Hallituksessa on tehty periaatepäätös, että EU:n maaseuturahoitusvaje paikataan kansallisesti. Maaseuturaha sisältää Suomessa maatalouden LFA-tuen (luonnonhaittakorvaus) ja ympäristötuen.
Uudet ympäristötuen ehdot ovat valmisteilla. Ennakkotietojen perusteella ne ovat entistä tiukemmat. Jo nykyiset ehdot ovat maailman tiukimmat, sillä Suomi on asettanut itselleen sellaisia ehtoja, joita ei muualla tunneta. Menettely on tietenkin luonnonsuojelun kannalta hyödyllistä. Mutta kun nyt on epävarmuutta ympäristörahan suuruudesta ja uusista tukiehdoista, niin viljelijöiden sitoutuminen uudessa tilanteessa saattaa olla aikaisempaa vähäisempää.
Kun vielä kansalaisten yleinen mielipide tuntuu olevan, että maatalous ei tarvitse tuen paikkausta , niin motivaatio sitoutumiseen on heikoilla.
Hallituksessakin tuntuu olevan yleinen mielipide, että tukitaso laskee . Kun ansiotaso muissa ammateissa nousee, niin miksi maanviljelijöiden pitäisi ympäristön suojelun vuoksi tyytyä laskevaan tulokehitykseen ? Tällaisessa tilanteessa voi olla varmempaa kylvää viljalle kaikki suojakaistat, ja ottaa pellosta irti se vähä mitä siitä on saatavissa. Säästyyhän siinä samalla mittanauhan kanssa pellolla pyörivistä tarkastajista.
Mikä on vihreiden kanta maaseuturahan korvaamisesta viljelijöille ? Kuuluuko maaseudun ja ympäristön yksin kantaa vastuu EU:n laajentumisesta ? Voisiko tiukentuvien ehtojen nojalla korottaa ympäristötukea ?
Uudet ympäristötuen ehdot ovat valmisteilla. Ennakkotietojen perusteella ne ovat entistä tiukemmat. Jo nykyiset ehdot ovat maailman tiukimmat, sillä Suomi on asettanut itselleen sellaisia ehtoja, joita ei muualla tunneta. Menettely on tietenkin luonnonsuojelun kannalta hyödyllistä. Mutta kun nyt on epävarmuutta ympäristörahan suuruudesta ja uusista tukiehdoista, niin viljelijöiden sitoutuminen uudessa tilanteessa saattaa olla aikaisempaa vähäisempää.
Kun vielä kansalaisten yleinen mielipide tuntuu olevan, että maatalous ei tarvitse tuen paikkausta , niin motivaatio sitoutumiseen on heikoilla.
Hallituksessakin tuntuu olevan yleinen mielipide, että tukitaso laskee . Kun ansiotaso muissa ammateissa nousee, niin miksi maanviljelijöiden pitäisi ympäristön suojelun vuoksi tyytyä laskevaan tulokehitykseen ? Tällaisessa tilanteessa voi olla varmempaa kylvää viljalle kaikki suojakaistat, ja ottaa pellosta irti se vähä mitä siitä on saatavissa. Säästyyhän siinä samalla mittanauhan kanssa pellolla pyörivistä tarkastajista.
Mikä on vihreiden kanta maaseuturahan korvaamisesta viljelijöille ? Kuuluuko maaseudun ja ympäristön yksin kantaa vastuu EU:n laajentumisesta ? Voisiko tiukentuvien ehtojen nojalla korottaa ympäristötukea ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos se todella menisi ympäristön parannushankkeisiin. Nyt on vähän sellainen mielikuva, että maaseudulla jatketaan niinkuin ennenkin ja ajatellaan, että "huijataan" EU:lta palkanjatketta tällä nimikkeellä - olenko väärässä. Toivottavasti olen. Ainakin äänekkäimmät maatalouden "suunpieksäjät" ovat vastaan kaikkea, joka haiskahtaakaan luonnonsuojelulta. Maaseudulla kaikki luonnon suojelusta puhuvat menettävät helposti kasvonsa ja ovat sen vuoksi hiljaa, vaikka ajattelevatkin toisin. Niin minäkin kotopuolessani käydessäni! - ikävä kyllä.
MTK vielä oikein lietsoo luonnonsuojeluvastaisuutta.
Suomalaiset ovat perusrehellistä kansaa, se ei huijaa. Lisäksi maataloustukien valvonta on erittäin tehokasta (lue kallista). Se on rakennettu keskieurooppalaisella byrokratiamentaliteetilla . On siinä hyvääkin se, että eteläeurooppalainen mentaliteetti ei pidä järjestelmän hyväksikäyttöä tuomittavana, pikemminkin päinvastoin. Olemmehan saaneet lukea siitä useita esimerkkejä, lammaslaumojen siirtoineen jne.
Komissio huomautti takavuosina Suomea siitä, että valvontaa pitää tehostaa, koska virheitä on löydetty niin vähän. Se ei voinut uskoa , että suomalaiset ovat niin rehellisiä.
Satelliittikuviin pohjautuva valvonta on tehokasta. Tarkastajat käyvät tiloilla todentamassa tilanteen paikan päällä. Asiakirjat, testaus- ja viljelijäkoulutustodistukset tarkistetaan samalla. Valvonta on lahjomaton ja aukoton.
Luulee olevansa omavarainen äänimääräisen kannatuksensa suhteen. Se luulee, ettei se tarvitse muita puolueita tuekseen demaripakkovaltaa vastaan. Vihreästi ajattelevat maalaistaustaiset kaupunkilaiset voisivat olla melkoinen tuki. Se vaatii kuitenkin voimakasta asennemuokkausta keskustan piirissä. Vanha sanonta kuuluukin: ei saa purra ruokkivaa kättä. Äänestäjäkunta pienenee ja vanhenee maaseutupiireissä - mikä on Kepun tulevaisuus - ollako demarien apupuolue vai vihreiden, kokoomuksen ja ruotsalaisten mukana kehittämässä yrittäjämyönteistä Suomea.
ajatellen maalaistaustaa vasten, edustajista aniharva maalta, melkein kaikki, ns. herrojen penskoja. Revi siitä sitten.
Ollaan mieluummin ottamassa kuin antamassa. Maalaisajatus olisi myös antamassa, miten sopii lellitetyille, tuskin, luullaam sekin osaavan
eli, kun ei tiedetä, luullaan siitäkin sitten kaikki tietämisen arvoinen, kuin olivat suollakin asiantuntijoina. Kiotoa pukkasivat vallas aikanaan ihan kuralla, nyt sitten huomataan miksi sama kuin etälä-euroopan lämpimässä
(varmaan kirjoitus virheitä)
En pidä tärkeänä, sitä ,että vihreiltä siirtyisi ääniä Keskustalle. Vaan sitä, että vihreät tekisivät uskottavaa ja rakentavaa ympäristöpolitiikkaa tahollaan käyttäen hyväksi omia verkostojaan. Kun sitten molemmat olisivat yhteistyössä tulevassa hallituksessa, niin silloin avautuisi aivan uudet näkymät Suomen ympäristöpolitiikassa.
Ja ymmärrystä. Näyttää siltä, että maaseudun kepulaisten näkökulmasta elinkeinon pahin vihollinen on vihreät - pahempia kuin kommunistit. Vihreät eivät ole kommunisteja eivätkä myöskään maaseudun vihollisia.
Uskoisin , että maaseudun ihmisten ja vihreiden väliset ennakkoluulot ovat seurausta joidenkin kiihkoympäristöihmisten ylilyönneistä. Turkistarhaterroristit, GreenPeacen iskut hakkuutyömaille, EVR:n turkisliikehyökkäykset jne. yhdistetään vihreisiin. Vaikka Vihreä liike on irtisanoutunut laittomuuksista, niin viesti ei ole mennyt perille. Sen vuoksi vihreiden kannattaisi toimia ja näkyä aktiivisesti luonnonsuojelun puolesta. Lumiukkotempaus oli tietysti asiallinen, mutta vielä enemmän mielestäni nousisi esiin käytännössä tehtävä ympäristöteko. Esim. jonkin tulvasuojeluhankeen valmistelussa ,osarahoituksen järjestäminen, asiantuntijalausunnot, työn tekeminen paikan päällä, seurannan raportointi siitä miten esim. linnusto on säilynyt jne. Tulvasuojeluhanke on vain yksi esimerkki. Muita voisi olla jonkun pienen järven pelastaminen, soramonttujen maisemointi jne.
Vihreillä olisi hoitajan ei tuomarin rooli.