Mielenkiintoista keskustelua kuolemakokemuksista!
Surukseni huomaan kuitenkin, että on kaksi ryhmää, jotka kiistävät kuolemakokemukset ja niiden todistusarvon elämästä kuoleman jälkeen. Toinen ryhmä ovat kiihkouskikset ja toinen ryhmä ovat kiihkoeikkikset.
Kiihkouskikset kiistävät kuolemakokemuksen arvon siksi, että heillä on Raamattu ja he pitävät Raamatun auktoriteettiä arvokkaampana kuin kokemuksien todistusta. Heidänkin puheissaan hehkuu tulta ja tulikiveä. On kuin kiihkousikset vakuuttuisivat vain sellaisesta kokemuksesta, joka koskisi helvettiä ja kärsimystä eivätkä taivaalsta ja paratiisista lainkaan! Heille tuntuu ihan kauhealta se ajatuskin, että Jumala on rakastava ja hän rakastaa ihan kaikkia.
Kiihkoeikkikset taas kyllä ovat mielissään siitä, ettei helvettiin jouduta tuosta vaan, mutta he taas kiistävät kuolemakokemusten arvon siksi, että jos he myöntäisvät sen, he joutuisivat myöntämään myös että Jumala on olemassa ja että he ovat olleet koko ajan väärässä! Eikkikset ovat useimmiten vain pelkästään uskiksien peilikuvia, ja siinä, missä uskikset perustelevat kantansa vetoamalla Raamattuun, myös eikkikset perustelevat kantansa Raamatulla, mutta käänteisesti! Ikäänkuin eikkiksille ei olisi maailmassa mitään muita uskontoja kuin kristinusko, ja nimenomaan juuri kristinusko pitää osoittaa väen väkisin vääräksi, vaikka sitten kiistämällä kokonaan kuolemakokemukset ja etsimällä materialistisia selityksiä vaikka kiven silmästä!!!
Hei! Maailmassa on paljon muitakin uskontoja kuin kristinusko, ja jos se eikkiksistä tuntuu vastenmieliseltä, niin mikään ei estä ryhtymästä vaikka hinduksi tai budhalaiseksi. Miksi pitää väen väkisin kieltää koko Jumala, ja Jumalan rakkaus, jos yksi uskonto, joka meillä on valtauskonto, ei miellytä???
Ja eikö juuri kuolemakokemukset ja kuvaukset taivaasta opeta, että Jumala on olemassa ja uskikset ovat pohjimmiltaan oikeassa, eikä Jeesusta tarvitse käyttää kiristyksen keinona???
Surukseni huomaan kuitenkin, että on kaksi ryhmää, jotka kiistävät kuolemakokemukset ja niiden todistusarvon elämästä kuoleman jälkeen. Toinen ryhmä ovat kiihkouskikset ja toinen ryhmä ovat kiihkoeikkikset.
Kiihkouskikset kiistävät kuolemakokemuksen arvon siksi, että heillä on Raamattu ja he pitävät Raamatun auktoriteettiä arvokkaampana kuin kokemuksien todistusta. Heidänkin puheissaan hehkuu tulta ja tulikiveä. On kuin kiihkousikset vakuuttuisivat vain sellaisesta kokemuksesta, joka koskisi helvettiä ja kärsimystä eivätkä taivaalsta ja paratiisista lainkaan! Heille tuntuu ihan kauhealta se ajatuskin, että Jumala on rakastava ja hän rakastaa ihan kaikkia.
Kiihkoeikkikset taas kyllä ovat mielissään siitä, ettei helvettiin jouduta tuosta vaan, mutta he taas kiistävät kuolemakokemusten arvon siksi, että jos he myöntäisvät sen, he joutuisivat myöntämään myös että Jumala on olemassa ja että he ovat olleet koko ajan väärässä! Eikkikset ovat useimmiten vain pelkästään uskiksien peilikuvia, ja siinä, missä uskikset perustelevat kantansa vetoamalla Raamattuun, myös eikkikset perustelevat kantansa Raamatulla, mutta käänteisesti! Ikäänkuin eikkiksille ei olisi maailmassa mitään muita uskontoja kuin kristinusko, ja nimenomaan juuri kristinusko pitää osoittaa väen väkisin vääräksi, vaikka sitten kiistämällä kokonaan kuolemakokemukset ja etsimällä materialistisia selityksiä vaikka kiven silmästä!!!
Hei! Maailmassa on paljon muitakin uskontoja kuin kristinusko, ja jos se eikkiksistä tuntuu vastenmieliseltä, niin mikään ei estä ryhtymästä vaikka hinduksi tai budhalaiseksi. Miksi pitää väen väkisin kieltää koko Jumala, ja Jumalan rakkaus, jos yksi uskonto, joka meillä on valtauskonto, ei miellytä???
Ja eikö juuri kuolemakokemukset ja kuvaukset taivaasta opeta, että Jumala on olemassa ja uskikset ovat pohjimmiltaan oikeassa, eikä Jeesusta tarvitse käyttää kiristyksen keinona???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin kirjoitit! Ihmiset ovat todellakin aivan liian mustavalkoisia...Ajatellaan esim. että ihminen voi olla vain joko saatanan tai jumalan palvelija - muita vaihtoehtoja ei edes ole!!
Kauhean kaavoihin kangistunutta väkeä..Itse asiassa liiallinen musta-valko-ajattelu on tyypillistä eräissä mielisairauksissa, kuten rajatilahäiriöisessä oireyhtymässä (entinen maanis-depressiivinen psykoosi)
En väitä, että kaikilla olisi tälläinen sairaus, mutta joko-tai-ajattelu rajoittaa hirveästi elämää..Ei ymmärretä, että esim. kaikissa ihmisissä on sekä hyvää että pahaa, se on inhimillistä!
Tälläistä musta-valko- ajttelua kutsutaan formaaliseksi ajatteluksi. Se kehittyy huippuunsa murrosiässä. Vallalla on vääristynyt käsitys, että formaali ajattelu olisi ajattelun kehityksen huippu; sitä ihaillaan- varsinkin länsimaissa.
Tyypillistä ajattelulle on, että asioista on olemassa vain yksi, loogisesti pääteltävissä oleva totuus (esim. yksi oikea uskonto) Tästä näkemyksestä poikkeavat ajatukset hylätään väärinä, jopa harhaoppisina - uskonsodat sun muut hirveydet.
Harvemmat ihmiset pääsevät ajattelun kehityksessään postformaalille tasolle. Tällä tasolla ihminen ymmärtää, että asioiden suhteellisuudesta johtuvista, näennäisistä ristiriitaisuuksista syntyy uusi, toimiva synteesi ( esim. kaikki uskonnot vievät lopulta samaan päämäärään)
Tähän sopii eräs kaunis vertaus: "Ihmiset kiipeävät vuoren rinnettä ylös huipulle. He riitelevät matkalla siitä, kenen reitti on se oikea. (eri uskonsuunnat) Kaikki pitävät tietenkin omaa reittiään ainoana oikeana. Kun ihmiset sitten lopulta pääsevät huipulle (ts. kuolevat, eli siirtyvät oikeaan kotiinsa) he huomaavatkin yllätyksekseen, että kaikki reitit veivät lopulta samaan päämäärään!!"
Eri uskonsuunnat ovat vain eri teitä samaan päämäärään- mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle..
Ihanaa huomata, että täällä on joku ihminen, sellainen kuin sinä, joka on ymmärtänyt asioiden oikean laidan :) Jos tuollaisia ihmisiä olisi enemmän, monta sotaa sun muuta jäisi/ olisi jäänyt käymättä!
Valoa tiellesi :)
Puuttumatta itse keskustelunaiheeseen korjaisin seuraavan asiavirheen: maanis-depressiivisyys ei ole rajatilahäiriö tai rajatilahäiriö entinen maanis-depressiivisyys-diagnoosi. Nykyiseltä nimeltään MD on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Rajatila on luonne-/persoonallisuushäiriö, eikä tosiaan ole sama asia.