Millainen mahdollisuus minulla on päästä isän
luokse asumaan. Isi haluasi olla minun kanssani
enemmänkin mutta äiti ei tahdo päästää minua. Isi
kuulemma häiritsee meijän perhe elämää, kun
haluaa minut joskus muulloinkin mukaan kuin joka
toinen viikonloppu. T:3v pikkupoika.
Onko isän mahdotonta saada lapsen huoltajuus
vaikka äitikin on ihan ok lapsen huoltajaksi.
Millainen ruljanssi sellainen? Lapsen äidin vihat
siitä kuitenkin saa niskaansa ja minusta sekään
ei ole pidemmän päälle hyvä asia. Lasta ajatellen.
luokse asumaan. Isi haluasi olla minun kanssani
enemmänkin mutta äiti ei tahdo päästää minua. Isi
kuulemma häiritsee meijän perhe elämää, kun
haluaa minut joskus muulloinkin mukaan kuin joka
toinen viikonloppu. T:3v pikkupoika.
Onko isän mahdotonta saada lapsen huoltajuus
vaikka äitikin on ihan ok lapsen huoltajaksi.
Millainen ruljanssi sellainen? Lapsen äidin vihat
siitä kuitenkin saa niskaansa ja minusta sekään
ei ole pidemmän päälle hyvä asia. Lasta ajatellen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on varmasti, mutta mahdollista. Olet oikeassa
siinä, ettei lasta saa repiä kappaleiksi
huoltajuuskiistan keskellä, mutta jos lapsi haluaa
asua isän luona niin asiaa kannattaa selvittää.
Katsopa tietoa http://www.dadata.com/yyl/
(yksin- ja yhteishuoltajien liitto)
Voimia.
Veikkaan, että ERITTÄIN vaikeata tule olemaan.
(Pikkukatkeruudella), niin kyllä nää
sosiaalitädit suosii tuntuvasti enemmän äitejä
huoltajina. Saa olla melkoinen happo ja pilvitäti
ennenkuin muksut menee isälle. Tuntuu myös siltä,
että sosiaalitädeille pääasia on saada kaikki
kiistat äkkiä pois pöydältä ja muksu
äidille. "Kaatuneista" viis
Lapsiltahan jossain vaiheessa kysytään omaakin
mielipidettä. 12 vuotiaina ?? taitavat olla
tarpeeksi vanhoja jotta mielipide RATKAISEE.
Joten vielä tarttee odottaa =(
Olen itse ex- mieheni kanssa taistelemassa
lasteni huoltajuudesta, tällä hetkellä minulla on
ruotsin käräjäoikeuden(erottiin ku asuttiin vielä
ruotsissa)väliaikainen pikapäätös lasteni
yksinhuoltajuudesta. Tosin exäni hakkasi lapsia
ja teki kaiken mahdollisen pahan lapsilleni joten
ei ole oikeutettu saamaankaan huoltajuutta, saati
sitten jakamaan sitä kanssani... kaikkein
huvittavinta jutussa oli se et Suomi
oikeusvaltiona käänsi minulle selkänsä(vaikka
lapset ovat suomen kansalaisia, sekä minä ,
syntyneet suomessa, menimme naimisiin suomessa)
niin asia ei kuulu suomessa
käsiteltäväksi...asuinkin jo suomessa mut
erohakemus oli kirjoitettu Ruotsissa!
Meni sitten 3 kk ennekuin sain lapseni
turvallisesti varastettua entiseltä
mieheltäni..kävi tuuri et oli lähtenyt juomaan ja
jättänyt lapset yksin (3 ja 4 v), ruotsinkaan
sosiaali ei tehnyt asialle yhtään mitään vaikka
heille sateli valituksia ystäviltämme et kohtelee
lapsia kaltoin...sosiaali sanoi vain et yrittäkää
puhua ja sopia asioista, eivät voineet mitään kun
meillä oli silloin vielä yhteishuoltajuus.... mut
sitku hain lapset suomeen niin kun ex yritti
mennä sosiaaliin ja poliisiin et olen varastanut
lapset niin eivät välittäneet, olivat tyytyväisiä
kun lapset olivat taas äidin luona turvassa.
(hehe meni hiukan asian vierestä)
Jokatapauksessa on viimeisen 1,5 vuoden aikana
tullut luettua paljon laki kirjoja ja
asianajajani kanssa keskusteltua(voin suositella
jos tarvetta, tod hyvä, Turust). Entinen vaimosi
varmasti purkaa katkeruuttaan tavallaan lasten
kautta, mikä on todella väärin... jos olet kunnon
isä ja et ole tehnyt mitään millä ex vaimosi
voisi todistaa sinun olevan kykenemätön lastenne
huoltajuuteen ja yrittää esittää asiaa oikeudessa
hääppösin todistein niin käy vielä niin et exäsi
menettää lasten huoltajuuden, koska oikeus ajaa
vain lasten parasta, oikeus katsoo tosi pahalla
silmällä vanhempaa/vanhempia jotka yrittävät
yksinhuoltajuutta ja toiselta huoltajalta
oikueuksien viemistä ilman konkreettista näyttöä.
Kerroppa se asianajaja mihin kannattaa mennä
juttelemaan?
Jyrki Kiianlinna, Olisko sulla emailia niin
voisin laittaa sulle yhteystiedot?
En viitsi laittaa sähköpostiosoitetta tähän mutta
kyllä se löytyy turusta.
ei kolmivuotias voi ilmaista mielipidettään,
kenen luona haluaa asua! Helppo nakki, lahjo
tikkarilla....
tuli mieleen, että tais olla iskan mielipide eikä
sen 3 vuotiaan vesselin, joten se siitä.
välttämättä. Kyllä jo 3 vuotiaastakin huomaa
viihtyykö hän paremmin isän/äidin luona = kumpi
on turvallisempi vanhempana.
Monesti aikuiset "aliarvioivat" lapsensa ja
ajattelevat ettei osaa ilmaista mielipidettään ja
ei osaa sanoa mita, tekee sen toisella tavalla
kuin me aikuiset.
Lapselle nimenomaa on tärkeää turvallisuuden
tunne.
Jos kolmevuotias pystyy sinun mielestäsi
arvioimaan, kumpi hänen vanhemmistaan on
turvallisempi vanhempana, niin en voi kuin
ihmetellä millaisia muita päätöksiä sysäisit
lapsesi "vastuulle". Jäin miettimään, kuinka
kypsä olet itse isäksi?
Ei tuollaisiin päätöksiin pysty vielä edes 12 -
vuotiaskaan. Ei senkään ikäinen osaa välttämättä
ottaa huomioon esimerkiksi vanhemman käytökseen
liittyviä turvallisuusnäkökohtia (alkoholismi,
väkivaltaisuus, mielen sairaudet ym.), jos ne
eivät ole erittäin räikeitä. Eihän siihen näytä
edes pystyvän moni, aikuinen, isä tai äitikään,
joka antaa älyttömien tilanteiden jatkua.
kypsänä pidän itseäni. Kiitos kysymästä.
Kokemuksena kuitenkinon se, että niitäkin
tilanteita on joissa lapsi pelkää äitiä/isää
erilaisista syistä.
>Ei senkään ikäinen osaa välttämättä
ottaa huomioon esimerkiksi vanhemman käytökseen
liittyviä turvallisuusnäkökohtia (alkoholismi,
väkivaltaisuus, mielen sairaudet ym.), jos ne
eivät ole erittäin räikeitä. Eihän siihen näytä
edes pystyvän moni, aikuinen, isä tai äitikään,
joka antaa älyttömien tilanteiden jatkua.
Kysymys olikin siitä misää lapsi TUNTEE olonsa
turvalliseksi. Ja jos toinen vanhemmista on esim.
väkivalatainen. Niin ihmettelenpä suuresti jos 12
vuotias ei pysty arvioimaan kumman vanhemman
luona on rauhallista ja turvallista.
Kyllä meidän kolmevuotias osasi sanoa kummassa
paikassa halusi nukkua ja elää. Ja koska me emme
eronneet vihamihinä vaimoni kanssa, vaan
yhteishyoltajina, osasimme kuunnella lasta. Ja
kyllä lastensuojeluviranomainen piti tätä
järkevänä.
Tarkoitatko tällä nyt sanoa että Pirkko ja minä
emme ole vastuullisia aikuisia kun kuuntelemme
lapsemme mielipiteitä?
Mistäs minä sinut ja Pirkon tuntisin? Varmasti
teidänkin kolmevuotias osaa puhua, en sitä epäile.
Mutta kyllä aikuisten tehtävänä on sopia asia
keskenään, ilman, että pistetään lapsi antamaan
lausuntonsa ja sitten käytetään sitä vanhempien
riidassa lyöntikapulana. Sitähän tuo alkuperäinen
kirjoittaja teki, kun pisti
kolmevuotiaansa "lausunnon tänne". Lapsellista.
Lapsi on lapsi eikä pysty oikeasti näkemään sitä,
mikä missäkin tilanteessa on parasta. Ja mikä on
kokonaisuus. Kyllä hän varmasti tietää mikä on
kivaa ja mikä ei; karkkipäivä on kiva ja
siivoaminen tylsää. Mutta se on eri asia kuin
päättää tulevaisuudestaan.
Vanhemmilla on vastuu siitä, että miettivät ja
päättävät, mikä on lapselle parhaaksi; eihän se
toki estä juttelemasta asiasta lapsen kanssa.
Mutta ei saa antaa lapselle vaikutelmaa siitä,
että tällä olisi kyvyt ja valtuudet päättää tämän
kokoluokan asioista. Siitä tulee lapselle
turvaton olo, mikäli aikuiset viipottavat hänen
mielipiteensä ohjaamina, kun eivät itse halua
selvitellä kahden kesken niin mutkikasta asiaa.
Ihan vaan tiedoksi sinulle etten ole kysellyt
pojaltani ainakaan vielä missä hän haluaisi asua.
Pitäiskö, sitä en todellakaan tiedä. En lähtis
tällaisia asioita ollenkaan kyselemään jos
poikani äiti olisi yhteistyöhaluisempi. Tunnen
sellaisia isiä jotka saavat olla lapsensa kanssa
niin paljon kuin haluavat. Saavat hakea koska
vaan, voivat olla myöhemmässä vaiheessa
harrastuksissakin mukana sun jossain muussakin
tapahtumissa missä muksukin on. Suoraan sanoen,
mulla tulee kurja olo kun en oikein enää uskalla
edes soittaa josko poika vois tulla minun mukaan.
Tänään lauantaina soitin hänen äidilleen, nyt
kysyin ja poika sai tulla mukaan ja meillä oli
hurjan hauskaa.SIS. nyt ei ollut minun
viikonloppu. Toivottavasti nyt lähtis menemään
vähän paremmin ettei tarvis mihinkään oikeuteen
lähteä.
Tämän joka toisen viikonlopun tapaamisenkin sain
käräjäoikeuden kautta.
Lapsi ei ole mikään tavara, mikä toimii tietyllä
tavalla. Lapsi on ihminen, yksilö ja persoona
kuten sinä ja minä, jolla on oma tahto ja oma
historia. Lapsen kokemusmaailma ei rajoitu siihen,
että on kivaa kun on karkkipäivä ja on ikävää kun
on siivouspäivä, vaan yllätys, yllätys. Lapsella
on näkemyksiä. Jos aikuinen ei huomaa lapsen
toimivan yksilönä ja jopa suunnitelmallisesti heti
siitä alkaen kun lapsi oppii puhumaan, ei hän
todennäköisesti tule koskaan tajuamaan lastansa,
vaan vahtii kaikessa omien oikeuksiensa
toteutumista, kuin hirmuhallitsija, huomioimatta
lapsensa yksilön perusoikeuksia.
Aikuisen kuuluu toki luoda edellytykset lapsen
elämään. Ei sanella miten se menee. Jokaisella on
oikeus omaan olemassaoloonsa ja tunteisiinsa.
Terveisiä vaan. Täällä 37v. vammainen
sairaseläkeläisisä, päähuoltaja. Poikani oli
kolme-vuotias kun muutimme yhteen. Vuoden päästä
tilanteeni heikkeni ja tarvitsin apua
jokapäiväisessä elämässä.
Turun Kaupungin Sosiaalikeskuksen käytännön linja
ainakin on sellainen, että jos itse joudut
sosiaalityöntekijöiden kanssa tekemisiin, viha on
lievä sana. Ne tekevät kaikkensa jotta murtuisit
henkisesti. Lastensuojelussa tilanne onkin sitten
aivan päinvastainen. Ainakin itse olen voinut
luottaa lastiksen työntekijöihin. Kaikki muut,
koulu, terveydenhuolto, jne. tulevat katsomaan
sinua pitkin nenänvarttasi.
MUTTA ainoa mikä tässä ratkaisee on SINUN
oikeutesi. MIKÄLI niiden toteutuminen ei
VAHINGOITA lasta, on sinulla täysi oikeus ajaa
asiaasi jopa aggressiivisesti eteenpäin, yhtä
säälimättä kuin vastapuolikin.
Kotiäiti ja koti-isä ovat aivan yhtälaisia rooleja
tänäpäivänä. Sinun tulee ajatella vain sinun ja
lapsen subjektiivisia oikeuksia asiassa. Tapana
on, että VAIN äidin subjektiiviset ovat
relevantteja, ja kun ne toteutuvat, katsotaan
lapsen oikeudet jo toteutuneeksi. Ja sitten niitä
tenukeppiäitejä roikkuu lastenvaunuineen
marketeissa laumoina valittamassa sitä kuinka
huonosti menee.
Ylös miehet!