”Ensimmäinen vuosi leirissä oli elämäni kammottavin. Taudit riehuivat parakeissa, koska väkeä oli suunnattoman paljon, ja vaikka oli suunnattoman ahdasta muutenkin, väkeä tuotiin lisää kaikkialta...
Ensin sanottiin, että meidät oli vain kerätty karanteeniin, mutta eihän se mikään karanteeni ollut, kaikkialla ympärillä oli kaksinkertaiset piikkilanka-aidat ja vartitornit ja aseistetut vartiosotilaat, oli valonheittäjiä jotta meidät joka hetki nähtäisiin. Ja leiri oli jaettu sektoreihin, joiden välillä ei saanut olla minkäänlaista kosketusta...
Olimme joutuneet helvettiin. Jos helvetti on olemassa, se on juuri sellainen: nälän heikentämiä ihmisiä, jotkut lopulta melkein luurankoja, pelkoa ja ahdistusta, sikinsokin raajoja, nääntyneitä kasvoja...
Leiriajasta päällimmäisenä muistona on kauhu ja kuolema ja nälkä. Ensimmäisenä leirivuotena ihmisiä kuoli surkeille lavitsoilleen ja ruumiit kannettiin pois, itkettiin, valitettiin, joku meni joskus järjiltään....
...sotaonnen kääntyessä suomalaisetkin alkoivat ruokkia ja kohdella meitä paremmin. Meidän olosuhteemme kohenivat sitä mukaa kuin saksalaiset alkoivat hävitä Neuvostoliiton rintamilla.”
Lenina Pavlovna Makejeva teoksessa Menetetty lapsuus, Suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-1944
Ensin sanottiin, että meidät oli vain kerätty karanteeniin, mutta eihän se mikään karanteeni ollut, kaikkialla ympärillä oli kaksinkertaiset piikkilanka-aidat ja vartitornit ja aseistetut vartiosotilaat, oli valonheittäjiä jotta meidät joka hetki nähtäisiin. Ja leiri oli jaettu sektoreihin, joiden välillä ei saanut olla minkäänlaista kosketusta...
Olimme joutuneet helvettiin. Jos helvetti on olemassa, se on juuri sellainen: nälän heikentämiä ihmisiä, jotkut lopulta melkein luurankoja, pelkoa ja ahdistusta, sikinsokin raajoja, nääntyneitä kasvoja...
Leiriajasta päällimmäisenä muistona on kauhu ja kuolema ja nälkä. Ensimmäisenä leirivuotena ihmisiä kuoli surkeille lavitsoilleen ja ruumiit kannettiin pois, itkettiin, valitettiin, joku meni joskus järjiltään....
...sotaonnen kääntyessä suomalaisetkin alkoivat ruokkia ja kohdella meitä paremmin. Meidän olosuhteemme kohenivat sitä mukaa kuin saksalaiset alkoivat hävitä Neuvostoliiton rintamilla.”
Lenina Pavlovna Makejeva teoksessa Menetetty lapsuus, Suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-1944
Vastaukset 4
Vanhimmat
Myös Lenina kärsi sodasta. Niin kärsivät tuhannet muut. Kun sota loppui, tilanne parani monen kohdalla, mutta Stalinin leirit jatkoivat toimintaansa, eikä helpotusta tullut.
Muistaakseni tuossa Menetetty lapsuus -kirjassa haastatellut ovat olleet internointileireillä nimenomaan lapsina, eli useimmat heistä ovat olleet alle 10-vuotiaita. He ovat joutuneet kokemaan asioita, joita lapselle ei soisi (vaikka eräs nimeltä mainitsematon näyttää tuolla Jatkosota-ketjussa ajattelevan toisin;) ). Toisaalta lapsen kyky käsitellä ja ymmärtää asioita on aika toisenlainen kuin aikuisen ja kuvittelisin että näiden muistelijoiden mielikuviin tapahtumista on vaikuttanut myös se mitä "virallinen neuvostonäkemys" heille sodan jälkeen kertoi.
Jokainen meistä tietää että varhaisimman lapsuuden muistot ovat aika jäsentymättömiä. Niitä katsotaan ikäänkuin myöhemmän elämän linssien läpi.
Suomalaisten "keskitysleirien" kuolleisuus oli suuri. Se johtui osittain nälästä mutta myös koko leirijärjestelmästä. Ihmisethän eivät yleensä kuole suoranaisesti nälkään vaan ravinnonpuutteen heikentäminä johonkin tautiin. Leiriolosuhteissa, kun sadat tai tuhannet ihmiset on sullottu huonoissa olosuhteissa yhteen, nämä tappajat löytävät uhrinsa helpommin.
Talvisodan alkaessa jäivät Hyrsylän asukkaat n. 1000 henkilöä neuvostoliittolaisten joukkojen taakse. Heidät siirrettiin leireihin, ja tunnen miehen joka on nämä leirit kokenut kymmenvuotiaana. Hän ei puhunut kokemuksistaan koskaan , sillä se "ei ollut ulkopoliittisesti viisasta". Neuvostoliitolla oli pitktät perinteet leirielämästä ja -kuolemasta.
Joskus taannoin (tod. 1990 -luvun alussa?)puolustusvoimat möi huutokaupalla de-aktivoituja aseita, mm. tykkejä, niitä haluaville. Jossain TV -ohjelmassa Aira kertoi hankkineensa PST -tykin ja sen piippi on käännetty kohti hyistä ITÄÄ, siellä uudessa "Hyrsylän mutkassa" eli Airan kotona!