Lämmin osanotto Kristiina Elstelälle pojan poismenon johdosta. Ihmettelen miten hän ylipäänsä surussaan jaksoi vetää tanssin läpi. Kunnioitettava suoritus.
Kristiina Elstelälle
osanotto
206198542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 206
Vanhimmat
???
tietääkö kukaan mihin kristiinan poika kuoli ja miten? oliko kyseessä onnettomuus tai sairaskohtaus tms?
Jäi junan alle ylittäessään rataa, oli kuulemma onnellinen, eli ei mikään itsemurha.
älä ole utelias,mitä väliä sillä miten kuoli!
Surullista joka tapauksessa,voimia Kristiinalle
ja aviopuolisolle.
jatka elämääsi, surun keskellä kasvaa kaunis kukka, se olet sinä. Kannat surusi upeasti. Osaanottomme ja voimia siunaus sinulle!
jäi junan alle matkalla polttareihin..
oli oikassu kun oli myöhässä
Mihinkään polttareihin mennyt, vaan oli menossa tyttöystävänsä luokse päättäen oikaista junaradan poikki. Ei kirjoitella olemattomia totuuksia jos ei tietoa ole.
Kuulin radiosta suru-uutisen. Otan myös osaa suruusi!
Katsoin eilen ohjelmaa ja jotenkin vaistosin, että jotain oli taustalla kun olit niin vaisu. yritä jaksaa.
Toivottavasti hänenkin lähiomaiset tanssivat, kun hän kuolee, oikein porukalla ja ruudussa, koko Suomen kansalle. Hänen mottonsa on ilmeisesti, että tee niin kuin toivot itsellesi tehtävän.
Miksi vanhus vedetään näin ala-arvoisilla jutuilla lööppeihin? Eikö asiaa voisi käsitellä arvokkaammin. Ja varsinkin vanhusta. Hemmetti.
Kuinka säälittävä oletkaan.
Kristiina syvin osanottoni.
Syvä osanottoni Kristiinalle hänen poikansa pois menon johdosta ja voimia sinulle elämässä.
Äänestän sinua joka kerta tanssikilpailussa.
Eihän ketään voi äänestää säälistä!!! Pois vaan tanssimasta. Onpahan sitten aikaa surra...
Rakastan miestäsi aina, kuin olet itkemässä.
miten voit sanoo noin rumasti!!!!??? koittasit vähä ymmärtää!!
En osaa muuta kuin koita jaksella.
Et paljon ajattele mitä kirjoitat häpeä jos osaat
Voi tätä Kristiinaa kohdannutta suurta surua:(
Onko mitään tietoa mihin noin nuori poika kuoli?
Olen suunnattoman pahoillani Kristiinan puolesta. Hän on kohdannut kaikkein suurimman surun, minkä äiti voi saada. Ainoan lapsen menetys on pahinta, mitä äidille voi tapahtua.
Kunnioitan Kristiinaa, että hän jaksoi viedä ohjelmansa loppuun asti kuten näyttelijän ammattietiikka vaatiikin. Minä en olisi hänen sijassaan jaksanut. Tuskin kukaan muukaan vähemmän ammattilainen.
Suremme kaikki yhdessä Kristiinan kanssa.
Mies jäi junan alle Käpylässä
Mies jäi junan alle ja kuoli sunnuntain vastaisena yönä Helsingissä. Onnettomuus sattui kello kahden jälkeen pääradalla Käpylän kohdalla. Vuonna 1980 syntynyt mies käveli radalla, kun pohjoisesta tullut lähijuna ajoi hänen ylitseen. Pelastuslaitoksen mukaan mies kuoli heti.
Lapsen menetys on maailman kamalin asia, vaikka kyseessä olisi yksi kymmenestä lapsesta. Kristiinallakin on toinen lapsi...
Saakon Taivaan Isä antaa sinulle voimia suuren surusi keskellä. Anna aikaa itsellesi, itke itkusi ja uskalla käsitellä surusi/asiat sellaisenaan kun ne ovat. Se ei tule olemaan helppoa mutta kannattaa...
ihan sama tuli mulla mieleen :( ikä täsmää ja ajankohta
voimia sinulle kristiina..menetyksesi on suurin,mitä ihmiselle voi sattua..olen itse menettänyt pikkusiskoni 20vee.....
halua luopua,lapsen kuolema on kuolemista kau-
hein.Mutta lehdet voisivat jättää kyllä jo rau-
haan,on kolmas päivä kun sitä toitotetaan.
Tuntuu pahalta sellaisia vanhempia kohtaan joita
on kohdannut samanlainen tragedia.
Toimittajat lopettakaa jo!
Havaintosi oli oikea. Keltainen lehdistö mässäilee toisten tragedialla.
Eikö mikään ole enää pyhää ?
Olen kuullut tuosta näyttelijöiden show-must-go-on periaatteesta, mutta nyt me kaikki jouduimme todistamaan sitä suorassa lähetyksessä.
Näyttele, vaikka sydän pakahtuisi, toteutui. Kristiinalle syvin osanottoni. Olet upea, mahtava ja suurenmoinen nainen. Toivon sinulle voimia suuressa surussasi.
Kyyneleitä nieleskellen,
äiti myöskin
Uskomaton suoritus.
Osanottoni ja halaus. Upea suoritus, sillä en olisi itse tuohon pystynyt samassa tilassa.
Yritä jaksaa !
Tuli paha mieli, kun tuosta uutisesta luin... :(
Hienosti he eilenkin tanssivat, mutta kiinnitin huomiota hiukan vaisumpaan olemukseen ja hiljaisuuteen. Kristiina Elstelältä ei edes kysytty haastattelutilanteissa juuri mitään ja sitä ihmettelin. Mutta tämähän se syy tietysti olikin. Todellakin, kunnioitettava suoritus.
Osoittakaamme Kristiina Elstelälle, että suremme yhdessä hänen suurta menetystään.
Vaikka hän ei surun vuoksi luultavasti seuraa meidän kirjoitteluamme, annetaan täällä yhteinen tukemme hänelle.
Ei ihmisen pitäisi joutua kohtamaan noin järkyttävää menetystä. Otan kaikesta sydämestäni osaa Kristiinan suruun.
Kyllä tuo kuolema pistää karskinkin miehen sanattomaksi.
Osanottoni, Kristiina. Ihailen sinun kestävyyttäsi.
Ilmaisit ihan oikein: sanattomaksi tässä menee. Kristiina on uskomaton ammattilainen. Vain loistava näyttelijä pystyy sellaiseen suoritukseen kuin hän sunnuntaina.
Osanottoni.
voimia ja jaksamista sinulle Kristiina
Todella ihana asia miten monet tällä palstalla tukevat Kristiinaa surussaan.On aivan kauheaa menettää oma lapsi,tiedän kokemuksesta.Voimia hänelle jatkossa,suru hälvenee ajan kanssa, vaik ikävä on ainainen.
TODELLA SUURI OSANOTTONI. ON USKOMATONTA, SUURTA ROHKEUTTA JATKAA TANSSIA TV:SSÄ, KUN AJATTEELEE HÄNEN MENETYSTÄÄN. HYVÄÄ VOINTIA JA JAKSAMISTA SULLE KRISTIINÄ. OLET MEIDÄN SUOMALAISTEN YLPEYDEN AIHE...........
Käytä Kristiina kaikki keinot selviytyäksesi!
Kun oma poikani kuoli, olin varannut työtoverini kanssa solariumiin ajan, ja menin. Olkoon kornia tai ei, ainoa keino pysyä kasassa, oli pitää kiinni asioista, jotka oli sovittu! Suru on musertavan suuri, ei silloin ole kykenevä muuttamaan mitään. Älkää hyvät ihmiset arvostelko, ennenkuin olette olleet samassa tilanteessa.
Kokemuksesta tiedän, lapsen kuoleman jälkeen äidin sydämessä on suru koko loppuelämän.
Kun en muutakaan voi, lähetän Kristiinalle tukevan virtuaalihalauksen. Voimia sinulle, Krstiina.
OTAN OSAA SUUREEN SURUUSI JA TOIVOTAN VOIMIA JA JAKSAMISTA..sinua lämmöllä ajatellen
Kristiinalle, suuren surun edessä.
Myös minä haluan ilmaista osanottoni.
Show must go on, mutta ei kansa sinulta sitä olisi vaatinut näissä olosuhteissa! Teit upean työn. Toivon että näen sinut seuraavassakin jaksossa, esityksesi ovat olleet ohjelman suola, mutta jos suru vie voiton, tiedän, että kansa ymmärtää.
Olet kohdannut suurimman surun, joka äidille voi eteen tulla. Toivon sinulle voimia ja jaksamista!
Syvin osanottoni!!
Mutta toivon, ettei asia pidä paikkaansa..
todela järkyttävää.en kerennyt kyllä tansssisuoritusta näkemään kokonaan mutta huomasin poissaolon lopussa.
Olet vahva ihminen Kristiina!voimia sinulle ajatuksilla
Usein työ on paras lääke surushokkiin. Silloin pystyy edes hetkeksi unohtamaan liian suuren tuskan. Sillä epäilemättä Kristiina on nyt joutunut kohtaamaan liian suuren surun, jota normaali ihmismieli ei pysty käsittelemään ennen kuin vasta pitkän ajan kuluttua.
Toivon Kristiinalle voimia. Sitä hän totisesti tarvitsee juuri nyt.
Suora lainaus Iltasanomista:
"Elstelä ei halunnut pettää miljoonayleisöä. Hän astui valoihin kuin vain pitkän linjan ammattinäyttelijä voi ja osaa tehdä, ja kuten heidän ammatillinen eetoksensa velvoittaa heitä tekemään."
Uskomaton suoritus surun keskellä! Voi vain ihailla Kristiinaa. Osanottoni sinulle, Kristiina.
Asiasta kerrotaan ainakin Ilta Sanomissa. Artikkelia varten on haastateltu MTV3:n Jaana Besmondia, joka on ohjelman tuottaja. Syvimmät osanottoni Kristiinalle suuren surusi vuoksi. Olet ajatuksissani.
Pitääkö Elstelä yleisöään niin paatuneena, ettei yleisä antaisi hänen surra, kun kohtaa suurin mahdollinen suru. Tämä on häneltä yleisön halveksuntaa ja aliarvioimista, emme me pety jos hän herranen aika jättää esiintymästä sen takia että poikansa on kuollut
Voimia sinulle Kristiina.
Poikasi muisto elää
sinussa, ja surunkin aika on
menevä ohi, sen kanssa oppii elämään, sanovat menetyksiä kokeneet.
Virtuaalihalaus.
On ihan ymmärrettävää, jos Kristiina ei jatka enää. Silti Marko ja Kristiina ovat mielestäni paras tanssipari.
Osanottoni.
Lämmin osanottoni. Voimia tulevaan. Olet upea.
Syvä osanottoni raskaan surun johdosta! Eilinen tanssiesitys meni varmasti vielä shokkivaiheessa, mutta kokemuksesta tiedän, että kun se menee ohi, toimintakyky häviää. Vaikea on varmaan jatkaa tanssiharjoituksia, kun ensishokki hälvenee ja kauhea tapahtuma lopullisesti menee tajuntaan. Mutta ei kukaan ole pettynyt tai koe itseään petetyksi, jos Kristiina luovuttaa... Mitään yli-inhimillisiä suorituksia ei juuri rakkaansa menettäneeltä kukaan vaadi. Yksityiselämä ensin, sitten vasta show ja yleisö. Paljon voimia Kristiinalle!
Aivan, toivottavasti Kristiina ei vedä itseään burn-outiin vaan osaa antaa itselleen aikaa. Tietysti normaalirutiinien jatkaminen auttaa selviämisessä, mutta liikaa ei kannata tehdä. Mikään työ/vastaava ei ole niin tärkeää että kannattaa riskeerata terveys, oli sitten kyse fyysisestä tai psyykkisestä terveydestä.
Otan osaa Kristiina Elstelän suruun. Lapsen kuolema on vanhemmille pahinta mitä elämä voi ihmisen kohdalle tuoda.
Mutta koen,että MTV3 ei kantanut kuitenkaan vastuutaan. Mielestäni tuottaja olisi voinut järjestää asian niin ettei Elstelän olisi tarvinnut eilen tanssia vaan jos olisi halunnut jatkaa niin hän olisi voinut tehdä niin viikon päästä. Kristiinahan oli selvästi shokissa eilen eikä ihminen ajattele silloin selkeästi! Suoritus oli kuitenkin ihailtava.
oma valinta kuulema oli....hänen päätöstä meidän on kunnioitettava,kukin suree tavallaan....
Ilman muuta jokainen suree tavallaan! Enkä kirjoituksesani arvostelekaan Elstelää, koska häneltä ei voi odottaa järkiperäisiä päätöksiä tällä surun hetkellä. Tarkoitinkin, ettei Maikkarin olisi pitänyt antaa hänelle vaihtoehtoja tanssin suhteen, koska shokki oli kaikkien järkevin ihmisten nähtävillä. Harva edes muistaa shokkivaiheesta mitään! Hänelle olisi pitänyt antaa lain takaama vapaapäivä!
Lainaus ilta-sanomien artikkelista:
- Kaikki tapahtui Kristiinan omasta toiveesta ja tahdosta, ohjelman tuottaja Jaana Besmond kertoo.
Elstelä ei halunnut pettää miljoonayleisöä. Hän astui valoihin kuin vain pitkän linjan ammattinäyttelijä voi ja osaa tehdä, ja kuten heidän ammatillinen eetoksensa velvoittaa heitä tekemään.
- Ilman muuta olisi voitu toimia toisinkin. Sellaista tv-ohjelmaa ei ole keksitty, joka menisi tällaisen edelle, Besmond sanoo.
..kyseisen lehden ja osaan lukea, kiitos vaan. Jos et vielä ymmärtänyt kyseenalaistin hänen kykynsä tehdä päätöstä, ottaen huomioon ettei pojan kuolemasta ollut kulunut vielä edes vuorokautta, ja Maikkarin vastuuntunnon. Tuottaja voi sanoa ihan mitä haluaa lehdistölle. Pikku totuus: Kaikki mitä lehdessä lukee, ei ole totta.
Nyt lopetan tämän kirjoittelun ja toivon voimia Elstelälle hänen suruunsa!
TOIVON ETTÄ MTV3 OTTAISI TAPAHTUNEEN HUOMIOON JA MIETTISI VAIKKA KATKOA OHJELMALLE MUUTAMAKSI VIIKOKSI EI KATSOJALUVUT SIITÄ VÄHENE ,KENTIES LISÄÄNTYVÄT .
SUURI JA SANATON OSAANOTTONI SURUSSASI KRISTIINA
Iki-ihana Kristiina suoriutui taas yhdestä esiintyvän taiteilijan näyttökokeesta kunnialla.Voimia sinulle tuleviin harjoituksiin ja muistathan,ettet ole surussasi yksin.
Aika jännä, että eilen poikaystäväni kanssa Tansii tähtien kanssa ohjelmaa katsellessamme mietimme, kuinka Elstelä on niin vaisu ja ilmeetön..Todella kamalaa!Mihin poika kuoli?
en viitsi edes enempää kirjoittaa.
En millään usko, että tuon edellisen edellisen viestin kirjoittaja tarkoitti olla mitenkään epäkunnioittava sanonnallaan "jännä". Hän oli vain huomannut vaisuuden ja syy selvisi vasta jälkikäteen.
puolesta.Kyyneleet nämä poskillani kertoo myötätunnosta suureen suruusi.Ei ole pahempaa,kuin oman lapsen menetys.Rukoilen sinulle voimia Kristiina.Kiitos suurenmoisesta esityksestäsi eilen.
Rukoilen voimia sinulle Kristiina Elstelä.
Lämmin osanotto Kristiina Elstelälle ja muille omaisille ja läheisille.
.."Suurin suru on sanaton."...et puhunut eilen
mitään,ja silmäsi olivat "sitä pilkettä" vailla.Olet Upea Nainen.Tässä käteni,ajatukseni.Otan osaa valtavaan menetykseesi.
Kristiinalle syvän surun edessä.
Voimaa Kristiinalle! Uskomaton ammattilaisen suoritus selvitä tuossa tilanteessa esityksestä!
Sydämestäni toivon Kristiinalle voimia. Suru kestää aikansa, mutta kaipaus ja ikävä seuraavat loppuelämän
(Näin isäni kertoi 26 v veljeni kuolemasta omalla kuolinvuoteellaan). Poikani kuolemasta on nyt 2 vuotta 1 kk ja 20pv eikä suru hellitä ja ikävä vain kasvaa.
ja oman lapseni menetin 9v sitten.Elämään asian kanssa oppii,kun on pakko,mutta ikävä ei poistu koskaan........
ollaan järkyttyneitä.... :(
Osanottomme Kristiinalle koko sydänmestämme! Ja voimia jaksamiseen!
Ja sit kysymys teille muille, onko kellään mitään tietoo siitä, että mihin hänen poikansa kuoli? Ja onkohan hänellä muita lapsia, lehdessä meinaan puhuttiin ainoasta pojasta, mutt onko hänellä tyttäriä?
kyllä kristiinalla on tytär, aikaisemmasta liitosta. poika oli 25-vuotias. sunnuntain vastaisena yönä kuoli 25-v mies junan alle, voisikohan se liittyä tähän järkyttävään tapahtumaan..
osanottoni kristinan surussa. sanat eivät riitä. sama juttu se oli ja näin kertoi metrolehti tänään
Hirvittävä juttu... Sunnuntain lähetyksessä (nauhotetussa osuudessa) Kristiina lähetti jollekin terveisiä ja sanoi että "Äiti tulee kohta kotiin..."
Mielestäni Kristiina tanssi aika huonosti (oli vähän muissa maailmoissa)sunnuntaina ja sai jatkaa. No nyt ymmärrän miksi oli hieman poissaolevan oloinen. Omalta kohdaltani olisi jäänyt tanssit tanssimatta!
Syvä osaanottoni...
minkä ikänen poika hänellä oli?
25-vuotias.
Syvin osanotto Kristiinalle! Oman lapsen kuolemasta ei ikinä toivu!Minun 19v.poikani kuoli vuonna 2002 se päivä on kuin tänään.
Lämmin halaus ja voimia sinulle kristiina!
masentava uutinen. eilen ilme jo kertoi ettei kaikki ole kohdallaan. osanotto ja jaksamista
Lämmin osanottoni Kristiina Elstelän suruun. Mielestäni hän saa jatkaa kisaa tai keskeyttää sen, miten hänestä itsestään tuntuu parhaimmalta purkaa surua.
Toivotan voimia Elstelälle ja läheisille surutyöhön.
Oma poikani kuoli viime toukokuussa.Oli 20 v.
Kohta on vuosipäivä...
aina kun näin järkyttävää tapahtuu et joku menettää lapsensa se koskettaa syvältä.Ensimmäinen vuosipäivä on kovin paikka kuoleman jälkeen.Suru hellittää mut kaipaus ei.Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle....saman menetyksen kokenut
Todellakin, itsekin olen lukuisia läheisiä vuosien varrella saattanut haudan lepoon, mutta kukaan ei voi koskaan tietää sitä kipua ja tuskaa mitä toinen sydämessään tuntee. Niin kuin en minäkään, voin vain kuvitella surun tuoman kivun ja sen määrän. Itse en ole vielä (kään) osannut käsitellä läheisteni kuolemaa. Voimia ja pieniä enkeleitä sinulle Kristiina.
Kristiina... Ei voi pieni ihminen käsittää sitä tragediaa joka sinua on kohdannut. Muista että kaikkialla ympärilläsi on lukemattomia ihmisiä jotka surevat puolestasi ja toivovat sinulle sydämestään voimaa ja elämäniloa jota sinusta on aina säteillyt.
Ystäviltä saa voimaa ja koko Suomen kansa elää mukana surussasi. Älä lannistu vaan jatka elämääsi mitään katumatta mutta mennyttä unohtamatta.
No, ajattelinkin, että hän näytti niin surulliselta, ja todella ihmettelin, että miksi niin voimaton? Mutta tämä selittää kaiken, ja saa todella ihmettelemään, että MITEN ihmeessä hän pystyi?
ON IHANAA OLLUT LUKEA NIITÄ MONISTA OSANOTOISTA JOTA "lähimmäiset" OVAT ANTANEET TÄÄLLÄ KIRJOITTELUILLAAN, SURU ON SURTAVA JOKAINEN TEKEE SEN OMALLA TAVALLAAN, MUTTA ELÄMÄN ON JATKUTTAVA ..............VAIKKA SE TUNTUISI KUINKA RASKAALTA, SOKKI VIE ETEENPÄIN HAUTAJAISIIN ASTI, SEN JÄLKEEN ALKAA NET VAIKEIMMAT AJAT TOIVOTTAVASTI JAKSAMME AJATUKSISSA TUKEA HÄNTA MYÖS JATKOSSA, AJATUKSEN VOIMA ON HYVIN KANTAVA VOIMA...........OSANOTTO
Kristiina, halauksin Äiti Lahdesta.
Ei löydy sanoja....Osanottoni
Kristiinalle. Kauhein juttu mitä äidille voi sattua....
Enkeli kultasiipi
Pidäthän äidin kädestä kiinni.Voimia läheisille.
Sanoja en tuskaasi löydä, kyyneleet tulee silmiin ja surun voin vain kuvitella, jota en kuitenkaan voi..Iso voimahali ja muistan sinua Kristiina rukouksissani.
Voi Kristiina, tiedän että suruusi tällä hetkellä tuskin mikään tuo lohtua mutta uskothan, että meitä on varmasti monta, jotka haluavat aidosti suruasi myötäelää... Voimia, muistan sinua rukouksissani. Olet upea ihminen ja poikasi olisi varmasti ylpeä sinusta!!!
En pysty sanoin ilmaisemaan järkytystäni sinulle, Kristiina. Suren kanssasi ja koko Suomi suree sinun kanssasi.
upeaa lukea ihmisten todella vilpittömiä osan ottoja .ei me vielä olla niin paatuneita,ettei lähimmäisen suru kosketa.voimia ihanalle kristiinalle !
En voi kuvitellakaan miltä sinusta, Kristiina, tuntuu. Lapsen menetys on liian järkyttävää, liian raakaa. Elämä potkii sinua nyt todella raskaalla saappaalla.
Jumala olkoon kanssasi tukemassa sinua tässä suuressa surussasi.
..Sinulle Kristiina - sekä kaikille läheisillesi.
Saatettuani rakkaan äitini (pitkän vaikean
sairauden jälkeen) isäni vierelle kotiseudun
kirkkomaahan pari viikkoa sitten on suru läsnä
monessa hetkessä päivittäin.
Sinä säteilylläsi olet tuonut sunnuntai-iltaisin
pienen palan hohtoa kotikatsomoon asti.
Olet aina ollut Taiteilija, jota on voinut
vain ihailla ja arvostaa; elämänmakuinen - ja aito.
Elämän käsikirjoitus yllättää välillä rajuudellaan - eikä kaikkiin askeliin ole ennalta suunniteltuja askelmerkkejä - ja
lapsesta luopuminen on tuskallisinta mitä
vanhemmille voi tapahtua. Silloin sanat tuntuvat pieniltä, aina niitä ei edes löydy.
Toivon Sinulle ja läheisillesi jaksamista.
kulla kun ei ole missään siitä maintaa
mahtoi kuolla siis
Jotain outoa tässä on kun äiti ei sure poikansa kuolemaa. Taisi olla "mustalammas" tämä poika ja riesa äidilleen,? olenkohan ihan väärässä?
Miten niin ei sure? Mistä tuollaisen päätelmän teit? Kyllähän sen jo naamasta näki että suree katkerasti!
Mistähän tiedät kuka suree ja kuka ei?Oletkos myös todella sitä mieltä,että "hulttiolapsia" vanhemmat eivät sure lainkaan?Voimia ja ymmärrystä sinullekin ja tietenkin myös Kristiina Elstelälle ja kaikille sureville omaisille.
Kavereiden kanssa mietittiin voisko tämä tapaus olla sama, kun joku vuonna 1980 mies oli kuollut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jäätyään junan alle kävellessään junaradalla Hesassa.
Eikös tämmönen kuolema tule omaisille juuri aika shokkina ja yllätyksenä? Korjatkaa jos olen väärässä.
miksi sanot että hän suree katkerasti? oliko joku ulkopuolinen syynä pojan kuolemaan?
Jos minun poikani kuolisi en pystyisi surultani tekemään mitään, vaikka kuinka ammattitaitoinen olenkin..
et ilmeisesti ole kokenut läheisen kuolemaa, saati sitten oman lapsen, Kristiinahan tanssi shokissa, tuskin itse muistaa tanssista mitään.
Kirjoituksistasi päätellen ei, tai lapsesi ovat "riesoja"
Kyllä, valitettavasti Kristiinan poika Kasimir Pennanen kuoli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä junaonnettomuudessa.
Tässä vielä IL:n nettisivuille linkki, missä Kristiina kertoo pojastaan:
http://www.iltalehti.fi/2006/03/29/200603294314524_vi.shtml
Omat suruvalitteluni Kristiinalle!
Siis sen poika TAPPOI itsensä, ei siis mikään onnettomuus.
Asiasta oli poliisitiedoite seuraavana päivänä.
Oli kävellyt junan alle eikä edes yrittänyt altapois.
Olipa uskomaton kommentti! Rivien välistä luen että elämänkokemuksesi on niukkaa. Äiti rakastaa kaikkia lapsiaan, aina!! Mitä tähän Kristiinan tapukseen tulee, kunnioitan Kristiinan ammattietiikkaa sekä -taitoa! Hieno ihminen ja voin vain kuvitella mikä sisäinen tuska ja mylläkkä häntä ympäröi. Silti hän pystyi tähän. Kristiinan surussa mukana eläen!
että olisi tahallaan kävellyt alle..Omakin kokemus on ja monen muun, että voi olla "näkemättä ja kuulematta" ympäristöään ja kävellä/ajaa/pyöräillä tms mihin vaan ja minkä alle vaan...joten turhaa spekulointia..
Ja oliko peräti huppelissa, joten osasyitä on monia...Onnettomuus todennäköisin ja sillä siisti!
No mulla ei ole poikaa, mutta kun koira kuoli, oli silmät niin turvonneet, että en nähnyt mitään seuraavana päivänä. Todella ihmettelen miten voi mennä tanssimaan kun läheinen on kuollut. En minä voisi. Mutta osanottoni kuitenkin. Tavallaan ihan hienoa että voi osallistua normaaliin elämänmenoon vaikka onkin paha olla.
Nähnyt monenlaista äidinrakkautta ja aika uuvuttavaakin sellaista. Kaikki äidit ei kuule ikävä kyllä rakasta lapsiaan aina. Tai voivat väittää niin, mutta kotosalla meno on aika omituista jos turpaan tulee joka välissä. Onhan se varmaan rakkautta.
suurempaa surua ei ole kuin oman lapsen menetys. Koeta jaksaa . Aluksi vain päivä kerrallaan. Aika tekee tehtävänsä - klisee, ,mutta se on totta. Älkää ihmiset valittako aina niin epäoleellisista.
Kristiina, haluamme nähdä sinut jatkossakin. Jaettu suru on helpompi kestää.
Toivon että tanssit poikasi kunniaksi kun sait tiedon poikasi kuolemasta. Uskoakseni se oli se syy miksi menit tanssimaan shokistasi huolimatta. Ja et halunnut pettää yleisöä.
Tiedän että enemmin tai myöhemmin iskee suuri suru sinuun mutta muistathan että yleisö on hengessä kanssasi kun olet valmis jakamaan surutyötä rakkaitten tuntemiesi ihmisten kanssa. Voimia!
Olet ihana mimmi, Kristiina!
Tähän kohtaan voisin lainata Timo Rautiaisen kappaletta (osaa siitä):
taas yhden pois saatan
jäsenen nuoren sukupolven
vien lepäämään maahan
johon minulle ei jäänyt laskijaa
siis sovittiin,
täällä ei enää nähdä
en tahtoisi
pidempään tänne jäädä
on luvuissaan
seonnut luoja varmaan
vie pojan pois,
jättäen miehen(naisen) harmaan
nyt sinut pois saatan
jäsenen minun sukupolven
tähän siunattuun maahan
minulle varattuun
en yli sen muurin
kulkemaan
enää mitenkään pysty
on suruista suurin
se, kun joutuu lastaan
hautaan saattamaan
T.Rautiainen, Pitkä odotus (2004)
Varmaan kamalinta mitä äidille voi tapahtua on menettää oma lapsi :(
Toivon sinulle voimia jaksamiseen!
Kun itse olen sanaton, niin lainaan toisen sanoja, joka osasi pukea sanoiksi sen mitä ajattelen.
"Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa."
-Marleena Ansio-
paljon halauksia ja jaksasmista sinulle suuressa surussasi!
Haluan välittää myös oman osanottoni Kristiinalle ja muille läheisille.
Sanoja on vaikea löytää ja kaikki sanat tuntuvat niin tyhjiltä. Menetin
äitini muutama kuukausi sitten äkillisesti ja tiedän, kuinka raskasta
ja kuitenkin lohduttavaa on, kun kaikki toivottavat voimia ja jaksamista.
Olen ajatuksissani mukana teidän läheisten suuressa surussa. Ja kuten joku
joskus on sanonut niin:
Aika on se, joka parantaa haavat, niin kauan kyyneleet vuotaa saavat...
Voimia ja halauksia!
Mitkä haavat aika parantaa. Ei ole haavoja.
Puoli vuotta sitten menetin äitini äkillisesti. Aikuinen nainen olen, mutta olen vieläkin surun keskellä hyvin vahvasti. Surra pitää ja siihen on lupa. Niin minäkin teen, vieläkin.
Toivon Kristiina, että suret ja itket ja tee surutyö. Älä pakene surua.
En voi sanoa, että otan osaa, ei sitä voi tehdä.
Itse sen tiedän, kokemuksella.
Sinä äiditön!
Itse menetin äitini äkillisesti (itsemurha) n.10v. sitten ja vieläkin muistan sen alkureaktion kuin eilisen. En uskonut tapahtunutta todeksi. Ja piti tukea nuorempia sisaruksia ja olla vahva heidän takiaan.
Tuskin Kristiina on edes tajunnut ensimmäiseen vuorokauteen mitä todella on tapahtunut. Hän varmasti veti tanssiesityksensä ammattitaidolla ja sellaisessa shokissa, ettei siinä vaiheessa vielä tunteita ole paljon pystynyt erittelemään. Voimia sinulle ja kaikille läheisensä menettäneille! Itse aloin ymmärtää tilanteen vasta puolenvuoden päästä ja sitten tuli syvä suru, johon olen onneksi saanut erittäin paljon apua ammatti-ihmisiltä ja ystäviltä. Puhuminen on ollut minun selviytymiskeino. Miten muilla?
Mietin tässä miten olen selvinnyt. Puhumalla...no joo..itkemällä..joo..Äitini oli merkittävä ihminen, jota jäivät monet kaipaamaan.
Sainkin puhua niiden ihmisten kanssa, jotka tunsivat äitini hyvin ja äitini hyvät teot.
Mutta oman lapsen menetys, olen sitä miettinyt, sehän on hirvittävä menetys ja sitä ei voi käsittää. Olen menettänyt kummipoikani,(silloin 18 v) joka oli vanhenpiensa ja isovanhempien ainokainen. Hirvittävä juttu sekin ja on vieläkin, vaikka siitä on jo kulunut vuosia.
Äidilläni oli jo ikää ja valmis lähtemään, vaikka en sitä hyväksykään. Kaipaamme niitä aikoja, joita olemme saaneet viettää omaistemme kanssa, vai mitä. Suru muuttuu kaipaukseksi.
Ihailen Kristiinaa!!!!!!!! Itse en olisi varmaan pystynyt tähän suoritukseen!!!!!!!!! Voimia ja jaksamista sinulle!!!!!!!!!!!!
mitä on suru-pohjaton suru
sen minä tänään opin
yksin olet sinä surusi kanssa
sen minä tänään opin
mitä on rintaa raastava tuska
sen minä tänään opin
elämä onkin luovuttamista
sen minä kuololta opi
mitä on rintaa raastava tuska
sen minä tänään opin
sydän juuretkin verille raastaa
sen minä tänään opin
mitä on suru mitä on työ
sen minä tänään opin
teen surutyötä viikosta viikkoon
sen minä tänään opin
nyt on kumpu vain hautausmaalla
tänään polkuni sinne opin
seison mykkänä sanatonna
mut koska tään ymärtää opin
VOIMIA KRISTIINALLE!
Syvä osanottoni, pojan poismenon johdosta. Kristiina, olet suurenmoinen ihminen ja toivon sinulle todella paljon voimia.
Lämmin osanotto sekä voimia tulevaisuuteen.
Dans macabre
Kristiina. Voimia ja rakkautta sinulle! Olet esimerkillinen ihminen.Kaikella on tarkoituksensa, vaikka aina ei jaksa uskoa.Olisitpa lähenpänä, rutistaisin sinua lujaa! Tanssi Markon kanssa . Olet paras!
Koskettaako jonkun näyttelijän lapsen poismeno noin paljon teitä? Joka päivä joku ja useampikin isä ja äiti menettää lapsensa mutta täällä ei kommentoida mitään niistä tapauksista mutta kun julkisuuden henkilöstä on kyse saa ihmishenki aivan eri arvon!
Kun jollain "taviksella" kuolee lapsi niin useimmat tänne kirjoittaneista eivät koe mitään tunnepuuskaa, miksiköhän?
Joka päivä saa lukea lehdistä miten joku lapsi on kuollut mutta nepä uutiset eivät saa tänne aivan hillitöntä säälittelyviestiryöppyä aikaiseksi. Menkää itseenne nuolijat!
Totta kai tämä koskettaa ihmisiä. Ja kyllähän muista lapsen menettäneistä jne puhutaan myös, eivät nekään kovin montaa ihmistä kylmäksi jätä.. Ko tapaus vain puhututtaa tällä hetkellä niin paljon, koska Kristiina osallistui valtavan suosittuun tv-ohjelmaan eli sattui olemaan hyvin näkyvästi julkisuudessa juuri nyt.
Niin, minä en ainakaan haluaisi, että äitini tanssisi suru-uutisen kuultuaan. Entäpä Elstelän pojan naisystävä? Varmaan tykkää kuulla ja nähdä, että mitä se anoppi teki. Ei suru-uutinen saa ainakaan minua nostamaan jalalla koreasti. Ei se tanssittaisi, vaan lamauttaisi. Mutta näyttelijä osaa näytellä...
kanssasi eli mikä tekee julkkis lapsen poismenosta surettavamman kuin tavallisen tallaajan kersan?!
Olin jo ihmetellytkin, missä nämä virtuaalihurskastelijat viipyvät, mutta tulivathan he esiin. Heidän ainoa päämäränsä on paheksua muiden tekemisiä. Nostaako muiden mollaaminen itsetuntoa? Vai?
Jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Minusta tanssiminen on yhtä hyvä tapa ilmaista surua kuin mikä muu tahansa, jopa parempi kuin kaatokänniin juominen, joka varmaan on sinun mielestäsi hyväksyttävämpää kuin tanssiminen.
Sinä, virtuaalihurskastelija, mene muualle kylvämään pahaa mieltä. Tämä palsta on tarkoitettu osanoton ilmauksille. Jos sinulla ei ole sydäntä ilmaista osanottoasi, pysy hiljaa!
Kristiinalle voimia kestää tämä kaikkein kamalin asia, mitä äidille voi tapahtua.
Enpä ole koskaan kuullut, että tanssilla voi ilmaista surua. Kuinka monessa suomalaisessa hautajaisessa tanssi kuuluu vakio-ohjelmaan?
Kerropa se, ja mistä alkoholi tähän mukaan tuli? Hyväksyisin sen ennemmin kuin tanssimisen muuten, tässä tapauksessa. Mutta ei siitä taas tarvitse lööpissä kertoa, että Elstelä joi kun ei kestänyt. Tässä on muillakin kuollut omaisia, serkkuja, ja vanhempia, ettei tarvi mulle tule sanomaan, ettei hautajaisissa ole käyty, ja ettei menoista tiedetä. Ja silti, mulla riittää sitä sympatiaa ennen kaikkea sen kuolleen pojan mahd. rakkaalle tyttöystävälle, sulla taas on vaan äiti kaikkein tärkein. Jopa aivan ihmisen elämän loppuvaiheessa pojan äiti määrää, ja pojan äiti saa tehdä aivan mitä vaan, jopa tanssia. En olisi uskonut tätä suomalaisista. Ja surra saa aivan miten haluaa, mutta tanssi nyt ei vaan luonnistuisi minulta, jos kuulisin esim. mieheni kuolemasta. Mutta kuten muualla palstalla olen sanonut, äitiydellä saa anteeksi vaikka mitä. Mutta toivottavasti sun äitisi tanssii sun hautajaisissa.
Niin, en mene lauman mukana.
kas kun viesti saa olla vielä täällä,mun kommentti poistettiin kun kysyin onko kilpailu kristiinalle tärkeämpi asia kuin suru.äänestäkää kristiina voittoon tulevissa skaboissa niin saatte kirkkaaman kruunun tekopyhät.
Yritän selittää:
Tunnetun ihmisen tragedia koskettaa siksi yleensä
enemmän kuin "taviksen", koska ihmiset tavallaan
ajattelevat tuntevansa ko. ihmisen.
Kun on nähnyt esim. Kristiinan esiintymisiä, haastatteluja
yms. tv:stä yms. muutaman vuosikymmenen ajan, on
ihan ymmärrettävää, että tuntee ko. ihmisen läheisemmäksi
kuin jonkun täysin tuntemattoman ihmisen.
Ei se sitä tarkoita, että vähättelisi tavallisten
ihmisten tuskaa, tai pitäisi sitä vähemmän tärkeänä asiana.
mutta kaikki väittämät siinä ei välttämättä pidä paikkaansa. Ja mitä hyötyä kenellekään olisi mistään julkkiksen "nuolemisesta"?
Kuolema koskettaa aina jos on empatiaa, oli sitten julkkis tai "tavis".
Muiden ihmisten haukkujat menkööt myös itseensä.
No nyt sitten olet kuullut ja ehkä nähnytkin, että tanssilla voi ilmaista surua. Toivottavasti maailmankuvasi on edes vähän laajentunut. (Tosin tällä tanssimisella ei välttäämättä ollut mitään tekemistä surutyön kanssa, se oli vain sovittu työasia jonka Elstelä halusi hoitaa pois.)
Meistä ihmisistä jokainen on erilainen, joten jokainen suhtautuu asioihinkin eri tavalla. Se, että suomalaisissa hautajaisissa ei tanssita, ei tee siitä mitään virallista "oikeaa" tapaa surra tai viettää hautajaisia.
Vaikkei tämä tähän varsinaisesti kuulukkaan, niin monissa muissa maissa, kuten vaikka Meksikossa, hautajaisia vietetään värikkäästi pukeutuen, tanssien, iloiten ja keskittyen niihin hyviin muistoihin mitä edesmenneestä on jäänyt. Kyllä sielläkin vainajaa surraan samalla lailla, mutta suru vain ilmaistaan eri tavalla. Samoin kun meillä mennään jouluna/pyhäpäivänä käymään läheisten haudoilla ja viedään kynttilöitä, niin siellä keräännytään suvun, perheen ja läheisten kanssa yhteen ja lähdetään loka -marraskuun vaihteessa haudoille viettämään karnevaalinomaista kuolleiden päivää (El Día de los Muertos) vainajien muistoksi
Eiköhän meistä jokaisella ole oikeus tehdä surutyötään ja käsitellä omia tunteitaan haluamallaan tavalla. Joku ehkä vetää päänsä täyteen, joku itkee hervottomasti päiväkausia, joku reagoi sitten jollain muulla tavalla, kuten keskittymällä vaikka työntekoon. Tai joillain se varsinainen surutyö voi shokin takia siirtyä myöhemmäksi. Ensin kuljetaan kuin unessa vuosia ja sitten sopivan ajan tullen padot murtuvat.
Mikä sinä olet siis sanomaan, miten muitten pitäisi hoitaa oma surutyönsä. Se mikä toimii sinulla itselläsi, ei ehkä toimi muilla. Siihen vetoaminen ,että: "kyllä minäkin olen menettänyt läheisiä ihmisiä, ja tiedän miten siihen pitää suhtautua" on aivan turhaa. Ihmisten väliset suhteet ja kemiat ovat jokaisella kuitenkin erilaiset. Joku toinen saattaa olla vaikka sisarustensa kanssa todella läheinen, ja joku toinen taas ei ole edes pitänyt yhteyttä omiinsa moneen vuoteen.
Oman kuolemani jälkeen toivoisin, että läheiseni pystyisivät mahdollisimman hyvin jatkamaan elämäänsä ja toivoisin, että he surussa rypemisen sijaan keskittyisivät ennemmin ilolla muistelemaan niitä, toivottavasti hyviä aikoja, mitä meillä oli yhdessä. Mutta tästä huolimatta heistä jokainen hoitaa oman surutyönsä ihan omalla tavallaan, ei tällä minun tahtomallani. Kuseksikkoon vaikka haudalleni, jos se yhtään helpottaa. Siinä vaiheessahan sillä ei ole minulle enää muutenkaan mitään merkitystä.
Voimaa ja jaksamista kaikille läheisensä menettäneille ja muillekin.
Täällä on kuin kukkasella,
aika lyhyt meillä;
siellä ilo loppumaton
niinkuin enkeleillä.
Voimia ja jaksamista surun keskellä.
Olet urhea ihminen moni ei olisi pystynyt samaan kuin sinä. Tutkimattomat ovat herran tiet.Voimia sinulle ja lähi omaisillesi.
Osanottoni sinulle Kristiina ja myös muille lähiomaisille. Kristiina jaksamista surun ylitse. Niihän sitä sanotaan että työ on paras lääke suruun.
Osanottoni! Mihin poika kuoli?
Onkhan ihan sopivaa kysyä mihin poika kuoli sitä tuskin on meidän tarpeellista tietää asia on surullinen muutenkin.
Se on tähän ketjuun kirjoitettu monia kertoja.Miksi ei ihmiset lue muidenkin kirjoituksia.
Kristiinan poika ei ollut vielä mikään tavallinen tallaaja. Hän oli monella tapaa erittäin suurta lahjakkuutta osoittava taiteilija jonka monet panivat jo merkille. Opiskeli teatterikorkeakoulun käsikirjoittajalinjalla ensimmäistä vuotta.
Pistääkin aina tällaisissa tapauksissa ajattelemaan että miksi jo nyt tällaisten lahjakkaiden ihmisten täytyy noin nuorena täältä lähteä. Itse kuitenkin uskon että elämä hänellä jatkuu rajan toisella puolella entistäkin onnellisempana.
Hakenut sinne siis viidestä kuuteen vuotta?
sillä on monta vuotta kukakin on minnekkin hakenut???
olin ihan shokissa, mutta menin yövuoroon töihin.
Montaa kohtaloa on, minua ei kukaan lohduttanut.
ja surut, joita ei mikään maailmassa lievitä.
Jokainen äiti, joka menettää oman lapsensa, menettää osan sieluaan. Elämä jatkuu ja kipu hellittää. Mutta kaipaus säilyy ikuisesti.
Voimia pitkälle tiellesi, olet upea näyttelijä.
Vielä lopuksi tahtoisin siteerata Richard Bachia
" Me palaamme aina niiden syliin, joita rakastamme, erottaa meitä sitten tunnit, kilometrit tai kuolema"
Elämä jatkuu......aikanaan....sure rauhassa! Emme vaadi sinulta juuri nyt mitään! Elät nyt ehkä elämäsi raskainta aikaa......kukaan ei voi tietää, miltä sinusta tuntuu...en minä, eikä kukaan muukaan, ennenkuin itse kokee tällaisen menetyksen! OTAN OSAA SURUUSI!
voimia kristiina ja kaikki läheisesi...enkelit olkoon kanssasi
Jos tanssii poikansa kuoleman kummula, niin odotan ensi sunnuntaita mielenkiinnolla.
Silloin hän varmasti kiljuu ja ottaa gigolonsa.
Säälittävää.
Tuossa vaihessa ei välttämttä käsitä oikein mitä on tapahtunut. Ihminen vielä sulkee surun pois ja jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Pari viikkoa yleensä menee ennenkuin "todellisuus" iskee..
Minulta kuoli melkein samaan aikaan Mimmi niminen marsu. Osa minusta kuoli mukana.
Jaan suruni kanssasi.
Otan osaa.
Jaksele ja voimia.
Toisaaltaan ihmistä ja eläintä ei voi verrata sen tiedän että kiitymys eläimee on paljolla verrattivissa ihmiseen mutta kuitenkin eri asia itstlläni on tosin norjanmetsä kissa joka on yli 10 vuotias hyvin raksas minulle mutta ei voisi ajatella että surisin enemmän kuin mieheni kuolisi
Olen kokenut vastaavan tapahtuman, enkä myisi sitä teeveessä Kristiinan lailla.
Annetaanko näyttelijöille kaikki anteeksi?
Saa varmasti kaltaisiltanne tolloilta tripla(3*) äänet.
Kenenkään kuolema ei ole toivottu, MUTTA MAINOSARVO ARVAAMATON.
Suksi suolle paukapää! Kristiina meni ainoastaan töihin. Aneliko hän mielestäsi jotakin sympatiapisteitä yleisöltä??? Pyysikö hän televisiota kuvaamaan suruaan??? Aneliko hän pääsyä johonkin keskusteluohjelmaan, lehtien palstoille??? EI. OLET UUUNO!
Tuskin Kristiina ajatteli mainosarvoa tms. tippaakaan hoitaessaan työtehtäväänsä. Sitäpaitsi; nämä viestitkin osoittavat, että lukemattoman moni näki hänen katseestaan, että jotain on pielessä. Eikä sitä kerrottu yleisölle televisiossa.
Surun laatua ja määrää ei voi ulkopuolinen mitata tai arvioida, tunteemme ovat kunkin omat ja niiden kanssa pitää jokaisen tavallaan selvitä.
Annetaan Kristiinalle kaikki kunnioitus, mikä hänelle kuuluu. Ei vain näyttelijänä vaan yksilönä, kuten meistä kuka tahansa on. Tällainen riepottelu ja arvostelu satuttaa enemmän kuin uskoisi. Ei lisätä surevien taakkaa, heillä on riittävästi kannettavaa ilman asiattomuuksiakin.
nyt se sit alko medialla rahastaminen,joka iltapäivä lehdessä on jo haastattelu kuinka suree lastaan,ja tulevilla viikoilla kaikissa muissakin julkaisuissa JA HAASTTETELUT EI OLE ILMAISIA.tekee rahaa ruumilla
Jos sen poika käveli junaraiteilla ja jos se käveli raiteilla eteenpäin eikä yrittänyt ylittää rataa sivulle tarkoittaa kyllä vahvasti sitä että hän halusi päästä hengestään sillä tavalla.
Tässä vaiheessa ei osaa sanoa vielä mitään. Kyllähän lehdet urkkii sen tiedon vielä esille. Suomessa jää vuosittain paljon ihmisiä junien alle joista jopa jotkut selviävät tsägällä hengissä.
Kristiinan ja hänen läheistensä, sekä ystävien, ym syvään suruun.
Hyvä Kristiina Elstelä, siunausta ja voimia Sinulle surussasi. Otan osaa poikasi poismenoon vipittömästi. Enkeleitä Sinulle mukaasi kulkemaan.
Lämmin osanotto Kristiina Elstelälle myös täältä pojan poismeno on todella ikävä juttu koita jaksaa!
En ymmärrä, miksi Kristiina yleensä tanssi, ei ehkä mitään tajunnut. Mautonta kuitenkin, kuin tanssi yli hautojen.
On ihme, että yleensä voidaan ajatella, että hän jatkaisi tanssimista, sehän olisi ihan farssi.
Hän saisi säälipisteitä sen lisäksi, että Jorma palkitsee hänet aina ja lopulta voittaisi koko jutun.
Kyllähän kaikki on nähneet, että Kristiina ja se futisvalmentaja, ovat surkeimmat tanssijat, mutta toinen saa "vanhadiiva"-pisteet ja toista äänestää kaikki pallonpotkijat.
Järkyttävää, miten jotkut täällä tuomitsevat surevan ihmisen käytöstä. Kenelläkään meistä ei ole OIKEUTTA arvostella toisten tapaa surra läheisen menetystä. Olen itse menettänyt lapsen yli kymmenen vuotta sitten ja tiedän kuinka yllättävä ja äkillinen suru lamauttaa. Se mitä näkyy ulospäin ei kerro yhtään mitään. Ulkopuolisilla on vain valju aavistus siitä, miten syvällä sisimmässä jyllää, kun suru repii sydäntä rikki. Olen ollut lapsensa menettäneiden sururyhmässä mukana ja voin kertoa, että tapoja purkaa surua ja ahdistusta on tasan niin paljon kuin on ihmisiäkin.
Arvostelu on ala-arvoista. Se loukkaa paitsi arvostelun kohdetta, myös meitä muita, jotka ovat kipeää surua joutuneet joskus kokemaan. En itse surrut minkään kaavan mukaan vaan yritin ainoastaan selvitä hengissä seuraavaan päivään milloin milläkin konstein.
Toivon voimia surevalle ja hänen läheisilleen.
Elstelän kohdalla lienee käynyt niin, että hän ei vielä sunnuntaina sisäistänyt asiaa lainkaan. Hän tanssi luultavasti shokissa.
Suruun kuuluu tuo shokkivaihe ja silloin asiaa ei vielä ymmärrä, ei halua tajuta, ei jaksa uskoa.
Vaikka kuulostaa uskomattomalta tanssia samoin tein lapsen menettämisen jälkeen, niin asian voi nähdä toisin. Elstelä saattoi saada aikaa koota ajatuksiaan. Eikä suru ole sairautta eikä siten este työnteolle, joten Elstelä näyttää vanhan kansan ihmisenä omaavan hyvin vankan työmoraalin. Ei sitä ennenkään ollut aikaa itkeä tuhrustaa menetyksiä. Töihin oli tartuttava. Nykyään saa jo vaikka tätipuolen sisarenpojan kuoleman johdosta viikon saikkarin iisinä, kun suru nähdään sairautena ja työnteon esteenä ihan yleisesti.
Joka tapauksessa toivon Elstelälle voimia kestää raskas menetyksensä. Koettu rakkaus ja yhdessäolon aika nousee nyt arvoon arvaamattomaan. Olen ajatuksin luonasi, kuten niin lukemattomat muutkin.
Tai no sama se, miksi se minua kiinnostaisi!
tämän edes kijoittamaan.
sitä kysyä?????
Vai sinultako lupa pitää pyytää?
Pitkänlinjan upea näyttelijä, suru on sanaton jota voi käsitellä myös tanssien. Kunnioitettavaa jos jaksat edelleen olla mukana Kristiina :)
En sanoa voi ääneen sitä mitä tunnen,hiljaisuus on suru tuntematon ,mielessäni olet, surua elän ja kanssasi kaukaa tunnen. kristiinalle voimmia T.soppa
miten on yleensä mahdollista, että poika kuolee yöllä, ja äiti saa tiedon vasta vasta tunteja ennen suoraa lähetystä, ja samassa kaupungissa asutaan?
Kuka tietää, kummallista, vai luinko väärin lehdestä?
Ehkäpä äidille ilmoitettiin sitten vasta kun henkilöllisyys oli selvitetty tai syitä voi olla muitakin jotka kuuluu ainoastaan läheisille.
Sinulle "Paljon surua kokenut"
Itse sain tietää äitini kuolemasta melkein vuorokauden myöhässä, vaikka samassa kaupungissa asuimmekin. Syy oli ilmeisesti se, että itsemurhan tehneenä meni aikaa moneen muuhun asiaan ja ennenkuin äitini henkilöllisyys saatiin selville oli kulunut aikaa ja sitten kun sukunimetkään eivät olleet samat, meni tieto jostain syystä isällemme, josta äiti oli eronnut jo vuosia sitten. Monimutkaisia asioita ja paljon jossittelua, mutta mielestäni Kristiinan pitäisi saada surra rauhassa ja nämä ihmiset jotka eivät ole itse kokeneet läheisensä menetystä, jättäisivät kommentoimatta, varsinkin ikävään sävyyn kirjoittamia viestejä!
Olen samaa mieltä. Miten hän pystyi tanssimaan surusta huolimatta?
ei pystykään viemään mitään rooliaan tuollaissa tilanteessa. Kristiina on näyttelijä ja lukuisat näyttelijät ovat nousseet estraadille vaikka lähiomaisen kuolemasta on vain hetki aikaa.
Onpa joku on saanut suru-ilmoituksen kesken esityksenkin ja silti kyennyt kasaamaan itsensä esityksen loppuajaksi. Kristiina tunsi "vastuuta" näyttelijänä ja halusi viedä osansa loppuun. Luulen hän että oli osin shokissa...näkyi selvästi...Voimia hänelle ja kaikille menehtyneen läheisille!
Sanaton suru voi olla myös syvin suru.Vaikka silmistä ei itku näy, sydän itkee hiljaa ja valittaa.Kukaan ei sitä tuskaa tiedä, mitä äiti tuntee kun lapsensa hautaan saattaa...Neljä vuotta sitten kuolleen pojan äiti.Viiden lähiomaisen hautaan saattanut.
Kunnioita Kristiina poikasi muistoa ja hiljenny.
Jos osaat.
Hänen tapansa kunnioittaa poikansa muistoa on se, että hän jatkaa tanssimista, kuten hän tiedotteessaankin totesi. Olin tiedosta yllättynyt. En missään tapauksessa tuomitse häntä, eikä minulle ole siihen oikeuttakaan, mutta jotenkin se (jatkaminen) tuntuu ihmeelliseltä päätökseltä, sillä kyseessähän on vain tanssiohjelma. En pystyisi vastaavaan tekoon, mutta me ihmiset olemme erilaisia , ja niinpä käsittelemme asioita, myöskin surua ja tuskaa, eri tavalla.
(Itseltäni ovat kuolleet vanhemmat ja aviomies, joten tiedän jotain surusta, mutta lapsen menetys olisi jotain niin kauheaa, ettei sitä voisi ymmärtää.)
tekstitv:stä, että on päätynyt jatkamaan.
Perusteluna nimenomaan on, että poika kannusti häntä tanssiohjelmaan ja oli usein mukana harjoituksissakin. Jatkaminen olisi pojan tahtokin. Kristiina toteaa, että tanssi auttaa jaksamaan, mutta ei vie surua. Hän ei enää kommentoi asiaa ja toivoo hienotunteisuutta mikä on ymmärrettävää. Kunnioitan hänen valintaansa.
Kaikki näyttelijät ovat saaneet koulutuksessa opin myös kestämään ja näyttelemään omista vastoinkäymisistään huolimatta. Tapaturmat ovat pysähdys eli tauon paikka. Tavallinen pulliainen ei moiseen urotekoon pysty, harvemmat ainakin.
Ihminen ei voi ikinä varautua mihinkään niin traagiseen tapahtumaan, kuin läheisen menetykseen. Jokainen ihminen suhtautuu tragediaan eri tavalla ja tekee niinkuin parhaaksi näkee sillä hetkellä. Kokemuksesta tiedän, että joillekin ihmisille on helpompi tehdä sitä mitä normaalisti tekisi. Se auttaa jollain tavoin selviytymään. Voimia ja jaksamista sinulle Kristiina.
Tahdon antaa lämpimät osanottoni sinulle,Kristiina!En tiedä maailmassa mitään ikävempää,kuin menettää läheinen,varsinkin oma poika.Toivotan sulle voimia eteenpäin.
Haluan myös osoittaa Kristiina Elstelälle lämpimän osanottoni pojan kuoleman johdosta.
Otan osaa suuren surusi johdosta..voimia.
Otamme koko sydämestä osaa suruusi!! Voimia!! Olemme ajatuksissa kanssani!T:Perhe Kempeleestä
voi kauheeta kun joku kuolee... tuo on vain yksi muiden joukossa.. älkää tehkö liian suurta numeroa jonkun kuolemasta, vainajalle pitää saada rauha.. minä en kunnioita ketään julkimoa ja niiden perhettä. ihmisiä muiden joukossa. ottakaa osaa suruun kun vaikka lapis kuoloo joku erakko!!!!!!!!!!!!
kukaan ei anna. Täytyy oll julkkis että sympatiaa saa, hävetkää kirjoittajat.
Kun ei ole julkkis,niin ei saa paskaakaan niskaan tätä määrää mitä täältä voi lukea.Seassa on runsaasti asiattomia viestejä.
Me kaikki olemme, sinä myös, kiinnostuneita julkisuuden henkilöistä. Kaikkien kuolema koskettaa aina.
Muistan kun Rovajärvellä kuoli varusmies räjähdysonnettomuudessa. Kukaan ei tuntenut poikaa. Koko suomenkansa suri ja otti osaa tuntemattoman perheen suruun.
Minua se kosketti erityisesti, koska oma poikani
oli ko. sotaharjoituksissa.
Kristiina surun keskellä pystyi kokoamaan itsensä tanssiin. Hienoa Kristiina. Älä lopeta tanssimista. Sinulla on ihana partneri, varmasti tukee sinua.
Olet aika tavalla väärässä siinä, ettei kukaan sure muiden äitien poikien kuolemaa. Varmasti me suremme. Mutta kuolemalla täytyy olla nimi ja kasvot, ennen kuin voimme julkisesti ilmaista tukemme. On vähän paha ilmaista osanottoaan, jos ei tiedä nimeä eikä osaa yhdistää vainajaa kehenkään henkilöön.
Me olemme nähneet Kristiinan upeat suoritukset Tanssii tähtien kanssa ja olemme eläytyneet hänen tunnelmiinsa. Juuri siksi Kristiinan pojan kuolema koskettaa. Julkkis ei saa sympatiaa siksi, että hän on julkkis. Kuolema koskettaa meitä siksi, että meillä itsellämme on ollut niin monia menetyksiä ja Kristiinan pojan kuolema tuo ne takaisin mieleemme. Muistamme oman surumme ja suunnattoman ahdistumme ja haluamme omalta osaltamme edes hiukan helpottaa Kristiinan tuskaa huolimatta siitä, lukeeko hän tekstejämme vai ei.
Kuolema on ankara herra ja jossain vaiheessa se koskettaa meitä jokaista kalmankourallaan. Se ei katso onko ihminen julkkis tai tavallinen tallaaja. Silloin tarvitaan myötätuntoa, jota ihmiset ovat tälläkin palstalla ihailtavasti osoittaneet.
Kunnioita sinäkin äidin surua, sillä et tiedä, koska itse joudut kohtaamaan saman.
Hienosti sanottu! Veit sanat suustani.
Luin näitä osanottoja ja luulin, että kerrankin palstalla on tunne-elämältään normaaleja ihmisiä-. Mutta eipähän vaan, aina näitä itsekkäitä kylmiä ressukoita tulee esiin. Jos mulla ei ole, ei saa olla sullakaan systeemiä- eli oma tunneköyhyys tässä vaan ilmenee. Jos et ole omilta/omalta vanhemmaltasi saanut kykyä kohdata toista ihmistä, yritä itse kasvaa . Säälin sinua ja niitä ihmisiä, jotka ovat lähelläsi.
Kristiina, otan osaa suruusi.
Olen nimimerkki Reinholdin kanssa (otsikko Kuoleman kasvot) aivan samaa mieltä.
Täällä on törkeitä kirjoituksia Kristiinasta. Toivottavasti tuttavapiiriini ei kuulu ketään, jonka mielestä Kristiina teki väärin osallistuessaan tanssiin. Hän vain teki työtään.
Isäni kuoli yöllä, ja aamulla oli mentävä töihin. Sitä vaan sellaisessa sumussa oli, eikä oikein tajunnut mitä teki.
Ystäväni mies kuoli traagisesti. Ystäväni oli ensimmäiset viikot kuoleman jälkeen kuin ei olisi tapahtunut mitään. Päällepäin ei huomannut. Sitten muutama kuukausi myöhemmin vasta iski suru kunnolla päälle ja sai pitkän sairasloman ja kriisiapua.
Kristiina ,osanottomme suureen suruusi.
yksi koulukavereista ja hänen äitinsä
Muistathan,että surun kyynelten lävitse loistavat
onnellisten päivien muistot.kaikkea hyvää!
suuri osanotto vain surun keskelle..
tanssia sitten tuollaisen tilanteen ohessa, se oli todella kunnioitettava suoritus.. vaikkei tuskin tunnu oikein miltään vaikka jatkoon pääsikin.. mutta ei voi kun jaksamista toivoa ja tsemppiä tanssin kanssa.. :)
"NUSSI NUSSI VAMMAINEN, PERSEELLE KUIN PASKAINEN. KAIKKI RUNKKAA, HOMOILEE, KAKKA HAISEE PAHALLE. NUSSI NUSSI VAMMAINEN PERSEELLE KUIN PASKAINEN"
"NUSSI NUSSI VAMMAINEN, PERSEELLE KUIN PASKAINEN. KAIKKI RUNKKAA, HOMOILEE, KAKKA HAISEE PAHALLE. NUSSI NUSSI VAMMAINEN PERSEELLE KUIN PASKAINEN"
ihminen apua itellesi!! voiskohan sheriffi jo puuttua tälläiseen kielenkäyttöön,ja vielä tälläisen aiheen viestiketjussa!!!!
Todella ihmeellistä, että hän jaksaa jatkaa myös tanssia, kun nyt hänellä on myös ne teatteriharjoitukset, ja tanssitkin kovenevat. Suuri osanottoni ja tsemppiä tanssiin!
osanotan tuota elstelän pojan kuolemaa myöskin.hyvä näyttelijä olet,ja koita jaksaa! olet yksi suosikeistani tuossa maikkarin tanssiohjelmassa,mutta tuossa elämäntilanteessa minua ei harmita vaikka keskeyttäisit. tv-ei ole tärkein vaan elämä,älä tee päätöstäsi muiden painostuksesta!
miten tällainen aihe voi saada 160 000 (satakuusikymmentätuhatta) 0,16 miljoonaa lukijaa? onko asiaa tutkittu tieteellisesti? heittäkääpä linkkiä kehiin jos asiasta on tieteellistä tutkimusta, kiinnostaisi tietää.