Aurinko paistaa keväisen kirkkaasti, mutta senhän tiedämme, että kohta on aika, jolloin aurinko pimenee ja kuu ei anna valoaan.
Tai onko se aika tuhatvuotisen valtakunta ajan loputtua.
Odotan hartaasti, että pääsen joko kolmeksi ja puoleksi vuodeksi taivaanseen hääjuhliin tai seitsemäksi vuodeksi.
Miten teille on nämä asiat kirkastuneet.
Tai onko se aika tuhatvuotisen valtakunta ajan loputtua.
Odotan hartaasti, että pääsen joko kolmeksi ja puoleksi vuodeksi taivaanseen hääjuhliin tai seitsemäksi vuodeksi.
Miten teille on nämä asiat kirkastuneet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että saan olla seitsemänvuotta hääjuhlissa. Mutta tiedän, että on toisenlaisia arvioita tempauksen ajankohdasta. Alussa tai keskellä ja eiköhän joku sano, että loppumetreillä. Sama se. Pääasia, että perille pääsee. Mietin joskus miltä se tuntuu? Ja miltä tuntuisi jäädäkin tänne....! Tavataanko siellä?
Kyllä me tapaamme, Jeesus pitää siitä huolen. Ei hän jätä pelastumistamme meidän varaan.
Minäkin mietin usein millaista on kotona. Sehän meille on annettu tietoon, että kaikki me muutumme, sairaudet ja raihnaukset kirpoavat ja saamme kaiken uuden. Ajattele, ihanat uudet vaatteet ja upea kultainen katu ja hedelmäpuita, jotka tekevät alati uusia hedelmiä ja varmasti mehukkaita ja maukkaita.
Jeesushan sanoi erään kerran, että "tästä lähtien minä en juo viiniä ennen kuin Isäni kotona."
Me siis nostamme Jeesuksen kanssa maljat, mutta emme ikinä päihdy. Kukaan ei halua siellä päihtyä, eikä kenelläkään ole niin ihanassa paikassa tarvetta päihtyä.
Minua kiinnostaa kovasti se, "lasinen meri", käydään siellä luistelemassa ja mitä kaikkea muuta voimmekaan tehdä, sillä herra on ilmoittanut, että siellä kehitys jatkuu.
Sitä mietin myös, että saammeko me tulla Jeesuksen kanssa tuhanneksi vuodeksi uuteen Jerusalemiin, vai odotammeko me taivaassa sitä, että kaikki kristityt kokoontuvat yhteen ja iäinen elämä alkaa yhdessä.
Ilma on siellä niin ihana, että täällä sitä ei edes voi tajuta.
Ihania marmorilattioita ja avaruutta ympärillä ja loputonta kehitystä ja rakkautta.
"Maallinen on häilyvä kuvajainen tulevasta"
että siellä voi luistella - ihana ajatus! Sekin mua ihmetyttää, että me tunnemme siellä toisemme. Ehkäpä asioita ei voi kuvata, vaan kertoa mitä siellä ei ole. Mulla tahtoo mennä käsitteet lopunajasta ja taivaasta sekaisin, missä vaiheessa mikin asia tapahtuu. Mutta hällä väliä. Siellä riemuitaan, tanssitaan ja ylistetään Kristusta. Taivaassa Kristus onkin sitten meidän valomme. Olen usein miettinyt millaista valoa Hän antaa meille? Onko se kuin valkoista samettia vai kuin meidän aurinko?