Tutustu juttuun;
Näetkö OV Kuusisen 1939 kirjoittamissa teksteissä ja SDP-SAK:n nykyisessä valtapolitikkassa, sen kovissa otteissa merkittäviä eroavaisuuksia?
Tutustu tekstiin niin huomaat yllättäviä yhtäläisyyksiä!
Hyvä lukija
Muista että OV Kuusinen ja W. Tanner toimivat vuorollaan kumpainenkin SDP:n puheenjohtajina. He riitaantuivat jo vuoden 1917 aikana, kun SDP:n ja koko Suomen johtaminen varsinkin tulossa olevan vallakumouksen jälkeen olisi ollut kumpaisellekin mieluista.
Myös kannattaa painaa mieleen, että tällä saitilla julkeasti esiintyvät tammerilaiset punikit haluavat rivoin valhein vääristää historiallista totuutta kehuskelemalla Tanneria ja hänen mainetekojaan aivan perusteetta. JOS Tanner olisi ollut täällä huseeraavien lasselehtisten yms rautkallioittein kuvaaman kaltainen patriootti, olisi hän mitä kiireimmin kääntynyt maan laillisen hallituksen puoleen JO 1917 syksyllä, ja kertonut että Hakaniemessä puuhataan veristä vallankumousta SDP:n lipun alle kerääntyneitten viidennen kolonnan kätyreitten toimesta.
Kuvitteellinen patirootti W. Tanner:
"He pyrkivät punakaartin voimilla suorittamaan vallankumouksen ja liittämään Suomen perusteilla olevaan venäjän kommunistien uuteen neuvostojen liittoon. He ovat jo salassa sopineet tuosta liitosta täällä Suomessa Hakaniemessä ja Tampereella usein oleskelleitten polsevikkien, heidän johtoonsa kuuluvien Lenin ja Stalin -nimisten kommunistien kansa.""
Mutta kuinkas olikaan totuuden laita?
Ei ollut olemassa mitään patriootti W. Tanneria, oli vain punikki ja riitapukari sossu W. Tammer, joka ei hiiskahtanut sanakaan maan lailliselle johdolle, vaan säilytti tuon kohtalokkaan ja kalliin Hakaniemen omertan, punikkien vaikenemisen lain mukaisesti salaisuuden vallankumouksesta ja SDP:n sopimuksesta Venäjän kommmunistein kanssa visusti SDP:n sisäpiirin tietona.
Hän oli ainostaan riiitelevä punikki, sittemmin takinkääntäjä, joka sattumalta selvisi hengissä kriitisissä olosuhteissa, joissa moni syytönkin maksoi hengellään SDP:n johdon valtapoliitisten harhailujen ja veristen vallankumousseikkailujen hintaa.
***
Tässä SDP:n 1911-1914 puheenjohtajan, OV Kuusisen terveiset Suomen kansalle 1.12. 1939 Terijoelta, hänen ollessaan jo Stalinin kätyrinä:
SUOMEN KANSANHALLITUKSEN
JULISTUS
Kansan tahdosta - kansan, jonka on vallannut viha ja suuttumus Cajanderin-Erkon-Tannerin kurjan hallituksen rikollisen politiikan johdosta, - on tänään Itä-Suomessa muodostettu maamme uusi hallitus, väliaikainen Kansanhallitus, joka täten kutsuu koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi.
Se taantumuksellinen, ahnas rahavalta, joka vuonna 1918 ulkomaisten imperialistien sotaväen avulla hukutti verivirtoihin Suomen työtätekevän kansan kansanvaltaisen vapauden, muutti meidän synnyinmaamme lahtarihelvetiksi työtätekeville. Myytyään maamme itsenäisyyden edut, Suomen rahavaltiaat yhdessä kaikenlaisten Suomen ja Neuvostoliiton kansojen imperialististen vihollisten kanssa lakkaamatta punoivat neuvostovastaisia provokatoorisia sotajuonia ja lopuksi syöksivat maamme sodan pätsiin Sosialistista Neuvostoliittoa, Suomen kansan suurta ystävää vastaan.
Tässä kriitillisessä tilanteessa Suomen työtätekevän kansan syvät rivit, jotka ovat aina tahtoneet ja tahtovat elää sovussa Neuvostomaan kansojen kanssa, katsovat luonnolliseksi oikeudekseen ja pyhäksi velvollisuudekseen ottaa synnyinmaan kohtalon omiin varmoihin käsiinsä. Eri puolilla maata on kansa jo noussut ja julistanut voimaan Kansanvaltaisen Tasavallan. Osa Suomen armeijan sotilaita on jo siirtynyt kansan kannattaman uuden hallituksen puolelle.
Neuvostoliitolle, joka ei milloinkaan ole uhannut eikä häirinnyt Suomea, joka on aina pitänyt arvossa sen riippumattomuutta ja kahden vuosikymmenen ajan sietänyt katalaa sotaprovokatiota valko-Suomen seikkailevain vallanpitäjien taholta, sille on nyt käynyt välttamättömäksi tehdä Punaisen Armeijan voimin loppu tästä sen turvallisuutta uhkaavasta vaarasta. Tämä tarkoitus vastaa täydellisesti meidänkin kansamme elinetuja. Senvuoksi Suomen kansanjoukot ottavat valtavalla innostuksella vastaan uljaan, voittamattoman Punaisen Armeijan ja tervehtivät sitä, tietäen, että Punainen Armeija saapuu Suomeen ei valloittajana, vaan kansamme ystävänä ja vapauttajana.
Suomen Kansanhallitus, ollen varmasti vakuutettu siitä, ettei Neuvostoliitolla ole minkäänlaisia maamme riippumattomuutta vastaan tähdättyjä tarkoituksia, hyväksyy täydellisesti Punaisen Armeijan toiminnan Suomen alueella ja kannattaa sitä. Suomen Kansanhalllius pitää sitä arvaamattoman suurena apuna Suomen kansalle Neuvostoliiton taholta sitä varten, että yhteisin ponnistuksin saataisiin mahdollisimman pian hävitetyksi se varsin vaarallinen sodan pesäke, jonka sotaprovokaattorien rikollinen hallitus on Suomeen luonut.
Tämän tehtävän suorittamiseksi mahdollisimman nopeasti Suomen Kansanhallitus kutsuu Neuvostoliiton hallitusta antamaan Suomen Kansanvaltaiselle Tasavallalle kaikkea välttämätöntä apua Punaisen Armeijan voimin.
Osaaottamaan yhteiseen taisteluun käsi kädessä sankarillisen Punaisen Armeijan kanssa on Suomen Kansanhallitus jo perustanut ensimmäisen suomalaisen armeijakunnan, jota edessäolevien taistelujen kuluessa tullaan täydentämään siihen vapaaehtoisina liittyvillä vallankumouksellisilla työläisillä ja talonpojilla ja josta on määrä tulla tulevan Suomen Kansanarmeijan luja ydinjoukko. Ensimmäinen suomalainen armeijakunta saa kunnian tuoda pääkaupunkiin Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan lipun ja pystyttää sen presidentin linnan harjalle, työtätekevien riemuksi ja kansan vihollisten kauhuksi.
Meidän valtiomme tulee olla kansanvaltainen tasavalta, joka palvelee kansan etuja, - eroitukseksi Cajanderien ja Erkkojen rahavaltaisesta tasavallasta, joka palvelee kapitalistien ja kartanonherrain etuja. Mutta meidän valtiomme ei kuitenkaan ole luonteeltaan neuvostovaltio, sillä neuvostojärjestelmää ei voida saattaa voimaan pelkästään hallituksen voimin, ilman koko kansan ja eritoten talonpoikaiston suostumusta.
Tämän mukaisesti on meidän hallituksemme Suomen kansanvaltaisen Tasavallan Kansanhallitus. Se tulee nojautumaan laajaan työtätekevien kansanrintamaan. Nykyisessä kokoonpanossaan pitää Suomen Kansanhallitus itseään väliaikaisena hallituksena. Sen kokoonpano tulee heti maan pääkaupunkiin Helsinkiin saavuttua järjestettäväksi uudelleen ja täydennettäväksi työtätekevien kansanrintamaan osallistuvien eri puolueiden ja ryhmien edustajista. Kansanhallituksen lopullinen kokoonpano, sen valtuudet ja toimenpiteet tulevat yleisen, yhtäläisen, välittömän ja salaisen äänioikeuden pohjalla valitun Eduskunnan vahvistettaviksi.
Suomen Kansanhallitus katsoo ensisijaiseksi tehtäväkseen Suomen lahtarien hallituksen kukistamisen, sen aseellisten voimien murskaamisen, rauhan solmiamisen ja Suomen riippumattomuuden ja turvallisuuden takaamisen rakentamalla lujat ystävyyssuhteet Neuvostoliiton kanssa.
Suomen Kansanhallitus kääntyy Neuvostoliiton hallituksen puoleen ehdottaen solmittavaksi keskinäisavun sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja täytettäväksi Suomen kansan vuosisatainen toive: Karjalan kansan jällen yhdistäminen Suomen kansan kanssa, liittäen sen yhtenäiseen ja riippumattomaan Suomen valtioon. Suomen Kansanhallituksella on täysi syy toivoa, että sen noudattama varma suunta ystävällisten suhteiden voimaan saattamiseksi Neuvostoliiton kanssa suo Neuvostoliiton hallitukselle mahdollisuuden suostua tällaiseen esitykseen.
Kansanhallitus haluaa ylläpitää ystävällisiä suhteita kaikkien muidenkin valtioiden kanssa. Se tunnustaa Suomen taloudelliset ja finanssisitoumukset muihin valtioihin nähden, mikäli nämä sitoumukset eivät ole ristiriidassa Suomen suvereniteetin kanssa ja mikäli joku näistä valtioista ei ryhdy vihamielisiin tekoihin Suomen Kansanvaltaista Tasavaltaa ja sen Kansanhallitusta vastaan.
Sisäpolitiikassaan Kansanhallitus asettaa itselleen seuraavat tehtävät:
1) Suomen Kansanarmeijan luominen;
2) suurten yksityispankkien ja suurten teollisuusliikkeiden saattaminen valtion valvonnan alaisiksi ja avustustoimenpiteitä keskisuuruisten ja pienten liikkeiden hyväksi;
3) erikoisten toimenpiteiden toteuttaminen työttömyyden lopettamiseksi kokonaan;
4) työpäivän lyhentäminen 8-tuntiseksi, 2-viikkoisen kesäloman turvaaminen työläisille ja työväen sekä muiden palkannauttijain asuntovuokrain alentaminen;
5) suurtiloja omistavien kartanonherrain maiden pakkoluovutus, kajoamatta talonpoikain tiluksiin ja omaisuuteen sekä pakkoluovutettujen maiden luovuttaminen tilattomille ja maanpuutteessa oleville talonpoikaisviljelijöille;
6) talonpoikain vapauttaminen verorästien maksusta;
7) valtion kaikinpuolinen avustustoiminta vähäväkisten viljelijäin talouden kohottamiseksi, ensi sijassa antamalla heille lisää maata, laidunta ja mahdollisuuden mukaan myös kotitarvemetsää suurilta kartanonherroilta pakkoluovutetuilta tiluksilta;
8) Suomen valtiomuodon sekä hallinto-ja oikeuslaitoksen perinpohjainen kansanvaltaistuttaminen;
9) valtion sivistysmäärärahojen korottaminen ja koululaitoksen uudistaminen turvaten työväen ja muiden vähävaraisten lasten koulunkäyntimahdollisuudet sekä pitäen kaikin puolin huolta kansansivistyksen, tieteen, kirjallisuuden ja taiteen kehittämisestä edistyksellisessä hengessä.
Kansan vihaama Cajanderin ja Erkon rahavaltainen hallitus, joka on tehnyt kaikki mitä on mahdollista saattaakseen synnyinmaamme turmioon, menetettyään kaiken kannatuksen kansan keskuudessa, on nyt, kuten on saatu tietää, eronnut virasta. Tämän vihatun hallituksen sijaan on asetettu Tannerin hallitus. Mutta Tanner on samallainen kansan vihollinen kuin Cajanderkin. Tannerin hallitus ei ole hiventäkään parempi, ellei vieläkin huonompi, kuin Sajanderin* hallitus. Se on kansallemme yhtä vihattu kuin Cajanderinkin hallitus.
Ajettakoon nuo pyövelit Suomesta loitolle! Lyötäköön maahan koko vararikkoinen hallituskopla!
Nouse, Suomen kärsinyt työtätekevä kansa! Käy uljaasti taisteluun sortajaisi ja pyöveliesi hirmuvaltaa vastaan!
Nouskaa kaikki kansalaiset, joille synnyinmaan tulevaisuus on kallis!
Karkoittakaamme kansan hartioilta synkän taantumuksen joukkio!
Raivatkaamme tie kansan hyvinvoinnin ja kulttuurin nousulle, kansamme vuosisataisten kansallisten toiveiden toteuttamiselle!
VOITTAKOON SUOMEN TYÖLÄISTEN, TALONPOIKIEN JA TYÖTÄTEKEVÄN SIVISTYNEISTÖN ELÄMÄN JA SYDÄMEN ASIA!
VAPAAN JA RIIPPUMATTOMAN SUOMEN KANSANVALTAISEN TASAVALLAN LIPUN ALLA
- ETEENPÄIN, VOITTOON!
Terijoella, 1 pnä joulukuuta v. 1939
SUOMEN KANSANHALLITUS:
Kansanhallituksen puheenjohtaja ja Suomen ulkoasiain ministeri Otto Kuusinen.
Kansanhallituksen varapuheenjohtaja ja valtiovarain ministeri Mauri Rosenberg
Puolustusministeri Aksel Anttila
Sisäasiain ministeri Tuure Lehen.
Maanviljelysministeri Armas Äikiä.
Valistusministeri Inkeri Lehtinen.
Karjalan asiain ministeri Paavo Prokkonen.
--------------------------------------------------------------------------------
*) Alkuperäisessä tekstissä näin.
Villa Ainola, Kuusisen "päämaja" Terijoella, nykyisessä asussaan. (terijoki.spb.ru)
Pravdan artikkeliin.
Näetkö OV Kuusisen 1939 kirjoittamissa teksteissä ja SDP-SAK:n nykyisessä valtapolitikkassa, sen kovissa otteissa merkittäviä eroavaisuuksia?
Tutustu tekstiin niin huomaat yllättäviä yhtäläisyyksiä!
Hyvä lukija
Muista että OV Kuusinen ja W. Tanner toimivat vuorollaan kumpainenkin SDP:n puheenjohtajina. He riitaantuivat jo vuoden 1917 aikana, kun SDP:n ja koko Suomen johtaminen varsinkin tulossa olevan vallakumouksen jälkeen olisi ollut kumpaisellekin mieluista.
Myös kannattaa painaa mieleen, että tällä saitilla julkeasti esiintyvät tammerilaiset punikit haluavat rivoin valhein vääristää historiallista totuutta kehuskelemalla Tanneria ja hänen mainetekojaan aivan perusteetta. JOS Tanner olisi ollut täällä huseeraavien lasselehtisten yms rautkallioittein kuvaaman kaltainen patriootti, olisi hän mitä kiireimmin kääntynyt maan laillisen hallituksen puoleen JO 1917 syksyllä, ja kertonut että Hakaniemessä puuhataan veristä vallankumousta SDP:n lipun alle kerääntyneitten viidennen kolonnan kätyreitten toimesta.
Kuvitteellinen patirootti W. Tanner:
"He pyrkivät punakaartin voimilla suorittamaan vallankumouksen ja liittämään Suomen perusteilla olevaan venäjän kommunistien uuteen neuvostojen liittoon. He ovat jo salassa sopineet tuosta liitosta täällä Suomessa Hakaniemessä ja Tampereella usein oleskelleitten polsevikkien, heidän johtoonsa kuuluvien Lenin ja Stalin -nimisten kommunistien kansa.""
Mutta kuinkas olikaan totuuden laita?
Ei ollut olemassa mitään patriootti W. Tanneria, oli vain punikki ja riitapukari sossu W. Tammer, joka ei hiiskahtanut sanakaan maan lailliselle johdolle, vaan säilytti tuon kohtalokkaan ja kalliin Hakaniemen omertan, punikkien vaikenemisen lain mukaisesti salaisuuden vallankumouksesta ja SDP:n sopimuksesta Venäjän kommmunistein kanssa visusti SDP:n sisäpiirin tietona.
Hän oli ainostaan riiitelevä punikki, sittemmin takinkääntäjä, joka sattumalta selvisi hengissä kriitisissä olosuhteissa, joissa moni syytönkin maksoi hengellään SDP:n johdon valtapoliitisten harhailujen ja veristen vallankumousseikkailujen hintaa.
***
Tässä SDP:n 1911-1914 puheenjohtajan, OV Kuusisen terveiset Suomen kansalle 1.12. 1939 Terijoelta, hänen ollessaan jo Stalinin kätyrinä:
SUOMEN KANSANHALLITUKSEN
JULISTUS
Kansan tahdosta - kansan, jonka on vallannut viha ja suuttumus Cajanderin-Erkon-Tannerin kurjan hallituksen rikollisen politiikan johdosta, - on tänään Itä-Suomessa muodostettu maamme uusi hallitus, väliaikainen Kansanhallitus, joka täten kutsuu koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi.
Se taantumuksellinen, ahnas rahavalta, joka vuonna 1918 ulkomaisten imperialistien sotaväen avulla hukutti verivirtoihin Suomen työtätekevän kansan kansanvaltaisen vapauden, muutti meidän synnyinmaamme lahtarihelvetiksi työtätekeville. Myytyään maamme itsenäisyyden edut, Suomen rahavaltiaat yhdessä kaikenlaisten Suomen ja Neuvostoliiton kansojen imperialististen vihollisten kanssa lakkaamatta punoivat neuvostovastaisia provokatoorisia sotajuonia ja lopuksi syöksivat maamme sodan pätsiin Sosialistista Neuvostoliittoa, Suomen kansan suurta ystävää vastaan.
Tässä kriitillisessä tilanteessa Suomen työtätekevän kansan syvät rivit, jotka ovat aina tahtoneet ja tahtovat elää sovussa Neuvostomaan kansojen kanssa, katsovat luonnolliseksi oikeudekseen ja pyhäksi velvollisuudekseen ottaa synnyinmaan kohtalon omiin varmoihin käsiinsä. Eri puolilla maata on kansa jo noussut ja julistanut voimaan Kansanvaltaisen Tasavallan. Osa Suomen armeijan sotilaita on jo siirtynyt kansan kannattaman uuden hallituksen puolelle.
Neuvostoliitolle, joka ei milloinkaan ole uhannut eikä häirinnyt Suomea, joka on aina pitänyt arvossa sen riippumattomuutta ja kahden vuosikymmenen ajan sietänyt katalaa sotaprovokatiota valko-Suomen seikkailevain vallanpitäjien taholta, sille on nyt käynyt välttamättömäksi tehdä Punaisen Armeijan voimin loppu tästä sen turvallisuutta uhkaavasta vaarasta. Tämä tarkoitus vastaa täydellisesti meidänkin kansamme elinetuja. Senvuoksi Suomen kansanjoukot ottavat valtavalla innostuksella vastaan uljaan, voittamattoman Punaisen Armeijan ja tervehtivät sitä, tietäen, että Punainen Armeija saapuu Suomeen ei valloittajana, vaan kansamme ystävänä ja vapauttajana.
Suomen Kansanhallitus, ollen varmasti vakuutettu siitä, ettei Neuvostoliitolla ole minkäänlaisia maamme riippumattomuutta vastaan tähdättyjä tarkoituksia, hyväksyy täydellisesti Punaisen Armeijan toiminnan Suomen alueella ja kannattaa sitä. Suomen Kansanhalllius pitää sitä arvaamattoman suurena apuna Suomen kansalle Neuvostoliiton taholta sitä varten, että yhteisin ponnistuksin saataisiin mahdollisimman pian hävitetyksi se varsin vaarallinen sodan pesäke, jonka sotaprovokaattorien rikollinen hallitus on Suomeen luonut.
Tämän tehtävän suorittamiseksi mahdollisimman nopeasti Suomen Kansanhallitus kutsuu Neuvostoliiton hallitusta antamaan Suomen Kansanvaltaiselle Tasavallalle kaikkea välttämätöntä apua Punaisen Armeijan voimin.
Osaaottamaan yhteiseen taisteluun käsi kädessä sankarillisen Punaisen Armeijan kanssa on Suomen Kansanhallitus jo perustanut ensimmäisen suomalaisen armeijakunnan, jota edessäolevien taistelujen kuluessa tullaan täydentämään siihen vapaaehtoisina liittyvillä vallankumouksellisilla työläisillä ja talonpojilla ja josta on määrä tulla tulevan Suomen Kansanarmeijan luja ydinjoukko. Ensimmäinen suomalainen armeijakunta saa kunnian tuoda pääkaupunkiin Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan lipun ja pystyttää sen presidentin linnan harjalle, työtätekevien riemuksi ja kansan vihollisten kauhuksi.
Meidän valtiomme tulee olla kansanvaltainen tasavalta, joka palvelee kansan etuja, - eroitukseksi Cajanderien ja Erkkojen rahavaltaisesta tasavallasta, joka palvelee kapitalistien ja kartanonherrain etuja. Mutta meidän valtiomme ei kuitenkaan ole luonteeltaan neuvostovaltio, sillä neuvostojärjestelmää ei voida saattaa voimaan pelkästään hallituksen voimin, ilman koko kansan ja eritoten talonpoikaiston suostumusta.
Tämän mukaisesti on meidän hallituksemme Suomen kansanvaltaisen Tasavallan Kansanhallitus. Se tulee nojautumaan laajaan työtätekevien kansanrintamaan. Nykyisessä kokoonpanossaan pitää Suomen Kansanhallitus itseään väliaikaisena hallituksena. Sen kokoonpano tulee heti maan pääkaupunkiin Helsinkiin saavuttua järjestettäväksi uudelleen ja täydennettäväksi työtätekevien kansanrintamaan osallistuvien eri puolueiden ja ryhmien edustajista. Kansanhallituksen lopullinen kokoonpano, sen valtuudet ja toimenpiteet tulevat yleisen, yhtäläisen, välittömän ja salaisen äänioikeuden pohjalla valitun Eduskunnan vahvistettaviksi.
Suomen Kansanhallitus katsoo ensisijaiseksi tehtäväkseen Suomen lahtarien hallituksen kukistamisen, sen aseellisten voimien murskaamisen, rauhan solmiamisen ja Suomen riippumattomuuden ja turvallisuuden takaamisen rakentamalla lujat ystävyyssuhteet Neuvostoliiton kanssa.
Suomen Kansanhallitus kääntyy Neuvostoliiton hallituksen puoleen ehdottaen solmittavaksi keskinäisavun sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja täytettäväksi Suomen kansan vuosisatainen toive: Karjalan kansan jällen yhdistäminen Suomen kansan kanssa, liittäen sen yhtenäiseen ja riippumattomaan Suomen valtioon. Suomen Kansanhallituksella on täysi syy toivoa, että sen noudattama varma suunta ystävällisten suhteiden voimaan saattamiseksi Neuvostoliiton kanssa suo Neuvostoliiton hallitukselle mahdollisuuden suostua tällaiseen esitykseen.
Kansanhallitus haluaa ylläpitää ystävällisiä suhteita kaikkien muidenkin valtioiden kanssa. Se tunnustaa Suomen taloudelliset ja finanssisitoumukset muihin valtioihin nähden, mikäli nämä sitoumukset eivät ole ristiriidassa Suomen suvereniteetin kanssa ja mikäli joku näistä valtioista ei ryhdy vihamielisiin tekoihin Suomen Kansanvaltaista Tasavaltaa ja sen Kansanhallitusta vastaan.
Sisäpolitiikassaan Kansanhallitus asettaa itselleen seuraavat tehtävät:
1) Suomen Kansanarmeijan luominen;
2) suurten yksityispankkien ja suurten teollisuusliikkeiden saattaminen valtion valvonnan alaisiksi ja avustustoimenpiteitä keskisuuruisten ja pienten liikkeiden hyväksi;
3) erikoisten toimenpiteiden toteuttaminen työttömyyden lopettamiseksi kokonaan;
4) työpäivän lyhentäminen 8-tuntiseksi, 2-viikkoisen kesäloman turvaaminen työläisille ja työväen sekä muiden palkannauttijain asuntovuokrain alentaminen;
5) suurtiloja omistavien kartanonherrain maiden pakkoluovutus, kajoamatta talonpoikain tiluksiin ja omaisuuteen sekä pakkoluovutettujen maiden luovuttaminen tilattomille ja maanpuutteessa oleville talonpoikaisviljelijöille;
6) talonpoikain vapauttaminen verorästien maksusta;
7) valtion kaikinpuolinen avustustoiminta vähäväkisten viljelijäin talouden kohottamiseksi, ensi sijassa antamalla heille lisää maata, laidunta ja mahdollisuuden mukaan myös kotitarvemetsää suurilta kartanonherroilta pakkoluovutetuilta tiluksilta;
8) Suomen valtiomuodon sekä hallinto-ja oikeuslaitoksen perinpohjainen kansanvaltaistuttaminen;
9) valtion sivistysmäärärahojen korottaminen ja koululaitoksen uudistaminen turvaten työväen ja muiden vähävaraisten lasten koulunkäyntimahdollisuudet sekä pitäen kaikin puolin huolta kansansivistyksen, tieteen, kirjallisuuden ja taiteen kehittämisestä edistyksellisessä hengessä.
Kansan vihaama Cajanderin ja Erkon rahavaltainen hallitus, joka on tehnyt kaikki mitä on mahdollista saattaakseen synnyinmaamme turmioon, menetettyään kaiken kannatuksen kansan keskuudessa, on nyt, kuten on saatu tietää, eronnut virasta. Tämän vihatun hallituksen sijaan on asetettu Tannerin hallitus. Mutta Tanner on samallainen kansan vihollinen kuin Cajanderkin. Tannerin hallitus ei ole hiventäkään parempi, ellei vieläkin huonompi, kuin Sajanderin* hallitus. Se on kansallemme yhtä vihattu kuin Cajanderinkin hallitus.
Ajettakoon nuo pyövelit Suomesta loitolle! Lyötäköön maahan koko vararikkoinen hallituskopla!
Nouse, Suomen kärsinyt työtätekevä kansa! Käy uljaasti taisteluun sortajaisi ja pyöveliesi hirmuvaltaa vastaan!
Nouskaa kaikki kansalaiset, joille synnyinmaan tulevaisuus on kallis!
Karkoittakaamme kansan hartioilta synkän taantumuksen joukkio!
Raivatkaamme tie kansan hyvinvoinnin ja kulttuurin nousulle, kansamme vuosisataisten kansallisten toiveiden toteuttamiselle!
VOITTAKOON SUOMEN TYÖLÄISTEN, TALONPOIKIEN JA TYÖTÄTEKEVÄN SIVISTYNEISTÖN ELÄMÄN JA SYDÄMEN ASIA!
VAPAAN JA RIIPPUMATTOMAN SUOMEN KANSANVALTAISEN TASAVALLAN LIPUN ALLA
- ETEENPÄIN, VOITTOON!
Terijoella, 1 pnä joulukuuta v. 1939
SUOMEN KANSANHALLITUS:
Kansanhallituksen puheenjohtaja ja Suomen ulkoasiain ministeri Otto Kuusinen.
Kansanhallituksen varapuheenjohtaja ja valtiovarain ministeri Mauri Rosenberg
Puolustusministeri Aksel Anttila
Sisäasiain ministeri Tuure Lehen.
Maanviljelysministeri Armas Äikiä.
Valistusministeri Inkeri Lehtinen.
Karjalan asiain ministeri Paavo Prokkonen.
--------------------------------------------------------------------------------
*) Alkuperäisessä tekstissä näin.
Villa Ainola, Kuusisen "päämaja" Terijoella, nykyisessä asussaan. (terijoki.spb.ru)
Pravdan artikkeliin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Historian katsannossa tulee muistaa, että SDP:n entinen puheenjohtaja O.V.Kuusinen Kominterin puheenjohtajana oli Stalinia "korkea arvoisempi" sosialisti.
Stalin oli O.V.Kuusisen "alainen". :-)))
Siksi lienee O.V.Kuusisen ollut helppo houkutella Stalin Ribbentrop-sopimuksen mukaisen etupiirijaon toteutukseen ja suomalaisten sosialistien keskenjääneeseen vallankumoukseen Suomessa.
Enempää en viitsi asiasta kuitenkaan keskustella.
ole kaikki kotona. Mitä ihmettä tämäkin juttu tekee tällä kepuplastalla?
Myös sen huomaa, että ainoa kerta kun keriksen jutuista jotain saa selvää, on hänen muualta kopioimansa teksti yksi yhteen.
Siinä sulle tuntua tulevasta !
Riviin ja monttuun !
Kirjoitin aikoinaan tutkielman Väinö Tannerista, jonka esitin täälläkin. Tutkielmani käsikirjoitus oli yli 80 sivua, joten en nyt tässä viitsi sitä kokonaan esittää, koska se olisi turhaa ainakin avaajan valistamiseksi; onhan avaaja jokseenkin luku- ja kirjoitustaidoton, ja sen vähänkin lukemansa onnistuu aina ymmärtämään väärin.
Laitan tähän kuitenkin tutkielmani johdannon, josta jotkut asiasta kiinnostuneet saavat edes hieman oikeaa tietoa tuosta suurmiehestä, jota todellakaan eivät jonkun city-reppanan mielikuvitukselliset herjausyritykset pysty tahraamaan:
VÄINÖ TANNER
JOHDANNOKSI
Väinö Tanner oli monessa suhteessa aikansa merkittävimpiä miehiä.
Hän oli sitä jo nuorena lehtimiehenä ja myös jo varsin nuorena alkaneella urallaan osuustoiminta- ja talousmiehenä. Merkittävintä hän kuitenkin oli poliitikkona, jossa hän kohosi suurimpien valtiomiestemme sarjaan, monien mielestä aikansa ja myöhemmänkin ajan suurimmaksi.
Hänen poliitikon uransa alkoi jo viime vuosisadan alkuvuosina autonomisessa Suomessa Tannerin ollessa vähän yli 20-vuotias. Eduskuntaan hänet valittiin 26-vuotiaana 1907. Politiikasta hän luopui vasta 82-vuotiaana 1963 jättäessään tuolloin SDP:n puheenjohtajan tehtävät Rafael Paasiolle. Näin ollen Tannerin poliitikon ura jatkui 60 vuotta, pitempään kuin kenenkään toisen suomalaisen poliitikon. Vertailun vuoksi todettakoon, että esim. Urho Kekkosen poliitikon ura kesti vuodesta 1936 vuoteen 1981 eli ”vain” 45 vuotta.
Tanner ehti olla poliittisella urallaan senaattorina, kansanedustajana, puoluejohtajana, pääministerinä ja moninkertaisena muuna ministerinä ja presidenttiehdokkaana. Lapuanliikkeen alkaessa ja vallankaappauksen uhatessa maata 1930-luvun alussa häntä pyydettiin porvarilliselta taholta jopa maan diktaattoriksi, minkä pyynnön demokraatti Tanner tietenkin torjui. Mannerheimin tultua presidentiksi syksyllä 1944 hän pyysi ensiksi Tanneria pääministerikseen, mutta Tanner kieltäytyi sanoen nimellään olevan ”huonon kaiun” Neuvostoliitossa.
Tannerin merkitys jo Suomen itsenäistymiseen johtaneessa kehityksessä oli suuri. Itsenäisen Suomen rakentamisessa sellaiseksi, mikä se oli kohtalonhetkiemme koittaessa syksyllä 1939, hänen merkityksensä oli suurempi kuin kenenkään toisen. Tämänkin päivän Suomi on rakennettu paljolti Tannerin jo aikoja sitten esittämien tavoitteiden mukaiseksi.
Voidaan perustellusti sanoa, että sillä, joka ei tunne Väinö Tannerin elämäntyötä, on huomattava aukko historiantiedoissaan. Ja monella se on. Tämä nähtiin viimeksi ”suuret suomalaiset”-kisassa, jossa Tanner ei päässyt kärkikymmenikköön, mihin hän ehdottomasti olisi kuulunut.
Väinö Tanner ihmisenä oli kiehtova persoonallisuus. Hän oli poikkeuksellinen lahjakkuus, joka hyvin vaatimattomista oloista lähteneenä ponnisti korkealle. Siihen tarvittiin myös päämäärätietoisuutta, tahdonvoimaa ja ahkeruutta. Tanner oli myös kulttuuripersoona musiikki- ja urheiluharrastuksineen. Hänen lukeneisuutensa oli suuri, ja hän itse kirjoitti paljon ja hyvin. Hän hallitsi suullisesti ja kirjallisesti kuutta kieltä, joilta kaikilta suomensi paljon kirjallisuutta.
Väinö Tanner oli myös esimerkillinen suuren perheen isä. Hänellä oli puolisonsa Lindan kanssa kahdeksan lasta, ja hän ehti nähdä jälkeläistensä määrän kasvavan yli kahdenkymmenen. Hän sai nähdä ja kokea työnsä tulosten siunauksellisuuden paitsi maalleen niin myös itselleen. Mutta vaikka Tannerista tuli varsin varakas mies, hän pysyi uskollisena nuoruutensa sosialistisille ihanteille.
Väinö Tanner jos kuka on suomalainen suurmies. Vaikka hän oli sosialisti, hän oli suuri isänmaan ystävä, todellinen patriootti. Hänen nimeään eivät häpäise mitkään tahrat. Se, että hänet Neuvostoliiton ykkössyylliseksi nimeämänä saatettiin sotasyyllisoikeuteen ja tuomittiin vankeuteen, vain kirkastaa hänen kunniaansa.
Vankeutensa jälkeen politiikkaan palattuaankaan Tanner ei suostunut myymään periaatteitaan ja kumartamaan Neuvostoliittoa eikä halunnut myöntyä yhteistyöhön NL:n tukemien uusien vallanpitäjiemme kanssa, joiden toiminnan hän näki Suomen edun vastaiseksi. Niinpä hänet ja myös hänen johtamansa puolue syöstiin sivuraiteille, ja Tannerin nimikin vuosikymmeniksi lähes poistettiin historiastamme.
Nyt Väinö Tanner on alkanut taas kohota historiallisessa arvossa kohti ansaitsemaansa paikkaa. Silti kaikki sosialidemokraatitkaan eivät vielä tiedä Tannerista juuri mitään, eivät tajua, että heillä on ollut riveissään ja johdossaankin mies, josta heidän on syytä olla hyvin ylpeitä.
Tannerin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen erottua joulukuussa 1927 kirjoitti maalaisliittolainen presidentti Relander päiväkirjaansa: ”Keskustelin Tannerin kanssa toista tuntia. Käsittelemämme asiat saavat jäädä meidän molempien salaisuudeksi. Ne, jotka sanovat, että Tannerilla ei ole sydäntä, eivät häntä tunne. Herttaisempaa miestä kuin hän on vaikea löytää. Tanner on kerrassaan kunnon mies ja lisäksi vielä viisas mies – näin eron hetken lähetessä tunnen sen entistä selvemmin. Niin viisaita miehiä kuin Tanner on vähän tässä tasavallassa”.
Tannerin 60-vuotispäivänä 12.3.1941 presidentti Ryti kävi hänen luonaan onnittelukäynnillä ja sanoi puheessaan mm. näin: ”Elämäntyöllänne olette historiassa säilyvällä tavalla lujittaneet Suomen valtakunnan perustaa. Yhteiskunnallinen, valtiollinen ja taloudellinen toimintanne oikeuttaa Teidät saamaan osaksenne isänmaan ja kansan kiitollisuuden”.
Pääministeri Cajander käsitteli puheessaan talvisodan yksimielisyyttä ja totesi, että ”On tuntunut aiheelliselta kosketella tätä asiaa sen miehen merkkipäivänä, jonka valtiollinen toiminta on ollut sellaista, että ilman sitä terve parlamentarismi ja kansallinen eheys meillä ei olisi ollut saavutettavissa, ei sodassa eikä rauhassa”.
Urho Kekkonen laati Helsingin Sanomiin Tannerin 60-vuotispäivänä päivänsankaria suuresti ylistävän artikkelin, jossa hän kuvaili entisen ministeritoverinsa avuja ja luonteenpiirteitä, joiden katsoi kohottaneen Tannerin demokraattisen johtajatyypin ihanteeksi. Hän näki työväenliikkeen johdossa jatkavassa Tannerissa takeen Suomen kansan itsenäisyystahdon säilymisestä ja lujittumisesta. Kekkonen toteaa artikkelissaan mm: ”Väinö Tannerin työ sosialidemokraattina ja työväenjohtajana on tullut oikeisiin mittasuhteisiin vasta viime aikoina, kun porvarillisissakin piireissä on opittu näkemään järjestyneen työväenliikkeen kansallinen merkitys… sen tunnustaminen itsenäisyytemme, vapautemme ja kansanvaltamme elimelliseksi osaksi”.
Kekkonen jatkaa: ”Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa”.
Viimeisessä lauseessa toteamalleen Kekkonen sai myöhemmin vankkaa lisätodistusta! Tuolloin Kekkosen käyttäytyminen Tanneria kohtaan oli kovasti ristiriidassa edellä lainattujen kirjoitusten ja puheiden kanssa. Se vain kuvasti sitä kaikessa muussakin nähtyä kuulua ”Kekkosen käännöstä”, mitä Väinö Tanner ei koskaan ymmärtänyt eikä hyväksynyt.
Tärkeä oli Tanner neuvostoliittolaisillekin. Sanoihan Zhdanov, että ”oikeudenkäynti ilman Tanneria olisi auto ilman kuljettajaa”. Neuvostoliiton johtajat halusivat Väinö Tannerin ennen muita sotasyylliseksi, sillä hän oli revisionisti ja kommunistien silmissä siten siis pahimman luokan luokkapetturi, jonka syyksi paljolti luettiin se, että vallankumous Suomessa ei onnistunut. Oikeusministeri Urho Kekkonen yhdessä kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon kanssa huolehti Zdanovin toiveen täyttämisessä siten kuin kerroin Kekkos-tutkielmassani.
Paavo Lipponen sanoo marraskuussa 2004 Apu-lehden kolumnissaan, jossa hän käsitteli ”Suuret suomalaiset”-kilpailua Väinö Tannerista näin:
”Kuka sitten on kaikista suurin? Parempi voisi olla nimeämättä ketään, sillä suuria suomalaisia on monessa eri sarjassa. Valtiomiehistä, kaikista ehdokkaista suurin – jos sellainen on valittava – on Väinö Tanner. Hän kattoi sen pöydän, jonka ääreen Mannerheim, Ryti ja Paasikivi, muut suurimmat, istuivat. Ilman Tannerin järkähtämätöntä toimintaa demokratian ja oikeusvaltion puolustamisessa niin diplomatiassa kuin sotaponnistuksissa olisi epäonnistuttu.
Tanner opiskeli ahkerasti, hankki kielitaitoa ja kansainvälistä kokemusta, rakensi osuuskauppaliikettä ja hoiti omat asiansa hyvin. Hänen kirjallinen toimintansa oli mittavaa. Tarton rauhan 1930 neuvotteli Tanner, ja vaikka Paasikivi yritti vähätellä hänen venäjän kielen taitoaan, Tanner kuuluu suomalaisen diplomatian ehdottomiin kärkihahmoihin.
Tannerin mainetta on mustattu sekä oikealta, vasemmalta että keskeltä. Ei ihme, sillä Tanner uhmasi Lapuan liikettä mm. menemällä puhumaan Seinäjoelle äärioikeiston pahimpina uhopäivinä 1930, jolloin jopa eduskunnan puhemies Väinö Hakkila muilutettiin. Silloinen hallitus P.E. Svinhufvudin johdolla ei halunnut ryhtyä toimiin muiluttajien kiinniottamiseksi, vaan suunnitteli Tannerin puhetilaisuuden estämistä.
Maaherra Erik Heinrichs, sittemmin Mannerheimin kakkosmies ja Paasikiven yya-neuvonantaja, teki viisaalla toiminnallaan pääministerin suunnitelmat tyhjiksi ja Tanner saattoi puhua. Ei ihme, että jääkäri, jalkaväenkenraali Heinrichskin on pyritty painamaan alas suurten sotilaidemme arvojärjestyksessä.
Tannerin mainetta nakertavat yhä niiden poliittisten vastustajien henkiset jälkeläiset, joiden pyrkimyksiin Tannerin lähettäminen sotasyyllisenä Sörkan vankilaan sopi erinomaisen hyvin. Toiselle sotasyyllisyydestä tuomitulle, Risto Rydille, sovitetaan oikeutetusti sankarin sädekehää - miksei Tannerille? Urho Kekkonen kuuluu epäilemättä suurten joukkoon, mutta hänkin kävi Tannerin kattamaan pöytään: miehitetyssä maassa ei Kekkosellakaan olisi ollut liikkumatilaa.
Väinö Tanner oli hengen ja tahdonvoiman jättiläinen, suurin suomalainen”.
Olen paljolti samaa mieltä Paavo Lipposen kanssa. Olen tullut tähän tulokseen vasta varsin varttuneella iällä historian harrastukseni myötä. Nuorempana en paljon tiennyt Tannerista, sillä eihän minun kouluvuosieni historian kirjoissa puhuttu hänestä enempää kuin muustakaan sellaisesta, minkä arveltiin olevan epämieluista Neuvostoliitolle. Samasta syystä ei liene juuri mainostettu Tannerin omia kirjoja, jotka eivät ilmestymisensä aikoihin ainakaan minun käsiini joutuneet, enkä kai silloin ollut niistä kovin kiinnostunutkaan, kun politiikkakin kiinnosti tuolloin minua kovin vähän.
Mielenkiintoni Väinö Tanneriin ihmisenä heräsi luettuani parikymmentä vuotta sitten hänen kirjansa ”Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa”. Sen jälkeen olen syventänyt tietojani hänestä poliitikkona ja valtiomiehenä mm. lukemalla Tannerin omat kirjat ”Tarton rauha”, ”Kuinka se oikein tapahtui”, ”Olin ulkoministerinä talvisodan aikana” ja ”Suomen tie rauhaan 1943-1944”. Viimeksi luin divarista löytämäni ”Näin Helsingin kasvavan”, mikä on mukana olleen näkijän ja tekijän kertomaa, taidolla kirjoitettu verraton kulttuuridokumentti.
Hyvä puolueeton kokonaisesitys Väinö Tannerista on professori Jaakko Paavolaisen vuosina 1977-89 julkaistu neliosainen yhteensä 2096 sivua käsittävä Väinö Tannerin elämäkerta. Lähes yksinomaan siihen perustan tämän esitykseni. Muutaman yksittäisen sitaatin olen ottanut tähän parista em. kirjasta ja jonkin tapahtumaketjun kuvauksen myös internetistä, jossa muutamalla kappaleella on esitetty sama kuin Paavolaisen kirjassa kymmenillä sivuilla. Urho Kekkosen kirjoituksesta Tannerin 60-vuotispäivänä olen lainannut pätkän myös Juhani Suomen toimittamasta Kekkosen elämäkerran ensimmäisestä osasta ”Myrrysmies”. Muutama täydentävä huomautus ja johtopäätös ovat ”omasta päästäni”.
Professori Paavolaisen suurtyö on todella monella tapaa ansiokas. En ollut sitä aiemmin lukenut, mutta Martti Häikiön kehuttua sitä kirjassaan ”Historia ja väärät profeetat” lainasin sen kirjastosta, ja siihen perehdyttyäni totesin sen niin hyväksi, että halusin ostaa sen itselleni. Sepä ei ollut helppoa. Kirjakaupoissa sitä ei enää ollut saatavana enkä löytänyt divareistakaan, vaikka monista kyselin. Lopulta huomasin kysellä kirjaa kustantajalta Tammesta, ja sitä kautta sen sain, Tammen kirjakaupanhoitajan oman käyttämättömän nahkaselkäisen kappaleen hänen kotoaan! Suuri kiitos hänelle siitä!
Tämän areenan huomioon ottaen olen ollut pakotettu tiivistämään yli 2000-sivuisen teoksen tässä esityksessäni 110:een lyhempään ja harvemmalla tekstillä kirjoitettuun sivuun eli noin 5 %:iin alkuperäistekstistä. Esitykseni osat 1 (Nuori Tanner, menestyvä sosialisti) ja 2 (Väinö Tanner, senaattori ja rauhantekijä) vastaavat elämäkerran vastaavia, samannimisiä osia. Elämäkerran osan 3 (Väinö Tanner, sillanrakentaja) olen jakanut tässä esityksessäni kahteen osaan ja osan 4 (Väinö Tanner, patriootti) neljään, joten esityksessäni on tämän johdannon lisäksi kahdeksan osaa. Esitykseni ”luvut” pääsääntöisesti noudattavat teoksen päälukuja ja niiden otsikot päälukujen otsikoita.
Tämä esitykseni Tannerista painottuu siis vahvasti Tannerin elämän ja poliitikon uran jälkipuoliskolle, ajalle vuoden 1937 jälkeen, vaikka Tannerin kenties kantavin elämäntyö oli jo sitä aikaisempi. Laajimmin olen käsitellyt hänen kahta viimeistä vuosikymmentään poliitikkona, johon aikaan luovat jännitteitään muuttunut maailmanpoliittinen tilanne ja uusien vallanpitäjien myötä myös meillä täydellisesti muuttunut poliittinen tilanne ja paljolti siitä johtuneet SDP:n vaikeudet.
Vaikeissa valintatilanteissa on saattanut tapahtua vääriä aihevalintoja, ja mielenkiintoista aineistoa olen tietoisestikin joutunut jättämään pois. Näin ollen esitykseni on hyppelehtivä ja käsittelemäni asiat ovat parhaassakin tapauksessa vain ydinkohtia, usein varmaan irrallisilta vaikuttavia ja typistetystä esitystavastaan johtuen töksähtelevän tuntuisia. Esitykselläni ei siis ole ainakaan suuria taiteellisia ansioita.
Esitykseni näin typistettynäkin on kovin pitkä keskustelusaitille, mutta toivoisin ainakin historiasta kiinnostuneiden jaksavan tämän lukea ja löytävän tästä aiheita, joihin he voivat tarttua ja niitä omilla tiedoillaan ja mielipiteillään täydentäen avata keskustelua. Siihen keskusteluun minäkin mielelläni osallistun. Myös toivoisin historiaa vähemmän tunteville mutta siitä kiinnostuneille voivani näin hieman valottaa heille kenties kovin hämäräksi jäänyttä kuvaa Väinö Tannerista, suuresta valtiomiehestä, suuresta suomalaisesta, joka ansaitsee meidän kaikkien suomalaisten arvostuksen ja kiitollisuuden.
Helsingissä, 9.1.2005
K.K.Korhonen
- - -
Tässä vielä linkki erääseen toiseen kirjoitussarjaani, jossa vertailin Väinö Tanneria ja Urho Kekkosta toisiaan vasten:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000011234681
Järkyttävää, miten yksinkertaiset ihmiset uskovat kaiken kirjoiksi painetun ja "sdp-seulan" läpi menneen historiakirjoituksen!
Varmasti uskot lukemaasi ja pidät sitä totena ja toistelet sitä papukaijana.
Herranjestas että mistä teitä "viisaita" idiootteja oikein SDP:n historian valheille sikiää!
P.S. SDP:llä ei ole suurmiehiä. Huseeraajia kyllä.
Korhosen taatto ei vastaa, koska totuus on sattunut kohdalleen. Huutava hiljaisuus kertoo sen.
Jälkeenpäin on turha selitellä.
Onko (tai oliko) Väinö Tannerin elämäkerran kirjoittanut professori Jaakko Paavolainen demari? Enpä usko; muistaakseni hän ilmoitti puoluekannakseen sitoutumaton. Tuohon Paavolaisen kirjaan nimittäin pääosin perustin oman tutkielmani.
1926 syntynyt Paavolainen oli Turun yliopiston poliittisen historian professori, varsin arvostettu sellainen. Hänen kirjoittamaansa Tannerin elämäkertaa pidetään yhtenä parhaimmista valtiomiehistämme tehdyistä; arvostetaan ammattipiireissä ehdottomasti korkeammalle, kuin esim. Juhani Suomen Kekkos-elämäkerrat.
Ehkäpä sinunkin kannattaisi lukea ne; ei niissä ole kuin vähän yli 2000 sivua, noin puolet Kekkos-elämäkertojen sivumäärästä. Ja on varmasti luettavampaa tekstiä.
Lue enemmän - luulet vähemmän!
Suomessa on kirjoitettu "SDP-seulottua" historiaa - olipa kirjoittaja sitten kuka tahansa. Vaikka SDP:n opetusministeriön virkamiesten armoilla professuuriaan hoitava kirjoittaja.
Viisastu enemmän - usko puppuun vähemmän.
...ehkä kannattaisi vilkaista niiden, joilla on tiedonhalua.
Nimittäin käsittääkseni keskustalainen (ainakin usein minulle vastakkaisia näkemyksiä historian saitilla esittänyt) MiracleMikekin antaa siellä kirjoitussarjalleni hieman tunnustusta (se lopussa nuolien erottamana oleva osa on poiminta omasta tekstistäni, loppuyhteenvedosta):
No, hyvä
Kirjoittanut: MiracleMike 24.10.2005 klo 20.42
Tietenkin tuossa on paljon asiatietoa Väinö Tannerista ja UKK Kekkosesta, mielenkiintoista lukemista.
>Tällainen käsittelytapa on tietysti keinotekoinen ja huvittavakin, mutta naurakoot tälle vapaasti varsinaiset historiantutkijat; en tarkoita esitystäni heille, enkä yritä tällä kilpailla heidän kanssansa. Myönnän, että enemmän leikkimielellä kuin ryppyotsaisella vakavuudella itsekin olen ollut asialla tätä tehdessäni. Kuitenkin toivon näin saavani näiden keskustelupalstojen historiasta kiinnostunutta yleisöä kiinnostumaan entistä enemmän noista kahdesta mielestäni siis viime vuosisadan merkittävimmästä poliitikostamme.
... ..jotka eivät nekään voi mitään raidoilleen. Ei pääse elikko niistä eroon, ei, -ei taida edes ymmärtää olevansa pysyväisesti ja omituisesti raidoitettuna.
Muuten suosittelen herra KK:lle siirtämään itsensä ja WT-juttunsa poliitisen historian palstalle, minne he saattavat kuulua.
Kerro meille mikä tuossa (pääosin muulta lainatussa tekstissä) liittyi palstan aihepiirin ja miten? Kirjoitusvirheiden puuttumisesta johtuen se voinut olla sinun tekele?
UUSINTANA:
Kuka pelle tällä saitilla leikkii?
Onko kyseesää Sheriffi..., tai joku "Anttila-ratamon" hengenheimolainen ylläpidossa?
Alla oleva vastaus "onni varikselle" deletoitiin, mutta vaakun tökerö veetuilu on paikallaan.??
Ihme puuhastelua kertakaikkiaan, menee jo pitkälle metsän puolelle....
***
Kerron mielelläni...
Kirjoittanut: CITY.-Keskusta 26.3.2006 klo 21.09
..että joskus ammoin, vielä 1960 -luvulla saattoi Helsingin kaupungin alueella harrastaa luvallista haittalintujen hävitystä haulikolla ampuen. Puuhassa tarvittiin varisten vihaamaa otusta, jota täytetty pöllö hyvin muistutti, ja myös jonkinlaista ampumakoijaa..
Tarkoitukseen soveltuvia paikkoja oli mm. Tuomarinkylän takamailla, Haltialan kartonon peltosaareikkeissa olevilla kaatopaikoilla, Vuosaaren kaatopaikalla ja jonkin aikaa myös Vanhankaupungin lahden itärannalla..
Tuolloin kutsuttiin variksia kotoisasti kommareiksi ja Paavoiksi..
Saaliislinnuilta iskettiin vesurilla tms. varpaat irti, ja Hki-riistanhoitoyhdistys otti vastaan merkittävän luonnonsuojelullisen toiminnan näytteet, laskivat varvasparit ja hävittivät ne. Parhaat ampujat saivat nimensä lehteen ja palkittiin "riistanhoitotyössä suoritetusta menestyksekkäästä toiminnasta."
Mitä muuten tulee tämän vastauksen laatuun, on se ainakin yhtä asiallinen kuin herra O. Variksenkin juttu, joka ei sekään lainkaan liity linjan avaukseen.
Koska herra "Paavo kommari" on ärhäkkä kiukkuamaan, niin sanon jo tässä valmiiksi, että en ryhdy varisten enkä minkään muunkaan laisten paskanärhien kanssa tällä linjalla tämän enempää sanailemaan.
Olkoot siis kivet kupissa tämänkin kommari-paavon syndrooman suhten.
kiitos,
Seppo Hietanen
Tuo lahtarien murskaaminen tuossa ainakin kuulostaa hyvältä. Pelkkiä orjuuttajia ja kansanmurhaajia ne viime vuosisadan "valkoiset" suomalaiset olivat.
Kumpaa luulisit suuren?? yleisön täällä pitävän parempana, avaustasi vai kapin vastavetoa?
Mietipä tarkkaan! Taisit jo tajuta. Uskallatko myös kertoa? Jos sen teet, et olekaan ihan toivoton tapaus.
Olen vuorenvarma, että hän pitää omaa esitystään selvästi parempana, täydellisenä.
Sillä onhan kyseinen henkilö erehtymätön. Asia on juuri niin, kuin Mielipidepankki kerran tunnetulla taidollaan sen totesi:
Ja ne 19 muuta
Kirjoittanut: Mielipidepankki 13.12.2005 klo 14.21
Kyllä keriksen juttuihin suhtautuvat vakavasti muutkin kuin hän itse. Kerikselle on palstalla joitakin sivupersoonia, joista hän ei ehkä itse ole tietoinen, mutta jotka kuin taikaiskusta silloin tällöin ryhtyvät kehumaan hänen kirjoituksiaan.
Keris on siitäkin mainio esimerkki, että jokainen voi konkreettisesti nähdä, millaisista sielunmaisemista maailman hirmuhallitsijoita sikiää. Täydellinen oikeassa olemisen luulo, suvaitsematon suhtautuminen niihin, jotka kokee uhakseen, göbbelsmäinen mustamaalaaminen niin liioitelluilla ja suorastaan valheellisilla väreillä kuin ikinä, mustavalkoisuuden korostaminen, suhteellisuuden tajun täydellinen puute jne. Varmaan syyt ovat lapsuudessa, vähän leluja, liian tiukka pipo, joku tyttö antoi pakit ja mollasi murrosiässä. Siis kovia kokenut mies, joten yritetään me empatiaan taipuvaisemmat jotenkin ymmärtää myös keristä ja toivotetaan myös hänelle hyvää ja rauhallista joulua.
.. et vain taida huomata sita lainkaan?
teitä punikkidemareita vihaa kaikki puoluekantaan katsomatta,
jopa suurin osa demareista vihaa omiaan..
Puhumattakaan vasemmistoliitosta..
Oli tuo kommenttisi se verran vähäjärkisen meininkiä.
Matti Vanhanen, tekstiviesteineen, naisystävineen, eroineen ja huoraamisinen malliesimerkkinä.
City-Seppo muistelee mielellään menneitä, samaa tekisi mielellään myös nyky-keskusta. Perhearvoja ja moraalia perustanesta puolueesta on tullut huorintekijöiden ja roistojen puolue, jossa eduskuntarthmä ei tiedä mitä pääministeri puhuu, eikä pääministeri tiedä, että omat puoluetoveriministerit ovat eroamassa.
joka huorasi tyttärensä ikäisen naisen kanssa ollessan aviossa..
Kommaripaskat hyytykää valheisiinne.
Joko Halonen on päättänyt liittyykö kirkkoon vai homoparaatiin ?
____
Mitä helvettiä, eikö eletäkään sosialistisessa NeuvostoSuomessa ?
Voihan punikin verenpunainen ryöstöreikä...
Hankinko aivan turhaa Otto Ville Kuusisen kokardit ja varasin paikan käpykaartiin..
Miksei kukaan kertonut minulle, että vallankumous meni puihin 1917 ja 1939..
...tuota viestiäsi minun seepranraidoistani, sillä kun eilen tein niin siihen viestiisi vastineena, niin deletoit heti viestisi ja sen mukana vastineeni. Tämän poistaaksesi joudut deletoimaan TAAS avauksesi ja koko ketjun:
Niin, ei ole tämän ikäisen miehen helppoa enää päästä eroon raidoistaan, jotka kokemusrikas elämä on pintaani maalannut. Mutta kun en haluakaan, sillä raitani ovat mielestäni kohdallaan.
Mutta jos minä olisin sinä, niin pyrkisin kyllä ja varmaan onnistuisinkin muuttumaan niin, että oppisin hieman käytöstapojakin ja lopulta osaisin pyytää myös anteeksi niiltä, joita olisin täällä herjannut ja törkeästi loukannut.
Kun sinä olet niin nuori ja reipas (ilmeisesti, koska usein muitutat minua vanhuudestani), niin miksi et edes yritä muuttua niin, ettei puolueesi toimihenkilöiden, puoluetovereittesi ja vanhojen ystäviesi tarvitsisi pyrkiä ojentamaan sinua esim. seuraavasti:
- - -
”Arvon Kerimäki. Nyt on niin, että Sinä vaikutat tällä hetkellä epäasiallisimmalta keskustelijalta.
Henkilökohtaiset herjat ja haukut eivät kuulu tälle palstalle”
Keskustan puoluevirkailija Olli Riikonen
- - -
”Olemme pahoillamme Seppo Hietasen loukkaavasta kirjoittelusta ja pyydämme sitä anteeksi. Olemme kertoneet Hietaselle, millaista käytöstä edellytämme ehdokkaaltamme”
Keskustan Helsingin toimiston virkailija Sinikka Varila
- - -
"Hän oli syntynyt tyhmänä ja oli merkittävästi kehittänyt tuota luonnonvaraansa" (S:Butler)
Puoluetoveri Timo Ristimäki
- - -
"kerimäki on turha"
Puoluetoveri Oiva Härkönen
- - -
"Saitin viheliäinen paskavankkuri. Ehkä hänen kommari-stallari -juttunsa eivät olekaan mautonta leikinlaskua. Toinen vaihtoehto on silkka typeryys.”
Entinen ystävä Aslak (Environment)
- - -
”Sinua, Seppo, pidetään täysin naurettavana pellenä ilman että tippaakaan edistät sitä, mitä haluat edistää”
Entinen ystävä porvariyhteistyössä Jaba43
- - -
Korkeasta iästäni huolimatta en liene syyllistynyt sellaiseen, josta minua olisi tarvinnut kenenkään vakavasti otettavan noin ojentaa. Sinun ja eäiden muiden tyhjäpäiden lausuntoja en ota huomioon.
on sinulla mahtava nimi. jormahan tarkoittaa kyrpää ja olisiko tuo K tuossa välissä kulli tai kullinluikaus. oli niin hyvä että tarttee nauraa oikein ruåttiksi. hå, hå, hå, hå, hååååååååååååååååååååååååååååååååå
Vanhalla sota-hepalla kipin-kapilla, siis JKK:lla on muutenkin jo liikaa kestämistä, että et viittis lyödä lyötyä.
Kipeät hepat, Kapit ja kipit, sekä Kapin yhdenmiehen kolmikanta kuuluvat Keskusta-saitin kalustoon, joten voisit mennä sinne kouluttamaan JKK:ta.. Siellä hän nytkin kyttää sormi liipasimella josko piankin pääsisi jolle kulle haistattelemaan.
Seppo Hietanen
Tanner,Voionmaa,Paasivuori,Leskinen,Lipponen.Tässä muutama nimi joille puolue ja ISÄNMAA ovat aina oleet tärkeimpiä asioita.Otto Wille taas halveksuttava ketku,roisto.