pistää oikeen vihaksi, kun joku sanoo täälä että on ostamassa hevosta ja sitten kun hän kysyy jotain toisille ihan simppeliä juttua, ni heti on muut valittamassa et älä osta hevosta ku ethän sä tiedä mitään hevosista. Esim. joku kysyy: Olen ostamassa hevosta, kuinka iso boxi pitää olla?
Tietysti jos joku ihminen kysyy että mitkä on kuolaimet tai vaikka ähky, ni ei ehkä sitten kannata ostaa mitään kopukkaa.
USKON että ne "hevosenhankkija" -tyypit jotka kysyy jotain juttua täälä, ni tietää kyllä hevosista ja paljon, mutta jos vaikka on käynyt ratsastuskoululla ratsastamassa ja hoitamassa ni ei sielä opi hevosen omistuksesta oikeastaan paljonkaan,vaikka hoitaisi kuinka monta vuotta tahansa, koska sielä omistaja tekee suurimmat päätökset ja tuntsaria hoitava jää usein niistä päätöksistä ulkopuolelle.
JOs ei koskaan kysy ni ei voi oppiakkaan ja jos kukaan ei vastaa ni ei saa koskaan tietää. Sitähän varten tä paikka on että täällä jaetaan tietoja ja kokemuksia. Pelkistä kirjoista pänttäämällä tietoa ei saa, asiat on opittava kokemalla ne ite ja kokemusta saa jos omistaa hevosen(omistamistakin voi tosin harjotella vuokrahevosella).Kukaan ei varmasti tiedä kaikkea hevosista kun on ostamassa ensimmäistä omaa hevosta, silloin on pakko kysyä joltain muilta.
TÄRKEINTÄ hevosta ostettaessa on se että TUNTEE VASTUUNSA!
En nyt tässä sano että kaikki tunnolliset ihmiset
joukolla hevosta ostamaan, kyllä sitä tietoakin pitää olla...
Tietysti jos joku ihminen kysyy että mitkä on kuolaimet tai vaikka ähky, ni ei ehkä sitten kannata ostaa mitään kopukkaa.
USKON että ne "hevosenhankkija" -tyypit jotka kysyy jotain juttua täälä, ni tietää kyllä hevosista ja paljon, mutta jos vaikka on käynyt ratsastuskoululla ratsastamassa ja hoitamassa ni ei sielä opi hevosen omistuksesta oikeastaan paljonkaan,vaikka hoitaisi kuinka monta vuotta tahansa, koska sielä omistaja tekee suurimmat päätökset ja tuntsaria hoitava jää usein niistä päätöksistä ulkopuolelle.
JOs ei koskaan kysy ni ei voi oppiakkaan ja jos kukaan ei vastaa ni ei saa koskaan tietää. Sitähän varten tä paikka on että täällä jaetaan tietoja ja kokemuksia. Pelkistä kirjoista pänttäämällä tietoa ei saa, asiat on opittava kokemalla ne ite ja kokemusta saa jos omistaa hevosen(omistamistakin voi tosin harjotella vuokrahevosella).Kukaan ei varmasti tiedä kaikkea hevosista kun on ostamassa ensimmäistä omaa hevosta, silloin on pakko kysyä joltain muilta.
TÄRKEINTÄ hevosta ostettaessa on se että TUNTEE VASTUUNSA!
En nyt tässä sano että kaikki tunnolliset ihmiset
joukolla hevosta ostamaan, kyllä sitä tietoakin pitää olla...
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta kyllä noi jutut täällä on ollu vähän siihen tyyliin ettei edes tiedetä mikä pää hevosesta puree ja mikä potkii ja tuo kantapään kautta opetteleminen ei varmasti ole hevosen kannalta hyvä asia
Oikein hyvä kirjoitus,olen täysin samaa mieltä!
joo mullakin on 3 omaa heppaa ja tiedän vastuun ja olen oppinut paljon
jänkä-joonas :) Pakko on taas hiukan kommentoida, mutta eikös tämä ole keskustelun tarkoitus :)
Toki omistamalla oppii, mutta mielestäni se oppi pitäisi aluksi hakea jostain muualta. Kukaan ei koskaan tule olemaan täysinoppinut, mutta ennenkuin ostaa hevosen, pitää olla perusasiat kaikesta hallussa. Eli ruokinta, liikunta, sairaudet yms. Minäkin opin vasta vuosi sitten lyömään kengän takaisin, kun se on irronnut. Jätän tämän kuitenkin osaavammille ihmisille :)
On rikkaus, päästä hoitamaan erilaisia hevosia. Se opettaa. On totta, että ratsastuskoulussa on vaikea päästä opettelemaan asioita, mutta siellä oppii kuitenkin ne perusasiat, kunhan jaksaa olla auttavainen ja innokas. Kyllä sieläkin huomioidaan.
Lisäksi ratsastuskouluilla (etenkin isommilla) pidetään kursseja hevosen hoidosta, sairauksista yms.
On eri asia "oppia omistamaan hevonen" kuin oppia käsittelemään eri hevosia.
Olen erittäin kiitollinen sille kauppatallille, missä olot olivat välillä ikävätkin, mutta se kasvatti vastuuta, taitoja ja etenkin käsittelemään erilaisia hevosia.
Mutta jos joutuu kysymään netissä jotain simppeliä kysymystä (kuten Himmeli asian ilmaisit), pitäisi mielestäni vielä harkita sitä omaa hevosta. Ottaa vuokralle, kerätä tietoa ja hakeutua oppiin.
Simppeli kun tarkoittaa helppoa.
Kysyä saa ja kysyä pitää, mutta jos tarvitsee kysellä asioita, jotka pystyy ratkaisemaan maalaisjärjellä, voisi vielä hetken harkita.
Oppi haetaan jostain muualta, kuin oman hevosen kautta.
Näin on ehdottomasti. Pakkohan sitä on esim. hätätapauksessa osata toimia nopeasti ja tietää mitä tekee, muutenhan hevonen kuolee käsiin pikaista hoitoa vaativissa tapauksissa.
Esim. jos suoli menee solmuun, niin ois aika äkkiä saatava hevonen leikkaukseen, ja jos ehtii edes leikkaukseen asti, niin silti vain n. 50% paranee leikkauksesta täysin.
Eli opetelkaahan ihmiset hoitamaan ensin kunnolla, oman hevosen kanssa voi sitten myöhemmin jatkaa samalla mallilla, kun perusasiat on kunnossa.
Hoitoleirit/leirit yleensä on hyviä keinoja opetella, monet hevosenomistajatkin ovat kiinnostuineita opettamaan (ei tietenkään kaikki!).
.. ole aivan samaa mieltä tästä "omistamalla oppii lauseesta."
Se on kyllä totta, että pitkäaikaisenakin hevosenomistajana tulee aina joku tilanne mistä taas oppii uutta, mutta tietty kokemus,tieto, taito ja vastuuntunto täytyy olla ennekuin oma heppa kannataa ostaa eli oikeastaan peräänkuulutan tätä jonnekkin kadonnutta horseman shippiä, tosin maalaijärjelläkin pääsee pitkälle.
Meillä on aina ollut perheessä hevosia ja minä itse istuin hevosen kyydissä ennekuin osasin edes kävellä, mutta sitä ikiomaa ponia en pienenä saanut.
Ratsastelin ja touhusin heppojen kanssa äidin valvovan silmän alla, mutta kun tuli se aika, että oikeasti alettiin opetella ratsastusta ja hevosenhoitoa niin äitini vei minut ratsastuskouluun. Vielä silloinkin, kun aloittelin sitten kisauraani sen oman pollen kanssa niin kävin ratsastuskoululla tunneilla, että sain ratsastaa ja touhuta mahdollisimman paljon erilaisten hevosten seurassa, koska siitähän sitä kokemusta ja taitoa saa.
Ja minun kokemukseni eivät onneksi ole jääneet pelkälle ratsupuolelle vaan nyt isomapana olen ollut paljon tekemisissä myös ravihevosten kanssa ja saanut paljon asiantuntevaa tietoa niin ravi kuin ratsuihmisiltä. Ennenkaikkea olen saanut paljon kokemusta erilaisten hevosten kanssa touhuamisesta ja erilaisissa tilanteissa toimimisesta ja se kokemus, tiedot ja taidot on koettu kullanarvoisiksi näiden kolmen oman hepan kanssa.
maalaisjärki.
Omistamalla oppii, mutta itsensä ja hevosensa kustannuksella. Minä sain oman hevoseni 11 vuotiaana, hevonen oli 8v. kouluttamaton lv-tamma, jolla paha krooninen yskä. Vanhemmat tietysti kuvittelivat, että hevonen riittää ja nyt kersa on iloinen. Olinhan minä iloinen, kunnes tamma päätti näyttää, että se ei ole ollenkaan. Uskon,että ainoastaan ponien selässä kiikkunut pikku ipana voi olla herkän lämppärin selkään vähän turhan kömpelö otus, ja niin uskoi hevonenkin. Muutaman epäonnistuneen ratsastusretken jälkeen en saanut hevosta haettua tarhasta satuloitavaksi, kun se tuoli suoranaisesti päälle. Saati sitten,että olisin onnistunut pihasta sen kanssa lähtemään. Tamma kirjaimellisesti hyppi, pieri ja pukitti.Se hyppi pystyyn, korkealle ja oli taitava siinä. Kukaan ei ollut minua auttamassa, joten ainut, joka saattoi auttaa olin minä itse. Tein sotasuunnitelmia, jotta sain hevoseni edes illan tullen karsinaan ja jotenkuten lenkillekkin, vaikka sitten taluttaen, kun en selkään uskaltanut. Luin kaikki mahdolliset kirjat hevosista, vaikkei yhdessäkään neuvottu mitä tehdään kun hevonen ei osaa edes pohkeita. Oikeastaan ei edes siedä niitä. Ainut neuvo tuntui olevan "istu satulassa passiivisesti ja vie sisäjalkaa hiaman taaemmas, jolloin hevonen vastaa väistämällä..". Mutta, niinkuin sanoit, omistamalla oppii. Kun on pakko tulla toimeen vihaisen otuksen kanssa, on pakko. Niin kauan oli hevonen minua pompotellut, etten edes huomannut kuinka hirvittävä yliote sillä minuun oli. Kuitenkaan en edes huomannut sitä ajan mukanaan tuomaa varmuutta, joka pikkuhiljaa osoitti tammalleni, että likka on saamassa juonenpäästä kiinni. Muistan elävästi sen kerran, kun olin ratsastamassa ja hevonen yhtäkkiä vastasikin apuihini. Se pieni kääntyminen, muutama askel pois kodin suunnasta metsätiellä oli ensinmäinen huima hetkeni, jolloin tosiaan tunsin ratsastavani omalla tammallani. Osat vaihtuivat, ei niin että minä olisin sitä tiedostanut. Hevosen mieli on kuitenkin mysteeri, johon minä opin pääsemään sisälle. Luin tammani ajatukset, näin sen mielenliikkeet ennenkuin se ehti kääntää korvansa luimuun ja näykkäistä suuntaani. Osat vaihtuivat. hevonen seurasi minua irti pihalla, oppi nostamaan laukan, kulkemaan peräänannossa. Lopulta tilanne meni siihen, että me opetimme toinen toisiamme. En minä osannut ratsastaa hevosta muotoon, en koota ravia, mutta minä yritin. Ja hevonen yritti. Se näytti kuinka tehdään ja kuinka ei. Nyt tamma on ollut minulla yhdeksän vuotta, enkä voisi koskaan luopua siitä. Se on paras opettajani, olen saanut enemmän kuin kukaan ystäväni, jonka ratsastuksenopettaja on opettanut hoitamaan. Minut opetti hevonen. Siitä suuresti kiitän tammaani, joka kaikessa viisaudessaan ei koskaan satuttanut minua kunnolla, vaikka kaikki hurjimmat temput näyttikin.
PS: älkää kokeilko tätä kotona, huonoin hevosenomistajan esimerkki mitä kuvitella saattaa, kuin suoraan kirjasta "älä koskaan tee näin!"
ihmettelen tota kun ekax sanot että riittää pelkkä vastuuntuntoisuus ja sitten että pitää olla kyllä tietoakin, niin ne nyt on åpikkasen ristitiidassa keskenään...mutta siinä olen samaa mieltä että ennen kuin ottaa hevosen niin kannattaa olla ollut(edes vähän)hevosten kanssa tekemisissä, että kun se hevonen sitten ilmestyy sinne talliin niin ei h oo ihan äimänä. ja tottakai siinä alkaa tuntea hevosia/hevosta paremmin ja paremmin kun se sitten on siellä omassa tallissa ja sen kaa on touhuillut.
mä sain ponin kun olin 1 w.joten en itse ymmärtänyt asiasta "hevontaivaallista" mutta isäni oli "hevosmies" ja hän opetti polleni käytöstavoille ja reen ja kärryjen eteen. joten se myös vaikuttaa ostoon onko vanhemmat tai joku läheinen ihminen hevostelija. se nimittäin auttaa paljon jos tulee tukalaa.
TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN ANTOISIA HETKIÄ HEVOSTEN PARISSA!!!!!