Tässä kahvia juodessa ajattelin virittää
keskustelua elämäntarkoituksesta. Mikä siis teille
muille on elämän tärkein asia, miksi elätte, mihin
pyritte?
keskustelua elämäntarkoituksesta. Mikä siis teille
muille on elämän tärkein asia, miksi elätte, mihin
pyritte?
Vastaukset 10
Vanhimmat
joku keksii hyvän keskustelun aiheen. Niin se
elämäntarkoitus, nuorenpana se oli koulutus, työ
ja sitten perheen perustaminen. Nyt on ainoa
lapsi maailmalla, ukko näivettynyt työttömänä ja
itse urautunut työn ja kodin välille. Kaippa se
on tämän hetken elämäntarkoitus tuo murheen
karkoitus. Entä sinä?!
Elämäni tarkoitus on päästä opiskelemaan
haluamalleni alalle. Mutta noin yleensä ottaen
elämäni tarkoitus on elää onnellisena ja suht koht
tyytyväisenä "sopusuhtaista" elämää. Kenties
löytää se elämänkumppani ja perustaa perhe. Näitä
"vakioelämänarvoja". Haluan löytää elämälleni
sisältöä!
Haluaisin vielä heittää ilmaan kysymyksen, että
onko uskonnolla merkitystä elämäntarkoituksen
pohtimisessa? Voiko uskonto olla elämäntarkoitus?
Mitä uskonto teille merkitsee? Onko se vain jokin
perusjuttu elämässä, johon ei juurikaan panosta
vai onko se jotakin tärkeämpää?
Iältäni olen vasta 22-vuotias mutta pohdin näitä
asioita hyvin usein. En halua vanhana mummona
tajuta, ettei elämässäni ole ollut sisältöä ja
mielekästä tarkoitusta, tajuta että olisin
halunnut elää aivan toisin. Olenko aivan
hakoteillä? Meillä on vain yksi elämä, joten
haluaisin tehdä siitä jotain todellä
merkityksellistä itselleni!
Hienoja ja vaikeita juttuja pohdiskelet. Hyvä
niin. Jos löytyy jotain raskasta älä kuitenkaan
masennu, voit olla väärässä :-)
Minäkin ajattelin aikoinani kuten sinä näytät nyt
tekevän. Kunnes löytyi se joku josta kuvittelin
elämänkumppania. Kummasti kaikki muut
tarkoitukset lensivät kuukauden pohdinnan jälkeen
roskikseen. Se oli yllättävän helppoa ja
helpottavaa.
Sitäkin "mielenkiintoisempaa" on ollut
jälkeenpäin keräillä niitä tarkoituksia takaisin
(ei siitä tullutkaan mitään, vain minä rakastuin)
ja huomata että kuinka tyhjän päälle sitä
elämäänsä rakensi.
Toisille uskonto on kaikki kaikessa, mutta
ainakin minulle se on vain luonnollinen jatke
sille miten muutenkin suhtaudun toisiin, pienenä
lohtuna luulo (usko?) siitä mitä tapahtuu
kuoleman jälkeen.
Jos joutuu yhtäkkiä tyhjän päälle, siitäkin
pääsee yli. Jokainen tavallaan. Siihen asti joku
elämän tarkoitus, päämäärä, syy aamulla
heräämiseen helpottaa elämää kummasti. Sen tajuaa
vasta kun sitä ei ole enää. Toivottavasti löydät
elämällesi "kunnon" sisällön, näyttäisi siltä
että nytkin on jo jotain kasassa.
evoluution kannalta meidän jokaisen tärkein
tehtävä on/oli ihmisrodun säilyttäminen
maapallolla. nyt kun ei ole huolta että me
täältä tyystin täysin katoaisimme, olemme
ottaneet maan jalkojemme alla hallintaamme. koko
ajan luomme ympärillemme uutta. paljon
merkityksetöntä materiaa ja kuvitelmia, mutta
kenelle? onko maailma sittenkään olemassa? entä
jos kaikki on vain kuvitelmaa, harhaa? silloin
elämäntarkoituskin lienee selvittämätön. se ei
ole tehdä hyvää eikä pahaa. se ei ole pelkkää
onnellisuuden saavuttamista. me vain olemme
olemassa miettien mitä pitäisi tehdä. mihin
pyrkiä. mitä saavuttaa. jokainen ihmiselämä on
kokeilu. pieni ajanjakso miljoonien samanlaisten
joukossa. ajanjakso jonka tarkoitusta emme ehkä
koskaan saa tietää.
tuollaisia ajatuksia minullekin on tullut, hieman
lohduttomiahan ne ovat, mutta......
kun tänäkin aamuna kuunteli uutisia
(Afganistanista lähinnä) niin kyllä ihmetyttää
elämämäntarkoitus entisestään, kauankohan sitä
tarvitsee tällä maapallolla ihmetellä tätä
menoa?!?!??!
Uskonnon takia on niin monta sotaa maapallolla
käyty ja käydään että sitä on vaikea käsittää.
Eli, tulen aina vaan vakuuttuneemmaksi siitä,
että elämäntarkoitus on niiden pienen pienien
onnen hetkien, pienempää pienemmistäkin asioista,
etsimistä ja löytämistä ja niistä nauttimista!
ikävän karkoitus.
ja anna toisten elää!
toi viimenen on pahasti päässyt unohtuu sekä
suomalaisilta(homofobia) että amerikkalaisilta
(koko maailman poliisi)
Hyvä periaate josta kannattaa pitää kiinni, mutta
huono elämän tarkoituksena. Vähänkin liioiteltuna
unohtuu tuo ensimmäinen sana ja kaikessa mitä
itse tekee on mukana pelko siitä että se on
toisille haitta tai ongelma. Eletään sitten
hiljaa hissukseen muita peläten. Hölmö ajatus.
Ja vaikka noin ei kävisikään, niin elämän
tarkoituksena pelkkä "elä" on liian
tulkinnanvarainen ollakseen elämänohje. Onhan jo
pelkkä hengittäminen elämistä...
Tervehdys sinulle elämäntarkoitusta pohtiva.Itse
pyrin elämään elämäni parhaalla mahdollisella
tavalla. Toisin sanoen teen toisille niin kuin
haluaisin itselleni tehtävän, olen
oikeudenmukainen, rehellinen niin itselleni kuin
muillekkin.Ja yksi tärkeimmistä asioista on, että
pysyy puheissaan.Avoin mieli elämään ja ajatus,
että elämä on hiuskarvan varassa emmekä koskaan
voi tietää milloin on tullut meidän vuoro lähteä
auttaa elämään antoisalla tavalla.Parisuhteessa
elävän ei kannata tuhlata aikaa riitelemiseen
sillä siihen elämä on liian lyhyt ja kyllä
aikuisten ihmisten pitää pystyä selvittämään
asiat puhumalla. Oma yhteys "yläkertaan" on
myöskin tärkeä, kuten huomata saatat, sillä
olethan sinäkin alakanut miettimään elämän
tarkoitusta syvällisemmin. Toivon, että löydät
tarkoituksen elämääsi, sillä tarkoitukseton elämä
on todella tyhjää ja suoranaisesti elämän hukkaan
heittämistä. Onnea etsintään.
Minun mielestäni elämän tarkoitus on elää niin
onnellista elämää kuin mahdollista, siis
sopusoinnussa itsensä ja muiden kanssa täällä
maailmassa ja saavuttaa kerran iankaikkinen elämä