Jukka Kuoppamäen joskus sanoneen TV-haastattelussa sanoneen jotenkin tähän tapaan, että miesten kuuluisi kohdella vaimojansa niin kuin he itse joutuisivat elämään naisena seuraavan elämänsä.
Tasa-arvo keskustelujen yhteydessä tämä juttu aina palaa mieleeni ja se, että olisiko mitään vahinkoa kristinuskolle uskoa jälleensyntymiseen? Se selittäisi loogisesti tämän Elämän Hengen lain: "Niin kuin sinä teet, niin sinulle tehdään", (Obadja 1:15, Room.2:6, Ilm.18:6,7, 20:12,13), ja joka koskee myös kaikkia pakanakansoja.
Nykykristillisyys yrittää selittää, ettei tuonelasta tai helvetistä ole paluuta, mutta sekä VT, että UT todistavat, että "hän vie alas helvettiin (engl) ja tuo ylös jälleen", (1.Sam.2:6) sekä: "Kuolema ja Helvetti antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat", (Ilm.20:13).
Ehkäpä rikkaan miehen tuska Luukas 16. luvussa oli tietoisuus siitä, että hänen seuraava elämänsä maan päällä tulee olemaan saman kaltainen kuin hän oli nähnyt Lasaruksen elämän maan päällä olleen!
Sellainen tuntuisi paljon oikeuden mukaisemmalta kuin tuomita joku tekojen perusteella loputtomaan tuskaan oman ymmärtämättömyytensä tähden. Ainakin Jeesus todisti kaikkien tulevan Jumalan opettamiksi, (Joh.6:45).
Psalmi 22
28. (22:29) sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
29. (22:30) Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
30. (22:31) Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
31. (22:32) He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt."
Tasa-arvo keskustelujen yhteydessä tämä juttu aina palaa mieleeni ja se, että olisiko mitään vahinkoa kristinuskolle uskoa jälleensyntymiseen? Se selittäisi loogisesti tämän Elämän Hengen lain: "Niin kuin sinä teet, niin sinulle tehdään", (Obadja 1:15, Room.2:6, Ilm.18:6,7, 20:12,13), ja joka koskee myös kaikkia pakanakansoja.
Nykykristillisyys yrittää selittää, ettei tuonelasta tai helvetistä ole paluuta, mutta sekä VT, että UT todistavat, että "hän vie alas helvettiin (engl) ja tuo ylös jälleen", (1.Sam.2:6) sekä: "Kuolema ja Helvetti antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat", (Ilm.20:13).
Ehkäpä rikkaan miehen tuska Luukas 16. luvussa oli tietoisuus siitä, että hänen seuraava elämänsä maan päällä tulee olemaan saman kaltainen kuin hän oli nähnyt Lasaruksen elämän maan päällä olleen!
Sellainen tuntuisi paljon oikeuden mukaisemmalta kuin tuomita joku tekojen perusteella loputtomaan tuskaan oman ymmärtämättömyytensä tähden. Ainakin Jeesus todisti kaikkien tulevan Jumalan opettamiksi, (Joh.6:45).
Psalmi 22
28. (22:29) sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
29. (22:30) Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
30. (22:31) Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
31. (22:32) He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt."
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja kuolemanrajakokemukset itse asiassa osoittavatkin olettamuksesi jälleensyntymästä pitävän paikkaansa.
Pointti on siinä, että tämä maailma on julmetun iso koulu - elämän koulu. Me olemme täällä kasvamassa Taivasta varten, ja oppimassa rakkautta maailmassa, jossa sitä ei ole luonnostaan. Tämä on teema, joka tulee kuolemanrajakokemuksissa esiin kerta toisensa jälkeen.
Niinpä, jos epäonnistumme yhdellä kertaa, voimme palata tänne reinkarnaation kautta uudelleen, ja alkaa opiskelumme puhtaalta pöydältä. Taivaan Isällä on kärsivällisyyttä ja hän jaksaa odottaa, että opimme.
Toisin kuin idän uskonnot opettavat, käsitys samsarasta ja sielunvaelluksesta pakollisena tai rangaistuksenomaisena kiertona on väärä. Me jokainen olemme täällä vapaaehtoisesti, omasta halustamme, ja olemme itse halunneet tulla tänne maailmaan, oppimaan.
Ja kaikesta teoistamme pidetään kirjaa. Kaikista synneistä ja pahoista teoista, rikoksista jotka teemme toisiamme ja Jumalaa kohtaan, meille kertyy syntivelkaa eli karmaa. Tämä on asia, jonka joudumme jokainen kohtaamaan. Mitä kylvämme, sitä niitämme. Joudumme sovittamaan pahat tekomme viimeistä pisaraa myöten, aivan kuten Jeesus sanoo.
Ja tämän vuoksi anteeksiantamus on niin tärkeää. Anteeksiantamus pyyhkii synkimmänkin syntivelan pois. Anteeksiantamus nollaa karman. Kerran anteeksiannettua syntiä ei enää tarvitse sovittaa eikä kokea uudelleen.
Jos me emme ole kämmeltäneet niin pahasti, että seurauksena olisi kadotus eli ero Jumalasta, mutta jos meillä on vielä sovittamatonta karmaa, saamme halutessamme palata maan päälle sovittamaan sen. Tämän pohjalta määräytyvät ne lähtökohdat, joilla alamme uuden elämämme. Eli voimme joko kärsiä itse aiheuttamamme vääryydet - tai yrittää sovittaa ne. Vaimoaan pahoinpidellyt mies voi syntyä uudelleen naisena kokeakseen sen, mitä on saanut viime kerralla aikaan - tai valita urakseen sosiaalityöntekijän, ja sovittaa näin tekemänsä vääryydet auttamalla itse väkivallan kohteeksi joutuneita.
Vertaus "elämän kouluun" on hyvä myös sikäli, että jos emme opi yhdellä kertaa, voimme "jäädä luokalle" ja palata oppimaan sen, mitä meillä jäi oppimatta. Kuolemanrajakokemuksista opimme myös, että itsemurha on rinnastettavissa koulupinnaukseen, ja merkitsee pakollista jälleensyntymää. Itsemuraaja joutuu palaamaan takaisin, ja kohtaamaan ne asiat, jotka saivat edelliskerralla hänet riistämään henkensä. Samoin kadotukseen joutuminen liian raskaan anteeksiantamatta jätetyn syntitaakan takia merkitsee pakollista paluuta takaisin maan päälle sovittamaan ne.
Päätelmäsi on aivan oikea, ja miettimisen arvoinen. Perinteinen kristillinen oppihan on, että ihminen elää yhden kerran, ja sen jälkeen tehdään arvio (viimeinen tuomio) ja ratkaistaan hänen loppusijoituspaikkansa. Mutta jos oletamme jälleensyntymän vapaaehtoiseksi prosessiksi kuten kuolemanrajakokemukset antavat ymmärtää, tätä kaaviota on helppoa laajentaa niin, että halutessaan ihminen voi palata takaisin maan päälle, alkaa puhtaalta pöydältä, elää elämänsä ja palata,jonka jälkeen seuraa jälleen uusi viimeinen tuomio (loppuarviointi). Tätä voidaan sitten toistaa niin pitkälle, että meistä jokainen lopulta oppii kaiken tarvitsemansa ja jokainen lopulta pelastuu.
Tämä olisi paljon paremmin myös sopusoinnussa sen dogmin kanssa, jonka mukaan Jumala on Rakkaus, kuin se yleinen käsitys, jonka mukaan kristinuskossa Jumala vihaa lapsiaan.