Vaikka tämä on kiihkeä raamatun tekstejä vilisevä foorumi, niin silti olisi välillä asiallista ottaa pienen pohdinnan alle ihmismielen rajoja käsittelevä aihe, yhdistettynä raamatulliseen ihmiskuvaan.
Joidenkin teorioiden mukaan ihmisen elämä on jatkuvan muutoksen aikaa ja jopa niin että kasvava muutos olisi välttämätöntä jotta ihmisen kyky ottaa totuutta vastaan mahdollistuisi. Edelleen teorian mukaan, totuus voidaan tavoittaa ja havaita jos kykyä sellaiseen aistimukseen olisi.
Ortodoksisen mystiikan mukaan raamatunmukaisella rukouksella voidaan tavoittaa vääjäämättä jotakin sellaista joka muutoin jäisi täysin oletuksien varaan.
Muissakin kristillisissä rukousperinteissä on kohdattu ja kohdataan, niin yli- kuin aliluonnollisia asioita.
Yleisemminkin on tiedossa että monilla rukous ja meditaatiotekniikoilla on mahdollisuus tavoittaa asioita ja todellisuuksia joita normaalisti ei kohtaa. On myös olemassa sairaalloisia tiloja joissa henkilö ns. vahingonomaisesti läpäisee fyysisen suojapanssarin, esim. syvän rentoutustilan, jossa hän poistuu ns. ruumiinsa ulkopuolelle. Sitten on vielä omana lukunaan olemassa ”tietoiset taivasmatkaajat”, niin kuin apostoli Paavali.
Kerrotaan myös että itsepintainen asioiden tavoittelu ja suuntaaminen vie ehdottomasti kohteeseensa, eli vakava etsivä löytää etsimänsä, mutta toisaalta sanotaan myös, että itsepintainen asioiden tavoittelu rakentaa myös kohteensa, koska ajatus on ainetta.
Väitän moniin kristillisiin kokemuksiin nojautuen ja raamatun kirjoituksiin perustuen, että elämä on huomattavasti monimutkaisempaa ja suurempaa kuin ikinä voimme edes ajatella.
Joidenkin teorioiden mukaan ihmisen elämä on jatkuvan muutoksen aikaa ja jopa niin että kasvava muutos olisi välttämätöntä jotta ihmisen kyky ottaa totuutta vastaan mahdollistuisi. Edelleen teorian mukaan, totuus voidaan tavoittaa ja havaita jos kykyä sellaiseen aistimukseen olisi.
Ortodoksisen mystiikan mukaan raamatunmukaisella rukouksella voidaan tavoittaa vääjäämättä jotakin sellaista joka muutoin jäisi täysin oletuksien varaan.
Muissakin kristillisissä rukousperinteissä on kohdattu ja kohdataan, niin yli- kuin aliluonnollisia asioita.
Yleisemminkin on tiedossa että monilla rukous ja meditaatiotekniikoilla on mahdollisuus tavoittaa asioita ja todellisuuksia joita normaalisti ei kohtaa. On myös olemassa sairaalloisia tiloja joissa henkilö ns. vahingonomaisesti läpäisee fyysisen suojapanssarin, esim. syvän rentoutustilan, jossa hän poistuu ns. ruumiinsa ulkopuolelle. Sitten on vielä omana lukunaan olemassa ”tietoiset taivasmatkaajat”, niin kuin apostoli Paavali.
Kerrotaan myös että itsepintainen asioiden tavoittelu ja suuntaaminen vie ehdottomasti kohteeseensa, eli vakava etsivä löytää etsimänsä, mutta toisaalta sanotaan myös, että itsepintainen asioiden tavoittelu rakentaa myös kohteensa, koska ajatus on ainetta.
Väitän moniin kristillisiin kokemuksiin nojautuen ja raamatun kirjoituksiin perustuen, että elämä on huomattavasti monimutkaisempaa ja suurempaa kuin ikinä voimme edes ajatella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä vieläkin, mutta aikanaan monissa kristillisissä yhteyksissä koulutettiin oikeaan ja hallittuun rukoukseen. Sitä valvoivat "edistyneet" henkilöt, jotka kykenivät tunnistamaan ajatusten näkyvää muotoa. Raamatussakin mainitaan lukuisia kertoja evankelistan kirjoittamana Jeesuksen havainnot ja reaktiot; Hän tunsi heidän ajatuksensa tai Herra nimenomaisesti näki heidän ajatuksensa, ja se ei ole tänäänkään kaikille aivan tavatonta.
Toinen ominaisuus on nähdä tai kuulla pyhäksi arvioitu kohde. Tämä kokemus ei ole äärettömän harvinaista mutta hyvin monia kertomuksia on kuultu. Näissä tapaamisissa miettimistä aiheuttavaa on ollut saatujen ilmoitusten keskinäinen ristiriitaisuus.
Tuo näillä palstoilla lukemattomia kertoja mainittu ja äärettömän tavoiteltavaksi tarkoitettu ahtaanportinkokemus on pitkän ja valmistavan harjoituksen vääjäämätön tulos. Vastaaviin kokemuksiin ohjautuu aivan jokainen ihminen joka tarkoituksellisesti pyrkii vaikuttamaan mielensä elementteihin.
Mistä sitten Jumalan voi löytää?
Jumalaa ei ehkä löydetä kuihtuvasta luonnosta vaan luonto on Jumalan luomus, niin kuin ihminenkin. Tämä jumalallinen luomus on hänen kuvakseen rakennettu, ja kohtaamalla ihmisen voi kohdata myös Jumalan, sanoo raamattu.
Sanotaan myös että sydämestä nousevat pahat ajatukset, mutta toisaalta puhutaan myös sydämenuskosta, joten sisäistä arvoitusta riittää kerrakseen.
Jokainen raamatun sana on ihmisen kirjoittama, eikä Mooseksen taulujen tai Belzatsarin pitojen jälkeen ei ole ilmeisesti mitään hengentekstiä ilman ihmisen välitystä ilmaantunut, paitsi mormonien kuparitaulut, jos nekään, joten inhimillisyyteen piirrettävä rajanveto on vaikeaa ja vaaralistakin?
Miten sitten syntyivät Johanneksen ilmestykset, on iso kysymys?
Kuulin kerran erään helluntailaisen saarnamiehen kertovan sota-ajalle sijoittuvaa kokemusta ns. sisäisen äänensä ohjauksesta käytännön asioissa, eli sotatilanteessa.
Se että oliko kyseessä Jeesus, paholainen vai yliminä, on vain arvattavaa:
Tämä mies oli siis rintamatilanteessa ja vastassa oli vihollisen yksittäinen sotilas joka ampui lamaannuttavasti miehen joukkuetta. Tämän kertojan sisältä kuului käskevä ääni, ”älä pelkää, vaan ryömi tuon puun taakse, nouse ylös ja etsi vastustajasi”. Neuvot jatkuivat vielä tarkemmin suunnanosoituksina ja tähtäyskorkeuksina, joten vakava uhkatilanne sai tällaisen ratkaisijan.
Tämä ei liity raamattuun suoranaisesti mutta todellisiin tapahtumiin parantajan saralta.
Piippolassa asui 1800 luvulla Hätämaan talon isäntä, jolla oli siihen aikaan erittäin tärkeä kyky toimittaa parantajan tehtäviä. Hänen luokseen tuotiin niin fyysisesti sairaita kuin pakostakin kahlittuja "hulluja", koska muutakaan auttajaa ei ollut saatavilla. Isäntä tarjosi kiireittensä keskellä tärkeää apuaan ja yleensä apu saatiinkin.
Tavanomainen parannustapahtuma alkoi tyypillisesti isännän kiikkutuolista ja hänen lyhyellä unikökköjäisellään, eli hyvin nopealla ja syvällä rentoutustapahtumalla, jossa hän tarkoituksellisesti sammutti fyysiset aistinsa ja "laskeutui" unta vastaavaan tietoiseen tilaan, "paikkaan" jossa henkisen avun tavoittaminen oli mahdollista.
Tällainen parantajan ja tietäjän maailma ei ole tänä päivänäkään täysin harvinaista ja mennyttä aikaa, eikä yleisesti olettaen irti kristillistä asioista sekä sen arvoista.
Kristillinen käsitys pyrkii tarkoituksellisesti matalaan profiiliin ja luterilaisuus taas yhdistämään fyysisyyden syntisyyden synonyymiksi. Siinä ei paljon rajoja ole eikä haeta.
Kuten tässäkin näkyy, niin pintaa syvempiä keskusteluja ei oikein uskalleta aloittaa sillä mitäpä synnistä puhumaan sillä raamatussa on niihin ja kaikkeen valmiita sanoja ja lauseita, joista luottavaisesti ja turvallisesti voidaan askarrella mielenkiintoisten palapelien tavoin, mahtavia rakennelmia, sekä todellisia teorioita.