet Jari Sillanpäänkään suhteen.Olen aina hänestä pitänyt,hän on ollut ihanne laulaja.hän on ihan sama ihminen minun maailmassani vaikka ilmoittikin että miesystävä hänet jätti.mitä sitten.se on hänen asiansa.
mutta täällä maailmassa vallitsee sellainen outo laki kuvitellen että voimme valita toisten ystävät ja puolisot.ja jos ei ystäväni ole tykätty vaikkapa jossakin työyhteisössä ym.niin hän ei sitten kelpaa kellekään muullekaan kaveriksi.
ihmiset on ottaneet mestaroinnin vallan,olettaen olevansa Jumala.leikkivät Jumalaa.mutta Jumala ei leiki tällaisten kanssa.näin ajattelen..
"No mutta asiaa: omalta kohdaltani voin sanoa, että uskoon tuloni jälkeen
suhtautumiseni homoihin on muuttunut vain paremmaksi. Koska,
en enää ajattele ko. ihmistä VAIN homona, vaan ymmärrän että hänkin
IHMISENÄ on yhtä arvokas Jumalalle, kuin kuka tahansa ihminen. "
Härregyy, mikä oivallus. Ei tarvi tulla edes uskoon kun tuon asian ymmärtää...
että sinulla on varaa puhua kenenkään toisen puolesta, tässäkään asiassa. Uskoviin ja uskosta osattomiin kuuluu niin monenlaisia ihmisiä. Se, että jokin asia voi inhimilliseltä kannalta katsottuna tuntua joltakin, ei kerro sen enempää, onko se hyvä tai ei. Jumalan sana on kristityn lamppu. Meistä jokainen on syntinen. Yhtään puhdasta ei olekaan ihmisten joukossa. Jokainen lankeaa monessa. Jumala meidät jokaisen tuomitsee. Ainoastaan usko Kristukseen ratkaisee, mihin joudumme täältä erkaantuessamme. Ainoastaan Jumalan antama usko antaa toivon vaeltaa kohti taivasta. Sehän erottaa uskovan uskosta osattomasta. Usko, toivo, rakkauskin. Kukaan ei voi tuomita homoa mihinkään, enempää kuin ketään muutakaan, itsensä lukuun ottaen. Jumalan sana on auktoriteetti uskovalle. Mitä enemmän ihminen on Jumalan antamia käskyjä rikkonut ja moraaliltaan höltynyt, sitä räikeämmäksi on myös monenlainen poikkeavuus ja suoranainen riettaus käynyt. Homoista puheenollen - heitä tunnen tälläkin hetkellä useita. Työtovereinanikin on pari kappaletta. Ihmisinä he ovat muutenkin usein tavallista hienompia ja lämpimämpiä. SE on kuitenkin toinen asia.
Oletko ikinä miettinyt sitä jos oletkin edellisessä elämässä itse ollut homovihaaja. Hakannut homoja ja nyt saat itse maistaa oikeudenmukaisuutta kokemalla tuon saman vihan ja syrjinnän mitä olet mahdollisesti edellisessä elämässä toteuttanut???
eiköhän ihmisten, niin helluntailaisten, kuin muidenkin suomalaisten, "homopelot" johtune myös TV:n ja muun median tuomasta kuvasta:
näihin päiviin saakka homot on kuvattu oudonlaisina nahkahousuisina komentaja-lakkisina, homobaareissa viihtyvinä miehinä, jotka saalistavat seksiseuraa öin ja päivin ja eritoten öin.
mistähän tuollaiset kuvat lienevät lähtöisin?
Tottahan tuo on. Telkkariin päätyvät homot ovat usein olleet juuri joidenkin stereotypioiden kaltaisia, mikä osaltaan on aiheuttanut oudoksuntaa. Ei Teuvo Lomankaan mielestäni myönteistä kuvaa luonut esitellessään Seiskassa kiltin alta ******ään.
¤¤ olen lukenut että varsinkin piilohomot on ihan mielettömän vihaisia ihmisiä.Toisin sanoen he vihaavat kaikkea ja kaikkia.
Oletko koskaan kuullut tällaista?
Tällaisia piilohomoja on varmaan paljon Suomessa ja maailmalla,paketoituneita pakkauksia?
¤¤ odotan rehellistä vastausta-avoimella mielellä ¤¤
kirjoitti:
>>"Kuvitellaan tilanne, ettei ihminen ole koskaan elämässään nähnyt koiraa. Kun hän sitten sellaisen näkee tulevan tiellä vastaan, mikä voisi olla luonnollinen reaktio? Kun hän sitten uskaltaa tutustua koiraan, silittelee ja rapsuttelee sitä, pelko saattaakin hävitä, eivätkä koirat enää aiheuta paniikkia eivätkä ahdistusta. Lasten kysessä ollessa käyttäytymismalli on selkeästi huomattavissa."