annoin taas itsestäni kaikki.turhaan.olen yksin kuin taivaan lintu sydänsurujeni kanssa.tiedän että aika parantaa minut mutta elän nyt tätä hetkeä miten saan tuskan loppumaan??kaikkein hulluinta on se että tiedän silti että rakastat minua vaikka palasit entiseen.kehotit minuakin kokeilemaan onhan sullakin lapsi sen kanssa sanoit.miten voin kokeilla jos en tunne mitään?en voi lapsenikaan takia yrittää vaikka lapseni on mulle rakkkain asia maan päällä.olen ajatellut sitäkin ette ansaitse minun rakkauttani.ei ihminen voi uhrata itteensä jos se ei välitä,ja jos se on jo 7 vuotta yrittänytkin lasten takia.en tiedä sitten.haluaisin jo eroon näistä kyyneleistä jotka eivät anna rauhaa minulle ja kivusta joka koskee joka paikkaan.ja siitä tunteesta että meistä voisi joskus tulla jotakin.se on vaan tyhmää haavetta......
?????????+
särkynyt
8482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osaa luovuttaa, ehkä hän ei ole sinua varten. Niin minäkin luovutin. Nyt ajattelen "hänen" olleen vain hetken ihanaa lainaa......lainaa vain.
Joskus haaveet toteutuvatkin....
Se on ihan totta...ja toivon haavesi toteuvan samoin kuin omanikin. Minun haaveni jääköön vielä salaisuudekseni.
Tässä taas näkee ihmisten kylmyys ja ajattelettemuus. Ajattelitko tääsä suhteessa koskaan sitä toista osapuolta ja tiesikö hän tästä teidän suhteesta. Taisit olla vain hetken huuma josta on hyvä palata kotiin eli älä enään haikaile ja kerro myös tälle vaimolle ja miehelle tästä teidän suhteesta ettei hänen tarvitse elää valhesuhteessa. tässä neuvo sinulle ÄLÄ USKO VARATUN MIEHEN (YLEENSÄ) TAI NAISEN HÖPINÖITÄ JA MIETI MYÖS MILTÄ SINUSTA TUNTUISI VASTAAVASSA TILANTEESSA
ettei RAKKAUSsuhteessa petetä.Oon sitä mieltä myös, ettei rakkaus syty eikä herää takaisin eloon väkisin yrittämällä elikkä keskustelemalla ns. kaikesta, tunnustamalla syrjähypyt jne... vaan on jotain joka syttyy kahden ihmisen välille itsestään ja ilman että se kyselisi lupaa keneltäkään. Kun se oikea osuu kohdalle, niin siittä vaan, sano......
Minne se rakkaus katoaa??? Kai se oli suhteen alussa, vai oliko? Ehkä se ei ollutkaan rakkautta.
Kolahti minunkin kohdalleni kerran ja todella kovaa. Eikä se myöskään lupaa kysellyt. Se oli vain ristiriidassa omien periaatteideni kanssa, joten se jäi siihen.
Jos toista rakastaa, hänestä on myös valmis päästämään irti.
Mikään ei ole pysyvää, koska ihmiset kehittyy ja muuttuu. Joskus tämä johtaa siihen, että rakkaus katoaa, tai siihen, että toinen osapuoli ymmärtää, ettei rakkaudesta ollutkaan kyse, vaikka näin luuli. Minäkin kohtasin 7 v. sitten minun "soulmatein", mutta olin silloin kihloissa miehen kanssa joka sanoi rakastavansa minua syvästi, muttei ollut sinun kanssa samaa mieltä, eli "jos toista rakastaa, hänestä on myös valmis päästämään irti". Annoin avoliitollemme vielä yhden mahdollisuuden, sillä syrjähypyt on ristiriidassa myös minun periaatteiden kanssa.
Puoli vuotta myöhemmin jätin kuitenkin avomieheni. En saanut enää yhteyttä "soulmateiini", joten nyt minulla on enää muistot. Ajattelen yleensä, ettei tehtyjä tai tekemättää jääneitä asioita kannata katua, mutta sen kyllä kadun, etten silloin luottanut tunteisiini, oli siinä sitten käynyt miten tahansa.
voi kiitos rakkaat ihmiset teiän mielipiteistä jos haluatte niin kerron koko jutun....no erosin miehestäni 4 kylmän vuoden jälkeen ja minulle jäi lapsi,rakastin yksinoloani ja sitä että eka kertaa sain tuntea itseni naiseksi.hoivasin sydämeni kuntoon ja olin vannoutunut sinkku kunnes tapasin hänet kohtalotoverini.hänelläkään ei ollut rakkautta kaikki muuten hyvin nainen hoiti lapset hyvin ja muutenkin talous oli kunnossa mutta se tärkein puuttui..rakkaus sama kuin minulla itse saatoin olla jopa vuoden etten rakastellut entisen mieheni kanssa...yksinkylmästi rakkauteni loppui kun en saanut vasta rakkautta.en osaa sanoin kuvata sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta jota koin tämän uuden kanssa.ja hän oli jo sitäpaitsi asunut erillään kuukauden,vähän aikaa mutta kumminkin,silti sanoin aina hänelle että yritä vielä koska en halua itseäni satuttaa jos haluat sitten mennä takaisin kun meillä on jo vakavaa.vannoit että rakastat vain minua ja uskon tänäkin päivänä siihen mutta sinua painosti kaikki yrittämään ja nainenkin muutti takas samalle paikkakunnalle ja tiedän että olit vastuuntuntonen mies,nainen käytti lapsia pelinappulana......ja luuletteko etten ole ajatellut sen naisen tunteita?ja ole joskus itkenyt sen naisen takia että miltä sistä on tuntunut olihan lapsiakin kolme kipaletta.mutta silti kaiken jälkeenkin,kaiken sen mitä puhuit minulle elämästäsi,kaiken sen jälkeenkin miten menit takaisin..?jääkö se ikuiseksi arvoitukseksi?yritän päästä eroon kaikista ajatuksista mutta hän on itse nyt soitellut ja sanonut että hän ei voi itselleen mitään että rakastaa minua.ja arvatkaa ihmisetmitä?se mitä koin oli niin kaunista en osaa sanoin sitä kertoa.ja nyt kun olen saanut kerran rakkautta niin miten voin tyytyä vähempään,ja miksi tyytyä vähään kun voi saada enemmän????kertokaa mitä teen??????please