Presidentinvaalien keskeisenä teemana oli ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi työ. Huomiota herättävimmin tämä ilmeni porvariehdokkaan julistautuessa työväen presidentiksi. Tarkoituksena oli kyseenalaistaa työläisten ja älymystön keskinäisen vastakkainasettelun mielekkyys yhteiskunnassa, jossa hitsari ansaitsee kaksi kertaa enemmän kuin kirjastonhoitaja.
Vasemmiston yhteisenä ehdokkaana koko kansan presidentiksi julistautunut Halonen reagoi päähaastajan vaalilauseeseen voimakkaasti vaatimalla äänestäjille kuluttajansuojaa.
Työläisyyden aatetta avoimesti tunnustava Halonen valmistui vuonna 1968 oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Vuosina 1969-1970 hän toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaali- ja järjestösihteerinä. Vuosina 1970-1974 seurasi ura SAK:n ammattiyhdistyslakimiehenä. Poliittisen uransa hän aloitti vuonna 1971 liittymällä SDP:hen, jonka vasemmistosiipeen kuuluvana jäsenenä hän vuonna 1973 mm. allekirjoitti vasemmiston yhteisen adressin, jonka tarkoituksena oli torjua EEC-kauppasopimus. DDR:n tunnustamiskomitean toimintaan hän osallistui vuosina 1970-1972 varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Muita merkittäviä luottamustehtäviä ovat eduskuntasihteerin toimi, jäsenyys Osuusliike Elannon edustajistossa, mandaatti Helsingin kaupunginvaltuustossa sekä kansanedustajuus. Listaan kuuluvat erinäisten vähäisempien poliittisluontoisten toimien lisäksi oikeusministerin, ulkoasiainministerin sekä presidentin virat.
Ansioluettelo on vakuuttava. Siitä ei puutu muuta kuin kokemus ansiotyöstä. Työntekijäin eläkelain 1b §:n mukaan ansiotyöksi ei lueta luottamustoimia, joita kyseisen lainkohdan osalta ovat tehtävät, joihin henkilö on määräajaksi tai toistaiseksi valittu edustamaan tiettyä yhteisöä, henkilöpiiriä tai asiantuntemusta ja jossa tehtävässään hän ei ole työ- tai virkasuhteessa eikä toimi yrittäjien eläkelaissa tarkoitettuna yrittäjänä.
Koko kansan presidenttinä meillä on itseään perinteisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun turvin verovaroilla elättävä, työläisyyden aatetta tunnustava juristi, joka ei valmistumisensa jälkeen päivääkään ole ollut ansiotyössä.
Heikki Mäkinen
Vasemmiston yhteisenä ehdokkaana koko kansan presidentiksi julistautunut Halonen reagoi päähaastajan vaalilauseeseen voimakkaasti vaatimalla äänestäjille kuluttajansuojaa.
Työläisyyden aatetta avoimesti tunnustava Halonen valmistui vuonna 1968 oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Vuosina 1969-1970 hän toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaali- ja järjestösihteerinä. Vuosina 1970-1974 seurasi ura SAK:n ammattiyhdistyslakimiehenä. Poliittisen uransa hän aloitti vuonna 1971 liittymällä SDP:hen, jonka vasemmistosiipeen kuuluvana jäsenenä hän vuonna 1973 mm. allekirjoitti vasemmiston yhteisen adressin, jonka tarkoituksena oli torjua EEC-kauppasopimus. DDR:n tunnustamiskomitean toimintaan hän osallistui vuosina 1970-1972 varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Muita merkittäviä luottamustehtäviä ovat eduskuntasihteerin toimi, jäsenyys Osuusliike Elannon edustajistossa, mandaatti Helsingin kaupunginvaltuustossa sekä kansanedustajuus. Listaan kuuluvat erinäisten vähäisempien poliittisluontoisten toimien lisäksi oikeusministerin, ulkoasiainministerin sekä presidentin virat.
Ansioluettelo on vakuuttava. Siitä ei puutu muuta kuin kokemus ansiotyöstä. Työntekijäin eläkelain 1b §:n mukaan ansiotyöksi ei lueta luottamustoimia, joita kyseisen lainkohdan osalta ovat tehtävät, joihin henkilö on määräajaksi tai toistaiseksi valittu edustamaan tiettyä yhteisöä, henkilöpiiriä tai asiantuntemusta ja jossa tehtävässään hän ei ole työ- tai virkasuhteessa eikä toimi yrittäjien eläkelaissa tarkoitettuna yrittäjänä.
Koko kansan presidenttinä meillä on itseään perinteisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun turvin verovaroilla elättävä, työläisyyden aatetta tunnustava juristi, joka ei valmistumisensa jälkeen päivääkään ole ollut ansiotyössä.
Heikki Mäkinen
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näinkö nopeasti se kävi?
Siinä lukee, että meillä "on" koko kansan presidenttinä, ei "oli".
niin kovasti muistokirjoitusta, että hetken jo luulin, kun täällä on niin paljon kuolemasta herkkätuntoisille ihmisille kirjoitettu.
otsikossa kaikki
luettelemasi tyot ilman palkkaa. Kunnioitettavan epaitsekasta toimintaa. Tuskin olisi SETA NIINISTO yhta uhrautuvasti.
Kansanedustajan mandaatti sekä oikeusministerin, valtiovarainministerin ja presidentin virat ovat kaikki huippupalkkaisia posteja.
Niissä toimivat henkilöt tekevät kansaa koskevia päätöksiä niin lainsäädännön, julkisen hallinnon kuin ulkopolitiikan alueella.
Sen, onko tietyn henkilön toimiminen noissa viroissa vailla minkäänlaista kokemusta tavallisten ihmisten arjesta kansalaisten edun mukaista, voi kyseenalaistaa.
maksettava palkka.
Kyllä, siltä osin olet toki oikeassa.
Palkkatulo on ansiota. Taytyy ilmoittaa verottajille.
se ei juridisesti tee luottamustehtäviä ansiotyöksi, millä on relevanssia mm. oikeussuhteeseen sovellettavan lainsäädännön kannalta.
Monet luottamustehtävät muistuttavat käytännössä normaalia työsuhdetta, eikä Haloselta niin ollen tietenkään puutu työkokemusta. Kokemusta ansiotyöstä hänellä ei kuitenkaan ole, mikä saattoi varsin omistuiseen valoon hänen kieltäytymisensä hyväksyä Niinistön vaalilausetta "Työväen presidentti", vaikka Niinistö Halosesta itsestä poiketen on poliittisen uransa lisäksi ollut useita vuosia tavallisessa ansiotyössä.
Juuri kokemus ansiotyöstä on tekijä, joka Niinistöllä ja kaikilla perusduunareilla on yhteistä ja mikä yhteisyys vastaavasti puuttuu Halosen ja kaikkien työläisten väliltä: työläiset saavat elantonsa nimenomaan ansiotyöstä, eivät poliittisluontoisista luottamustehtävistä.
ansiotyon erot!
Kasittaakseni molemmissa tehdaan tyota, josta saadaan rahallinen korvaus.
Työlainsäädännössä ns. ihmistyö, eli muut kuin automatisoitu työ, jaetaan kahteen pääinstituutioon:
1. Ansiotyö
2. Ei-ansiotyö
Ansiotyö puolestaan jakautuu kahteen alainstituutioon: epäitsenäiseen ja itsenäiseen ansiotyöhön. Epäitsenäistä ansiotyötä ovat virkasuhteet ja työsuhteet. Itsenäistä ansiotyötä puolestaan yrittäjätyö, orgaanityö ja korvaustyö.
Ei-ansiotyö koostuu kaikesta muusta työstä. Esimerkkejä on paljon: tavanomainen harrastustoiminta, talkoot, perheenjäsenten väliset työsuoritukset, tietyt muun kuin perheenjäsenen hyväksi tapahtunut palkaton työskentely kuten auttaminen, opetusohjelman mukainen työ ja harjoittelu, suoja- ja kuntoutustyöt. Ryhmään lukeutuvat myös nuo aiemmin mainitut luottamustoimet.
Keskeisin ero ánsiotyön ja ei-ansiotyön välillä on asianomaisiin oikeussuhteisiin soveltuvan lainsäädännön poikkeavuus. Ei-ansiotyösuhteisiin ei lainkaan sovelleta työlainsäädännön piiriin kuuluvia lakeja kuten työsopimuslakia tai työaikalakia. Niihin ei myöskään sovelleta työehtosopimuslakia kuten ei myöskään työriitojen sovittelulakia.
SAK:n entisenä lakimiehenä Halonen tuntee kyseisten lakien sisällön, mutta ei oman työuransa aikana koskaan ole toiminut niiden alaisena. Työehtosopimuslaki ja työriitojen sovittelulaki ovat keskeisiä nimenomaan työläisten arjessa ja elinehtojen turvaajina.
Oma mielipiteeni on, että Halonen työläisten oikeuksien puolustajana olisi uskottavampi, jos edes muodon vuoksi olisi joskus ollut ansiotyösuhteen työntekijäosapuolena ja siten työlainsäädännön alaisena.